Jag tycker om…


Minua pyydettiin parista blogista kertomaan asioita joita ”rakastan” mutta koska en tykkää siitä kun sanotaan että ”rakastetaan” vähän kaikkea niin kerron asioista joista tykkään – ja joista en. Tämä oli siis ensimmäinen ”en tykkää” -kohta. Koska tykkäisin kuitenkin antaa (puolierheellisen) mielikuvan henkilöstä joka tykkää enemmän kuin ei, joten jatkan ”tykkään”-asioista.

Niin että minä siis tykkään tehdä asioita joiden suhteen ei aloittaessaan ole varma tuleeko tästä mitään. Tykkään siitä että melko usein kuitenkin tuleekin, ja sitten osaan yhden asian enemmän.
Tykkään siitä kun huomaan että ihminen on samalla aaltopituudella, kun huomaa että tuo ymmärtää rivinvälitkin ja pystyisi jatkamaan lausettani jos se jostakin syystä jäisi kesken.
Tykkään tehdä asioita käsilläni, koskea, katsoa sormilla ja käsittää sitä kautta.
Tykkään katsella ihmisiä silloin kun ne tekevät jotakin mistä todella pitävät eivätkä tiedä että heitä katsellaan. Paitsi joskus tietävät koska tekevät ihan sitä varten että sitä tullaan katsomaan mutta ei se siinä tapauksessa haittaa.
Tykkään ottaa selvää, hakea tietoa ja ymmärtää.
Oikein kovasti tykkään mieheni rauhallisuudesta ja uskomattomista hermoista, mutta siitäkin, että olen nähnyt niiden hiukan pettävän. Tykkään siitä että hän näkee kokonaisuuden koska minä tykkään yksityiskohdista ja tykkään pilkkoa, lajitella, jaotella, analysoida, eritellä.
Tykkään keskusteluista, väittelyistä, ihmisistä jotka osaavat perustella, selvittää ja pysyä kannassaan hiiltymättä, runttaamatta tai heittämättä hanskoja kaivoon.
Tykkään dokumenteista, englantilaisista tv-sarjoista, hyvistä elokuvista ja siitä ettei sellaisen jälkeen tarvitse sanoa että olipa hyvä.
Tykkään selkeästä, yksinkertaisesta mutta toisaalta myös kerroksista, rönsyilystä ja keskeneräisestä.
Tykkään sumusta ja lumen kahinasta kun menen siitä ensimmäisenä, kun lasken paikasta mistä ei oikeastaan pitäisi, kun reidet ovat puuta väsymyksestä mutta myös jännityksestä. Tykkään merestä, sen rannasta ja siitä että sieltä voi löytää mielenrauhaa ja kaunista rojua. Tykkään kaupungeista joissa ei tarvitse peltä, kulmista joiden takana on jotakin kivaa, talkkareista jotka morjestavat ja siitä kun näkee ruokakaupan kassan toisena päivänä jossakin ihan muualla, tekemässä muuta.
Tykkään erityistilanteista, lähtemisestä, pienistä ongelmista joista selviää, oikeista sanoista jotka muuttavat kaiken, lentokentistä ja ihmisistä kyltit kädessä odottamassa.
Tykkään kuivata naamani pellavaan, käydä vuoteeseeni, painaa pääni tyynylle jota parempaa ei ole ja tykkään siitä kun voi ajatella hyvällä omatunnolla tehneensä jotakin hyvää sinä päivänä, tai toisaalta ettei ainakaan ole tehnyt mitään pahaa tai väärää.

En tykkää siitä että ruuasta on tullut ”hiilareita”, kaloreita, hyviä ja pahoja rasvoja enkä siitä että syöminen on muuttunut ”karppamiseksi” tai jonkun muun idioottimaisuuden noudattamiseksi, en tykkää että ruuasta puhutaan kuin se olisi myrkkyä, että omaa erinomaisuutta näytetään puuttumalla toisten ruokatottumuksiin ja valistamalla pyytämättä, en tykkää kun sanotaan etten kyllä voisi, saisi ja syödään silti.

En tykkää siitä miten kaikkialla ylistetään arkea, kehotetaan, suorastaan pakotetaan tarttumaan hetkeen, puhutaan jostakin hiivatin ”kotoilusta”, hidastetaan, huomataan ”pienet asiat elämässä”, lähetellään carpe diem -kortteja ja lainataan Paolo Coelhon sanoja kuin suurempiakin viisauksia.
En tykkää siitä miten puhuttaessa painotetaan toista tavua, en tykkää radio-ohjelmista joissa puhutaan paljon sanomatta mitään, otetaan vastaan kuuntelijoiden soittoja joiden sisältö on samanlainen, joissa ”mennään kohti kello neljää” ja yritetään väkipakolla täyttää aika ennen uutisia.
Yhtään en tykkää itseään hienommista, en apinoinnista, en naisporukoista joilla on korkea ääni, en siitä että laukkua kannetaan koukussa olevalla käsivarrella niin että sormet osoittavat taivaalle.
En tykkää niistä jotka antavat paksun lompakon perustella itselleen oikeuden olla välittämättä säännöistä ja muista ihmisistä, yrittävät ostaa rahalla ja ovat tottuneet paikkaamaan sillä myös.
En tykkää jatkuvasti tyytymättömistä, kaikesta ruikuttamisesta enkä itsensä säälittelijöistä.
En tykkää jos huomaan että ylitseni ja ohitseni puhutaan, että oletetaan asioita, että ollaan tietävinään ja tuntevinaan, että annetaan ymmärtää että ymmärrettäisiin vaikkei niin ole.
En kauheasti tykkää hoitaa asioita soittamalla, en tykkää jos minulle soitetaan tuntemattomasta numerosta.
Myöskään en tykkää leivänmuruista lattialla, turhasta vaatimattomuudesta enkä tekokuituvaatteista.
En tykkää mielistelystä, liehakoinnista enkä siitä kun lapsille lässytetään tai vanhuksille puhutaan kuin aivottomille.
En sitten yhtään tykkää siitä kun katsotaan ylhäältä alas ja vielä alhaalta ylös, otetaan sitten toisenlainen ääni tai sävy, edetään toisin kuin miten aloitettiin.
En tykkää ohjelmista joissa nauretaan valmiiksi taustalla, en tykkää kirjoista jotka muistuttavat jotakin muuta mutta ovat vain paljon huonompia, en puolialastomista juontajista enkä tyhmistä tv-mainoksista.
En tykkää jos minulle tulee tunne että minulta odotetaan, että olen velkaa, että minun pitäisi koska pitäisi tai kuuluisi.
En tykkää siitä että tällaisten listojen kirjoittaminen saa aikaan tunteen etten ole sanonut kaikkea, etten pysty koskaan täysin selvittämään mitä tarkoitan, että tuhlaan energiaani sellaisen ajattelemiseen ja että kuitenkin teen tällaisia listoja.

Mainokset

40 comments on “Jag tycker om…

  1. Mimmi sanoo:

    En tiedä hidastamisen virallista määrittelyä, mutta minulle se tarkoittaa sitä, että pyritään pois turhasta suorittamisesta, turhista rutiineista, opituista pakoista, opetellaan elämään elämää omassa rytmissä, ei sanellussa ja aikataulutetussa. En osaa olla tykkäämättä siitä.

    Mutta ruoasta olen samaa mieltä. Minäkään en tykkää noista mistä sen suhteen puhuit, vaan syön sitä mitä haluan, ja joskus myös sitä mitä mies ja lapsi haluavat.

  2. Violet sanoo:

    Mimmi: puhun hiukan eri asiasta – tai samasta asiasta mutta eri vinkkelistä.
    Mistä en pidä on se että tuota toitotetaan kaikkialla, siis KAIKKIALLA, enkä tykkää siitä että asioista tulee, oikeastaan että niistä TEHDÄÄN sellaisia. Kun jokin alkaa olla kaikkien huulilla, pinnalla, esillä joka paikassa on ärsytyskynnys luultavasti jo ylitetty kohdallani, oli asia mikä hyvänsä.

  3. eve sanoo:

    Mä en tykkää, kun nykyään kaikkea pitää tökkiä ja tykätä (facebook-elämä). Kamalia sanojakin. Melkein yhtä kamalia kuin pitäisi.

    Tuo innostuneiden ihmisten salakatselu on kyllä minustakin tykkäämisen arvoista. En tiedä, mikä siinä kiehtoo, mutta toimii. Ehkä se on siinä, että ymmärtää ihmisten erilaisuuden. Kerran katselin autonkorjaajaa aivan haltioituneena, kun hän vaihtoi hurmion vallassa jotain diibadaabaosaa. Herra korjaaja tosin ymmärsi ihailuni väärin.

    Mä tykkään lukea sun juttuja. Sanon sen silläkin uhalla, että tykkäät, että se on mielistelyä ja liehakointia. :D

  4. Riepunukke sanoo:

    Aaamen! Sen vaan tietää, tuntee itsessään. On se sitten tykkäämistä tai mitä lie.

  5. Riitta sanoo:

    Hyvin kirjoitettu, allekirjoitan melkein kaikki ”en tykkää”-kohdat!
    Minä tykkään käydä sinun blogissa lukemassa hyvin kirjoitettua ja ajateltua tekstiä ja ihastelemassa hienoja kuvia!

  6. Tuula sanoo:

    Paljon hyviä tykkäämisiä ja tykkäämättömyyksiä. Minäkään en tykkää, kun lapsille lässytetään. Se on ihan hirvittävää aliarviointia ja puhuja tekee itsestään naurettavan. Meidän esikoinekin katsoo tällaisia lässyttelijöitä ihan ihmeissään.

  7. Pilvitarha sanoo:

    Erityisen samaa mieltä olen tuosta ruoka-asiasta, karvani nousevat pystyyn kun tulee puhe karppaamisesta ja hiilareista ja ”voi voi voinkohan mä nyt syödä sitä, ei se mitään syön sitten illalla_______”. Mitä ikinä ne sitten syökin, pihvejä?

    Ja kotoilu – miksi tuollaiset asiat pitää tosiaan stailata ja sitten myydä? Kun ne nyt kuitenkin ovat osa ihan peruselämää? Tulee kyllä itsekin otettua välillä kuvia teekupposista ja lisättyä perään joku tyytyväinen haiku siitä kuinka ihanaa on kun saa olla. Mutta huijaustahan se on, selän takana käy yleensä hirveä räime ja pyykit kasaantuvat kilpaa laskujen kanssa. Lumetta.

    Tykkään siitä että uskallat sanoa suoraan ettei sinulle ole sama mitä sinusta ajatellaan. Että mietit tarkkaan mitä kirjoitat vaikkei ehkä olisi pakko tällaisten listojen kohdalla.

    Itse koitan olla blogissa kevyt, mikä on kyllä tällä viikolla ollut vaikeaa. Niin paljon ilmassa kaikkea mistä en tykkää. Suorastaan asioita joita vihaan mutta joille en mitään voi.

    Minä kyllä helposti ”rakastankin” asioita, olen sillä tavalla vähän helppo.

  8. Anu sanoo:

    Mä voisin myös allekirjoittaa kaikki tykkäämättömyyskohdat, ja osan tykkäämisistäkin.

    Tuo arjen ylistys menee erään kaverini sanoin vähän ”no shit, Sherlock!” -osastolle, eli itsestäänselvyyksiä myydään isolla rahalla takaisin ihmisille, jotka jostain käsittämättömästä syystä ovat ne unohtaneet.

  9. Elisa sanoo:

    Hieno lista! Minä allekirjoitan melkein kaikki listastasi, mutta en pidä huonona, että arkea ylistetään ja puhutaan ”kotoilusta”. Ehkä se voi olla hiukan ärsyttävää tai alleviivaavaa, mutta tarkoitus on kuitenkin käsittääkseni hyvä?

    Minä ainakin yritän jatkuvasti hidastaa, pelkistää, luopua, havaitsemaan mitä minulla jo on, ja siirtymään tekemisestä olemiseen.

  10. meri sanoo:

    minulla on ollut jo ties kuinka kauan tapana sijoittaa sinut guru-laariin. tämä kirjoitus vain vahvistaa asian.

  11. Violet sanoo:

    eve; minulla tuo innostuneiden tekijöiden katselu perustuu siihen, että kun joku osaa jotakin hyvin, tekee sellaista mistä nauttii, kaikki soljuu kuin itsestään, ei ole mitään eiku -taukoja, kaikki menee helposti, ihminen siinä on rento ja rohkea.

    Riepunukke; moneen ”en tykkää” -kohtaan varsinkin teki mieli panna ”minua ärsyttää”. Moneen ”tykkään” -asiaan olin vähällä muotoilla mieluummin että ”nautin siitä kun” tms. Olen toisinaan ihan rasittavuuteen asti tarkka sanavalinnoissa ja menen ihan ruvelle jos sanon toisin kuin miltä oikeasti tuntuu.

    Riitta; kiitos vaan. Tuli nyt tällaiset asiat valittua.

    Tuula; minun on jostakin syystä helppo lässyttää eläimille mutta ihmisille ei onnistu.

    Pilvitarha; no se juuri että mitä muuta minunkin elämäni on aina ollut kuin tuota jonka nimi on nykyään kotoilu? Että miksi kaikki pitää nimetä ja selittää auki ja puhki ja lopuksi myydä monin keinoin.

    Mun on hyvin vaikea sanoa että rakastan jotakin. Käytän mielelläni sitä vain erityisen erityissä merkityksissä.

    Anu; Se on tietysti hyvä niille jotka kääräisevät rahat pois mutta noin muuten en voi olla miettimättä: tajuavatko ihmiset edes miten paljon heitä kusetetaan koko ajan eri tavoilla? Ulkoa asetetaan kauden hyvät asiat elämän eri aloille, sitten joukossa käydään niitä toteuttamaan ohjekirja kädessä, noin kärjistäen.

    Elisa; tarkoitus ja itse asia voi olla hyvä mutta ne keinot…Pyörä on jo keksitty, tulee niin usein mieleen. Ja kyllä, minua ärsyttää kun kuorot kilvan ylistävät arjen ihanuutta (oli se arki sitten millaista hyvänsä)tai kun kuorot ylipäätään ylistävät mitä vaan. Miksei arjesta voi nauttia vain…itsekseen, tekemättä siitä kirjaa, lehtiotsikkoa tai sataa blogikirjoitusta?
    Ehkä tuo ärsyttää minua siksikin etten ole koskaan tajunnut miksen voisi tehdä pelkän olemisen sijasta.

    meri; sinä saattaisit tietää mikä olisi sellainen suomalainen radiokanava mitä kestäisi kuunnella. Jos tulee mieleen, kerro.

  12. Marjatta sanoo:

    Juuri tuollaisena olen oppinut Sinut oivaltamaan teksteistäsi ja rivien välistäkin. Ei sanoja sanojen vuoksi.
    Oma listani saattaisi olla sisällöltään samanlainen. Saattaisin kenties lisätä, että en tykkää kaikenlaisista ”matkasaarnaajista”, jotka suureen ääneen käyvät työpaikoilla luennoimassa omista ajatussuunnistaan.

  13. Ilse sanoo:

    Hei, SISKO. :)

  14. Pirkko sanoo:

    Luen tätä ja on kuin katsoisi peiliin, eikä sitten kuitenkaan. Niin paljossa tunnen juuri noin , mutta joissain kohden täysin erilailla. Huomasin: ne erilailla koetut jutut ovat jotenkin uskaltamis- ja rohkeusjuttuja. Olet, ainakin minuun verrattuna, uskaltaja ja kivenläpimenijä. Arkea kuitenkin uskallan ylistää, koska olen huomaavinani, miten helposti on huomaamatta kaikkea arkeen sisältyvää hienoa ja kaunista.

  15. Kylläpä taas tykkäänkin ajatuksistasi ja kylläpäs taas nousi mielipiteitä, niin että osa jo unohtuikin ja ärsyttikin oikein, ja pistonkin tunsin, muuta huomenna täälä taas tykkäämässä lisää.

    Tutta.

    ”Miksei arjesta voi nauttia vain…itsekseen, tekemättä siitä kirjaa, lehtiotsikkoa tai sataa blogikirjoitusta?”

    Missä se raja menee? Mikä on arkea ja mikä on jotain muuta. Mistä sitten kirjoittaa? Koen, että kirjoitan aina tavalla tai toisella arjesta, vuoroin siitä mistä nautin ja vuoroin siitä mikä sieppaa/mättää. Jos näitä alkaa kauheasti miettimään niin sitten sitä varmaan lakkaa kirjoittamasta.

  16. Höh, jos ihmettelet mikä on tuo ”Tutta”, niin se on kirjoitusvirhe. Jotenkin kyllä vakuuttavan näköinen. Piti kirjoittaa Mutta.

  17. Anna sanoo:

    Hieno lista! Voin yhtyä melkein kaikkiin (erityisesti tuohon ”tykkään ottaa selvää, hakea tietoa ja ymmärtää”-kohtaan, mutta se taitaakin mennä ammatinvalinnan piikkiin :)

    Mutta kotoilu on mun mielestä hirveän kivaa! Ymmärrän kyllä että vauhkoaminen milloin mistäkin trendistä on rasittavaa, itse en jaksa kauheasti niille korviani enää lotkautella, mutta tämän olen ottanut ilolla vastaan. Oon niin kauhea kotikissa, että on kivaa huomata olevansa trendikäs eikä vaan laiska!

  18. Violet sanoo:

    Marjatta: minäkään en tykkää tuollaisista ”matkasaarnaajista” vaikken ole vuosiin joutunut sietämäänkään. Niissäkin on vaan se puoli että hyvä heille itselleen; he saavat palkkansa ja on tôitä. Sääliksi käy niitä jotka palveluista maksavat.

    Ilse: ai, kadonnut siskoni onkin sinä!

    Pirkko: en saa millään selostettua ihan tarkkaan mitä tarkoita sillä etten tykkää siitä nykyisestä arjen ylistyksestä ja hidastamisen ihanuudesta jne.
    Ehkä se jotenkin liittyy siihen että mua mättää monet näistä asioista joihin meillä nykyaikana on mahdollisuus, mutta jotka ovat aivat tavallisia, normaaleja asioita, itsestään selviäkin, mutta joita nostellaan yksitellen framille ja glorifoidaan, joista tehdäänkin luksusta.
    Minä OLEN sitä mieltä että se mitä elämäni on 99 prosenttisesti (kai se on sitä akea)on arvokasta ja kaunista ja kaikkea sitä, mutta turrun siihen kaikkeen ylistykseen ja jauhamiseen mitä aiheeseen on osattu liittää.

    eilentänäänhuomenna: olin aivan varma muuten että juuri tämä kohta kirjoituksestani, kaikkien niiden monien muiden tykkäysten ja ei-tykkäysten keskellä nousee sellaiseksi johon moni puuttuu.
    Sekin kertoo juuri siitä että kaikkialla tästä jauhetaan!

    Kirjoitan itsekin lähes pelkästään arjesta. En ollenkaan tarkoita ettei ”saisi” kirjoittaa. Voi harmi kun en saa nyt ulos mitä haen…

    Mua nyt vaan sieppaa kaikki semmoset tekstit ja puheet (olivat missä vain) jotka kertovat miten ”tulisi ajatella/tehdä” ja sitten että miten se onnistuu. Kun siinä on kaksi ontuvaa kohtaa ja ne ovat juuri nuo mainitsemani.

    JOka saatanan tuutti hoilaa siitä miten pitää pystyä nauttimaan tÄstä hetkestä, vaikkapa, ja voi miten paljon on niitä joiden elämä ja arki kerta kaikkisesti ei salli sitä vaikka käsillään seisoisi, ei saisi haikailla tulevia, ei elää ”sitku -elämää” (kaikki ne termit, auts!) ei muistella menneitä vaan carpe diem vaan niin että paukkuu. Ja kun oikein pyritään ”irti suoritamisesta” niin eikö juuri se karmea pyrkiminen ole sitä mistÄ pyrittiin eroon???
    Ei tämä meluinen vuodatus mitenkään erityisesti sinulle ollut, yritin vaan taas selvittää;-)

  19. Jake sanoo:

    Suomenkielessä rakastaminen ei ole kokenut lainkaan samanlaista inflaatiota kuin joissain muissa kielissä. Toisaalta olen miettinyt, olenko vain oppinut niukkuuteen… Enemmän pitäisi käyttää… Tykkääminen on turvallista, siinä ei aseta itseään niin alttiiksi.

  20. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Kutkuttava lista – kiva, kun viitit värkätä epäilyistäs huolimatta!

    Minäkin sitten tuosta ”arki on mahtavaa”- hypetyksestä avaudun. Minua siinä tökkää se, että eihän sillä oikeasti tarkoteta, että kenen tahansa ”carpe diem” olis jotenkin hienoa.

    Vaan se gloorioitu ”arjesta nautiskelu” ja ”carpe diem” on sellasta stilisoitua menestyjien söpöstelyä. Eihän sitä kukaan pidä hienona, jos joku vanhuksia työkseen hoitanut tyylitajuton, vähemmän ulkoisesti viehättävä ja rumasti pukeutuva, todella epäesteettisesti asusteleva lähihoitaja heittäytyy työttömäks ja nautiskelee ihan tavallista kahvia ja jotain Prisman dallaspullaa. Ja tarttuu hetkeen käymällä täyttämässä porukkaloton lähiärrällä.

    Eli että semmonen arki, mitä todella monet ihmiset ihan tyytyväisenä ja rauhallisesti elää ei todellakaan ole yhä edelleenkään yhtään mitään. Tuo trendikäs mikä nyt olikaan se sana, jonka Violet nappasit, ”kotostelu” vai mikä hitto ny olikaan, on valovuosien päässä 98% maailman ihmisten arjesta…

  21. Pilvitarha sanoo:

    Lempi Sveitsistä, tuota minäkin tarkoitin sillä ”kotoilun” stailaamisella: että tehdään arjesta jotenkin ylisöpöä ja mediaseksikästä niin että tavallisella tönöttäjällä tulee tunne että tekee jotain väärin. :)

    (Ai että on taas mukava lukea toisten mietteitä!)

  22. vilijonkka sanoo:

    Ja mä tykkään kun sä osaat niin hienosti kirjoittaa, nähdä, huomata.

  23. Violet sanoo:

    Jake; jaa-a, montakohan kertaa elämässäni olen ääneen sanonut rakastavani. Liian harvoi

    Lempi; olet selvästi samoilla jäljillä. Juuri tuota ajattelen.

    Pilvitarha: olen samaa mieltä; kommenttilootassa on paras anti!

    vilijonkka; kiitos, vilijonkka.

  24. maijja sanoo:

    Ai miten kivat keskustelut täällä, tuosta arki-asiasta. Lempi Sveitsistä on kiteyttänyt kyllä minusta tosi hyvin! Että se arjen onnen korostaminen ja muu sana-soopa on vain yks uus tavoiteltava tapa elää, siinä missä karppaaminen tai muu. ”Elä näin ja olet ____” mitä? Hyväksytty, jonkun arvoinen? En tiiä, mutta mää en kans tykkää siitä. Enkä ylipäätään mistään nimeämisestä. Yks kaveri kävi mun luona, ja katsoi melkein mustaa seinää ja sanoi että ”täs on hauska tää tehosteseinä”…

    Monen, varsinkin tykkäämättömyyden, kohdalla nyökyttelin samaa mieltä ollen. Minäkin tykkään keskustella hiiltymättömien (jotka eivät kuitenkaan ole valmiita tinkimään kannastaan, ainakaan vain päästäkseen pois tilanteesta) kanssa, ja en kans tykkää siitä jos lapsille, vanhuksille tai -lisään listaan- eläimille lässytetään! Vaikka joskus teen niin itekin, jos tuntuu että se toinen pitää siitä, jopa kaipaa. Ja minusta on kivaa, jos joku tosi tärkeä sillain lellien lässyttää mulle :-) ei aliarvioiden!

  25. KatiaG sanoo:

    Aamen. Samaa mieltä ihan joka kohdasta molemmilla listoilla. (No, lehmänhermoista miestä minulla ei ole mutta tykkäisin jos olisi.)

    Lisäisin omasta puolestani vielä, että aivan erityisesti tykkään suoraselkäisyydestä, siitä että on oikeudenmukainen silloinkin kun se on omaa etua vastaan, ja rohkeudesta. Nimenomaan sellaisesta henkisestä rohkeudesta toimia niinkuin oikeimmaksi uskoo.
    Ja kovasti tykkään myös positiivisuudesta, ja ihmisistä jotka osaavat nauraa itselleenkin.

  26. maria sanoo:

    Tämä oli hyvä.Kiitos.
    Tykkään kun asioista voi lukea näinkin monenlaisten ihmisten kirjoittamana.
    Ja tykkään omasta lehmänhermoisesta miehestäni,joka hermostui viimeksi 1983 Länsiväylällä-mutta en kerro miksi:D
    Iloisin terveisin maria

  27. Nelli sanoo:

    Ootkos jo huomannut tämän:
    http://koto.squarespace.com/

    Itse olin vähän krooh pyyh, taas jotain kotoilua:)

  28. Riikka sanoo:

    ”En tykkää siitä miten kaikkialla ylistetään arkea, kehotetaan, suorastaan pakotetaan tarttumaan hetkeen, puhutaan jostakin hiivatin “kotoilusta”, hidastetaan, huomataan “pienet asiat elämässä”, lähetellään carpe diem -kortteja ja lainataan Paolo Coelhon sanoja kuin suurempiakin viisauksia.”

    Haa, osui ja uppos! Harrastan tätä itsekin, mutta ymmärrän nyt tässä mitä tarkoitat. Tätä kotoilua (argh sanana) ja arkielämää hehkutetaan kaikkialla. Siis inhoan niin sanaa ARKI. Voisko masentavampaa olla? Ja sorrun itsekin tuohon tartu hetkeen -hommaan.

    On onni jos tuntee ihmisen tai useamman joka ymmärtää rivien välistä.

  29. Riikka sanoo:

    Ja joo, luin vasta ton Nellin kommentin nyt. Vähän samat fiilikset tuli itsellä tuosta kotoilu-blogista vaikka hyvä tarkoitushan sillä on.

  30. Ella sanoo:

    Tämä listasi teki monista omista asioistani nyt paljon suorempia. Nyt jäät pois hatusta ja elämä vieköön kaikkine ajatuksineen ulospäin. Tykkään että on kaikenlaisia ajatuksia ja en tykkää siitä että yritän osua oikeaan.

  31. cosmoschoco sanoo:

    Kiva tuo ’tykkään erityistilanteista, lähtemisestä, pienistä ongelmista joista selviää, oikeista sanoista jotka muuttavat kaiken…’ Pohdittavaa minullekin. Enpä ollut huomannut pitäväni itsekin erityistilanteista ja oikeista sanoista. Lähteminen on kyllä ihan minun juttuni. Alan harjoittelemaan oppiakseni tykkäämään pienistä ongelmista joista selviää. (Aloitan soittamalla autohuoltoon. Yäk!) Ja tykätä asioista, joita aloittaessaan ei ole varma tuleeko tästä mitään… Merci Violet!

  32. Violet sanoo:

    maijja; ”tehosteseinä’;-) Mitä nimeämiseen tulee niin revin tukkaa päästä aina (ranskalaisten) tv-ohjelmien äärellä missä määritellään jonkun pukeutumistyyli (tai voi olla sisukseenkin liittyvää tms.). Jumankekka että kaikelle voikin keksiä nimen! Että kun joku on vetässy päälleen paidan ja housut ja kengät niin siitä revitään joku saakutan tyylisuunta heti puoliväkisin.

    KatiaG; onpa yksiin sitten ajatukset, ei voi muuta sanoa!
    Mainitsemasi kaltaisesta suoraselkäisyydestä tykkään myös. Arvostan kovin – mutta joudun myöntämään että sellaisen tavoittelu on toisinaan kiven takana. Mutta siihen pyritään.

    maria; nauratti ääneen tämä kerran 80-luvulla suuttunut!

    Nelli; en ollut huomannut. Kävin katsomassa.
    Niin. Mitä sanoa?
    Sen olen tajunnut jo aikoja sitten että kaikkea ja kaiken voi myydä. Ihan kaiken. Mikäs siinä: jos kaikki osapuolet ovat onnellisia niin sehän vaan lisää kai sitten hyviä asioita. Mutta krooh pyyh silti.

    Riikka; sitten kun ARKI on loppuunkäytetty juttu niin otetaan kai ELÄMÄ. Ja sitten vaikkapa ELOSTELLAAN ja annetaan ELOSTELUVINKKEJÄ kaikkialla.

    Ella; juu ota ne jäät pois. Sulavat kuitenkin.
    Monet asiat ovat lopultakin aika mutkattomia ja suoria.

    cosmoschoco; olen hyvin useasti huomannut olevani parhaimmillani, elävimmilläni juuri erityistilanteissa. Etenkin sellaisissa ”macgyver” -tyyppisissä, joista pitää selvitä;-)
    Ylipäätään tilanteissa joissa pitää toimia sen perusteella mikä tulee selkärangasta eikä päästä.
    Lähden mieluusti, ei niin väliä mihin.
    Itsetunto kasvaa pienten ongelmien selvittyä. Voipi olla miten pieni tahansa mutta jos tuntuu ongelmalta ja sen selvittää niin kasvaa heti viis senttiä!

    Tämä ”tuleekohan tästä mitään” -asia on alkanut varmaan käsitöiden saralla minulla. Mitä useammin huomaa että kyllä, kyllä siitä tulee!, sen useammin haluaa tarttua.

  33. Christa sanoo:

    Ihan pakko vielä lisätä, että Iltalehti (googlasin kotoilun ja sattui kärkeen) kertoi tutkimuksesta, jossa kotoilu-trendiin luettava marjojen säilöminen on ihmisten mielestä trendikästä. Musta tää oli todella hupaisaa, kun mietin miten muutama vuosi sitten ihmiset suhtautuivat, kun kerroin säilöväni marjoja. Nyt yhtäkkiä olen supertrendien kärjessä. Mahtavaa ;)

  34. Violet sanoo:

    Christa; voi hyvänen aika ku naurattaa…olenko määkin ollut kaikki nämä vuodet trendikäs kun olen maannut himassa ja katsellut miten kynttilät palaa?

  35. Maijja sanoo:

    :-D! Himppasempa aloin jo oottaan elosteluaikoja!

  36. Violet sanoo:

    Maijja; kirjoitan sitten vaikka elosteluoppaan! Elostele tyylillä! Kuvien kera.
    Sitten voisi kans hehkuttaa ulkoilua ja tehdä siitä ulostelua.

  37. Pauliina sanoo:

    Tykkäsin kovasti tästä sun listasta. Tykkään listoista yleensäkin ja tykkään siitä, että sanot suoraan asiat niinkuin se on. Olin monista samaa mieltä. Ja ota niitä omenia seuraavaksi koulumatkalle!

  38. Maijja sanoo:

    Joo, ja elostelua ja ulostelua seuraa vielä palastelu. Siinä ympyrä sulkeutuu, ollaan päästy taas kotostelu söpöstelyyn, nautitaan pienestä ja otetaan kiitollisina pala kerrallaan sitä mitä meille annetaan.

  39. Ja voi että mä tykkään tästä sun blogista!!

  40. b. viuluntarkastaja sanoo:

    (Luen vanhoja merkintöjä nyt, kun kiire hellittää.) Nyökkäilin kovasti, toisissa kohdissa mietin että mahtaisitko pitää minusta, minä teen noin joskus. Minä tykkään listoista, tällaisista, ja siitä tunteesta kun kirjoittaa, että tavoittaa juuri ja juuri sen, miltä tuntuu, että saa sen ulos ja muiden luettavaksi. Minä väitän, että sain tässä vähän kiinni sinusta, mitä tarkoitit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s