Kun vaan lähtee




Havahduin heti herättyäni siihen etten ole ulkoillut pitkään aikaan. En tehnyt mitään lihaksillani. En hengittänyt syvään. Puin päälleni ja lähdin ulos. Kannatti, sillä löysin:

– uuden puiston, joka on ollut kyllä tiedossa mutta missä en ole koskaan tyhmyyttäni käynyt. Se oli kaunis ja ilahduin kun siellä jo yhdeksältä pelattiin jalkapalloa kielellä jota en tunnistanut.

– kadulta vaatteita. Niitä oli valtavat kasat, kääntelin josko jotakin sopivaa löytyisi. Otin kolme paitaa joista en tiedä vielä. Katsotaan, pesen ensin. Samoilla apajilla oli mies jolla oli ammattimaisempi dyykkausote. Pyörä ja kuljetuslaatikoita siihen kiinnitettynä. Hänelle kelpasti kasoista melkein kaikki. Kun lähdin hän sanoi: Bonne chance, Madame. Également, Monsieur!

– Kusmi-teetä eräästä leipomosta aivan nurkaltamme. Ostin vanhan suosikin ja kokeeksi pikkupurkin toista.

Johtopäätös; joka kerta kun lähtee voi tapahtua jotakin kivaa. Pitää vaan lähteä.

Mainokset

20 comments on “Kun vaan lähtee

  1. solveig sanoo:

    Mikä tuo sun suosikki-Kusmi on laatuaan? Ostin kesällä matkalta tuota ylempää ison purkin. Se oli tosi hyvää teetä, mutta meidän kotikulmilta sitä ei saa. Pitäis tsekata verkkokaupoista.

  2. Anne sanoo:

    Minä ostin Kusmi Love Teetä….tykkään vaikka en yleensä makeasta
    teestä tykkää enkä koskaan laita teehen sokeria mutta kupillinen silloin
    tällöin tuota maistuu hyvältä, lempeältä….love…..
    Mitä laatua ja miltä maistuvia nuo sinun ostokset on?
    Ihania puseroita! Luulin ensin että olet pakannut vaatteita ja lähdössä
    matkalle..mutta että noita vaan tuollaisia ihanuuksia voi löytää sunnuntai
    aamuna jostakin niin sehän on jotain!
    Lähteä pitää ja aina tapahtuu!

  3. Violet sanoo:

    Solveig: suurin suosikkini maistamistani laaduista on Anastasia, semmonen bergamottitee (noilla ei ollut sitä nyt). Hyvänä kakkosena on tämä Bouquet of Flowers Nro 108, venÄlÄinen sekoitus Kiinan, Ceylonin ja Intian mustaa teetä, bergamottia, sitruunaa, limeä, appelsiinia, mandariinia ja kukkia.

    Anne:tuossa yllÄ tulikin jo isomman purkin sisÄltö, pienemmässÄ on vihreÄä kiinalaista MArokon mintulla maustettuna. EN ole vielä maistanut mutta tuoksuu hyvältä.

    Vaatteita oli kamalasti. Osa oli vaan vähän kuran peitossa kun oli satanut ja ihmiset kÄvelleet päältä.
    Otin nuo, etenkin toi missä on paljon nappeja (selkäpuolella, muuten!) vaikuttaa kiinnostavalta. PyörivÄt juuri koneessa…

  4. vilijonkka sanoo:

    Kusmin teet jäivät maistamatta Pariisin aikoina, vaikka peräti pääkonttori taisi olla meidän kotikadulla! Olin vain niin niiden Frererien lumoissa, olen edelleen.

    Samaa mieltä, liikkeelle lähtö kannattaa aina. Ainakin valoisalla, niin näkee dyykattavat ja uudet herkut. Sen kummempaa määränpäätä en tarvitse.

  5. Mirva sanoo:

    Huomasin ihan saman tänä aamuna, en millään olisi viitsinyt lähteä lumeen tarpomaan mutta lähdettiin miehen kanssa kumminkin. Ihana lumikävely vanhassa Raahessa ja kirppari jolta löytyi meidän makuuhuoneeseen verhot (3e) sekä se Liivian blogissa keskustelua herättänyt köyhäilykirja eurolla — olipa hyvä etten tilannut kympillä kustantajalta…

    Mahtavia nuo sinunkin löytösi. Kylläpä alkoikin tehdä mieli teetä kun katseli kuvat.

  6. Pirkko sanoo:

    Urani teenjuojana takkuaa. En vaan opi. Miehellä on teoria: jatkuva chilisuklaan ja tummapaahtoisen kahvin juonti on pilannut mahdollisuuteni aistia hienostuneempia makuja. En silti luovu, en chilistä, espressosta enkä teenjuontiharjoituksistanikaan.

  7. Johanna sanoo:

    Niin lähdin minäkin tänään meidän tytön kanssa ja kannatti, sillä meidät yllätti raekuuro, josta neitosemme oli kovin riemuissaan. La Joie! :) Iloista sunnuntaita..

  8. Violet sanoo:

    Vilijonkka: oli niin kiva ripeÄsti kävellä!
    Mariage frerès’n teet ovat minusta parempia. Noh, ne joita olen maistanut. The sur le Nil, ai ai.

    Mirva: no ni! Sitten vaan aateliston rappiosta lukemaan ja ”kurkistamaan kuningashuoneiden saloihin” kuten jossakin kirjan esittelytekstissä sanottiin.
    Lumikävely…sitä saamme odottaa luulen!

    Pirkko: yksi huomio; en tunne ketään tupakoitsijaa joka olisi teenjuoja. Voi olla sattumaakin.
    Jatka harjoituksia (jos taito tuntuu tarpelliselta oppia!)

    Johanna: La joie, tosiaankin!
    Mun lapset rakastaa ”lumisadetta”. Panin noi lainausmerkit koska heille lumisateeksi kelpaa myös rakeet ja räntä.

  9. Nimetön sanoo:

    Hauskinta on juuri silloin kun en ajattele ja suunnittele vaan olen lähtenyt. Ehkä juuri silloin olen ollut silmät ja korvat auki ja nähnyt uusia asioita.

    Sain pitkästä aikaa tänään koottua itselle tarpeettomat vaatteet kaapista pois. Sain vähän hengitystilaa, kun katsoin väljään kaappiin. Mulla ei ole kyllä tapana ostaa paljoa vaatteita, en pidä jotenkin sovittamisesta ja kroppa on sellainen, että pitää olla tietynlaisia vaatteita. Muoti ei usein käy tälle kropalle ;-) Mutta jostain noita vaatteita kaappiin välillä kertyy liiaksi. Kaksi isoa säkkiä vien työttömien kirppikselle.

    Juuri satoi hiukan lunta.

  10. Liivia sanoo:

    Jestas mikä määritelmä siitä kirjasta annettu jossain.

    Nuo kummatkin kusmit on lempimakujani. Vihreää minullakin vain pienempi purkki ja lisää tarvis. Vaikka en nyt näe kyllä tarpeeksi hyvin, että voisin olla ihan varma että on sama. Väri ainakin.
    Viime reissulta ostin Anastasian, mutta se on vielä korkkaamatta ja aattelin raaskia antaa jollekulle joululahjaksi, vaikka itsekin tekisi mieli pitää.

  11. iiris sanoo:

    Olen ollut nyt neljä viikkoa täällä etelässä ja alan kaivata kävelemistä! Sellaisia kunnollisia, pitkiä lenkkejä metsässä tai kaupungilla.
    Mutta päivisin täällä on ihan liian kuumaa (voi korkeintaan löntystellä lyhyitä matkoja), ja illan hämärtyessä ei oikein uskalla yksin lähteä. Pitäisi olla seuraa tai iso koira. Useimmiten olisi luultavasti ihan turvallista, mutta ei aina, enkä halua ottaa turhia riskejä.
    Aarteet jäävät siis toistaiseksi löytymättä… (Onko sulla aavistustakaan, mistä se vaatekasa on kadulle joutunut?)

  12. Violet sanoo:

    Nimetön: mulla on kauhean pieni vaatekaappi. Miehelläni on kaksi kertaa niin paljon tilaa vaatteilleen. Meillä on suunnilleen yhtä paljon vaatteita, mutta minun puoleni on ahtauden takia sekaisin, seli seli.
    En halua ostaa itselleni kuitenkaan lisää tilaa koska haluan pitÄä vaatteiden määrän kohtuudessa.

    Liivia: luin ko. kirjasta mm. tÄmän arvostelun:
    http://fifi.voima.fi/artikkeli/2009/joulukuu/koyha-kreivi
    Sekoitin itse tuon hovin mukaan…tuli kai siitä kun tuossa mainitaan hänen toisesta kirjastaan jonka nimi on Kaikki mitä olet halunnut tietaä kuninkaallisista mutta et ole uskaltanut kysyä…tai jotakin sellaista. Kiinnostuneet tarkistakoon itse.

    Toi 25 gramman teepurkki ei kauan kestä, isompi jo vähän kauemmin. Anna pois ihmeessä ellet käytä, ei ne ikuisuuksia hyvänä pysy – etenkään kun ei tiedä miten kauan on jo kaupassa seissyt.

    iiris: tuo pelkääminen….kun nyt aamullakin pelÄstyin siellä puistossa juostessani ihan kauheesti kun kuulin miesten huutavan ja karjuvan. Luulin ettÄ joku pääsee hengestään – mutta ne pelasivatkin vain jalkapalloa.

    KAtselin sitÄ tavarakasaa ja tulin sellaiseen lopputulokseen että ne ovat jonkun vanhan, kuolleen tai vanhainkotiin lÄhteneen naisen tavaroita. EhkÄ suku pannut pois. Ainakin ovat jonkun vanhan, se on selvä. Esineetkin kertoivat siitÄ.

  13. Marjatta sanoo:

    Kävin myös tänään pitkällä lenkillä ja hyvää teki. Lenkkiini kuului monta pysähdystä, sillä koirani, aina niin utelias cairnterrieri, oli mukana. Onneksi ei ollut liukasta.

    Yllättäviä löytöjä teit. Toivottavasti paidat ovat käyttökelpoisia.

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

  14. isoinpapu sanoo:

    Mulla ei mikään toimi niinkuin kävely. Ei mikään. Ei edes suklaa.
    Kävellessä alan yhtäkkiä ajatella, tuoreesti, kivasti. Kävellessä tuuletun kauttaaltaan.
    Kerran suutuin puolisolle, koko maailmalle, niin syvästi, että lähdin täältä kotoa kävelemään kohtalaisen helteisessä säässä kohti lempimetsääni, jonne kävellen on hankala matka. Se on pisin reissu, jonka olen jatkuvassa sadattelun tilassa kävellyt, mutta kun olo raukesi, en yhtään harmitellut tai nolostellut edes soittaa miestä hakemaan minua kotiin sieltä korvesta.

    Ja se suuttumuksen raukeaminen siis tapahtui noin vaan, ilman mitään suurta mielen valaistusta. Kävely on voimallinen asia.

    Mies oli hyvin vaikuttunut taittamastani kilometrimäärästä. Ja iloitsi mielenmuutoksesta.

    HItsit, kävely on kultaa. Vaikeneminen hopeaa.

    Sulla on ollut täällä paljon hienoja postauksia, kirjoituksia. Kiitos. Tykkään.

  15. Kirjailijatar sanoo:

    Minustakin kävely on ihaninta liikuntaa, en nyt voi sitä edes tarpeeksi ylistää. En suostu menemään töihin muuten kuin kävellen. Joskus olen kävellyt tunninkin suuntaansa, mutta tarvitsen sen ajan ja hapen ja liikkeen. Toimii aina, työasiat jää töihin ja toisin päin.

    Mutta että vaatteita kadulta, enpä ole vielä koskaan löytänyt. Olen tainnut kulkea väärillä kulmilla tai väärässä maassa.

  16. Violet sanoo:

    Marjatta; nyt kun paidat on pesty ja olen niitä kokeillut niin totean; kaksi on polyesteriä, en voi sietää, luulin kai tyhmyyksissäni muuksi, yksi puuvillainen saattaa olla ok jossakin tapauksessa.

    isoinpapu; toivon että olisin kirjoittanut tuon itse. Kävelystä hienosti sanottu.
    Minä suutuin kerran autossa miehelle ihan karseasti. Olimme vasta muuttaneet tänne enkä tuntenut katuja, en paikkoja. Kun suutun, saattaa käydä niin että nousen autosta, lämmäisen oven kaikilla voimilla kiinni, jätän laukkuni (jossa rahat ja puhelin) autoon ja lähden uhmakkaasti kävelemään.
    Huomasin aika pian etten tiedä yhtään missä olen, miten pääsen kotiin. Kuljin sen aikaa että löysin yhden bussipysäkin, katsoin että jaahas, punainen pallo jossa nyt olen on aika hiivatin kaukana kodista. JOuduin matkustamaan ratikassa pummilla, loppumatkan kävelin.
    Kyllä se tavallaan auttoi.

    Kirjailijatar; haluan kävellä joskus (kuten vaikka eilen) niin että tulee hiki, että tunnen lihakseni. Ehkä ottaa muutaman hölkkäaskeleen. Se tuntuu niin mukavalta. Olen elossa!
    Täällä löytää kadulta vaikka mitä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Välillä on sottaisen näköistä kun ihmiset jättävät muovipussejaan ja pöydänraatojaan mihin vaan. Toisaalta taas se on kiva: jos tarvii niin voi ottaa.

  17. Jaana sanoo:

    Löytöretkesi jatkukoon!

    Onkohan Kusmi-teetä saatavilla Suomesta? Olisi mukava maistaa ja nuo purkit… Verkkokauppaan jo kurkkasin.

  18. Dona sanoo:

    Kusmi-teetä saa suomesta Pino-kaupasta Fredrikinkadulta (Bulevardin ja Uudenmaankadun välinen kortteli), http://www.pino.fi Ei niillä ole ihan kaikkia laatuja, mutta tulee halvemmaksi kuin tilata Kusmin verkkokaupasta. Mun suosikkini on Prinssi Vladimir. Ja pakkaukset ovat ihania.

  19. Jaana sanoo:

    Kiitos tuosta Pino-vinkistä! Siellä täytyy käydä, kun menee Helsinkiin.

  20. Heli sanoo:

    Ihan kummallista, että kadulla oli kauheasti vaatteita. Mistä ihmeestä ne sinne oli tulleet? Olikohan joku heittänyt puoliskonsa pihalle? Tai ainakin hänen vaatteensa.. Nyt hän jossain harhailee suruissaan ja vaatteetkin ovat jo uusissa kaapeissa… Tulipas tästä mietteliäs olo…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s