Pieni vale


Minulla on nämä kaksi marjaa, niin erilaisia, niin rakkaita kummatkin.
Pienempi marja lähtisi varmasti koska vain sirkuksen mukaan eläväksi tykinkuulaksi, haluaisi liittyä joka ikiseen rikollisliigaan joka vaan kyselee uusien jäsenten perään, elää uhkarohkeasti, tyhmänkin rohkeasti, juksaa, selittää, narraa ja uskoo itsekin. Hän haaveilee puhelimesta, persiistä roikkuvista housuista ja kengistä joissa on rullat pohjassa. Niin ja siitä, että saisi kulkea yksin bussilla ympäriinsä.

Isompi marja on arka. Hän pelkää tulevansa kidnapatuksi. Hän haluaa kulkea minun vierelläni tai hiukan takana, ei koskaan edellä, ei ainakaan kahta metriä kauempana. Hän vihaa teinejä, halveksuu valehtelemista ja tupakanpolttoa, haaveilee tietokonespesialistin urasta ja meinaa kirjoittaa Bill Gates:ille ihailijakirjeen.

Isompi marja ei valehtele. Ei edes pienempänä juksannut. Ei ikinä. Ei silloinkaan, kun se olisi säästänyt hänet joltakin ikävältä tai kun asia oli mitätön. Siksi olen aika yllättynyt, iloisesti yllättynyt pienestä englannin kotitehtävästä johon hän kirjoitti mm. :

I go often to cinema with my family. We go to cinema at least two times every week. I like action films, but often we go to see other things. I sit every time at the back of the cinema, on the last line. At the cinema I buy lots of candies and Fanta, sometimes I buy popcorn, too.

Ai että vallan pari kertaa viikossa, vähintään käydään elokuvissa…Ja oikein karkkia ja popcorniakin syö….Olisiko tuo vihdoinkin oppinut ottamaan vähän rennommin? Olisiko totuudentorvi hiukan ruostunut?

Mainokset

24 comments on “Pieni vale

  1. jaana sanoo:

    Eikö se fakta ja fiktio sekoitu äiti-marjankin teksteissä :)

    t.jaana

  2. Liivia sanoo:

    On sulla siinä ääripäät tosiaankin:). Aikamoisia kultakimpaleita kuitenkin kumpikin.

    Terveisiä vaan pienemmälle; minä olen ollut aina huippuhyvä valehtelemaan, ja siitä on kyllä ollut elämässä enemmän hyötyä kuin haittaa…kunhan vaan on tilanteentajua…ei ole itsellänikään ihan aina ollut, oppirahojakin on maksettu:)

  3. Violet sanoo:

    jaana; ehdottomasti! En minä paheksu sitä että joskus narrataan, juksataan, valehdellaan suorastaan. Riippuu kovin asiasta ja tilanteesta mutta minusta on suorastaan viisasta tehdä joskus niin.
    Idea tässä kirjoituksessa olikin siinä että esikoiseni ei ole koskaan ”osannut” olla puhumatta ehdottomasti totta ja vain totta. Joku voi luulla että olemme tyhmiä vanhempia kun uskomme kaiken emmekä ”huomaa” että poika valehtelee….mutta ei, vannon että olen varma ettei se ole noin. Hän ei valehtele.
    Nyt siis olen iloisesti yllättynyt jos hän on hiukan laskemassa ohjaksia löysemmälle.

    Liivia; Minun on aika vaikea valehdella. Kärsin siitä kamalasti. Uskon kyllä että osaan vakuuttavasti valehdella, toki on kokemusta asiasta.
    Tilannetajua tarvitaan kyllä!

  4. Pandice sanoo:

    Niinpä… äitiys on ollut minulle hyvä oppitunti siitä, miten erilaisia ihmisiä voikaan rakastaa.

  5. Liivia sanoo:

    Puhun siis itsestäni valehtelijana imperfektissä…ja sääntöni oli, ettei valheita koskaan ihmisille, joista välittää. Sellaisille valehtelin, jotka eivät mielestäni ansainneet totuutta.
    Nykyään harrastan vain liioittelemista:)

  6. Elisa sanoo:

    Ihana esikoinen! Kuullostaa tosiaan että hän on laskemassa ohjaksia löysemmälle! Mielikuvitus on suuri rikkaus kun sen päästää valloilleen!

  7. Violet sanoo:

    Pandice: voihan niitä, mutta kyllä ne tietyt erilaisuudet ovat vaikeitakin. Kun ei meinaa ymmärtää.

    Liivia: Niin harrastaa tämä meidän pikkumarjakin. Hyvä ihme sitä liioittelua ja superlatiivien määrää.

    Elisa; hän on siis tosiaankin lapsi jolta on tuntunut mielikuvitus puuttuvan täysin. Tarkoitan esim. siinä mielessä, ettei hän ole koskaan harrastanut näitä ”tää tekis näin ja sitten tapahtuis noin” -leikkejä. Hän ei ole myöskään ennen kyennyt kirjoittamaan vaikkapa jotain koulujuttuja kuten on pyydetty koska ”se ei ole totta”. Jos siis on pyydetty kirjoittamaan kuvitteellinen tarina niin hän ei ole voinut.

  8. eve sanoo:

    Joskus jopa popparii. Ihana! Poikahan oikein revittelee ;D

    Meidän muikkunen on pienemmän marjasi kaltainen. Satusetä, ei lopu tarinat ja usein ihan puutaheinää. Viime viikolla tarhassakin kyselivät, että onko meillä kotona kaikki ihan ok, kun poika oli kertonut, että meillä ei ole rahaa ostaa leipää.

  9. Violet sanoo:

    eve: voi hyvä ihme, ei rahaa leipään, voi voi;-)
    Joo, tÄmÄ popcorn-juttu on vakava juttu, kuulkaa. LApsi joka ei koskaan ole yhtäkään murua pannut niitä suuhunsa…Kun vinoilin hÄnelle ettÄ mites nyt noin, eihän tuo ole totta hän sanoi: ei niin mutta muuten tulisi liian lyhyt vastaus.

  10. On varmaan vapauttavaa huomata, että samoissa olosuhteissa, samassa perheessä kasva kaksi noin erilaista lasta. Siinä ei tarvitse uskotella itselleen, että ihminen olisi pelkän kasvatustyön ja ympäristönsä tuote!

  11. maria sanoo:

    Ihana poika sulla siellä!Toi ”olis ollut liian lyhyt aine ” on kuin omani suusta.Voi että tykkään tästä tavastasi kertoa.Kiitos!

  12. Kirsikka sanoo:

    Mielenkiintoiset nuorukaiset! Mutta olipa järkevä vastaus esikoisella, että olis tullut liian lyhyt vastaus; silloin just on laitettava mielikuvitus peliin. Ehkä se ehdottomuus pikkuhiljaa antaa periksi, ei niin, että valehtelemaan alkaa vaan, että huomaa missä kohtaa voi vähän löysätä ohjaksia. Olisiko jonkunlaista kasvua sekin?

    Kyllä nää poikalapset yllättää vielä parikymppisinäkin; meidän 21-v. tuli viikonlopuksi kotiin pitkästä aikaa ja pyysi isäänsä lähtemään kanssaan sienimetsään! Nuorukainen joka ei kait ikinä ole käynyt sienestämässä! Hmmm… aikuistumista?

  13. Olina sanoo:

    Miten me olemmekaan niin erilaisia! Myös sisarukset keskenään… Minä ja pikkuveljeni olemme vähän samanlaisia kuin sinun marjasi, tosin juuri toisinpäin. Muistan, miten kerran oikein perustelin veljelleni, ettei kouluaineissa ihan totta tarvitse aina puhua, juuri näistä kielten aineista oli kyse. Hän kun valitti, ettei millään saa vaadittua sataa sanaa kesälomasuunnitelmistaan, ja minä maalailin, että ”sinähän voit matkustaa vaikka Egyptiin, tai lähteä kiertämään seitsemää merta”; hän totesi aikovansa olla kotona ja käyvänsä ehkä mökillä…

  14. Pirkko sanoo:

    Nyt en puhu valheista, ihan vaan siitä, miten vapauttavaa on kun lapset ovat keskenään erilaisia. Silloin huomaa, ettei sittenkään ole jättänyt heihin kovin merkitseviä peukalonjälkiä, ovatpa vaan kasvaneet omalla voimallaan oman itsensä laatuisiksi.

  15. Linnea sanoo:

    Olipa hieno englannin teksti.
    Jos lapsi ajatteli, että opettaja haluaa lukea ’oikeista’ elokuvareissuista.
    Lapsilla on joskus vankka käsitys siitä, mitä opelle pitää kirjoittaa. Oikeista vastauksista ja ’virallisesta’ ainekirjoitustyylistä.

    Meillä esikoinen kirjoitti joskus joulupukille ihan järkyttäviän toiveita. Ihmettelimme niitä järkyttyneinä – televisioita ja tietokoneita, veneitä sun muuta hän toivoi. Lapsi itki, ettei kehtaa laittaa joulupukille mitään lapsellisia toiveita vaikka legoja, ettei pukki luule häntä ihan nössöksi. Tämä pukkiin uskova kovis oli tuolloin kahdeksan.

  16. minjo sanoo:

    Hauskasti kirjoitettu englanniksi. Eri kieli, eri elämä. ;-) Nyt vaan sitten toteuttamaan valetta. Eipä taitaisi paljon jäädä muuhun aikaakaan tässä pitkien koulupäivien maassa. ;-)

    Ei vaiskaan, muistan kyllä itsekin tuon, että oli ihan kauheeta keksiä jotakin omasta päâstään. Olin helpottunut, kun lopulta aineotsikot muuttuivat asia-aiheiksi ja sai kirjoittaa, mitä ajatteli, eikä mitä kuvitteli.

    Lapseni on aika samalla linjalla totuuden suhteen. Yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat, kun on halunnut kertoa ”tarinan.” Totuutta tulee taas sitten senkin edestä, eli juttua kyllä, mutta ei juurikaan mitään keksittyä. Joskus minultakin on tuota ihmetelty, että luotan niin lapsen juttuihin. Mutta miksi en luottaisi, kun tunnen hänen luonteensa.

  17. Sissi sanoo:

    Oi, jotenkin tunnistan itseni vanhemman marjasi tyylistä, vaikka aina olen halunnut olla kuin kuvailemasi nuorempi… Vaan jokainen tyylillään. Aina oppii uutta, myös ottamaan hiukan rennommin.

  18. Katja sanoo:

    Yksitotinen totuudenpuhuminen herättää aina sen bysanttilais-savolaisen osan luonteestani, joka on sitä mieltä että jos ei suorastaan valehdella, voidaan olla diplomaattisesti vaiti.

    Kun sitä rehellisyyttä ja suorapuheisuutta käytetään kolmessatoista tapauksessa tusinasta sen täräyttämiseen, että kauhee kun oot lihonnu ;) Sitä totuutta ilman olisi ihmiskunta suistunut perikatoon…

  19. NiinaK sanoo:

    Ne rullakengät ne on haaveissa täällä meilläkin. Jospa poika kirjoitti enempi sitä miten toivoisi asian laidan olevan kuin sitä mitä se on? Minä kijoitin lapsena usein niin. :)

  20. Elisa sanoo:

    Voisi kuvitella, että mielikuvituksen suhteen – niin kuin omnen muunkin uuden asian- suhteen; nälkä kasvaa syödessä!

  21. Violet sanoo:

    eilentänäänhuomenna; lempiajatukseni on se että meistä huolimatta lapsistamme tulee epäilemättä kunnon kansalaisia.

    maria; ole hyvä vaan!

    Kirsikka; nauran täällä sitä miten ällistynyt olisin jos esikoinen pyytäisi sienimetsään!

    Olina; Mulle tuli tästä joku etäinen muisto..että emmin kirjoittaa jotakin joka ei ollut ihan totta…että ajattelin opettajan jotenkin tarkistavan.

    Pirkko; sanopa muuta…

    Linnea; hän ottaa kaikki ohjeet ja säännöt pilkuntarkasti. Siis todella.

    minjo; minä taas olen niitä jotka kirjoittivat kymmenen sivun aineita ja opettaja joutui keskeyttämään.

    Sissi; En mä oikeastaan toivo että kumpikaan muuttuisi. Kunhan voivat elää niin että itsellään on hyvä olla.

    Katja; Vähän noinkin, ihan totta. Muistuupa mieleeni yksi entinen poikaystävä…itä-Suomesta oli. En ole semmoista liioittelijaa ennen tavannut. Musta se oli äärettömän kiusallista. No, tulos oli se ettei häntä ottanut kukaan oikein vakavasti. Siitäkin voi toisiaan olla harmia.

    NiinaK: No kun ei. Siis kun kysyin että tuotako haluaisit sitten oli vastaus että no ei tosiaan. Siis häntähän ei saa kuin pakotettuna jonnekin elokuviin…

    Elisa; voi olla. Tai sitten se oli mielenhäiriö.

  22. vintage living sanoo:

    Heippa! Enkun tehtävissä on tullut aikoinaan vastattua enemmän sen mukaan mitä on osannut kertoa englanniksi aiheesta kuin sen mukaan mikä on totta;)
    Meillä kanssa nuorin rämäpää ja esikoinen samanlaisen oloinen kuin teidänkin, keskimmäinen siltä väliltä.
    Onko teidän esikoisesta koskaan mietitty jos hänellä on asperger? Meidän poika aloitti nyt yläasteella, ja kun juttelin yhden opettajan kanssa sieltä, niin hän kysyi olemmeko koskaan ajatelleet onko hänellä asperger. Ei ole kukaan ennen puhunut siitä, joten ei ole tullut mieleen. Aloin ottaa selvää aspergerista ja toden totta pojan ”omituiset” ominaisuudet lukevat juurikin sen nimikkeen alla. Sitä voi olla kahta eri tyyppiä: agressiivista ja vetäytyvää, agressiiviset aspergerlapset huomataan jo pienenä, mutta vetäytyvät usein vasta kouluiässä. Ja sitä voi olla monen vahvuisena hyvin lievästä vaikeaan. Ja jokaisella ihmisellähän on aspergerpiirteitä, mutta aspergerista puhutaan vasta kun se vaikeuttaa elämää jotenkin, esim. ryhmässä toimimisessa tms. Mutta meillä ainakin se tuntuisi selittävän monia asioita vaikkei se kovin voimakkaana olekaan. Ihan mielenkiintoista asiaa löytyy kun googlettaa asperger.

  23. Violet sanoo:

    Vintage living: voi kyllä, vuosia sitten ensimmÄisen kerran asia ollut esillä. Hyvin, hyvin monia piirteitä ihan pienestä pitäen. Sen kummemmin mitään diagnoosia emme ole ainakaan toistaiseksi hakeneet koska ei se oikeastaan mitään taitaisi muuttaa. Mutta taas asia on esillä, liittyen näihin syömisasioihinkin joista olen kirjoitellut täällä.

  24. Riikka sanoo:

    Olipa mukava kirjoitus marjoistasi:) Hyvin erilaiset mutta niinhän pitääkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s