Makuasioita


Pienempi pyysi eilen taas maalit. On yksi salaisuus tehtävänä. Sain istua siinä katsomassa koska salaisuus ei ole minulle. Toimimme näin: hän saa kaikki maalini ja pensselini käyttöönsä. Hän valitsee värit, minä kontrolloin vain sitä paljonko niitä puristetaan tuubista.

Hän rakastaa värejä. Kaikkia värejä. En ole sanonut että tuo on ruma, tuo ei sovi tuon kanssa tai mitään sellaista. Mikä minä olen omia mieltymyksiäni muihin juurruttamaan. Minun makuni on hiukan erilainen mutta ei se sen parempi ole. Hänelle kaikki värit ovat kauniita ja kaikki yhdistelmät mahdollisia. Siksi meidän joulukuusemmekin on taas kuin romaninaisen juhlavaate. Runsas, värikäs ja kiiltävä.

Joulu on iloinen asia, ei niin kovin vakava juttu. Joulu on lasten. Niin, yhä enemmän ajattelen että se on lasten. Minun iloni tulee heidän ilostaan, niin se on.

Mainokset

30 comments on “Makuasioita

  1. Kirsi sanoo:

    KYLLÄ, näin se menee. Minun jouluni on ollut hyvin minimalistinen. En niin ole välittänyt laittaa sitä, mutta tunnelma ja joulumieli ovat silti olleet tärkeitä. Niin, ja ruoka! Nyt kahden pienen lapsen myötä olen antanut tontuille sijaa, kokonaiselle armeijalle. Ne ovat lapsille tärkeitä -ja joulu on lasten.

  2. vilijonkka sanoo:

    Paljon olen minäkin saanut niellä. Viime vuonna alennuin jopa ostamaan muovikuusen tänne Kiinaan (koska oikeat haisevat karseasti saasteille, eikä niitä sisälle voi tuoda). Ja kuopus valitsi ”hieman kimalletta” kuusen oksille kaikkien vanhojen koristeoiden seuraksi. Noh, eipä näy ne muovioksat pahemmin koristeiden takaa!

    Eri perheiden kuusimaut ovat aika jännän erilaisia. Me tykätään tukevasta, ei niitä oksia tarvitse montaa olla, kunhan korkeutta on kattoon saakka ja oksat paksuja. Anoppilassa taas tykkävät hötöisemmästä, kevyestä kuin puuteri ja leveästä, koskeutta ei tarvitse olla. Hassua.

  3. Violet sanoo:

    Kirsi: minulle ruoka on ylipäätään tärkeä asia, miksei myös siis olisi jouluna! Oi miten onkaan ihanaa syödä maistuvia juttuja. Minua ei silti haittaa jos ruuat ns. epäonnistuvat, jos jotakin puuttuu tms.
    Minulla ei ole ”kaavaa” jonka mukaan joulun on mentävä eikä mallia miltä sen pitää näyttää.

  4. Violet sanoo:

    Vilijonkka; Kuusimaut vaihtelee juu! Jos näkisit sen mikä meillä on nyt sisällä niin voipi olla ettet nauramatta voisi katsoa. TAi voisi tulla kyynelkin silmään;-) Se on se sama joka on palvellut jo kolme vuotta ja asuu muuten terassilla. Se on nyt aika ruskea sieltä täältä ja se on koristeltu niin ettei ole varma mikä puu on koristeiden alla.
    Nauroimme miehen kanssa että kierrätyspuu parhaimmillaan!
    Ei tää niin vakavaa oo…

  5. Liivia sanoo:

    Minustakin joulu on lasten. Ja koska on lapsi talossa, laitamme. Ainakin kaiken sen mikä on hänelle tärkeää.
    Meillä kasvaa täällä räikeä rinkulamato, laitamme sen keittiöön kun valmistuu. Lapsi tehnyt sitä viikonlopun antaumuksella.

    Hankin juuri lapselle omat akryylit ja taulunpohjia pakettiin. On toivonut salaa omia, ei ole sama juttu saada minulta jotain ylijäämiä. Sitä paitsi maalaan itse öljyillä ja minusta vesiliukoiset akryylit on paremmat lapsen käyttöön.

  6. Merruli sanoo:

    Koska vanhempieni metsästä on ollut mahdollista hakea kotiimme kaksi kuusta, ovat lapset saaneet leikkihuoneeseensa pikkukuusen, johon ovat saaneet ripustaa aivan mitä mieli tekee, mutta olohuonekuusikaan ei ole täysin säännöstelty yksikkö.Lasikoristeiden takia tämä jako on ollut aikaisemmin aika oleellinen.

    Lasten vaatevalintojen kanssa tuo yhteensopivuus on aika haasteellinen kysymys. Yleensä saavat kotona pukea päälleen mitä lystäävät, mutta kylille viimeisen sanan sanovat meillä vanhemmat, muuten joutuisin liikkumaan balettipukuisen ja keijunsiipisen kanssa, jolla on karvalakki päässään.

  7. Violet sanoo:

    Liivia; akryylien kannalla. Käytän itse ja lapsi/lapset myös. Odotan tämän yhden ilmettä kun saa paketista origamipapereita ison läjän! Niitä on toivottu eikä edes kovin salaa.

    Merruli; varmaan ovat iloissaan omasta kuusesta!
    Juu, vaateasioissa voi olla vaikeaa jos tulee tuollaisia asioita vastaan. Mun pienempi tykkäisi lähteä myös toisinaan naamiaisasussa.

  8. minjo sanoo:

    Minä olen aika rajoittunut, huomaan tuosta taas, mitä kirjoitit lasten koristeluista jne… Meinasin blogata yhden piparijutun juuri tästä asiasta jossakin vaiheessa joulua odotellessa. Yritän liikaa ohjailla ja en meinaa sietää jos ei värit ja tyylit osu kohdalleen. Yleensä ehdotan, että veisi omaan huoneeseensa koristeeksi, jos jokin ei sovi minun makuuni. Toisaalta pidän kyllä askarteluja esillä ja kehun niitä kovasti, eli en siis siinä mielessä tekemistä rajoita tai muuten aliarvioi, mutta ”virallisessa” koristelussa olen niin virallinen kuin olla voi. Joutaisin varmasti joustamaan, mutta mikä ihme siinä tekee niin tiukkaa… No, joo mutta otan joulun vakavasti. Tietysti ajattelen lapsen kautta niin, että haluan tuottaa kokemuksia ja elämyksiä, mutta olen kuitenkin ihan tosikko. Ei sillä että joulu menisi pilalle jostakin syystä, mutta teen aina kaikkeni, että kaikki menee niinkuin ajattelen että pitäisi. Turhaa stressausta, tulisi se ilmankin.

  9. En voisi olla enempää samaa mieltä! Niin asiaa nyt puhut. Toivottavasti minullakin ois joskus lapsia <3 Niistä suhteista oppii varmasti kaikista eniten.

  10. minjo sanoo:

    Ai niin, se vielä, ettÄ minua kuule ihan siedätetään tässä asiassa naapurista käsin. Vanha alakerran pariskunta on laittanut ala-aulaan jouluvalot. Ja minkälaiset? On sellaisia 20cm korkeita joulupukkeja (siis johdossa roikkuu pulleroita ukkoja katosta), joissa valot sisällä. On valokaapelia, joka vaihtaa väriâ ja välkyy eri tahteihin, on peltikoristetta, on kimaltavaa hörhökoristetta, on posliinikoristetta, joulukuusta ja vielä yksi värivalosarja. Joka ei vilku ja siitä olen kiitollinen. Saattoi jäädä jotakin mainitsemattakin. Tila on kuitenkin vain n. 10 neliötä. Naapurit ovat ihan superihania ihmisiä, maku on vain niin erilainen, että ei riitä sanat kuvaamaan.

  11. Violet sanoo:

    minjo; Pyydän anteeksi kun vähän hörähtelen ääneen tuolle viralliselle koristelulle mutta jotenkin minusta tuntuu että itsekin hiukkasen osaat nauraa ominaisuudellesi, eikö vaan?

    Omalla kohdallani olen muutama vuosi sitten huomannut (kun lapset olivat ihan pieniä ja alkoivat omaa tahtoa osoittaa) että minun jouluni menee/on mennä pilalle vain ja ainoastaan siitä ikävästä tunteesta joka mulle itselleni tulee jos täällä kunkkuna määrään mikä on kaunista ja kuinka asioiden pitää mennä. Etenkin nyt joulun kohdalla, joka on kuitenkin lyhyt aika ja koristeetkin otetaan aikanaan pois…

    Juu, näen ihan mistä puhut kun kuvailet nuo koristeet naapurissa;-) Tavallaan ymmärrän tunteesi, olen itse kuitenkin ihan valtavasti loiventanut kärkkäitä mielipiteitäni tällaisissa asioissa ja saanut siitä paremman mielen. En yritä tässä kehua itseäni kaiken sallivaksi yli-ihmiseksi, sitä vaan että huomaan yhä useammin ajattelevani; jos joku ilahtuu tuosta, jos jollekin tulee hyvä mieli…niin silloin on kyse hyvästä asiasta.
    Ilokseni oon huomannut että pojat ovat alkaneet puhua ihmisistä: ”no se tykkää sellaisista, vähän erilaisista” (vaikka vaatteisiin tai mihin vaan liittyen) ja ylipäätään osoittavat melkoista suvaitsevaisuutta – jonka toivon jatkuvan aikuisenakin!

    Hanna; ainakin paljon oppii. Tai minä olen kyllä oppinut, juu. Jotenkin se on korostunut kovasti että mikä olikaan tärkeää.

  12. Kati sanoo:

    Meiltä löytyy myös innokas maalari. Aina silloin tällöin istumme vierekkäin ja minä annostelen väriä ja taiteilija tuottaa. Se tekemisen ilo on ihan valtava. Pääasiassa neiti kyllä saa tyytyä vesiväreihin.

    Minä tunnistan itseni jossain määrin tuollaisena ”virallisena koristelijana”. Oma maku on vähän turhankin tiukka ja niukka, mutta olemme neidin kanssa kehitelleet sopivia kompromisseja. Tietyt asiat ovat minun vallassani ja tietyt hänen. Etenkin tytön oma huone on ehdottomasti hänen valtakuntaansa koristelujen ym. suhteen. Äiti ehdottaa, mutta diktaattori päättää, mitkä asiat kelpuutetaan.

  13. Matroskin sanoo:

    Lasten maalaamista on palkitsevaa katsella juuri ennakkoluuttomuuden takia. Kirjoitit hyvin joulusta.

  14. Pilvitarha sanoo:

    Makuja mahtuu perheeseen monia: täällä asuu yksi kuusivuotias modernisti jonka mielestä meidän pitäisi pikimmiten muutta kylän uuteen pienkerrostaloon. Koska tämä talo on jo ihan VANHA. (Minusta 60 vuotta on ihan hyvä ikä talolle). Olen luvannut että sitten isona saa muuttaa just niin uuteen ja hienoon taloon kuin haluaa ja laittaa sen ihan sellaiseksi kuin tahtoo, mutta nyt mennään kyllä näillä.

    Mutta muuten ihmekrääsää saa kyllä olla ja varsinkin jouluna. Isäni oli ostanut kirpputorilta juuri muovisen asian jossa lumiukot laskevat suksilla mäkeä. Siinä on kuituvaloja joissa vaihtuu väri sekä vaikuttava valikoima joululauluja. Ja se on lasten mielestä mahtavin kapine ikinä!

    Nyt pitäisi sitten löytää joku vastaava kohtuuhintainen härpäke tänne omaan kotiin, koska lasten ilmeet sellaisen edessä ovat niin mahtavat :)

  15. Violet sanoo:

    Kati; ajattelen niin että koska minä olen 1/4 meidän perheestä niin olisi kai kohtuutonta että koti olisi 4/4 ”minun näköiseni”. Ei se tarkoita että lapset meillä päättäisivät vaikkapa kaapin paikasta mutta kuitenkin.
    Olen yhä enemmän ja enemmän ”ihan se ja sama” -ihminen, muttei se tarkoita että vähät välittäisin. En vaan (enää) pane niin suurta painoa sille että se olen Minä joka päättää, määrää, ehdottaa.

    Pilvitarha: Niin tietenkään lapset eivät määrää asumisesta mutta heidän mielipiteitään on mielenkiintoista kuunnella siinä asiassa. Esikoinen on selkeän, modernin ja tekniikan ystävä. Hän haaveilee että kodissa olisi hissi, muun muassa. Siis asunnon sisällä;-)

    Heehh hehhe, ihan kuulen ja näen tuon vaikuttavan ihmekrääsän. Onhan ne karseita, ihan totta, mutta voi miten eräät tykkää;-)

  16. Ilse sanoo:

    Voi että odotan tuota… kaikkea. Siis että värejä ja suteja ja omaa tekemistä. Mutta sitten toisaalta, tajusin myötäsi: minulla on supertarkka värisilmä (oikeasti on, en voi sille mitään, se on vähän vikakin tässä maailmassa) ja syytä opetella dissaamaan sitä.

    Joulu on lasten, mutta on se aikuistenkin. Tarpeeksi monta joulua aikuisten kesken viettäneenä olen siitäkin ihan vakuuttunut.

  17. Violet sanoo:

    Ilse; ette suinkaan kuvittele että musta on tullut joku pehmytpäinen mummeli joka huokaa kiikkustuolissa että antaa lasten tehdä mitä lystää, onhan tämä lasten juhla?;-)
    Juuei. Ei noin.

    Ihan vaan liittyen näihin koristeluasioihin ja noin. Laittakoot, iloitkoot. Ei mene minun värisilmä puhki eikä enää niin särjekään. Ehkä välttelen kiistoja ja annan periksi helpommin. Olkoon vihreääsinistäpunaistakiiltävää sitten.

    Joulu vain aikuisten kesken olisikin kiva! Vaikka tarviiko sen joulukaan olla, toisaalta.

  18. nuttula sanoo:

    Juurikin noin. Olen huomannut, että suurimman jouluilon saan, kun annan lasten leipoa ja koristella niin kuin heitä huvittaa. Tai no koristelun määrää kyllä rajoitan, koska minä ne joudun siivoamaan pois, mutta esimerkiksi kuusen saavat koristella ihan kuin tahtovat.Samoin piparkakuista tulee taideteoksia ja esikoinen leipoo jo ihan alusta alken kakut yms. Oma jouluiloni tulee heidän ilostaan, itselleni riittäisi yksi kynttilä pöydällä.

  19. maijanmaja sanoo:

    Mulla teki alussa tosi tiukkaa, kun lapset alkoivat olla siinä iässä, että kuusta piti päästä koristelemaan. Mutta olen oppinut ajan myötä kaikanlaista ”sietämään” ja yhdyn kyllä täysin siihen, että juhla on lasten ja heidän pitää saada olla mukana juhlien järjestämisessä ja siitä nauttimisesta. ”Varaan” kuitenkin olohuoneen arkun itselleni ja tuijotan sitten sen askeettista jouluasua iltaisin… : )

  20. Violet sanoo:

    nuttula; muistan joskus menettäneeni hermoni kun tein lasten kanssa pipareita. Kun eivät osanneet, kun halusivat vain jonkun tietyn muotoisia tms.
    Se jäi mieleen monestakin syystä. Menetän kyllä hermoni siitä tai tästä useasti, ei se ole muuttunut, mutta muistan sen miten lapset olivat ensin innoissaan, miten hiivatin kireä minä olin, miten ilo vähitellen sammui, miten toinen lopulta heitti kaulimen maahan ja se oli ihan oikein minulle.

    maijanmaja; muistan, muistan. Oli vielä uutta se että nuokin ovat ihmisiä joilla on mielipiteet.
    Mulla on myös noita asioita jotka ”varaan” itselleni ja nautin niistä. Uskoakseni jokaisella on jotakin mikä ilahduttaa tänäkin jouluna. (Paitsi miehestä en tiedä kun hän ei ole ikinä sanonut;-))

  21. minjo sanoo:

    Joo, oikein arvasit, nauran itselleni tässä asiassa. Olen omasta mielestäni hiukan säâlittävä rajoitteineni… Mutta niistä naapureista, ne on niin ihania ihmisiä ja olivat itse niin innoissaan niistä kaikenkirjavista koristeistaan, kun satuttiin tulemaan kotiin heidän niitä kiinnittäessään, että iloitahan niistä pitää. Jokaisella on oma maku ehdottomasti ja saakin olla ja jos joku haluaa talon yleiset osat koristaa, niin sen kuin vain, sen verran joulumieltä on oltava, että ei hermostu. Kestän koristeet kyllä, mutta olen silti iloinen, etten joudu asumaan vilkkuvan värikaapelin kanssa samassa tilassa. Migreeni olisi varmasti jo puolen tunnin päästä. Siis kirjaimellisesti. Minun makuni taas on varmasti täysin tylsä sellaiselle joka haluaa välkettä ja väriä. Makuasioista ei tosiaan voi kiistellä, mutta tärkeää on, että kotona on jokaiselle jotakin. Täytyypäs nyt oikein kuunnella ideoita hiukan avoimemmalla korvalla. Se on hyvä joulupäätös. Sopii juhlan henkeen. ;-)

  22. Birgitta sanoo:

    Oi, tämä oli ihana postaus =)

    Tuli aivan mielettömän hyvä fiilis.

    Kiitos!

  23. Kati sanoo:

    Juu, en mäkän siis tarkoittanut, että pitäisin itseäni talouden päättäjänä. Kyllä meillä oli tuossa juuri melkoiset Halloween-koristelut (minun mahanpuruistani huolimatta) ihan ”julkisella” puolella. :D Miehelä ja minula vain on suurelta osin hyvin samanlainen maku, lapsi saa sitten ihastella niitä omia härpäkkeitään pääosin omassa huoneessaan. Ja tuo itse asiassa on ihan onnellinen asiaintilaan, kun saa nimenomaan tuonne omia mieleisiä juttuja. Tänä vuonna on harkinassa jopa pikkuisen muovikuusen hankinta neidin iloksi. ;) Ja sen saa sitten koristella ihan oman maun mukaan.

  24. maria hyle sanoo:

    Kiitos tämä oli tosi hyvää tekevä ja kyllä itselleen ”löysäämällä”voi antaa lapsilleen suuremman ilon ja mahdollisuuden iloita vaikka nyt tästä joulusta.On niin monta oikeaa ”parasta”.Joulu on meillä lasten juhla.
    Kokopäivä mummuna sitten ovat kaikki pesästä lennelleet-istun ehkäpä tuon nukkuvan miehen kanssa ja syön homejuustoa tuoreen leivän kanssa viinilasi kädessäni ja Hän vetää filepihviä ja meillä on tosi ihana joulu kahden .Olen päättänyt -kun meillä tätä pesuetta paljon, niin ehkäpä jälkipolveakin -että me ollaan kotona ja lapset saavat viettää oman joulunsa..mutta tapanina sitten saman pöydän ääreen hihkumaan:Dtietenkin tänne mummulaan

  25. nuttula sanoo:

    Violet, minäkin aiemmin stressasin juuri siitä, kun piparit on minkämuotoisia sattuu ja sotkua tulee. Olin kireä ja lapsilla ei ollut yhtään niin hauskaa kuin oli tarkoitus. Sitten tajusin, että enemmän iloa siitä tulee, kun suosiolla annan lasten tehdä ja sotkut saa aina siivottua :)

    Ja jossain vaiheessa sitä tajusi, että lapset on jo niin isoja, että ne oikeasti osaa mitä vaan. Esikoisen kanssa välillä väännän kättä, kun mielipiteet esimerkiksi tietokonejutuista eroavat. Mies saattaa todeta, että kai sä tajuat että se tietää mitä tekee. No tajuanhan minä. Eilen vänkäsin, tänään suosiolla kuuntelin ja noudatin ohjeita. Ja viimeinkin hommat toimii :)

  26. Violet sanoo:

    minjo: en missään nimessä yritä esiintyä sellaisena joka tietäisi mitä ja miten kannattaisi tehdä. Omasta kokemuksestani voin silti kertoa ja koska me ihmiset – vaikka niin erilaisia olemmekin monessa mielessä – olemme aika samanlaisia kuitenkin…niin uskon näidenkin kokemusten pätevän ainakin joihinkin muihin itseni lisäksi.

    Paitsi itselläni, niin muillakin perheenjäsenillä on ehdottomasti mukavampi olla kotona (oli joulu tai ei) ellen minä hypi seinille niistä asioista jotka ovat joskus olleet niiiiiiin kauhean tärkeitä mukamas.

    Birgitta: ole hyvä vaan! Hauska kuulla.

    Kati: ymmÄrsin, juu:-)
    Se mua harmittaa etteivät nuo tuonne OMAAN huoneeseen oikein mitään puuhaa….kaikki tänne yhteisiin tiloihin. Kun olisi hyvä paikka tehdä vaikka mitä majaa ilman että siihen joku kaatuu ja kÄskee purkamaan…sillä ei täällä MITÄ tahansa sovi tehdä, ehei..

    maria: ”niin monta oikeaa parasta” oli kivasti sanottu.
    Mulle tuli vähän aika sitten ajatus: uskon että vielä tulee jouluja jolloin olemme kaksin miehen kanssa, voi tulla myös jouluja että olen ihan yksin….KUn ajattelin tätä ja ajattelin miten silloin muistelen aikaisempia jouluja niin mitä haluaisin niistä muistaa….

    nuttula: ei ollut lapsilla mutta ei ollut sullakaan jos olet yhtään kuin minä.
    Niin, nyt ne vielä ovat tuossa, nyt ne vielä haluavat tehdä yhdessä….
    Ja mitä tulee tietokneisiin niin esikoinen on aikaaaaa sitten ajanut minun ohitseni:-)

  27. Katja sanoo:

    Meillä isännyydestä kuoriutuu aina joulukuusta koristellessa ja valoja laittaessa pikkumainen päällepäsmäri, kovin isänsä kaltainen, eikä ole tuo nelivuotiaskaan kauas puusta pudonnut.

    Juuri huomasin että kuuseen on tänä vuonna ripustettu anoppivainaan kultapallot, no, onhan siellä olkinauhat ja -tähdet sekä kolme sarjaa värivaloja. Sitten jatkojohtoon tuli kontaktihäiriö ja sille ryhdyttiin tekemään ruumiinavausta aamiaispöydässä kaiken muun kiireen keskellä…

  28. Mei sanoo:

    Ihanat kuvat, lapsen keskittyminen ja ilo luoda näkyy selvästi.

    Prosessi täälläkin. Joulu koristeineen, askarteluineen, pipareineen ja kalentereineen on nyt lasten. Joskus piti sitä(kin) kontrolloida ihan kauheasti, hyi hirvitys! Mietin sitä nykyään vallan käyttönä. On vaikea joskus vetää raja siihen, mikä on omien mieltymysten, ”preferenssien” hienovaraista kertomista, mikä toisen silmän mollaamista. Niin monta ikävää asiaa voi kätkeytyä niin sanottuun esteettiseen kasvatukseen. Makuja on monia. Onko niin kauheata, jos oma lapsi tykkää erilaisista asioista. Ainakin itse olen huomannut, että päällepäsmäröinti saa aikaan lapsessa epävarmuutta ja luovuuden vähenemistä.

    Itse nautin toki reseptien suunnittelusta, juustotarjottimen miettimisestä. Viikunahilloketta, mantelivinegrettea.. aah! Mun ja ukkelin joulu on pöydässä. Lapset saa toivoa omia lempiruokia pöytään, hyvin on toiminut sekin systeemi.

  29. vilijonkka sanoo:

    Jäi vielä se sanomatta, että meilläkin lapset saavat käyttää akryylejä ja maalata taulunpohjille mielensä mukaan. Ostin jopa kimaltelevaa vaaleansinistä ja -vihreää heidän (karseita) mieltymyksiä ajatellen ja samasta syystä hankin aina ylimääräisiä pohjia. Käyttäköön nyt niitä kirkuvia värejä ja kirjavuutta, kyllä se maku ajan myötä jalostuu. Kuten esikoisella, hän alkaa olla jo varsin salonkikelponen nuori nainen!

    Mutta niinä jouluina kun ollaan menty Suomeen ja majailtu pihasaunassa oman kuusen kanssa, olen hieman samoilla linjoilla Minjon kanssa. Tai siis aika paljonkin. Minun jouluni menee pilalle jos joulukuusessa on enemmän kuin kahta väriä ja yht tyyliä…

    Kierrätyskuusi kuulostaa mahtavalta, kun sitä pitkin vuotta on kastellut(?) on varmasti juhlavaa ja palkitsevaa nostaa se sisälle.

  30. nuttula sanoo:

    Olet oikeassa, ei ollut hauskaa minullakaan silloin kun hermoilin!

    Meilläkin esikoinen on mennyt aikaa sitten ohi, miehestäkin, mutta minä itsepintaisesti silti välillä vänkään vastaan lapsen ohjeita. Käytän eri järjestelmiä kuin muu perhe, ja aion tiukasti pitää kiinni valinnanvapaudestani. Kyllä aikuinen ihminen saa itse tehdä virheensä, niin!! :-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s