Käsillä näkee


Eilen kello 14.18 sain vision. Siihen liittyy narua, pellavakangasta, lanka ja neula. Olen vallattomalla tavalla innoissani.

Puolet maailmasta huutaa hidastamisen ja kynttilöiden katselun puolesta, minä toivon eläväni sataviisikymmentävuotiaaksi että ehdin tehdä kaikkea sitä mikä minua kiinnostaa. Minun tapani elää on tehdä.

Pienempi poikamme, se Kiina-mies ja mielikuvittelija, tarinaniskijä ja juksuttajien kuningas sanoi pari päivää sitten origamikerhon jälkeen, joutsenta taitellessaan: minä osaan tehdä näitä niin hyvin kun minun aivoni muistaa miten pitää tehdä. Se menee käsistä tänne ylös, näin, näin, näin (näyttää miten oppi kulkee sormenpäistä päähän) ja sitten minä tajuan sen ja muistan aina.

Advertisements

18 comments on “Käsillä näkee

  1. Liivia sanoo:

    Minulle taas hidas oleminen, kynttilät ja käsillä tekeminen ovat sama asia.

    Kaunis pellava, mitäköhän siitä tulee…päällinen tuoliin?

  2. Violet sanoo:

    Liivia; voi se minullakin yhdistyä noin mutten ihan tuota tarkoittanut.
    Ei tule tuolinpäällystä, tulee muuta.

  3. minjo sanoo:

    Ihana kangas, kauniisti kuvattu myös.

    Niin se oppi kulkee. Hienosti poika osasi sen selittää. Yksi oppilaistani tuli vasten tapojaan eilen luennolle ilman tietokonettaan ja otti muistiinpanot vaihteeksi käsinkirjoittamalla. Ajattelin ihan samaa, että käsintekemällä asia painuu paremmin mieleen.

  4. Violet sanoo:

    minjo: tuo mun pienempäni ei selvästikään ole ns. lukumiehiä. Käsillä tekijÄ ja tyyppi joka oppii tekemällä.
    Innostu koko ajan kokeilemaan jotakin eri materiaaleista. Tullut minuun tässä ja minä äitiini, ihan selvä juttu.

    JOs mun esikoiselleni antaa palan kangasta ja narua niin hän joutuu lähinnä paniikkiin. Pienempi taas hurmioon. Alkaa heti nähdä mitä kaikkea haluaisi siitä tehdä.

  5. anne sanoo:

    Sinähän olet kuin isäni joka aikoo elää varmaan 150 vuotiaaksi ainakin sillä
    hän on super vireä 85 vuotias ja puhuu aina asioista siihen malliin että ”no kun nyt tuon korjailin niin kyllä se taas seuraavat 30 vuotta kestää ennenkuin sille jotain pitää tehdä .Sitten voisinkin korjata niin että….
    Ja sinä vaikutat tosi energiseltä ja idea rikkaalta että innostuksesi ihan tarttuu!
    Kiitos siitä ja aurinkoisia terveisiä +16 alpppien maasta tänään ”vuoden ankeimpana
    kuukautena”…häh? mikä marraskuu ja ankeus ja pimeys?…no olihan meillä eilen huima myrsky mutta nyt taas englantilainen ruusu kukkii ulkona ja aurinko tanssii…
    Ihanaa viikonlopun alkua!
    -Anne

  6. Ihanaa kun on erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja :) Kaikista voi ottaa mallia.

    Itse olen varsinainen tuumailija. Liihottelen ajatuksissani joskus pitkätkin pätkät ja aloittaminen saattaa olla kynnys. Sitten kun saa hihat käärittyä ylös ja hommat käyntiin niin ei meinaa loppua tulla. Riippuu tosin myös tehtävästä. Vaikka tuumailu onkin mulle tärkeä työvaihe niin yritän esim. kouluhommien kanssa laittaa sitä pikakelauksella eteenpäin. Olis hienoa jos osais määritellä työtapansa ja tehokkuustasonsa käsilläolevan tehtävän perusteella.

  7. outi sanoo:

    Juksauttajien kuningas on valtavan viisas. Olen tainnut sanoa sen ennenkin?

  8. Minäkään en ajattele hidastamista ei-tekemisenä. Hidastaminen on mm. ajan hankkimista sille, mitä haluaa tehdä ja mitä on kiva tehdä. Miettimistä, että mikä oikeastaan on tärkeätä ja tehdä sitä. Priorisointia, voisi myös sanoa. Karsimista. Elämistä nimenomaan.

  9. Violet sanoo:

    anne: mun äitini (nyt 73) on samaa maata. Hän kulkee kurssilta toiselle, oppii uutta ja on kovin kiinnostunut kaikesta. Uskon että jo se asenne lisää ikää!
    MEillä on ihan kauheat sateet, koko yön jatkui ja edelleen, katukaivot tukossa kaikkialla jne.
    Mutta lämmintÄ on eikä masentavaa ollenkaan!

    Hanna: Tuumailu on hyvästä, olen sitÄkin mieltä. Ei vauhti ja heittäytyminen mullekaan mikään ainut toimintaa ole, onneksi, sillä muuten voisi joskus tulla monenmoista harmia;-)

    outi: olet ehkä sanonut mutta menköÖn taas, totta se on.
    Kun saisi sen vielä hënen opettaajansakin kalloon!

    Pellon pientareella:olen onnekas koska mun ei tarvitse ryhtyä toimenpiteisiin saavuttaakseni tuon. Olenkin ollut siis ajan hermolla koko ajan!;-)

  10. Heidi sanoo:

    Ihana Kiina-mies. Nuo toisen oivalluksen hetket ovat niin sykähdyttäviä.

  11. Sissi sanoo:

    Samaa mieltä täälläkin, ihana Kiina-mies. :)

  12. Katja sanoo:

    Varmaan hidastajat ajattelevat ihan samoin kuin sinä. Kyse on minusta siitä, millaisesta ja miten vapaaehtoisesta tekemisestä on kyse. Haluaisivat hekin tehdä sitä, mistä tykkäävät ja saavat elämään potkua. Koen, että se kynttilöiden katseleminen ja muu rauhoittuminen on nimenomaan vastapooli, keino kestää raatamista tai toipua elämästä, joka on ollut oravanpyörää. Onnea visiosta. :)

  13. Suvi sanoo:

    Olen miettinyt (tuntuuko kummalliselta, joku tuiki tuntematon miettii…) lastesi kieliä… :-) Mitä kieliä he puhuvat? Puhuvatko he suomea? Puhutko sinä heille suomea? Pystyvätkö he siis lukemaan, mitä olet heistä blogiin kirjoittanut? Älyttömiä kysymyksiä, joihin et tietenkään ole ”velvollinen” vastaamaan :-) mutta tämmöisiä yks lukijasi on kuitenkin tullut miettineeksi.

  14. NiinaK sanoo:

    Voiko sitä enää tuota paremmin ilmaista. :) Se ”muotihidastelu” ja se pakosta himmaaminen on niin kaksi eri asiaa, ja minä kun kuulun jääräpäisesti niihin joita lähinnä inhottaa tämä hitailun muoti.

  15. Violet sanoo:

    Heidi ja Sissi: kerron Kiina-miehelle!

    Katja: Voi olla nimenomaan niin että loppujen lopuksi kaikki puhuu samasta asiasta eri nimillä…

    Suvi: aina silloin tällöin joku kysyy ja mielelläni vastaan. Puhun ja olen alusta asti puhunut heille vain suomea. Keskenään puhuvat ranskaa, ennen koulun aloitusta kun olivat molemmat vielä kotona puhuivat keskenään suomea.Sitten molempia, nyt siis vain ranskaa.
    Vastaavat minulle suomeksi, molemmilla on rankka aksentti ja etenkin pienemmän sanavarasto on heikohko mutta silti puhuvat suomea. Isompi osaa lukeakin suomeksi muttei oikein kirjoittaa(tai joo mutta tulee paljon virheitä). Pienempi ei osaa lukea kuin irrallisia sanoja suomeksi, kirjoittaa ei osaa ollenkaan. Hânellä on ollut niin suuria ongelmia ranskan kielen kanssa (ja koulu on muutenkin aika vaikeaa) etten ole suomea hÄnelle sen kummemmin ”opettanut”” kuin että puhun vaan.

    NiinaK: joo, yritän tässä puolustella itsenäni ja kaltaisiani. JOs minä tÄstä vielä hidastan millään tapaa niin nukahdan:-)

  16. vilijonkka sanoo:

    Osuipa poika naulankantaan! Oikea filosofi kaiken lisäksi.

  17. Violet sanoo:

    vilijonkka: hän yllÄtää meidät säännöllisesti sillä että monissa asioissa tuntuu ettei oikein pysy kärryillä mutta sitten sanoo jotakin joka paljastaa että perille on mennyt, että seuraa asioita ja tuntee herkästi.

  18. Kata/Sunells sanoo:

    Meilläkin tehdään origameja, 8v. tyttömme innostui niin, että lainattiin kirjastosta aiheesta kirjakin ja siinä onkin hyvät kuvat ohjeineen. Tekisi mieli itsekkin tehdä, mutta nyt täytyisi saada kutomisprojektit ensin valmiiksi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s