Yksityiskohtia ja kokonaisuuksia


Kaksikymmentäviisi vuotta sitten autokoulussa menin paniikkiin kun en huomasin etten pysty hallitsemaan koko Tampereen liikennettä rattini takaa. Minua ajatettiin Amurin pienillä, yksisuuntaisilla kaduilla varmasti kaueammin kuin monia muita, sillä opettaja huomasi kauhuni. Niin kovin helposti minusta näytti siltä että autoja tulee kaikkialta, että ne menevät minne vain ja että – ennen kaikkea! – tämä on nyt tosi vaarallista.

Mutta minulla oli aika viisas opettaja. Hän kehotti ottamaan tilanteen kerrallaan, asian kerrallaan, autot ja liikennesäännöt kerrallaan, silloin kun ne tulevat vastaan, ei koko maailman liikennettä yhtenä möhkäleenä.

Mikä helpotus! Satakunnankadulta Hämeenpuistoon kääntyessäni minun tarvitsi siis vain huolehtia niistä liikennevaloista, siitä risteyksestä, noista jalankulkijoista tuossa. Ei tarvinnut vielä uhrata ajatusta vaikkapa Mustalahdenkadun asioille, ei tarvinnut mennä paniikkiin Pirkankadun vaikeata kohdasta, siitä miten bussit menevät hulvattomasti.

Tätä samaa olen joutunut pitkin elämääni opettelemaan vähän kaikessa. Vaikka olenkin yksityiskohtiin kallellani niin tuppaan hyvin helposti huolestumaan siitä etten ”hallitse kokonaisuutta”, mieluiten ihan heti. Käsitöissä olen oppinut jo paljon. Kun saan eteen ohjeen luen sen yleensä alusta loppuun ensin koska minulle on tärkeää yrittää saada kokonaiskuva siitä mihin olen ryhtymässä. Kuka vaan käsitöiden harrastaja (ellei ole kovin kokenut) tietää että paperilla asiat voivat tuntua mutkikkaammilta kuin tuntuvat sitten kun työ on edennyt ja ollaan oikeasti siinä kohdassa missä pitäisi jollakin tapaa toimia. Yleensä silloin tekee mieli nauraa ääneen omalle hötkyilylleen koska ”ylivoimainen” asia on muuttunut itsestäänselväksi.

Mainokset

22 comments on “Yksityiskohtia ja kokonaisuuksia

  1. Marjatta sanoo:

    Autokoulupaniikki tuntuu tutulta. Kävin aikananaan Helsingissä autokoulun ja olin aivan varma, että en ikinä pääse läpi tai jos pääsen, niin en uskalla ajaa. Onneksi toisin kävi ja ajan edelleen.

    Kokonaisuuksien hallinta ja varsinkin ohjeiden ennalta lukeminen on hyvä taito. Veljeni tekee mielellään ruokaa ja jopa leipoo. Hauskana juttuna hän on kertonut ensimmäisistä karjalanpiirakoiden tekemisestään. Teki taikinan, kaulitsi piirakankuoret, pani ne päällekkäin. Seuraavaksi ohjeessa luki, että ripottele jauhoja kuorien väliin, jotta eivät tartu toisiinsa. Surku. Kuoret olivat tarttuneet kiinni ja piti aloittaa alusta.

    Hyvää sunnuntaita!

  2. Liivia sanoo:

    Ohjeet ei ole mua varten (Tähän kyllä mies sanoisi, että nimenomaan minun pitäisi perehtyä ohjeisiin). Asia kuin asia, yritän keksiä ja kokeilla miten toimii, vaikka siinä menisi kauankin, tunnen suurta ahdistusta, jos pitää avata ohjekirja tai lukea neuleohjetta. Neuleohjetta en ole lukenutkaan ikinä, ehkä koulunkäsityötunnilla joskus.
    Nykyään yritän kuitenkin edes kirjata ylös työvaiheita ja silmukkamääriä, ennen en jaksanut sitäkään.

  3. Merja sanoo:

    Mulla meni aika kauan hallita se ajamisen kauhu. Mutta mulla oli hyvä ja kärsivällinen opettaja myös. Ja kun vihdoin opin.. ah ajamisesta tuli nautinto. Ja pakko sanoa vielä tähän että kun ajamisen hallitsee Kalifornian massiivisilla ja kiihkeillä moottoriteillä, osaa ajaa ihan missä vaan.

    Mitä tulee kokonaisuuteen, olen itse enemmän sellainen että hyppään vaan hommaan. Ei ole kärsivällisyyttä, vaan enemmän into vaan äkkiä ryhtyä jos se inspiraatio tulee.

    Sun neulees alla on tosi kaunis. Tykkäisin tuollaisesta jos se olisi tunika. Mulle ei lyhyet mallit sovi ollenkaan.

  4. Violet sanoo:

    Marjatta: joo, kyllä ne kannattaa lukea, säästyy monelta.
    Kannattaa kyllä myös käytää omaa jÄrkeään jos sellaista on annettu. Toisinaan nimittäin vähän kaikkien alojen ohjeissa puhutaan myös täysin itsestäänselvyyksiä tyyliin ”keitä perunat vedessä”.

    Liivia: no saatko sitten ns. omasta päästä tehtyä käsitöitä ilman ohjetta? Tuleeko niistä sitä mitä halusit?
    Jos vastaus on KYLLÄ niin olet sitten tosi lahjakas. En minä voi kuvitellakaan että olisin osannut tehdä vaikka sen mekon ja nyt tämän ed. neulepaidan ilman ohjetta.

    Merja: minäkin nykyään hyppään hommaan koska olen huomannut että jos vain yritän niin selviän. KAduttaa kaikki ne kÄsityöt vaikkapa joita en edes aloittanut aikoinaan kun ajattelin etten ”tajua mitään ohjeesta”.

    Tuo neule toimisi minusta vallan hyvin niin että kutoisi yksinketaisesti vaan pidemmän helman.

  5. Pilvitarha sanoo:

    Autokoulujännäykset on aivan tuoreessa muistissa – voi elämä sitä tunnetta kun piti ensimmäistä kertaa lähteä autolla liikkelle! Ja muiden autojen sekaan, herrajumala sentään. Ensimmäisellä tunnilla piti jo peruuttaa parkissa kahden auton väliinkin… Siitä en kyllä muista / oppinut mitään, tein vain mitä opettaja käski :)
    Nyt ajelu sujuu tietenkin mukavasti, mutta on käynyt mielessä että helpommalla olisi päässyt silloin heti 18 vuotiaana.

    Neuleohjeet on oikeasti semmoinen juttu jotka nostaa minulla pintaan kauhean epäuskon. Ne kaaviot osaa näyttää niin kummallisilta että ensi alkuun ahdistaa kun niitä yrittää tavata. Mutta sitten muutaman kerroksen (ja usein purkamisen) jälkeen huomaa ettei se nyt vaikeaa ollutkaan.

    Monta asiaa tulee toisinaan vähän lykättyä tai jännättyä turhaan, tekemällähän ne saa alta pois. Eikä se epäonnistuminen maailmaa kaada, ainakaan neule-asioissa. :)

  6. Violet sanoo:

    Pilvitarha: mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa ajaa autoa. Siis en ole pelännyt sitä teknistä puolta ja nautin siitä että kun tuosta painaa niin auto liikkuu ja tuosta kääntää niin se kääntyy;-)
    Ongelmani on ollut aina liikenne, muut autot, niiden kuskit.
    Syy siihen että olen jättänyt ajamisen on suurimmaksi osaksi juuri tämä: stressaan liikaa kokonaisuutta sen sijaan että keskittyisin vain käsilläolevaan tilanteeseen.

  7. Kati sanoo:

    Täällä myös yksi autokoulupanimoija. Itse asiassa en olisi koko korttia ihan ajamiskammon takia edes halunnut, mutta silloisessa työssäni sen sanottiin olevan välttämätön. Minulle vain ei osunut kohdalle kovin viisas opettaja vaan tyyppi, joka istui vieressäni kynsiään järsien, tauotta höpöttäen ja näyttäen kaikin tavoin, että pelkäsi kuollakseen… Eihän siitä sitten tahtonut tulla yhtään mitään koko hommasta. Kyllä minä lopulta sen kortin sain, mutta ajamiset ovat jääneet aika vähälle. Viime kesänä ajoin ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen. En minä ihan niin huono ollut kuin mitä kuvittelin, mutta jostain syystäa ajaminen ahdistaa ja pelottaa aina vaan. Jopa täällä pikukylässä, vaikka minäkin olen opetellut ajamaan Tampereen keskustassa.

    Kutominen ei sen sijaan ahdista. Se on asia, joka on helppo ottaa haltuun. Silmäillä ohje lävitse ja alkaa kilkuttaa. Siitä kyllä tietenkin puuttuu se muun liikenteen vaara-aspekti.

    Miehestä olen huomannut, että hän on sitten juuri lajia, joka lähestyy asioita pieninä pätkinä eli ei suinkaan tutustu kokonaisuuteen etukäteen vaan aloittaa homman samalla kuin lukee. Meillä on ruoanlaitossa tullut muutama katastrofi, kun hra insinööri on loukkaantunut ohjeen kirjoittajalle joka a) hölisee turhia (sinä aikana ehtivät pannulla olevat tarpeet palaa tai kypsyä yli) tai b) asioita ei olekaan kirjattu täysin kronologisessa järjestyksessä ja joku tärkeä yksityiskohta kerrotaan vasta ”jälkeenpäin”.

  8. Kati sanoo:

    Niin ja mä olen paniKoija en paniMoija. :D Miten noihin oikeisiin näppäimiin voi olla niiiiin vaikea osua. :D

  9. Liivia sanoo:

    Toistaiseksi on tullut mitä halusin, yllätyksiäkin, mutta ne ovat olleet hyviä yllätyksiä. Mutta teenkin aika yksinkertaisia juttuja vaan.
    Tuon vihreän neuleen ”luin” kuvasta, osaisin tehdä sen ihan siitä. Tosin aion vähän muuntaa.
    Kuvasta lukeminen ei päde tietenkään läheskään kaikkiin neuleisiin. On paljon sellaisia, joita en tajua vaikka kuinka kuvaa tuijottaisin. Kuten jotkut tossut tai kietaisujutut. Tosin en välitä niin mutkikkaista jutuista, tykkään yleensä kaikkein yksinkertaisimmista malleista muutenkin.
    Tekemiseni on kyllä aluksi yhtä purkamista, kunnes tavoitan oikean silmukkamäärän. Ohjeen kanssa voisi säästää kyllä paljon aikaa.

  10. Liina sanoo:

    Pieni anarkisti ja auktoriteettien uhmaaja sisälläni pakottaa minut muuntelemaan neuleohjeita ja ruokareseptejä. En voi tehdä tasan ”määräysten” mukaan. Kun neulomisen hallitsee päässään, ohjeet eivät ole niin nökönnuukia. Mutta leivontaan otteeni ei sovi, se on enemmän kemiaa ja homma ei toimi, jos alkaa säätämään esim. leivinjauheen määrän kanssa!

  11. b. viuluntarkastaja sanoo:

    Niinpä. Musta tuntuu pahalta katsella näitä neuleita, ihania, koska en itse pysty enää mihinkään. Tuntuu järjettömän tuskastuttavalta neuloa silmukka kerrallaan, kun kyse on kokonaisesta paidasta. Lukeminenkaan ei ole kivaa, koska ensimmäisessä lauseessa pitäisi jo tietää, miten tämä suhteutuu kokonaisuuteen, mikä on alakäsite, mikä yläkäsite, mitä tulee seuraavaksi. Minä olen sille vain alistunut sitten: en neulo, en lue. Ei se kyllä kamalan hyvältä tunnu, ja nyt kun on pakko lukea koulukirjoja, olen aika vaikeuksissa.

  12. junika sanoo:

    Tunnen todella hyvin tuon fiiliksen, mitä kuvaat. Se on ollut aina suurin kahleeni. Olen lannistunut jo ennen minkään aloittamista, koska olen tuijottanut vain kokonaisuutta ja etenkin silloin, kun sitä ei pysty hahmottamaan.

    Viime vuosien aikana tämä taipumus on vahvasti karissut minusta pois. Olen hypännyt mukaan mitä erilaisempiin juttuihin ja projekteihin ja nauttinut yksityiskohdista, matkasta. Olen asennoitunut päämääriin mahdollisena matkan sivutuotteena, en itsetarkoituksena.

    On vähän niinkuin helpottanut elämistäkin tämä asenteen muuttuminen… :-).

  13. outi sanoo:

    Mä olen yksinkertaisesti niin laiska että jätän ohjeet yleensä lukematta. Oli kyseessä sitten uusi kamera, polkupyörän korjaaminen tai kutominen. Mielummin kysyn neuvoa, jos joku ehtisi näyttää kädestä pitäen miten uusi asia tehdään. Tai sitten vaan tuherran asian kanssa niin kauan että saan sen toimimaan. Siinä tosiaan joskus saattaisi säästää aikaa ja hermojaan jos viitsisi perehtyä ohjeisiin..

    Mutta asia kerrallaan, se yleensä auttaa, oli se kokonaisuus mikä tahansa. Rajaaminen, sitä mä yritän opetella kans. Ei liikaa kerralla..

  14. Ilse sanoo:

    Vaikka en tunne noita tuon kaupungin katuja, jaoit tuntemuksesi siitä, millaista on olla nuori hätäilijä ratissa. Voi että. Tunsin tätimäistä lempeyttä sielussani.

    Juuri tänään en pysty päättämään, olenko yksityiskohtien ihminen vai edelleen se suurten linjojen nainen, joka haluan olla.

  15. minjo sanoo:

    Minulla pitää myös olla kokonaisuus selvillä. Sitten kyllä keskityn pikkuasioihin, mutta en pidä tunteesta, että joudun keskittymään pieneen osioon niin, että sen sijainti suuremmasta asiasta ei ole selvä. Hallinnan tarvetta varmasti, tunnistan sen helposti itsessäni.

    Neule- ja muistaohjeista. Luen niitä mielelläni, mutta teen aina muuta. Jostakin syystä minulla ei vielä ikinä mistään ohjeesta seuratusta ole tullut mitään kunnollista. Ehkä yritän liian kovasti ja menee pieleen sen takia, tai sitten en ole tarpeeksi huolellinen ja menee pilalle sen vuoksi. En tiedä kummasta kiikastaa, mutta siksi olen Liivian kanssa samoilla linjoilla. Katson kuvaa ja keksin itse miten pääsen samanlaiseen lopputulokseen tai muunneltuun, jos joku oma idea on mielestäni valmista parempi. Neulomiseen ja virkkaamiseen tosin en osaa tarpeeksi perusjuttuja, että osaisin edes kuvittelemalla tai ohjeistakaan tehdä muuta kuin ihan yksinkertaisia asiota. Virkkaamista harjoittelin kesällä, mutta sen eteneminen mielekkääksi harrastukseksi oikeastaan lopulta tökkäsi siihen, että kyllästyin, että huomasin virheet aina vasta kun olin jo monta kierrosta niistä ohi. En välitä korjailusta, mutta en tykkÄä siitä, että en huomaa virhettä ajoissa. Hallitsemisen tarve tulee siis siinäkin esiin… ;-D

  16. Kirsikka sanoo:

    Tilanne kerrallaan, asia kerrallaan… hyvä ohje. Mulla on tapana mennä vähän asioiden edelle ja huolehtia turhaan.

    Mulla pitää olla ohjeet ainakin sellasiin tekemisiin jotka on vähän oudompaa ja harvemmin tehtävää eli ainakin neuleet. Ompeluksiin tarvitsee olla kaavat mutta kaavoja pystyn kyllä tekemään itse; sitä kun olen opiskellutkin. Kokonaiskuva täytyy olla päässä kun aloittaa, että tietää mitä on tekemässä ja silloin myös huomaa jos alkaakin mennä homma pieleen.

  17. Tunsin itseni ihan uhriksi kun luin ihanasta autokouluopettajastasi, joka ymmärsi tuota paniikkia ja hallitsematonta oloa joka sinun iski. Minä meinaan taistelen vieläkin tuon tunteen kanssa. Ehkä en taistelisi, jos autokouluopettajani olisi keskittynyt autoradion sijaan minuun ja jättänyt musiikista rupattelun vähemmälle!

    Minä en siinä tilanteessa halunnut trendikästä musiikkitietoutta vaan tukea pelkooni. Joudun muituttamaan itseäni joka risteyksessä helsingin kaaoksessa siitä, että ”peruna kerrallaan” että minun ei tarvitse miettiä etukäteen koko reittiä mielessäni, ennenkuin voin lähteä ajamaan.

    ***

    Minä sellainen joka joko tekee jotain omasta päästä tai sitten en ollenkaan, jos ohjeen lukeminen olisi se toinen vaihtoehto. Siinä on etunsa ja haittansa.

  18. Kirjailijatar sanoo:

    Minustakin ajaminen oli ihan kammottavaa aluksi. Inssissä lähdin ajamaan käsijarru päällä ja inssi kysyi monta kertaa, että onko mun mielestä kaikki ihan hyvin ja minä polleena, että on on, kaikki hyvin. Sitten se karjaisi ja kirosi, että ota se saamarin käsijarru pois ja sen jälkeen koko inssi menikin ihan plörinäksi.

  19. Sanni sanoo:

    Oi, miten tämä kolahti. Olen ihan samanlainen….Nytkin minulla on erään asian kanssa kokoanaisuutta hallitsematon paniikinomainen olotila. Voi olla melkein varma, että huomenna voin klo 12 sanoa asian kuitenkin menneen hallitusti, minun hallinnassani, mutta nyt olen rauhaton. Olen selkeästi kontrollifriikahtavaa sorttia. Helsingissä ajamisessa pelkäsin ennen juuri seuraavia ja seuraavia kohtia. Ratikat tulevat miten sattuu ja ajavat ylitse. Navigaattorin kanssa ajaessa olen oppinut ottamaan risteyksen kerrallaa. Inssiajossa Kouvolassa vuonna 1991 minuakin ajatettiin loputon aika…Isä istui takapenkillä ja piti suunsa kiinni koska insinööri käski. Isä ei voinut jäädä pakkaseen seisomaan lähtökohteeseen kirkonparkkiin vaan sai erikoisluvalla istua inssin ajan takapenkillä. Sillä ehdolla, että piti turpansa kiinni. ja piti. Voi miten tuli ikävä isääkin juuri nyt. Haluaisin, että minulla olisi vielä se isä.

  20. Violet sanoo:

    Kati; panimolta päivää;-)
    Ajamisesta…sain kortin kolmannella yrittämällä. Sitten ajelin yhden työpaikan takia aika paljonkin parin vuoden ajan. kovasti ei ole ollut tarvettakaan ajella joten se on jäänyt. Viimeisen kerran kaupunkioloissa olen ajanut Pariisissa vuonna -97 ja sitten sen jälkeen pari kertaa jotain mökkiteitä.

    Mua nauratti tämä miten kutomisesta puuttuu liikenteen vaara-aspekti.

    Liivia; kukin tavoillaan ja kyvyillään, mun olisi pakko tehdä vain hyvin, hyvin yksinkertaisia juttuja jos ilman ohjeita tekisin. Aika guru olet jos tuon neuleen teet ilman ohjetta;-)

    Liina; olen sitä mieltä että kaikkea voi muuttaa ja soveltaa ja ”sääntöjä rikkoa” kunhan ensin tietää mitä rikkoo, mitä tekee.

    b.viuluntarkastaja; ensinnäkin: olen tosi iloinen kun sinusta kuuluu taas. Kiva kun kävit! Onpa dilemma sinulla. Voi mennä vaikeaksi juuri noiden koulukirjojen suhteen juuri. Pitäisikö sinun opetella joku superpikalukutaito, semmoinen ”katsoo sivun ja valokuvaa sen päähänsä”?

    junika; huomaan että puhut saman asian kokemisesta. Olen iloinen että olet päässyt asiassa eteenpäin, sillä tämä voi todella aiheuttaa monenlaista lukkoa ja luopumista – ihan turhaan.
    Olen monessa asiassa onnistunut itsekin vähän eroon tästä, saanut varmuutta siitä että hyvin menee vaikkei kokonaisuus vielä näykään mutta on edelleen monia asioita joissa en pysty vaan näen vain ne puut.

    outi; en ole ollenkaan paras ihminen puhumaan tästä mutta totta; miksi mennä perse edellä puuhun jos voi katsoa asian nopeasti jostakin? joskus se on yksinkertaisesti vaan sellaista vähän lapsellista uhmaa ja ”minähän osaan itse” -asennetta jolla kyllä saattaa päästä loppuun mutta joskus saattaa olla viisaampaa säästää itseään, rahojaan, aikaansa…

    Ilse; suurten linjojen nainen, joka heilauttaa huolettomasti kättään yksityiskohdissa rypeville pikkusieluille!

    minjo; juuri se etten osannut tarpeeksi noita mainitsemiasi perusjuttuja sai minut opettelemaan ohjeiden lukemista (käsitöihin liittyen siis nyt).
    Olen tämän vuoden aikana oppinut monta uutta asiaa, enkä pidä mielekkäänä opetella niitä irrallisina vaan niin että ne liittyvät johonkin ja niiden ansiosta tulee jotakin, vrt. joku neuleen lyhyet kerrokset joilla muokataan hartiaseutua…asia, josta en tajunnut mitään vielä vuosi sitten.

    Kirsikka; muistan että vanhempani ovat vuosien mittaan hyyyyvin usein joutuneet sanomaan mulle; älä mene asioiden edelle – sillä siihen mulla toden totta on ollut taipumuksia jo lapsesta.

    eilentänäänhuomenna; oli mulla valitettavasti muitakin opettajia kuin se mistä kerroin. Ja sitten oli yksi inssi joka vinoili että kiristääkö sukkahousut kun jalkani hyppeli hallitsemattomasti kytkimellä ja moottori sammui koko ajan. tärisin niin kovin jännityksestä, en sukkahousuista ja sanoinkin sen;-)

    Kirjailijatar; oi nyt tuli mieleen käsijarru päällä ajaminen;-) Karmea haju…

    Sanni; toivon että klo 12 jälkeen voit sanoa taas kerran: eihän siinä mitään ollut.

    Minä en ole koskaan ajanut navigaattorin kanssa koska en kerran m uutenkaan aja, mutta kun seuraan miehen ajoa ja hänen navigaattorin käyttämistään niin huomaan usein että mun tekisi mieli napauttaa päälle se valikko jolla näkee tiet pienempänä mutta suuremmassa kokonaisuudessa…miten sanon tämän yksinkertaisen asian? Siis että ottaa ruutuun vähän laajemman näkymän, ei vain sitä mikä on nyt juuri käsillä.

    Isäsi takapenkillä…ajattelen nyt omaanikin.

  21. Liivia sanoo:

    voi ei siihen guruutta tarvita! Luulen että moni osaisi kun vaan ryhtyisi, työ tekijäänsä neuvoo jne.
    Mutta mitä tulee kankaasta ompelemiseen, en tajua siitä mitään. Ihmettelen itsekin aina, että miten osaan tehdä neuleen, jossa pitää tehdä kangaskin alusta asti, mutten osaisi samaa valmiista kankaasta. Multa loppuu hahmottaminen tyystin, kun pitäisi kangasta leikata.

  22. Riikka sanoo:

    Joo noin se kantsii autolla ajaa! Hyvä neuvo:) Mää en ikinä lue neuleohjetta alusta loppuun, pitäis kyllä. Alotan vaan tekeen ja sitten tuleekin paljon ongelmakohtia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s