Pakko nähdä



Jäin itselleni kiinni tässä yhtenä päivänä taas omalaatuisesta ajattelumallista: kun jotakin suomalaisen tekemää on nähtävillä tai kuultavana sopivan matkan päässä niin minun on mentävä paikalle. Koska se on suomalaista, koska minäkin olen suomalainen. Että olisi noita Brotheruksen kuvia tuossa ihan nurkalla, täytyykin mennä.

Tällaisen mallin mukaan olen kuulkaa toiminut paljonkin menneinä vuosina. En nyt ihan joka tapahtumaan ole laukannut – kaukana siitä – mutta vaikkapa Eino Grön on tullut nähtyä Pariisissa vaikkei ihan suursuosikkeihin kuulukaan…(Mutta se olikin ennakkoluuloista poiketen hyvä ilta!) Aika monta taidenäyttelyä, elokuvaa sun muuta olen käynyt katsomassa vain koska…olen tuntenut kansallisuuteni velvottavan ihan suorastaan!

Jossakin vaiheessa olen hieman tervehtynyt ajattelemaan niin että menen jos kiinnostaa. Jos siis kiinnostaa jostakin muustakin syystä kuin että tekijä/esittäjä on suomalainen. Jää Brotheruksen kuvat näkemättä.

Mainokset

33 comments on “Pakko nähdä

  1. eve sanoo:

    Huh tota viimistä kuvaa. Alkoi melkein itkettään, tosi vaikuttava!

    Voin hyvin kuvitella ton kansalaisvelvollisuuden, hehe. Vai että Grönin Eikkakin? :D

  2. mizyéna sanoo:

    Mahtavat kuvat!!!

    Mä varmaan menisin mihin vain, jos joskus joku suomijuttu täällä päin afrikan tuppulaa sattuisi olemaan :)) Paitsi silti jätän itsenäisyyspippalot suurlähetystössä väliin jo ihan siksi ettei viitsi ajaan 280km parin tunnin bileiden takia.

  3. Violet sanoo:

    eve: puhelimella tulee tuollaisia hämärässä;-)
    Juu kuule, Eikkaa olin kuulemassa oliko se ny vuonna -98.
    Ei mutta vakavasti: toki on ollut monia kivoja tilaisuuksia ja olen ollut ihan pakahtuakseni ylpeydestä joidenkin juttujen takia…”niin, minäkin olen Suomesta”;-)
    mutta on sitten paljon sellaista että en menisi katsomaan jos asuisin Suomessa ja sama olisi tarjolla siellä.

    mizyena; ymmärrän tuon että kun tarjontaa on vähän niin sitten menisi melkein ”mihin vaan”.
    Täällä keski-Euroopassa on aika useinkin erilaisia Suomi-juttuja, harvoin kyllä sellaisia mitkä kiinnostaisivat muunkin kuin suomalaisuutensa takia.
    Nyt muuten olen juuri innostunut kun huomasin että 22Pistepirkko esiintyy helmikuussa täällä.

  4. Liivia sanoo:

    Mun on nähtävä Brotheruksen kuvat, oli ne sitten missä vaan! Pidän hänestä kovasti niin taiteilijana kuin tyyppinäkin.

  5. Liivia sanoo:

    Ja 22 Pistepirkko! Sitäkin menisin katsomaan missä vain, paitsi että juuri missasin heidät Tampereella…huippu trio.

  6. Sissi sanoo:

    Minäkin menisin kyllä Brotheruksen kuvat katsomaan, mutta harvoin täältä maalta minnekkään pääsee. Mut joskus oon käynyt hänen näyttelyssään ja vaikutuin kyllä.

  7. Violet sanoo:

    Liivia; …mutta oletan ettet lähde sentään Brotheruksen tai Pistepirkkojen perässä maailmalle..?

    Sissi: Juu, ymmärrän että kun jostakin pitää niin mieluusti sitä haluaa nähdä/kuulla/kokea.
    Mulla sekoittuu täällä vaan tähän juttuun se ”Suomi-velvollisuus” jota yritin kuvailla eli välillä hämärtyy ajatus siitä tärkeimmästä syystä mennä katsomaan…Minusta se syy ei saisi olla mikään muu kuin että tykkää niin kovin ettei voi olla menemättä.

  8. Liivia sanoo:

    Tietenkin, jos ne ovat siellä missä minäkin olen:) Usein on sattunutkin kohdalle.

  9. mp sanoo:

    Jos tänne Pohjolan Perille eli Ouluun joskus sellainen ihme kuin Brotheruksen näyttely saataisiin, olisin kärppänä paikalla. Eli hyvähän se on siellä tapahtumien keskipisteessä hukata tuollainen tilaisuus – tuntuu että täällä ei tapahdu koskaan mitään, oli se sitten suomalaista tai ei :)

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

  10. Violet sanoo:

    mp: voi ei, ettehän nyt ota niin että mää täällä jotenkin ylenkatson että tuommosia en viitti mennä katsomaan, ainahan noita näkee täällä ”tapahtumien keskipisteessä”;-)

    Mulle tuon kuvaajan kuvat eivät ole erityisen kovin koskaan kolahtaneet ja kun tuo näyttely ei ole edes yksinomaan hänen kuviaan vaan muidenkin niin ei kiinnosta. Ajattelehan jotakin sinulle vähän yhdentekevää taitelijaa jonka näyttely tulee Ouluun…menetkö katsomaan koska hän on kuuluisa (tai joku muu syy) ellet itse tykkää?

  11. Violet sanoo:

    Niin juu ja hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin! Mää virittelen nettiteeveetä että saa illalla kyylätä juhlia;-)

  12. sari sanoo:

    No niin perkele, tunsin velvollisuudekseni auttaa tuota tyyppiä, josta blogissani mainitsin ja linkitin – koska hän on suomalainen ja minä olen suomalainen ja kaveriahan ei jätetä.

  13. Violet sanoo:

    Sari: sa muuta….voi hiivatin hiivatti.
    Kyllä näköjään joskus olis hyvä jättää!

  14. vilijonkka sanoo:

    Joo, tota Brotherusta ja hänen sinnikkyyttään fanitin jossain vaiheessa, osittain ehkä yhteisen partiotaustan ja opiskelupaikan vuoksi, mutta sitemmin ole myöskin tervehtynyt….

  15. Pystyn samaistumaan tuohon tunteeseen! Samaan syssyyn meni Iskelmäradiokin, vaikken sitä ikinä Suomessa kuuntelekaan. On se jännä kuinka jotkut jutut, mikäs se sana nyt oiskaan, tiivistyvät, kirkastuvat, kulminoituvat, tulevat muka tärkeämmiksi, ulkomailla asuessa.

    Brotherusta voisin aivan käydä katsomassa minäkin. Tykkään.

  16. Nina sanoo:

    Mulla oli sama Ateneumin Picasso-näyttelyn suhteen. Määrätyissä piireissä en kehdannut sanoa että en mene. Ja jotkut ihmiset ääneen ihmettelivät että miten voin olla menemättä? Minä olen nähnyt Picasson töistä suuriman osan ja pidän vain ja ainoastaan sinisen kauden maalauksista. Joten päätin jättää Ateneumin suurnäyttelyn väliin. Siitä tuli mieleeni että koska kyseessä on Picasso minussa on oltava jokin vika, tai olen tietämätön ja epäkylttyrelli kun en näe Picasson suuruutta taiteilijana. Kyllä minä näen, nautin muista taiteilijoista enemmän;)

  17. outi sanoo:

    mä tykkään ihan hirmuisesti Brotheruksen kuvista, menisin kyllä ilman muuta jos olisivat näytillä mun kulmalla:)
    Ja Eikkaa kävin kerran katsomassa Porin torilla, kunnon kansanjuhlan tunnelmaa..

  18. minjo sanoo:

    Mä olen huomannut, että suomalaisuus jotenkin tiivistyy jonkinlaiseksi stereotypiaksi ulkomailla asuessa. On joitakin juttuja, käyttäytymistapoja ja asioita, joita pidän ihan suomalaisena, vaikka joku siellä oikeasti asuva tuskin edes kiinnittää niihin huomiota. Se on vaan kai niitä asioita, mitä itsellä on jäänyt hallitsevana mieleen. Yllätin muuten itseni tänään selittämässä Suomen itsenäisyyden ihmettä opiskelijoille… Kävin läpi Karjalan taistelut, saksalaiset Lapissa ja rauhansopimusta unohtamatta… No, ymmärsin lopettaa ennenkuin siirryin sotakorvauksiin. Rajansa kaikella. Olipa varmasti hyödyllinen kymmenminuuttinen kansainväliselle joukolle. ;-) En muista milloin olisin viimeksi ollut niin ”tunnelmissa,” kun yleensä koko itsenäisyyspäivä menee ohi huomaamatta, koska en linnanjuhlistakaan välitä ollenkaan…

  19. mademoiselleculturelle sanoo:

    Tuolla tyylillä voi toisaalta löytää uusia suosikkeja: näyttelyt tai konsertit, joita ei Suomessa menisi kuuntelemaan voivat ulkomailla kiinnostaa vain sen takia, että ne ovat suomalaisia. Ja ne voivatkin sitten yllättää positiivisesti.

    Eihän se välttämättä aina niin toimi, mutta sellainen mahdollisuus silti on, väittäisin :)

  20. Liina sanoo:

    Ajattelen niin, että joskus jotkut nimet muodostuvat sillä tavoin ’pyhiksi’, ettei heistä saa sanoa mitään poikkipuolista ja heistä on pakko tykätä ollakseen vakavasti otettava ja ns. sivistynyt.

    Mutta tajuan hyvin, mitä Violet tarkoitti. Voin kuvitella, että olisin itse pää kolmantena jalkana kaiken suomalaisen kimpussa, jos asuisin maailmalla. Mutta jos sallitte, Elina B. voisi jäädä väliin. Näin hänestä dokumentin, eikä tehnyt vaikutusta,

  21. Violet sanoo:

    Hanna: suomalaisia radiokanavia en oikein kestä. Anteeksi nyt vaan kaikille niissä puhuville mutten kestä sitä ihme nuottia ja hölöpölöä.
    Jotain mummokanavaa voisin ehkä;-)

    Nina: aivan noin, juuri noin. Saman kokenut, ymmärrÄn täysin.

    Outi: miten mua naurattaa niin kovin toi ”Porin torilla”:-))
    Hyvin rimmaa!

    minjo: tuli tuosta jotenkin mieleen etten nykyään kovin innolla esim. tutustu uuteen suomalaiseen musiikkiin. Se ei vaan oikein kiinnosta. Olen niiltä osin ihan täysin jämähtänyt niihin suosikkeihin joita mulla oli jo lÄhteissäni. Tai no, Anna JÄrvinen on tullut mutta onko hänkään niin suomalainen…

    mademoiselleculturulle: olet oikeassa, ehdottomasti!
    Tilaisuuden jos antaa niin voi yllättyä.

    Liina: niinhän ne muodostuvat juu. Olen monasti koekenut olevani myös ”erikoisuuden tavoittelijaksi” luokiteltu kun olen ilmoittanut etten pidä jostakin mistä kovin moni tykkää.
    Mun Suomi-tapahtumissa käynti on vÄhentynyt koko ajan sitä myôden mitÄ kauemin olen ollut Suomesta pois. Kai sitä alkuun jotenkin tarvitsi vähän jonkunlaista ikävääkin paikkaamaan tai kun jotenkin vielä haki sitä että millainen on tämä ulkosuomalainen minä.
    Niin ja samalta minusta tuntuu kuin sinusta kun ajattelen E.B:ta.

  22. Birgitta sanoo:

    Tosi hauska tuo alin kuva. Oletkos juuri lähdössä vauhdilla =)

    Kuullostaa aika luonnolliselta tavalta, mutta että Einö G ;-) Toisaalta noin näkee suomalaisuudesta ehkä paljon enemmän kuin me tallaajat täällä. Me käydään katsomassa vain sitä mikä on tuttua tai kiinnostavaa kapeammalla tavalla.

    Hauskoja lähtöjä tulevalle viikolle enemmänkin =)

  23. Birgitta sanoo:

    Tulipas karmeita lauseita. Toivottavasti sait jotain selvää.

  24. Lempi Sveitsistä sanoo:

    No ny mua sitten rupesi kauheesti vaivaamaan, että mimmonen tyyppi tää Brotherus sitten on? Onko tää dokumentti joku ihan lähiaikoina Suomen telkasta tullut, vai mikä?

    Tulipas toi näyttely tänne meille, niin menisin heti – uteliaisuudesta. Aina kiinnostaa tyypit, joista on monenmoisia mielipiteitä.

    Musiikin suhteen – varsinkin nykymusiikin, siis semmosen, joka jostain hassusta syystä luokitellaan ”klassiseksi”, vaikkei sitä siis olekaan – mulle käy monesti niin, että alankin tykätä semmosista, joista en alkuun tykännyt. Tai ainakin arvostamaan, tai jotenkin tajuamaan.

    Monien makujenkin kanssa on käynyt niin. Että kun puolipakolla on maistellut aina silloin tällöin, niin oonkin yllättäen huomannut, että täähän maistuukin hyvälle. Toisaalta sitten maku on muuttunut niinkin, että joku, mikä ennen oli herkkua – vaikkapa maitosuklaa – ei enää maistu ollenkaan hyvältä.

    Mielenkiintonen postaus taas, vaikka mun aatokset lähtikin tosta ulkosuomalaisperspektiivistä vähän toiseen vinkkeliin!

  25. Violet sanoo:

    Birgitta: siinä kuvassa kÄvelen poikien kanssa koulusta. Otin puhelimen kameralla.

    Määhän olen suuri tangojen ystävä! en tanssi mutta kuuntelen asiaankuuluvan vakavuuden vallitessa:-)

    Lempi: se mun nÄkemäni ohjelma tuli monia vuosia sitten, siis todella monta vuotta sitten, näin SUomessa kÄydessäni.
    Musta ei ole sanomaan millainen tyyppi hän on, en vihaa hänen kuviaan mutten liioin rakasta. Joistakin pidän, sitten on vaikka sarja sellaisia omakuvia post-it -lappujen kanssa josta en tykkää yhtään.

    Tämä nyt täällä oleva nÄyttely ei takuulla tule Suomeen, se liittyy nimittäin kiinteästi tuohon valokuvakeskukseen missä se on esillä. SIellä on taiteilija-asunto jossa E.B on myÖs asustanut ja työskennellyt muutama vuosi sitten ja kuvat ovat siltä ajalta, siihen liittyen, yhdessä kahden muun kuvaajan kuvien kanssa. JOs nyt oikein ymmärsin.
    Sen verran kiinnosti että otin selvää:-)

  26. jaana sanoo:

    En tiedä katsonko velvollisuduudeksi mennä katsomaan, jos jotain suomalaista tapahtuu täällä päin, mutta onhan se hauskaa kun tapahtuu jotain sellaista, josta todella tykkää. Tämä tapahtui viimeksi kun Ismo Alanko esiintyi paikallisella klubilla. Saatiin kokea nautittava keikka.

  27. Liina sanoo:

    Suomalaiset radiokanavat – ne tietyt; ylipirteät ja kuuntelijaristeilyjä ja -kekkereitä järjestävät – tekevät ihmisen kuivallakin maalla merisairaaksi.

  28. Merja sanoo:

    Menisin kattomaan Brotheruksen ilman muuta. Mutta se on vaan mun kiinnostukseni häntä kohtaan valokuvaajana. Muistan kyllä senkin että vielä tutkintoa suorittaessani jotkut kurssikaverit vertasivat omakuviani Brotherukseen ja vastasin ’kuka se on?’. Pitivät varmaan mua ihan pönttönä.

    Mulle ei ole tullut sellaista Suomi-ilmiötä kun asuin ulkomailla että kaikki suomi-juttu olis pitänyt nähdä. Ei nyt ainakaan Eikkaa :) Kun asuttiin San Diegossa, niin tuli sähköpostilistalla tietoa kaiken maailman suomalaisten esiintymisestä Los Angelesissä. Ajattelin, no en menis Suomessakaan niin miks lähtisin taisteleen Losin ruuhkissa moisen nähdäkseni? Mutta: jos jossain oli suomalaista ruokaa tarjolla olin kärppänä paikalla :)

  29. Liivia sanoo:

    Minusta se dokumentti Brotheruksesta oli aivan ihana! Se sai minussa liikkeelle paljonkin.

    Merjan kommentista tuli mieleen, etten menisi suomalaisen ruuan perässä mihinkään. En halua syödä sitä edes täällä (tai suomalaisia aineita toki, mutten ruokalajeja), enkä ikinä ole missään muuallakaan kaivannut. Aina on muualla saanut parempaa. Ja tämä on tietysti vain minun makuaistini mielipide.

    Onneksi tänään ei ole enää itsepäisyyspäivä, eilen tuota ei olisi kehdannut ääneen sanoa…:)

  30. Violet sanoo:

    jaana; olen varmaan jauhanut moneen kertaan mutta munkin mielestä aivan paras ”suomalainen ulkomailla” -taide-elämykseni on ollut Alangon keikka.

    Merja; ei kun ne aatteli kato että tiedät hyvinkin mistä on kyse mutta olet olevinasi kuin et tietäisi;-)

    Liivia; ei aavistustakaan olenko saman ohjelman nähnyt joten siitä en osaa mitään sanoa.
    Sulla taitaa olla joku Suomi-ansgti nyt. Katsoit ehkä linnanjuhlia ja se oli liikaa.

  31. mp sanoo:

    Ääh, olet varmaan oikeassa. Vaikeahan se on sellaiseen vaivautua mistä ei pidä. Mutku! Sinulla tuntuu olevan niin usein mahdollisuus päästä mukaan minua kiinnostaviin juttuihin. Siinä kai muuten syy siihen, että aikoinani blogiisi eksyin :)

  32. Violet sanoo:

    mp: molemmat ollaan ”oikeassa” ja sehän se tässä hauskaa onkin! Paljoon olisi toki mahdollisuuksia osallistua ja mennä, aika paljon myös vain teoreettisia mahdollisuuksia. Kaikkeen mikä kiinnostaa ei edes ehtisi, olisi varaa jne.
    Mutta olen joskus sanonutkin että pidän kovasti siitä tunteesta että lähistöllä VOI nähdä, tehdä ja kokea itseäni kiinnostavia asioita, silloin kun siltä tuntuu.

  33. Liivia sanoo:

    En ole muuten nähnyt vilaustakaan linnan juhlista:)

    Kyllä se varmaan sama dokumentti oli, niitä on käsittääkseni tehty vain yksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s