Kuin eilen

Edelleen sumuista. Ei ole eilisellä ja tänäisellä eroa.

Eilen kiukuttelin kaikille kertomatta todellista syytä. Epäreilua ja lapsellista. Minulle alkaa selvitä: pitää yrittää enemmän. Ei puhua tekemisestä vaan tehdä. Enkä puhu nyt kotitöistä.

Olin eilen ostaa joululahjapaperia kun huomasin etten halua sellaista, enkä tarvitse. Meillä on kotona paljon papereita joita voi käyttää paketointiin. Naruakaan en halua. Punavalkoista puuvillanyöriä on kymmeniä metrejä laatikossa. Ja on vihreävalkoistakin. Ja sinivalkoista. Pakettikortteja en liioin osta. Ei niitä kukaan muistini mukaan juuri ehdi edes lukea! Teen itse, ideakin tuli jo.

On kehitteillä yksi jännä juttu erään toisen bloginpitäjän kanssa. En voi pitää tätä sisälläni. Olen niin innoissani.

Mainokset

20 comments on “Kuin eilen

  1. minja sanoo:

    Näin juuri kuvia ihanista sanomalehtiin ja vanhojen kirjojen sivuihin kääräistyistä lahjoista. Niiden päälle oli narun alle laitettu kuivattu lehti. Niin ihanan yksinkertaista, ilmaista, kaunista ja kaikkea säästävää.

    Mulla meinaa tulla myös kiukku. Joskus sitä ei voi, eikä pidäkään pidätellä. Nyt koitan vielä hengitellä ja lähteä vaikka ulos jos tuntuu liian vaikealta.

    Jännitän jo mitä keksitte ja innostun kanssasi!

  2. Liina sanoo:

    Jos jännää on tulossa, kerro sitten ihmeessä pian!

  3. Violet sanoo:

    minja: mulla on säästettynä kaikenlaisia paperikasseja joista saa käÄreitä ainakin pieniin lahjoihin. Ja kierrÄtyskeskuksista olen haalinut vanhoja lehtiä tauluhommiini sun muuhun ja niistäkin saa paketointiin ainetta.
    Ja ruskeaa pakkauspaperia on säännöllisesti kadullakin (paperinkeräyspÄivänä) tiettyjen liikkeiden edessä, aion ottaa ensi kerralla varastoon.

    Ei me montaa lahjaa anneta taaskaan eli sinäkin syy ettei tarvitse sen kummemmin ostaa mitään paketointia varten.
    Viime vuonna maalasin valkoisella akryylimaalilla ruskeaan paperiin käÄrittyihin paketteihin jotakin lumihiutaleita muistuttavaa…

    EN ikinä peittele kiukkuani vaikka joskus voisi kai muut sÄÄstäÄ siltä tai edes selittää mistä on kyse, etenkin kun asia ei mitenkään liity muuhun perheeseen. He ovat vain kiukutteluni uhreja.

    Liina: ihan takuulla. Heti kun!

  4. minjo sanoo:

    Niinhän se on, että läheisille sitä tunteensa purkaa. Itse syytin eilen aina-niin-ajoissa-olevaa miestäni, kun myöhästyimme yhdestä jutusta, että miksi et sanonut mitään… Itse hitailin, mutta luotin siihen, että kun on aika, hän alkaa kiirehtiä ja pystyn siitä seuraamaan ajankulun. Nyt ei kiirehtinyt, kun odotti kuulema, että minä sanoisin, koska olen valmis. Omaa syytäni ihan se lopputulos myôhästymisineen, eihän aikuinen voi pitää toista aikuista kellonaan… Ehkä se on hyväkin kyllä, ettei sitten ihan joka suuntaan rähjähtele. Läheisten kanssa on kuitenkin helpompaa sopia asiat, kun he kuitenkin ymmärtävät parhaiten ja antavat anteeksikin. Vieraampien kanssa ei kannata liikaa laittaa toiveita kumpaankaan elementtiin… ;-)

  5. minjo sanoo:

    Lahjapaketeista vielä, mullakin on tänä vuonna jo ideat mielessä hurjan aikaisin. Toivon, ettei ole liikaa materiaa, mutta se mikä on,on kauniisti pakattua, mutta luonnollisella tavalla käsintehtyä kaunista. No, tuo materia on aina niin, että lopulta sitä kertyy yhtä ja toista, mutta yleensä kuitenkin pysyy ihan hyvissä rajoissa.

  6. anne sanoo:

    Meillä on niin kauna muistan kerätty jouluna paketeista kauniit nauhat talteen
    ja jos niitä voi silittää niin silitän ja ovat kuin uudet ja paperit samoin jos eivät ole ihan ryttyisiä. Ruskea käärepaperi on myös tyylikästä ja tavallinen naru!
    Joskus laitan koristeeksi kauniita joulukoristeita mitkä ovat näin siis jo osa lahjaa
    paketin ulkopuolella.
    Kiukkunsa pitää purkaa eikä säilöä odottamaan isoa räjähdystä.
    Sinä Violet vaikutat hurjan energiseltä, löydän innoissani aina jotain uutta täältä
    joka aamu, ihanaa! ihana tuo sumukuva ja keltainen oksa…onko sattumaa vai
    oletko tehnyt asetelman kuvaa varten? Sumu on salaperäisyyden huntu……

  7. Ilse sanoo:

    Koska olen just näin pösilö, olen ostanut viime vuoden jouluna joulupaperit tätä vuotta varten, kun ne viime vuoden paperit oli ostettu edellisvuonna. Kun tuli juuri oikeanlaisia vastaan. Huoh.

    Minä yritän opetella tuota kiukkunsa purkamista. Olen siinä vähän huono kyllä. Menee vain ovien paiskomiseksi, vaikka aika tasainen olen kyllä yleensä. Huoh siitäkin.

  8. Katja sanoo:

    Täällä paukkuvat lähinnä minä ja ovet. Syystä ja syyttä. En osaa hillitä kuin näiden seinien ulkopuolella, en aina sielläkään. Tänä aamunakin räjähti. Kun on kaksi täysin eri vauhdilla (ja temperamentilla) varustettua aikuista talossa, niin hankausta tulee. Lähdin opettamaan hetkeksi ja olin pakannut tarvikkeet pieneen lentolaukkuun, kun siinä on ne pyörät. Mietin, että naapurit varmaan ajattelivat, että nyt se jätti perheen ja vaihtaa valtiota. Heidän korviensa harmiksi palasin parin tunnin jälkeen takaisin.

    Minäkin odotan uutisia yhteisprojektista. :)

  9. Kirsikka sanoo:

    Hmm, kiukusta tuli mieleen, että kerran on tullut paiskattua vessan ovi niin kovaa kiinni, että palapeilin pala putosi seinältä! Eikä mennyt edes rikki mutta parkettiin tuli ihan hitonmoinen kolo kun putosi kulma edellä! No se siitä kiukusta, helpotti oitis :D Miä olen ollut aika kova paiskomaan just ovia raivopäissäni. Mutta en sitten muuta ole paiskonutkaan kuten esimerkiksi astioita, en ikinä. Mutta näin vanhemmiten on toi riehuminen hiipunut, ei tunnu enää olevan tarvetta ihan tuommoisiin suorituksiin.

  10. Kirjailijatar sanoo:

    Minä en tykkää yhtään joulupapereista, haluan yksiväristä, mieluiten sitä ruskeaa pakettipaperia ja sitten jonkun nyörin. Mutta olen myös maailman huonoin ja laiskin ja kiireisin paketoija, koska olen aina viime tipassa.

    Tuo kuva on hirmuisen kaunis.

    Ja minäkin jännitän täällä, että mitä on tulossa…:)

  11. Olen itse viime päivinä miettinyt ihan samanlaisia paperi ja korttiasioita. Meinasin kaivella kaappeja ja viritellä sieltä jotain. Turha tavaran kulutus on alkanut viimeaikoina ottaa päähän. Yritän käyttää kaikkea jo kertynyttä nyt mahd. hyvin hyödyksi! Tai sit menen joulun jälkeen lehtiroskikselle ja otan sieltä paperit seuraaviksi muutamiksi vuosiksi.

    Hitsit nyt mua kiinnostaa toi jännä juttu. Kuiskaa ;)

  12. Tuula sanoo:

    Minä en yhtään tykkää niistä kaupan kirkuvankirjavista käärepapereista. Aika harvassa on kivat yksiväriset, joista tykkäisin. Viime jouluna käärin osan lahjoista kivan kuosisiin keittiöpyyhkeisiin tai kankaanpaloihin.

    Muakin kutkuttaa suunnitelmanne. Kerro pian!!

  13. Merja sanoo:

    Mää saatan arvata kenen kanssa puuhaat projektia… :)

    Olen myös paperihamsteri, mulla on kaikenlaista paperia ja pakkausmateriaalia säästettynä. En osta minäkään siis lahjapapereita. Ne pakettikortitkin olen tehnyt jo monena vuotena.

    Täälläkin oli sumua toissapäivänä taas, mutta nyt on lunta! Aivan valkeaa ja lisää tulee..

  14. Violet sanoo:

    Hei kukkuu kaikki!

    KUvasta: se on nÄkymÄ ikkunastamme, siitä huoneesta missä istun ja kirjoitan.
    Kadulla on koivuja, ovat vielä keltaisia. KAuempana sitten muita puita, siellä takana.

    Lahjakääreistä jne;: muistelenko oikein mutta eikös se niin ole ettei semmoisia värillisiä, mahd. metallivÄrein koristeltuja papereita saisi edes pana paperinkeräykseen?
    Siinäkin yksi syy kÄyttää vanhoja papereita!

    Uudesta yhteistyöblogista: tämä on tämmôistä ”ennakkomainontaa”;-)
    Kohta näkyy! Olen innoissani.

  15. maijja sanoo:

    Jännässä ootan uutisiasi!

    Näin sinusta unta viime yönä, tulit käymään mulla täällä Rovaniemellä kylässä. Se tapahtui jotenkin yllättäen, joten en ollut varautunut ja olin kovasti noloissani siitä. Jääkaapissa oli vain pari leipää ja joku kuivakka juusto. ”Haluakko sää vaikka leipää?” kysyin, ja halusit. Sitten omatoimisesti löysit jääkaapista vielä muuan päivä sitten paistettua lohta, jota laitoit leivälle enkä hennonnut kertoa sen olevan ehkä jo liiankin vanhaa. Yritin kätkeä nolosteluani.

    Sitten ovikello soi ja paikalle paukkasi siskoni (puhelias!), mummuni (puhelias!) ja puheliain tuntemani tyttö. Kaikki pölpöttivät ja jututtivat sua, mun tehtäväkseni jäi rääpiä koko sakille jotain tarjottavaa. ”Ottaako joku teetä?” huutelin lörpöttelyyn, mutta vain sinä kuulit ja sanoit ottavasi. Huh, se oli melko hulinaa. Olin ihan vähällä menettää hermoni näille muille yllätysvieraille; olivat kuulleet että mulle on tullut harvinainen vieras ulkomailta asti, ja päättäneet yksissä tuumin lähteä ihmettelemään. Mulla ei ole edes pöydässä kuin 4tuolia, en päässyt istumaan.

    Kutsuin sua ihan ristiin Katiksi, Violetiksi ja Piilomajaksi. Aika huvittavaa sanoa jotakin Piilomajaksi; ”Oliko sulla suora lento, Piilomaja?”. Uni katkesi kellonsoittoon. Tiiä mihin se olisi kehkeytynyt, ja mitähän Freud sanois. No, se siitä!

  16. Katja sanoo:

    Kiitos unipiristyksestä, Maijja. :D

  17. Violet sanoo:

    Maijja; Hirnun niin että raikaa!
    ”Otatko leipää, Piiloja”? ja Piilomajan ottaa!

    Näin itsestäni unta viime yönä myös ja siinä mulla oli IRTOPÄÄ, kyllä vaan, muovista tehty, kaulakin kuului siihen. OIkea pää oli jotenkin mennyt pilalle (nyt se on siis julkista ja kaikkien tiedossa) ja oli pitänyt ommella sellainen vehje tuohon hartioille keikkumaan.

    Se oli muuten hyvä ja viehättävä mutta se oli niiiin ilmeisesti muovia että olin kuin joku Anne-nukke, ja sen tukka oli kusenkeltainen, semmonen pitkä tekoaineinen nukentukka, solmuinen.

    Mitäs sanot, olinko mää siellä teillä Rovaniemellä sen muovipään kanssa vai vaikuttiko ihan normaalilta???

  18. maijja sanoo:

    Hmm, pää oli ihan normaali, mutta olit pukeutunut aika militantisti. Olit jotenkin tomeralla tuulella. Asuna oli musta-valko-punainen kirjoneuletakki (laatikkomalli, sellaiset metalliset kuolainten (??!!) malliset soljet) ja samasta materiaalista pillerilakki :D! Tukka ei kyllä ollut kusenvärinen eikä muovinen, vaan sekin jotenkin ”prikulleen”. Heilahtelikin niin terävästi. Minä oikeastaan jopa pelkäsin, tai ainakin orjailin, sua siinä unessa.

    Näin muuten tuota ennen myös pätkän, jossa entinen, vuosien takainen ja sovussa hyljätty heilani oli laittanut uudet silmälasit. Sanoi hankkineensa ne koska halusi uudistua ja unohtaa vanhan, mutta harmiksensa uusien lasien käyttäminen aiheutti päänsärkyä. Ajattelin, että tapaammekohan enää koskaan missään ja että jos, niin jokohan hän sitten on sopeutunut uusiin laseihin… vai näkisköhän vanhoilla tarkemmin. Heh, aika selvät tematiikat.

  19. maria sanoo:

    Odotan innolla tulevaa!!?
    Ja kyllä ehdottomasti joululahja paperien kierrätystä-jotkut-parhaat,kauneimmat voimapaprut- paperit ovat kulkeneet edestakaisin ystävän kanssa jo jonkun vuoden:D

  20. Savu sanoo:

    Taisin juuri äsken eksyä siihen ”tulevaan”, jo olevaan. Ihanaa, loistoidea, kiitos :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s