Haaste ja ohiajo

Sain Eveltä haasteen. Piti mennä paikkaan missä käy harvoin ja kuunnella paikan ääniä. Kirjoittaa sitten niistä.

Mietin mihin menisin kun sähkökatkos tuli apuun. Ei vain meidän kodissamme, vaan koko korttelissa. Yhtäkkiä olin ”toisaalla” omassa kodissani. Kahden tunnin aikana ehdin huomata aluksi hiljaisuuden huminan. Sitten sain tietää että alakerran naapurilla on yskä. Olin myös unohtanut miten kovaa vastapäisen koulun lapset välitunnilla huutavat. Kuulen sen lähinnä kesäisin silloin kun olen ulkona terassilla. Havainnoin entistä selvemmin lattian narahdukset, oman kehoni äänet ja sen miten seinän takana vedettiin vessaa. Huomasin että yksin kotona ollessani täällä on normaalisti aina turvallinen taustahumina joka peittää paljon alleen. Se tulee sähkölaitteista ja televisiosta, tai sitten kuuntelen musiikkia. Tietokonekin humisee yllättävän kovaa. Kun sähköt palasivat kuului humps. Samanlainen kuin kuului niiden sammuessa yhtäkkisesti. Ensimmäiset minuutit olin yllättynyt siitä miten paljon erilaiset laitteet pitävät ääntä, vaikkapa jääkaappi.
***
Kuvaan joskus liikkuvassa ratikassa huvikseni. Perjantaina kävi niin että unohdin jäädä omalla pysäkillä pois sen vuoksi. Meidän katumme on filmillä näkyvä poikkikatu.

Mainokset

5 comments on “Haaste ja ohiajo

  1. minjo sanoo:

    Aika hauska tuo filmin pätkä ja varsinkin kellon kilahdus, kun koitat nousta seuraavalla pysäkillä. ;-)

    Mulla on yleensäkin hiljaista kotona, kun teen töitä. Suurin meteli on varmaankin tämä tietokoneen näppis, vaikka kyllähän se huriseekin ihan kiitettävästi. En kuuntele musiikkia ikinä yksin ollessani, joten naapureiden, talon ja kadun äänet ovat tuttuja. Pidän hiljaisuudesta silloin kun minulla on pää täynnä ajatuksia ja tekemistä, mutta koen sen ihan hirmuisen tylsänä, jos sille ei ole tarkoitusta. Siis työnteossa hiljaisuus on ihanaa, mutta vapaa-aikana se ei ole minulle toivottavaa… hiukan ristiriitaista.

  2. Olina sanoo:

    Opiskeluaikana tein usein pitkiä iltoja koululla varsinaisten tuntien päättyttyä. Aina kello viideltä koitti se mahtava humahdus, kun ilmastointi ja monet muut laitteet hiljenivät. Hiljaisuuden yhtäkkinen kuuleminen on minusta jotenkin ihan mahtava kokemus. Ja sitten kun siihen hiljaisuuteen käynnisti vaikkapa paineilmasaumurin, oli meteli korvia huumaava!

  3. elinam sanoo:

    Kuuluvin hiljaisuus oli silloin, kun tein töitä päiväkotiapulaisena..päivän päätyttyä kotona korvissa piippasi. Enkä voinut uskoa sitä, kun ei se melu niin korkealta töissä tuntunut. Mutta niin se vaan piippasi pari ensimmäistä viikkoa, joka päivä tunnin ajan töitten jälkeen :)

  4. Vuorovettä sanoo:

    Äänimaisemat ovat kiintoisia. Erääseen kotiini kuului autojen taukoamaton suhahdus. Yhtenä sunnuntaina havahduin siihen, otin kynän käteen ja aloin laskea, montako autoa hurahti ohi minuutissa. Ihan liian monta. Kummallista on, miten äkkiä tuollaiseen tottuu. Dublinissa vinkuivat öisin ambulanssit, siihen ei varmaan tottuisi koskaan.

  5. Violet sanoo:

    elinam; USKON!;-)

    Vuorovettä; meillä kuuluu hyvin usein ambulanssit. Lähellä on kaksi vai peräti kolme sairaalaa. Huomaan ne äänet muttei se haittaa. Joskus huomaan että tässä meillä on kuitenkin minusta kovin hiljaista ollakseen kaupungissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s