Vaihtelua




Aamulla ei tullut valoja. Huomasimme pian että sähköt on poikki paitsi meiltä myös kaikkialta lähitienoossa. Ei valon valoa kun katsoimme ikkunoista. Asiaan voi suhtautua (ainakin) kahdella tavalla.

Mieheni tapa: kiroilua, hermostumista, ”mitä nyt, pakasteetkin sulaa” -ryntäilyä, tiedonhakua, selvittämisen makua. Hän on niin tunnollinen ja kunnollinen.
Minun tapani: kynttilät palamaan, hätä ei ole tämän näköinen, oikeastaan ei hätä ollenkaan, tämä on jännittävää, lapset voivatkin jäädä kotiin koska emme näe etsiä vaatteita, emme voi valmistaa aamiaista (liioittelua!), kudon tässä hiukan sukkaa, saa nähdä koska sähkö palaa.

Kun sähköt palasivat – siitä kuuluu muuten valtava humps! – olin suoraan sanottuna jotenkin pettynyt. Olisin kaivannut enemmän vaihtelua.

Uusi taulu.

Advertisements

17 comments on “Vaihtelua

  1. Liivia sanoo:

    Meillä oli eilen sähköt poikki parikymmentä minuuttia sähkötöiden takia ja lapsesta niin jännää. Ei olisi haitannut jos vähän pidempäänkin.

    Tulee ihan tosi kaunista sukkaa!

  2. Liina sanoo:

    Mieheni on samanlainen, tunnollinen ja kunnollinen. Asioiden pitää toimia- ihminen. Viimeksi hän sääti pakastimen lämpötilaa ohjekirjan kanssa (pakasteet olivat sulaneet), eikä mikään onnistunut mitenkään. Minä istuin olohuoneessa ja neuloin kaikessa rauhassa. Turha hosua, kun kaikki on jo sulana.

    Lopulta ilmeni, että hän yritti säädellä Electroluxia Rosenlewin ohjekirjan avulla.

    Ja sitten me naurettiin ja etsittiin oikea manuaali.

  3. vilijonkka sanoo:

    Meiltä loppuu sähköt vähän väliä, koska se(kin) on prepaid… Suhtaudumme yhtäkkiseen piementymiseen molemmat samoin eli huokasemme syvään ja ihmettelemme, milloin rupeamme seuraamaan sähkötaulun lukemia. Ja yleensä laitan miehen matkoihin ostamaan sitä mokomaa sähköä lisää. En kaipaa moista vaihtelua.

  4. Violet sanoo:

    Liivia; noiden mielestä oli kans jännää.
    Kiitos vaan, sukista tuleekin kivat. Käytän kaikki alpakkalangat joita on jäänyt muista neuleista ja teen kaksinkertaisesta langasta polvipituiset.

    Liina; heh, noin sitä pitää.
    Joo, mun mieheni on kyllä ääritunnollinen. Muistan kun oltiin opintojen takia Göteborgissa ja sinne tuli aivan karsea lumimyrsky. Enkä valehtele, sitä lunta oli paikoitellen niin että lehdissä oli kuvia ihmisistä joilla oli kainaloihin asti.
    Mutta ei, miestä ei haittaa, yliopistolle on päästävä. Ei siellä muistaakseni edes ollut ketään joka olisi tullut aukaisemaan ovet…

    Vilijonkka; en määkään kaipaa niitä usein toistuvia katkoja jotka johtuvat meistä itsestämme. Silloin pitää mennä kaiken lisäksi alakerran miehelle koputtelemaan kun pääkatkaisija on hänen kellarissaan.

    Mutta nyt kun se oli meistä johtumatonta eikä tiennyt miten kauan kestää…jotenkin erilaista!

  5. NiinaK sanoo:

    Sähkökatkoissa on ihan oma mystinen tunnelmansa kunhan ne eivät kestä viikkotolkulla.

  6. Ansku sanoo:

    Kun seurustelun alkuaikoina asuimme vielä mieheni luona, oli siellä ”ihan tavallista”, että sähköt meni poikki vähintään kerran viikossa. Joskus se kesti 10min, toisinaan pari tuntia. Silloin alkoi välillä jo ärsyttää, vaikka periaatteessa suhtaudun tuollaisiin katkoksiin samalla tavalla kuin sinä (ne kynttilät, ne kynttilät!)

    Sukat näyttää ihanan pehmoisilta.

  7. Meiltä meni kerran Enkuissa puolelta talon asukkailta sähköt. Tiedän sen siitä, koska käytävässä sitten keitettiin teevedet ja naureskeltiin :) Vilu tuli tosin äkkiä kun talvi oli ja yksöisikkunat. Muuten ei hätää!

  8. mizyéna sanoo:

    Vilijonkan prepais sähkö on kyllä tosi hassua. Mä en kyllä myöskään muistaisi koskaan seurata lukemia:D

    Meillä oli eilen ollut sähkökatkos mutta en ollut kotona. Huomasin vain vilkkuvasta uunin kellosta :) Minustakin sähkökatkokset ovat tunnelmallisia mutta joskus ne kestää täällä kokonaisen päivän milloin ihan oikeesti pakasteet ehtii sulamaan :)

  9. MaaMaa sanoo:

    Monta vuotta sitten, kun asuin vielä Suomessa omassa yksiössäni, oli sähköt poikki reilun vuorokauden. Aluksi oli kivaa; kynttilät päälle, luin kirjoja, puhuin puhelimessa (kunnes langattomasta kotipuhelimesta loppui virta), leikin Jalmarin kanssa (lemmikki kani) ja piirtelin. Oli suloista ja jännää.
    Sitten ajattelin tehdä teetä; mutta eihän se käynyt kun oli sähköliesi… Sitten ajattelin kuunnella radiota – sama juttu; sähköllähän sekin toimi :(
    Ennenvanhaan ois ollut patteriradio ja kaasuhella. Kesämökillä jopa oma sähkögeneraattori jääkaapille!! …ei kaupungissa vaan pärjää…
    :D

  10. Pirkko sanoo:

    Tarinasi reaktioineen on kuin meidän huushollista otettu. Voisiko olla näin: miehet etsivät syytä ja ratkaisua, naiset löytävät salamana tavan muuttaa katastrofi kivaksi kokemukseksi.

  11. Pirkko sanoo:

    Luin vasta nyt kommenttejasi edellisten kommentoijien kirjoituksiin. Kerroit Göteborgin lumimyrskystä. Taisi olla se sama, jonka aikana olin itse Tukholmassa. Muistan kuvat hankeen hukkuneista göteborgilaisista ja tukholmalaislehtien hiukan ironiset kuvatekstit: ”Göteborgarna klär i snöspade”.

  12. pikkujutut sanoo:

    Sähkökatkot- niihin suhtautuminen on viharakkaussuhde.Juuri tässä samalla muistin mitä en todellakaan kaipaa sieltä toisesta kodista mutta mihin on kohta taas totuttava. Toisinaan niihin ei kiinnitä huomiota ( kuten sinä), toisinaan saavat kaiken huomion (kuten miehesi) ja mikä parhautta- se on jokapäiväistä!

  13. minjo sanoo:

    Ihailtava asenne sulla. Itse ajattelen hiukan kuten miehesi, mutta sen lumimyrskyn kanssa olisin pysynyt kyllä kotona. ;-) Mua ei sähkökatkos haittaa sinänsä, aina sitä hetken selviytyy ilmankin, mutta en tykkää siitä, kun ei tiedä kauanko se kestää. Joskus pari tuntia voi olla tosi pitkä aika, jos on juuri joku homma kesken. Vilijonkan prepaid nauratti, vaikka ei se taida todellakaan kovin hupaisaa olla paikanpäällä, jos vähän väliä on katkosuhan alla…

  14. Kirjailijatar sanoo:

    Ymmärrän pettymyksesi. Minustakin sähkökatko on ihan tervetullut vaihtelua…meillä ei tosin pakkasessa ole muuta kuin pari hassua marjapussia, vähän leipää ja pakastevihanneksia, joten eipä menisi mikään piloillekaan. Taitaisin viihtyä sähköttömässä olotilassa aika kauan.

  15. Violet sanoo:

    NiinaK: viikkotolkku kuulostaa pitkältä ajalta, myönnän kyllä.

    Ansku: tuo kuulostaa jo niin säännölliseltä ettei ole varmaan enää yllÄtystä ilmassa. LAnka on GArnstudion alpakkaa kaksinkertaisena…on pehmeää ja todella lämmintÄ.

    Hanna: huomasin meilläkin heti sen että jos tÄmä vähänkin jatkuu niin tulee vilu!

    mizuena: joo, ösin on joskus ollut meilläkin ja ainoa juttu mistä tietää on joku vääräÄ aikaa vilkuttava kello.

    Maamaa: vuorokausi on jo pitkä. Kaasua meillä kyllä tule eeli jos tikut löytyy niin kokata voi!

    Pirkko: takuulla oli sama lumimyrsky, ei sellaisia siellä usein ole!

    pikkujutut: pÄivittäinen kuulostaa jo aika pahalta.

    minjo: tuo tilanne alkoi aamulla heti kun oltiin oltu 5 min. hereillä. Mulle tuli tosiaankin sellainen: hei, tÄstä tulee erilainen päivä, lapset jää kotiin, kaikki tehdään toisin.

    Kirjailijatar: ei meidÄnkään pakastimessa paljoa ole. Kun söin sen pakastekalankin lounaaksi pari päivää sitten;-)

  16. Merruli sanoo:

    Meillä on aika usein lyhyitä sähkökatkoja ja on hauska seurailla, miten naapuruston miehet omani mukaan lukien alkavat soitella toisilleen ja selvittää vian laajuutta ja sopia kuka soittaa sähkölaitokselle. Ja samaan tyyliin minä sytyttelen kynttilöitä ja nautin (paitsi en kysymyksestä ehtiikö kaksi pakastinta sulaa sisältöineen).

  17. Birgitta sanoo:

    Sulla on oikeaa asennetta =) Mä olisin heilunut siellä kuin miehesi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s