Palaako?


Kynttilät joka huoneessa. Lämmittävät, valaisevatkin. Vihaan sitä ettei näe tarkasti kun tekee jotakin. Vihaan toisaalta sitäkin että valo on kuin leikkaussalissa. Meiltä puuttuu edelleen yksi jalkalamppu jonka tarpeen olemme havainneet aikaa sitten. Nykyään huomaan että valon täytyy olla hyvä kun teen tarkkaa työtä. Lanka neulansilmään -osastosta puhun. Silmälääkäri sanoi että eipä mene kauan kun vaihdetaan rouvalle Variluxit.

Advertisements

7 comments on “Palaako?

  1. -Kusse- sanoo:

    Niin se vaan on että turha pimeässä on yrittää tarkkuutta vaativaa. Voihan se olla tunnelmallista mutta jos ei halua vaikka reikiä sormiinsa :)

  2. Pilvitarha sanoo:

    Melko sarkastinen arvio lampulla ja lukutuolilla :)

  3. Liina sanoo:

    Minun antoi optikko ymmärtää, että rouvalla on aikuisnäkö ja ehkä jo seuraavalla kerralla tarvitaan monitehoa. Kun minulle sanotaan rouva, pyörähdän yleensä ympäri tarkastamaan, että kenelle nyt puhutaan, ei kai minulle sentään, vaan jollekin rouvalle.

    Mutta totta on tämä nykyään: jos tarkempaa nyhrää tehdä, pitää nyhrätä valoisassa paikassa.

  4. Ilse sanoo:

    Eikä. Eikö oo kauheaa. Että kohta sitten katsellaan lasien yli tai vaihdellaan välillä lukulaseihin tai sitten on ne kaksitehot ja EN ALA.

    :(

    Hämärää riittää täällä meilläkin, kuten arvata voi. Ja sama ristiriita siristelyn ja leikkaussalin välillä.

  5. Mainio leike. Mulle ei auennut minkä luokan ilmoitus/kriittinen palsta se oli josta olet tämän poiminut. Osaatko sanoa?

    Valo on tarkka asia. Vääränlainen valaisus on melkoinen epämukavuustekiä ihan kumpaan tahansa suuntaan, hämärään tai kirkkauteen, liiallisena!

  6. Violet sanoo:

    Kusse; noin juuri.

    Pilvitarha; eikö ole;-) Tykkään tuommoisesta sanailusta. Vanha tyyli antaa lisänsä vielä.

    Liina; Suomessa mua ei ollakaan rouviteltu kai ikinä!
    Ehkä käyn väärissä paikoissa – tai oikeissa, miten sen ottaa.

    Ilse: eiku se on kivaa! Saa mennä ostamaan taas uudet kehykset;-)

    eilentänäänhuomenna; eeeeen muista! Se oli joku viiskytluvun KOtiliesi.
    Epämukavuustekijä hyvinkin. Ja pikkuongelmia syntyy jos toinen pitää kirkkaasta ja toinen hämärästä.

  7. Eeva sanoo:

    Tuosta lehtileikkeen tuolista on ihan pakko kirjoittaa, sillä olen mielestäni nähnyt sellaisen eräässä kotimuseossa Töölössä, lähellä Mestaritalli-ravintolaa. En nyt millään saa päähäni museon omistajan nimeä. Muistan kuitenkin, että tämä naishenkilö oli pitkään jonkun suomalaisen tekstiiliyrityksen johdossa. Hänen kotonaan oli kaikenlaista muutakin mielenkiintoista ja uniikkia. Kotimuseo ymmärtääkseni on auki harvoin (sunnuntai oli silloin) ja meitä oli ihan jonoksi asti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s