Ei kaupungille vähään aikaan

Kävin metrolla keskustassa. Tiesin mitä kaikkea siihen liittyy, etenkin tähän aikaan vuodesta. Menin silti. Viisaasti heti yhdeksältä kun en muistanut että liike johon pyrin aukeaa kymmeneltä. Kakkosessa joku soitti klarinetilla Kummisedästä tuttua kappaletta niin huonosti että sekoitin sen yhteen toiseen. Joku sanoi soittajalle; annan euron jos lopetatte ihan heti.

Palautin muutaman kirjan suomalaiselle merimieskirkolle, kävin siellä vesssassa ja menin pois. Rappusten alapäässä joku tuntematon mies sanoi ”terve”. Semmoista on suomalaisuus. Voi sanoa rappusten alapäässä tuntemattomalle naiselle että ”terve”, eikä se pidä sitä kummalisena ollenkaan.

Asemien roskapöntöt on taas muutettu läpinäkyviksi muovipusseiksi, en tiedä koska se on tapahtunut. Tulin kotiin banaaninkuoret kassissa, keitin teen ja viimeistelin joulukortit.

Advertisements

14 comments on “Ei kaupungille vähään aikaan

  1. iiris sanoo:

    Olipa kiva päästä tänne! Jostain syystä mun nettiyhteys on hyljeksinyt sun blogia viime päivät. Ei siis vaan ole suostunut avaamaan…
    Tietysti suomalainen tervehtii suomalaista, siis kun ollaan tarpeeksi kaukana kotimaasta! Tytär (silloin 6v.) sanoi vuosia sitten Amsterdamin kentällä, Suomeen lähtevän koneen portilla: ’Äiti, noi puhuu suomea!’ Vastasin, että joo, huomasin kyllä. Siihen hän: ’No miks me ei sitten mennä tervehtimään niitä?’ Oltiin siis oltu kolme ja puoli vuotta pois Suomesta, ja taatusti tervehdittiin, jos kerran tai pari vuodessa joku suomalainen bongattiin.
    Ja (johonkin edelliseen postaukseen viitaten, kun nyt vasta luin)- siis tunnistan oikein hyvin tuon ”koska olen suomalainen” -tunteen, vaikka täällä päin maailmaa harvemmin mitään suomalaisten konsertteja tai näyttelyitä onkaan. Ollaan sen verran kaukana. Mutta jos olisi, luulen, että heti menisin.

  2. Violet sanoo:

    Iiris; juu, huomattu on ennen tätäkin päivää tämä ilmiö. Se tervehdys -asia.
    Se tuntuu samaan aikaan kotoisalta mutta myös oudolta.

  3. Linnea sanoo:

    Joskus tekee mieli ulkomailla tervehtiä suomalaisia – aina ei…
    Juttelin tuntemattomalle tänään. Sairaalassa, kun jonotimme tyttären kanssa röntgeniin. Neuvoin meidän jälkeemme kuvaan menevää äitiä ja tytärtä. Tuntui hyvältä.

  4. Hiljainen Maija sanoo:

    Ja minä pääsin mielikuvissani Brysselin metroon ja merimieskirkolle. Kivoja nämä mielikuvitusmatkat, joille aina välillä blogisi kautta pääsen. Kiitos! Jaa että läpinäkyvät muovipussit asemilla..en muista millaiset olivat ennen. Sen muistan kun metrolinjat (ne reitit) uudistuivat ja kahteen eri suuntaan menevien metrojen pääteasema oli molemmilla sama. Simonis molemmilla, vaikka eri suuntiin ne menivät. Vieläkö asemilla soi musiikki?

  5. Violet sanoo:

    Linnea: minusta on vänkä kuunnella mitä suomalaisturistit puhuvat. Toisinaan ilmiannan itseni, yleensä en.

    Hiljainen Maija: joo, tuo on väliaikaist atuo roskisjuttu, kai on taas syytä pelätä että niihin pannaan muuta kuin roskia.
    Muistan millaista Pariisissa oli 11.9 jÄlkeen. Kaikki roskikset asemilla pois, raskaasti aseistettuja poliiseja, kassien tarkastastusta, minun lastenrattaanikin tarkastettiin huolella kerran.

    KAkkoslinjalla tosiaan toi että saa olla tarkkana kumpaan menee:-), Elisabeth vai Leopold….

    Musiikki soi!

  6. Liivia sanoo:

    Minä aina ihmettelen kun ulkomailla ihmiset tervehtivät. Pariisissakin koko korttelin väki tervehti, vaikka olimme kaikille muukalaisia. Italian maaseudulla jokainen äijä joka tuli karjatiellä vastaan huusi iloisesti ”terve, mitä kuuluu”. Sen sijaan täällä ei tervehdi tuntemattomat eikä varsinkaan naapuristo. Että mulle ”terve” tuntemattomalta täällä on kyllä todella erikoista, ellei sitten kyseessä ole joku päivystävä juoppolalli.

    Joulukortit…mulla ei vielä niistä hajuakaan…apua. Koko joulu on täysin vielä käsittelemättä, sitä ennen niin paljon muuta jouluun liittymätöntä hoidettavaa. Joulu taitaa tänä vuonna tulla todellakin puskan takaa.

  7. Violet sanoo:

    Liivia; musta tuntuu mukavalta että tämän kadun ihmiset (no ei tietysti kaikki, pitkä katu enkä todellakaan väitä tietäväni saati tuntevani sen kaikkia asukkaita!) tervehtivät. Sanotaan että näistä muutamista taloista molempiin suuntiin. Ihmiset, joita näkee kadulla jatkuvasti kun mennään, kun tullaan.

    Pidän siitäkin että työmiehet jotka ovat rakentaneet/korjanneet tässä vieressä jo yli vuoden sanovat aina näkiessään Bonjour Madame. Tuntuisi hullulta jos emme koskaan sanoisi toisillemme mitään kun kuitenkin koko kesänkin he olivat ihan melkein meidän terassilla, siinä parin metrin päässä hommissa;-)

    Se suomalaismies eilen siellä merimieskirkolla…Minusta on mielenkiintoista analysoida näitä tilanteita. Että miksi on niin helppo huikata terve tuossa tilanteessa mutta jos asuisimme molemmat Suomessa niin morjestelisiko hän niin reippaasti täysin tuntematonta?

  8. Liivia sanoo:

    Juu ei ei ehkä morjestaisi.

    Minustakin tervehtiminen aina ja kaikkialla on pelkästään positiivista, niin pieni ja nopea juttu, mutta niin suuri vaikutus.

    Meillähän tuossa viereisellä tontilla rakennettu jo parin kuukauden päivät. Kuljen päivittäin ohi, haen postin vierestä. Ei puhettakaan tervehtimisestä. Minä nostan kyllä aina käden pystyyn, ei vastakaikua.

  9. Suvi sanoo:

    Meidän kylällä Hämeessä tervehditään oman kylän tiellä kyllä vielä ”tuttuja tuntemattomia” ihan järjestelmällisesti. Kaikki ne kylän koululaiset heiluttavat kättä, jotka kulkevat kävellen tai pyörällä – ja bussia odottava jono koulun edessä huiskuttaa autolleni kuin olisin valtiovierailulla – joka päivä. Enkä tunne lapsista enää ainuttakaan, koska omat lapset ovat ylikasvaneita. Ja sitten kättä heilutellaan tiettyjen ahkerien kuntoilijoiden ja koiran ulkoiluttajien kanssa – vaikka ikinä emme ole puhuneet ja parista en edes tiedä, missä talossa asuvat. Osasta sitten kyllä tiedän aika paljon kaikenlaista, vaikken liioin ole heidän kanssaan koskaan puhunut! :-) Koska olen äärimmäisen vähän kiinnostunut autoista, en tunnista kenenkään autoja, mutta niistäkin kyllä käsi nousee ällistyttävän usein – ilmeisesti mulla on ollu sama auto niin kauan, että se tunnetaan… Koululaisbussin ja palvelubussin kuljettajat moikkaavat nykyisin, vaikka ajaisivat vastaan muuallakin kuin omalla kylätiellä.

  10. Elina sanoo:

    Meillä täällä Saksan maaseudulla tervehditään kaikkia, tunnetaan tai ei. Sama kun mennään esim. hissiin, lääkärin odotushuoneeseen, leikkikentälle. Siihen on jo niin tottunut, että tulee se terve automaattisesti Suomessakin lomaillessa, mutta vastausta ei kyllä oikein ikinä saa…mutta tosiaan, ulkomailla suomalaiset sitten tuntuvat tervehtivän toisiaan. Mielenkiintoista:).

  11. Olina sanoo:

    Juu, tervehditään täällä meidänkin kylällä. Kaikki oman tien asukkaat ja aika monet seuraavienkin. Minusta se on hauskaa. Vaihtaa pari sanaa lumesta tai merestä tai helteistä tai siitä, minkä ikäistä lasta pulkassa vedän. Ei ahdista yhtään (joskus luulin, että ahdistaisi).

    Sitten taas silloin harvoin kun ulkomailla olen käynyt, ja siellä sattunut kuulemaan suomenkieltä, en ehdoin tahdoin missään nimessä ole omaa suomalaisuuttani paljastanut. Se ulkomaailmailu on minulle niin eksoottista herkkua, että tahdon pitää kiinni vieraudesta, turistiudesta ja ihan toisenlaisesta kieliympäristöstä. Tilanne olisi varmaan taas ihan eri, jos vakituisesti asuisi jossain muualla kuin Suomessa, sitä pientä ”terve” sanaa kaipaisi niin, että huikkaisi jokaiselle potentiaaliselle. (Minä siis.)

  12. Ilse sanoo:

    Minusta ihan parasta tässä oli se, että se sana oli TERVE. Siinä on jotain kivan rouheaa. Ei mitään kohteliasta päivää eikä ujoa heitä tai mukanuorekasta moita. TERVE.

    Hyvä.

    :)

  13. Riikka sanoo:

    Samaa mieltä kuin Ilse, ei mitään moikka tai moi vaan reippaasti terve.

    Tunnistatko sä suomalaiset siellä? Mä muistan, kun ne pari lyhyttä aikaa ulkomailla olen asunut, että huomasin kadulla tai metrossa jo kaukaa että tuo on meikäläinen. Katseesta tai jostain….ja monesti epäilyksen vahvistikin joku Marimekon kassi tai Aarikan heijastin. Silloin en kyllä TERVE sanonut mutta merimieskirkolla tervehtiminen vähän niinkuin kuluukin asiaan.

  14. Violet sanoo:

    Liivia; kyllä on ihme. Siis jos oikein hanska pystyssä kuljet eivätkä vastaa. Taitaisin jättää omaan arvoonsa.

    Suvi; tulee mieleen tuosta miten Punkalaitumella kaikki heilautti hanskaa. Vanhemmilla oli mökki siellä ja oli kiva ajella kun kaikki morjesteli.

    Elina; ihan sama täällä. Paitsi ei nyt mihinkään bussiin mennessä sentään…

    Olina; oi, lumiasioista tai meriasioista muutaman sanan vaihtaminen on kodikasta.

    Ilse; kyllä. TERVE on omaa luokkaansa!

    Riikka; ai tunnistanko?;-) Kaukaa.
    Se on a)katse b) asento ja liikkuminnen c) tietynlainen pukeutuminen jota en sen kummemmin osaa sanoiksi panna.

    Varmistuksena käy mainitsemasi asiat ja se, että melkoisella varmuudella henkilöllä on silmälasit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s