Seitsemästä asti


Ylhäällä jo seitsemästä asti. Olen jo sanonut sen: pidän aamuista jolloin olen yksin hereillä.

Luin ensin pätkän kirjaa koska iltaisin en pysty. Nukahdan heti eikä se johdu kirjasta. Sitten join paljon teetä ja söin leipiä. Ostin eilen puoli kiloa ihanaa voita. Ei mitä tahansa voita vaan erityisen ihanaa. Laitoin sitä leivälle ja sen päälle toiseen leipään vielä aprikoosihilloa. Sitten laitoin yllätyksen joulukalenterin neljänteen taskuun.

Ilonaiheita:
– ulko-ovi aukeaa taas. Kivilattiaa hiotiin uudelleen koska se oli pullistunut. Talo liikkuu. Kohta se varmaan kaatuu. Mutta se ovi, nyt se aukeaa taas kokonaan ja se on tärkeää. Etenkin kun tulee ostoskärryn kanssa ruokakaupasta.
– minusta tuntuu jouluiselta. Ihan sellaiselta, että saatan tehdä joulukortit tänään. Niistä tulee varmaan taas sellaisia että saajat ehkä pohtivat olenko löytänyt ne kadulta hylättyinä.
– panin ruokahuoneeseen jo jouluvalon peilin ympärille. Eipä uskoisi miten hienosti sen valo kertaantuu lasten silmissä.

Mainokset

15 comments on “Seitsemästä asti

  1. maria sanoo:

    Kaunista kertomasi.Itse olin myös aikaisesta ylhäällä toinen tyttäreni meni aamuvuoroon Ikeaan jonne meiltä matkaa.Oli ihanaa tavata häntä kaksin toisten nukkuessa vielä.Ja jäädä kuuntelemaan kotia ja syödä aamiaista yksin-myös aprikoosihillon kera.
    Hyvää päivää sinulle.

  2. Marjatta sanoo:

    Aamusi kuulostaa leppoisalta, toivottavasti päivä jatkuu samaan tyyliin.

    Joulukorttien tekeminen ja kirjoittaminen kuuluu myös omiin suunnitelmiin. Askartelun iloa!

  3. Pandice sanoo:

    Noita ekan kuvan oksia (rautatammi?) etsin aina Suomesta joulun aikaan mutta en ole löytänyt. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

  4. Olipa jotenkin kiva tunnelma tässä postissa. Vaikka kiva-sana nyt onkin aika lattea ja mielikuvitukseton. Ja minun selitykseni tässä vielä enemmän tökerö ja kulunut :) Enivei, tykkäsin. Tuli jotenkin pehmeä fiilis, herkkä <3

  5. iiris sanoo:

    Minä luen kirjaa illasta ja aamusta. Usein keskellä päivääkin.
    Ja mietin lukemisen lomassa, että tuleekohan tästä ensimmäinen joulu, jolloin en laita mitään jouluista esille? Asun tilapäisesti vierastalossa eikä omaa kotia ole, ja tavaratkin ovat vielä laatikoissa. Vähän harmi – olen aina rakastanut lämmintä joulua täällä Afrikassa.
    Mutta joulunpyhät vietän sentään yhden lapseni luona – siellä lienee jotakin jouluista esillä :) Ja lämpöäkin riittänee, vaikka hänen Afrikkansa on hieman viileämpi kuin tämä minun Afrikkani.

  6. Liivia sanoo:

    Alan antaa joululle myös periksi. Aatosta ei ole puhuttu vielä sanaakaan, mutta lapsen kirjettä pukille on luettu ja mietitty.

    Mullekin maistuisi aprikoosivoileivät. Puuttuu vaan se leipä, ei oikein ruisleivän päällä toimi.

  7. Ilse sanoo:

    Se on kyllä yksi joulun ihmeistä, miten valo kertaantuu ja monistuu lapsissa ja ihmisissä. (Lapsia ja ihmisiä, hahaa.)

    Mitä on ihana voi? Miksei mulla ole sitä täällä?

    Ja jos aamu oli noin mainio, millainen päivästä tuli?

  8. Vuorovettä sanoo:

    Minäkin jäin miettimään sinun voitasi. Suomessa kaikki perusvoi on hyvää, levitän leivälle ja käytän ruoanlaitossa. Ulkomailla olen saanut suolatonta voita, ei maistu hyvältä. Sitten mietin taloanne, viehättävä perusluonne. Ehkä se ei kaadu vaan lähtee kävelemään, sinä sen mukana, mietit että näinkin voi matkustaa, miten näppärää, istua omassa nojatuolissa ja katsella ikkunasta, minne talo vie. Luin sitä Carpelanin Alkutuulta taas, siinä koulu lähti lentoon. Voi jestas, että on hyvä kirja. Löysin sinun valokuva-Ilkallekin sieltä vastineen, sivulta 97 (kirjoitin marginaaliin vrt. Piilomajan Ilkka). :)

  9. Violet sanoo:

    maria: samoin itsellesi! Ikeassa pitääkin varmaan kiirettä näin joulun alla vielä normaalia enemmän

    Marjatta: aloinkin leipoa mutta kivaa se sekin on!

    Pandice: en tiedä tuon nimeä mutta minusta se on kaunis pensas. Ellet kerro kenellekään niin leikkelin nuo viime sunnuntaina puutarhasaksilla yhdestä puistosta…menin puskan sisään ettei jää rumia jÄlkiä…tiedän että on ontuva selostus ja ettÄ jos kaikki akat leikkelis siellä ei olisi kohta mitään. Mutta en voinut jättää.

    Hanna: ei sitä aina osaa selittää mutta ymmÄrsin silti:-)

    Iiris: se onkin nyt erilainen joulu sitten. Luin blogistasi niistä siivoojista ja mitä ajattelet touhusta, nauratti kun mietin itseäni samaan tilanteeseen.

    Liivia: minä oikein odotan joulua tÄnä vuonna. On niin kiva kun vanhempani tulevat. Kiva tunnelma kun saan passata ja kokata ja saamme olla porukalla. Tykkään.

    Ilse: mulle ihanaa voita on tuommosen nyrkkipajan voi, onks toi ny sit muodikkaasti lähituotettua…ainakin on hemmon nimi päällä ja farminsa osoite ja jostakin syystä toi on vaan niin pirun hyvää suolattua voita että keksin koko ajan mihin kaikkeen sitä voin panna.

    Jaa millainen paivä?
    Tähän asti mainio mutta kuten tiedämme, u-käännös voi tulla koska vaan ja kaikki on persiillään alle puolessa tunnissa.

  10. Violet sanoo:

    Vuorovettä: juu, suolattua on oltava, en siedä suolatonta.

    Oi miten olen ihan otettu tuosta marginaali-asiasta. Olen nyt marginaali-ihminen!

  11. Matroskin sanoo:

    Juuri sellaisen joulukortin haluaisin!

  12. vilijonkka sanoo:

    Ulko-oven aukeaminen on tosiaan jollei välttämätöntä niin suotavaa. Yhdellä mökillä kuljettiin vuosia ikkunasta kun hieno liukuovisysteemi turposi jumiin. Mutta siitä juuri tykkäänkin vanhoissa taloissa, että niitä voi hioa ja säätää ikuisesti. Monet modernit materiaalit ovat kertakäyttöisiä, ihmeellisiä puristelevyjä ja muoveja joita ei pahemmin hiota.

    Iiris, minua kiinnostaisi kovasti Afrikka-blogisi!

  13. Violet sanoo:

    Vilijonkka; on kyllä suotavaa juu! ovi kadulle on semmoinen että se turpoaa kostealla aivan kauheasti. Siinä yksi syy. Toinen, vielä suurempi syy on se että lattia on siinä oven kulkureitillä pullistunut. Se on marmoria, se on haljennut ja – miten sen selittäisi – yksinkertaisesti se ei ole enää suora. Sitä on nyt pariin kolmeen kertaan joku käynyt omistajan käskystä hiomassa koska ulko-ovi aukesi tosiaan pahimmillaan vain niin että siitä mahtui pujahtamaan ulos ja sisään. Selässä oleva leveä koululaukku esim. piti ottaa pois tai ei mahtunut sisään.
    Mutta kyllä, pidän myös siitä että materiaalit ovat sellaisia että niitä voi hioa ja säätää. Mietin sinne ovelle kyllä jotakin koska nyt oven alareunassa on kolmen sentin rako josta tulee tuuli – ja eilen myös lumi.

  14. iiris sanoo:

    Violet: Niin että mitähän sinä samassa tilanteessa tekisit?
    Vilijonkka: ole hyvä! http://hajanaisiasadekuuroja.blogspot.com/

  15. Violet sanoo:

    Iiiris: mua nauratti un oli kuin itsestään olisi lukenut. Uskon että reaktioni olisi ollut kuin sinun vaikken tietysti ole varma kun ei ole kokemusta moisesta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s