Ennen kello kahta

Vein tänään toisen pojan bussilla kouluun. Sitten kävelin hautausmaalla, sain kenkäni karmeaan mutaan ja muutamia valokuvia. Ajelin ratikalla kaupungille ja vein itseni ulos syömään. Tai menin kyllä sisälle kun satoi.

Minä söin: kokojyväleivän jonka sisälle oli laitettu vuohenjuustoa, kuivattuja tomaatteja ja ihmeellistä kastiketta.
Minä join: mehua joka oli paikanpäällä duunattu porkkanoista, omenista, appelsiineista, sitruunasta ja lässynlässyn terveyslupauksista.

Viereisessä pöydässä nainen (joka söi keittoa ja joi hippiteetä) sanoi miehelle (jolla oli reunoilta palanut piirakka ja hiljalleen kylmenevä kahvi): sinä haluat sanoa jotakin muttet ikinä kuitenkaan sano. Minä aistin että haluat sanoa jotain.
Ajattelin että lakkaisit sinäkin nainen aistimasta mitä muut haluaa, söisit sen keittosi niin kauan kuin se on kuumaa ja antaisit miehesikin ruokailla rauhassa.

Mutta se jatkoi aistimistaan ja ennusteli mitä mies ehkä kohta aikoo sanoa.

Kävelytin itseni pitkän kaavan mukaan kirpputorille ja ostin vitosella mustahkon pikkutakkimaisen jutun. Eipä sellaisia kaapissani vielä olekaan kuin kai neljä mutta jokainen on minulle erilainen.

Tietokone on sökö taas ja edelleen. Ajatelkaa itse ne hautausmaat, aistivat naiset ja pikkutakit.

PS. Miten laiska voikaan olla? Palohälyttimen patteri on lopuillaan, vehje vingahtelee vähän väliä varotusääntä. Tarvitsisi vain hakea tikkaat ja….

PS. 2: miten soittaminen voikaan olla vaikeaa? On pitänyt pyytää aika lääkärille jo pitkään mutten saanut soitettua. Hah, maailmankaikkeus tuli apuun ja törmäsin häneen kadulla eilisiltana. Sovimme tapaamisen ensi tiistaiksi.

Mainokset

24 comments on “Ennen kello kahta

  1. NiinaK sanoo:

    Hippiteetä.. Meillä on kaapissa juur sellaista, vihreää, oudolle tuoksuvaa, koiranputkelle maistuvaa hippiteetä. Kiitos, että annoit sille nimen. :)

  2. Henna sanoo:

    ”Lakkaa sinakin nainen aistimasta…!” Naurukuolemahan tassa tulee! Mulle jonkun pitaisi joskus sanoa noin. Mieheni sanoo minulle jotain, mutta mina kerron hanelle sitten vastauksena etta mita han oikeasti ajattelee, vaikka sanookin eritavalla.
    Ei oo helppoa miehillakaan. Asua vainoharhaisten naisten kanssa.
    Henna

  3. vilijonkka sanoo:

    Meinasin tänään postata aavistuksen samaan malliin, koska olin tehnyt pyörryttävän paljon klo 11 mennessä. Mutta sitten muutin mieleni, koska ajattelin sen olevan tylsä postaus. Mutta tästä sun postauksestahan sen taas näkee, että kaikki on vallan kiinni miten niistä asioista kirjoittaa, ei niinkään mitä siinä nyt tylsästi vain tapahtuu.

    Mainioita havaintoja sulla. Minäkin tykkään salakuunnella. Ja minua on hyvin helppo salakuunnella kun on kantava ääni.

  4. Mirva sanoo:

    Kaikki se, mitä teit ennen kello kahta, kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että minäkin voisin viedä itseni kävelylle. Olisit sanonut vaan, todennut että nauttisit edes vähän hippiteestä ja hetkestä.

    PS:t on kovin tutun kuuloisia, paitsi että koskaan ei ole kävellyt lääkäri tai hammaslääkäri tai vakuutusasiamies vastaan. Muistan asiat sitten kun tulipalo on jo, hammasta särkee niin että pitää ottaa buranaa vahvempaa tai vakuutuslaskusta tulee toinen muistutus. Ei auttaisi ajatella, että parempaa onnea ensi kerralla, mutta niin sitä vain useimmiten tekee.

  5. Vuorovettä sanoo:

    Olet sinä mainio! :D Ei tarvinnut ajatella hautausmaita ja pikkutakkeja ja tivaavia naisia (minä olen tuollaista tyyppiä. Eilen esikoisesta tein analyysejä, kun haluan aina puhua, jos on jotain epäselvää, ja hän sanoi: ”Anna nyt olla. Olen ihan tavallinen 12-vuotias, jonka elämässä ei tapahdu mitään ihmeellistä ja se on silti ihan tyytyväinen!”). Tuohon ne kuvat loihdit silmien eteen sanoittamalla. Minä haluaisin toisinaan valokuvia blogiini. Mutta kamera ei näe asioita kuten minä. Piirtäisin, jos osaisin. Tosin, jos osaisin piirtää, ei olisi tarvetta kirjoittaa. Kirjoittaminen on näkymättömän tekemistä näkyväksi. Maailman valokuvaamista sanoilla, saa vain joitakin yksityiskohtia kokonaisuudesta esiin terävämmiksi ja samalla voi hiukan läpivalaista, röntgenkuvatakin, niin arvelen.

  6. Violet sanoo:

    NiinaK: Kun muistaisi sen teelaadun nimen siellä…(nainen siis osti edelläni jonossa ja kuulin sen, siitä mielleyhtymä hippiteehen…joku hippinimi…)

    vilijonkka: suoraan sanottuna en olisi välittänyt sitä aistijaa kuunnella mutta kun oli vieressä eikä kainostellut äänensä kanssa. Voi että se mies näytti kärsivältä.

    Mirva: heh, lääkäri kävelee vastaan ainakin kerran viikossa koska asuu samalla kadulla (ja vastaanotto on siinä samassa).
    Kyllä mää asiat muuten sana hoidettua mutta soittaminen on tyhmää. PAitsi ystäville ja vanhemmille.

  7. minjo sanoo:

    Kuulosti ruokakuvausten perusteella, että kävit Exki kahvilassa, vai mikä sen luomukahvilan nimi onkaan. Mä tykkään käydä niissä myös ja joo yksi niiden hippiteesorteista on tosi hyvä, en muista minkä niminen, mutta otan aina samaa.

    Jeps, ei ihme jos mies ei puhu. En puhuisi minäkään, jos joku vastapäätä väittäisi aistivansa kaiken valmiiksi.

    Toivottavasti saat kuvat ladattua, olen utelias näkemään ne. Olet ihailtava, että jaksat niin usein kantaa kameraa ulkona. Mä mietin rakennus/maisemakuvia, mutta en saa paljon koskaan raahattua kameraa mihinkään. Laiskuus, laiskuus.

    Ja tuo, ettÄ pitÄisi soittaa lääkäriaika. Minulla on jo puoli vuotta odottanut silmälääkärille soitto, vatsantähystyksen kontrolliajan soitto… muutakin, minkä tiedän, että olis aika, mutta jääköön nyt. Saisin edes nuo kaksi, niin olisin jo ylpeä itsestäni. Inhoan soittamista muille kuin perheeni jäsenille.

  8. Violet sanoo:

    Vuorovettä: nauroin lapsesi kommentille. Olen jattänyt mieheni rauhaan koska huomaan hänen äärimmÄisen kiusaantuneisuutensa jois tivataan. En pitäsi itsekään siitä. Ihan kamalinta on kun kuulee jonkun sanovan:rakastatko sä mua? Sano että rakastat!

  9. Violet sanoo:

    minjo: kyllä; Exkissä kävin! Hienosti arvattu tuon perusteella. Olin täällä meillä päin, en halua ihan keskikaupungille mieltäni pilaamaan kun on alet sun muut päällä….ja se ikuinen ruuhka.

    Niin, tietokone (iso, se Oikea) on romuna. En tiedä koska kuvia saan panna mutta siellä hautausmaalla on niin kaunista että toivon että pian.

    Mun oli nyt ihan pakko saada tuo lääkÄriasia hoidetuksi. Selkä on samassa tilassa tilassa kuin tietokone (ja ollut piiiiiitkään, kohta en istu, nosta, maaa, kävele).

  10. Violet sanoo:

    Siis kohta en makaa, piti sanoa.

  11. Niina sanoo:

    Voi,tämä oli mainio! Näin niin sen naisen ja hippiteen ja mutaiset kenkäsi ihan silmissäni tätä lukiessa. Hymyilytti etenkin tuo hippitee ja lässynlässyn-terveysvaikutteet! En tykkää hippiteistä enkä oikein jaksa mitään lässytilässyteitä..tursuaa jo korvista.
    Minäkään en pidä soittamisesta..ja olen joutunut soittamaan tällä viikolla niin moneen paikkaan että tämän vuoden soittokiintiöt tuli varmaan jo täytettyä. Soitin jopa lääkäriin. Onneksi joka paikassa oli (kerrankin!) mukavan kuuloinen ääni vastassa.

  12. Pariisin Margarita sanoo:

    Pystyn niin kuvittelemaan sen aistineen naisen. Kiitos, kiva kirjoitus. Minä havainnoin yleensä ihan valtavasti, kun olen ulkona – luonnon ääniä, hajuja, ihmisten liikkeitä, ilmeitä ja eleitä RER-junassa. Tykkään tehdä sitä.

  13. iiris sanoo:

    Tuollaisten naisten miehiä käy sääliksi… Eiväthän ne voi sanoa eivätkä edes ajatella mitään, kun nainen tekee sen niiden puolesta, tauotta ja ääneen.
    (-ja tulee mieleen, että miten ihmeessä ne jaksavat kuunnella sitä vuodesta toiseen, siis kun toinen vieressä aistii ja aavistaa kaiken-)

  14. Liina sanoo:

    Minä tein aiemmin taatusti kiusallisia viipaleanalyysejä miehestäni. Pyytämättä, muka hyvää hyvyyttäni.

    Kun hän oli tarpeeksi monta kertaa sanonut ”Antaisit nyt olla”, aloin tajuta, ettei tämä kai ihan pakollista ole. Tarpeellista ei ainakaan.

  15. Pilvitarha sanoo:

    Sain ystävältä hippiteetä, mutta siinä on potkua, mustapippuriakin! Sekä tuhatta muuta asiaa joita en muista ulkoa. Ihan hyvää oli.

    Ja ai kamala, kenkkupäivänä olen tosi kova aistimaan, silloin kaikki näyttää siltä kuin niillä olisi jotain sanottavaa minusta tai ainakin ne näyttävät kovasti miettivän jotakin ja minua pistää kenkuttamaan entistä enemmän. :DDD

    Pakolliset puhelut on pahoja, minulla on niitä jonossa ollut liuta, kaikenlaista järjesteltävää. Suurin osa on jo onneksi soitettu.

  16. Mä jäin jumiin siihen naiseen, joka koitti pakottaa sanat miehen suuhun. Tunsin empatiaa. Sitä tuskaa, millaista on koittaa lukee toisen ajatuksia, kun toinen vaikenee. Voi kuinka se nainen toivoisi, että ei tarvitsisi käyttää aikaa moiseen arvailuun…

    tai sitten se vaan oli paranoidi!

  17. Heljä sanoo:

    Tänään on ”jotain” ilmassa. Ennen kahta (tai itseasiassa puolta kahta) olin tehnyt enemmän kuin koko vuonna yhteensä…
    Kirjoituksesi toi mieleen kaksi muistoa (joista kummallakaan sinänsä ei ole mitään tekemistä kirjoituksesi kanssa – no ehkä jotain):

    Muisto 1: pariskunta jankkasi satasesta puoleen ja toiseen (markka-aikana) – oli halu mennä pöytään ja antaa satanen ja sanoa ”antakaa mun juoda kahvini rauhassa” (onneksi ei ollut sitä ylimääräistä satasta)

    Muisto 2: Jännitin niin paljon hammaslääkärille ajan varaamista, että kun lopetin puhelun pyörryin lattialle koska olin unohtanut hengittää …

  18. Liivia sanoo:

    Haluaisin ehdottomasti maistaa hippiteetä!

  19. Violet sanoo:

    Niina: maailma on niin pullollaan kaikkia täysin takeettomia tuotelupauksia että se oikeastaan hihityttää. Ei kaikkea pidä niin vakavissaan kai ottaakaan. Ja ehkä ”hyvän mielen mehun” tai vastaavan juominen voi toimia lumelääkkeen tavoin;-)

    Pariisin MArgarita: havainnot tulevat kuin kaupan päälle, halusi tai ei. Suuri onni jos osaa niistä nauttia ja saada jotakin irti.

    Iiris: ajattelen samoin. En osaa lisätä mitään.

    Liina: huomaan itse eläväni onnellisimmillani ellen yritä sanoittaa maailmaa kuin omasta puolestani.

    Pilvitarha: potkivaa hippiteetä! Ou jee! Peace and love!

    eilentänäänhuomenna: minä en tuntenut empatiaa. Ajattelen niin että jos toinen ei osaa tai halua kertoa mitä ajattelee tai tuntee niin se on sitten niin. Tivaaminen tai toisen puolesta arvuuttelu on varmin keinon saada sellainen ihminen kahta kauheammin lukkoon.
    Suhtautumiseni voi johtua omasta kyvyttömyydestäni ”puhua tunteista”. En ole myöskään niitä jotka koko ajan analysoivat miltä nyt tuntuu. Tai KYLLÄ, havainnoin sitä koko ajan mutta itsekseni.

    Heljä: hyvä ihme, tuollainenkin (pyörtyminen) on siis mahdollista! Ei mulla noin suurta ongelmaa ole vielä ollut soiton suhteen mutta välttelen kyllä viimeiseen asti enkä osaa edes oikein sanoa miksi.

    Liivia: Myydään niitä siellä teilläkin…ihan hyviä, ainakin ne maut joita olen juonut.

  20. Merja sanoo:

    Hassua, mutta minäkin tunsin empatiaa sitä naista kohtaan. Nimittäin tunnen parikin miestä jotka eivät koskaan sano mitään vaan jurottavat aina vaan. Sellaisten kanssa on rasittavaa. Kuka haluaa arvailla mitä toisen päässä liikkuu jos toinen ei mitään pukahda?

  21. Violet sanoo:

    Merja: ei kai siinä mitään hassua ole.
    No jos ei koskaan mitään sano niin…onhan se varmaan. Minä ajatelen tÄssä karsastaen sitÄ sellaista joidenkin (naisten) harrastamaa ”meidän pitää puhua suhteestamme/meistä” -juttelua, joka vetäisi kyllä minutkin aivan sanattomaan tilaan. Ja vielä paikassa (kahvila) joka on korvia täynnä…

    Mää olen vähän sillä kannalla että kukin antaa sen minkä haluaa, mihin pystyy ja ellei se käy yksiin toisen osapuolen kanssa niin tulee voi voi -tilanne. Minä häivyn aika pian jos huomaan että multa vaaditaan jotakin, siis vaaditaan sellaisella tavalla että vain tietynlainen vastaus/käytös hyväksytään vastineeksi.

    Ei liene sattumaa että mieheni on tyyppi joka mieluummin plankkaa kenkäni tai terottaa veitset kuin puhuu rakkaudesta;-)

  22. Violet sanoo:

    Haluan vielä lisÄtä siitä naisesta: mikä erityisesti otti korvaan oli se valittava, ruikuttava sävy, sellainen ”sä et ikinä” -sävy. Ja erityisen huono paikanvalinta tuollaisen keskustelun virittämiseen.
    Hän teki paitsi itsensâ niin miehensäkin naurettavaksi, ei voi mitään.

    Jatkan vielä kun tuli mieleen jotakin asiaa liippaavaa:
    tunnistatteko naistyypin joka korjailee miehensä vaatteita (ts. oikoo kaulusta, nyppii olkapäiltä hiuksia/roskia jne.)? Saattaa ohimennen suoristaa hiuksiakin ja muuta. Ihan kuin puoliso olisi aivokuollut tai pieni lapsi tai vähintään joku joka ei osaa pitää huolta omista asioistaan.
    He saattavat ostaa (ei kun ostavat) myös miehen vaatteet koska ”muuten ne ovat mitä sattuu”.
    Minusta täss mennään jo alueelle missä toisesta tehdään jollakin tapaa oman itsen jatke tai ainakin hiukan naurettava muiden silmissä. Tarkoitus tietysti hyvä, omasta näkökulmasta katsottuna siis.
    Mutta sitten se mies ostaakin naiselleen kasan vaatteita joissa haluaisi nähdä tämän ja se ei olekaan enää ok…

    Myönnän: omalla miehelläni saattaa toisinaan olla päällä kuteita joista en niin kovin pidä (tai jotka haluaisin korvata jollakin muulla) mutta hyvä ihme, mitäs minulla itselläni sitten on??!!

  23. Hiljainen Maija sanoo:

    Kommenttilootakeskusteluun viitaten: vitsit Violet tykkään tavastasi ajatella miehistä ja naisista ja heidän välisistä suhteista ja tavoista olla. Se on justiinsa niin kuin sanot! Niitä asioita olen tässä viime aikoina ajatellut..olen menossa naimisiin kohta. Että mua ärsyttää kun jotenkin se naimisiinmeno ja häävouhotus tuntuu olevan joku pelkästään naiselle kuuluva ja vain häntä koskeva asia. Tarkoitan, että kukaan ei ihmettele, miksi mieheni (ärsyttää myös tuo kun pitää sanoa ’mieheni’, on sillä nimikin!)ei halua suurta prinsessahääseremoniatilaisuutta, mutta se, että minä en halua on jotenkin (joillekin naisille)käsittämätöntä. Siis sellainen kahtia jako, että naisten kuuluu pukeutua näin ja näin ja juhlia näin ja näin, mutta kukaan ei kiinnitä huomiota mieheen. Äh. Anteeksi, en tiedä tuliko tästä nyt yhtään se ilmi, mitä tarkoitin.

  24. Violet sanoo:

    hiljainen Maija; kyllä uskon ymmärtäväni aivan täsmälleen mitä tarkoitat.
    Kuinka ollakaan tulee mieleeni aika monia muitakin asioita joihin liittyen naisten oletetaan ajattelevan/suhtautuvat tietyllä tavalla….ja kun se ei olekaan niin, sitten on jotenkin ”erilainen” tai ulkopuolella.

    Minä esimerkiksi tunnen suurta epämukavuutta joutuessani naisseuraan jossa puhutaan vaikka keittiökoneista tai suunnitellaan jotain laatoitusta. Ylipäätään asiat kuten sisustus ovat mulle semmoisia etten osaa kuulkaa sanoa juuta tai jaata. Kun minulla ei myöskään ole mitään Unelmien Kotia mielessä eivätkä maalikarttojen numerot pysy päässä niin jään usein sanattomaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s