We gotta get out of this place




Tammikuun neljäs maanantai ja vielä yksi maanantai tässä kuussa. Touko- ja elokuussakin on tänä vuonna viisi maanantaina mutta jotenkin minusta tuntuu ettei sillä ole mitään tekemistä tämän kanssa. Lokakuukin on viiden maanantain kuukausi ja se voikin sitten olla ”dejà vu” -juttu tammikuusta….kunhan sinne asti päästään.

Puhuin eilen kesälomasta miehen kanssa. Hän kysyi: miksi haluat ”mennä jonnekin” lomalla? Olisin huitaissut jos olisin jaksanut.

Mainokset

12 comments on “We gotta get out of this place

  1. NiinaK sanoo:

    He jotka eivät ”nysvää alituiseen kotona” eivät ymmärrä sitä kaipuuta mikä tulee kun on aina kotona. Toisinaan on pakko päästä muihin maisemiin vaikka koti olisi millainen tahansa.

  2. Violet sanoo:

    NiinaK: no NII-I! Juuri niin. Ymmärrän miestäni: hän toivoo ”ettei tarvitsisi tehdä mitään, mennä mihinkään” koska se olisi vastapainoa hänelle. Hän ei sen sijaan (ilman selitystäni) tunnu ymmärtävän minun kannaltani tätä. Ei minun lomani tarvitsisi olla mitään hienoa tai hienossa paikassa, sekin jo riittäisi että asiat tapahtuisivat eri tavalla. Jo se, että tekee ruokaa eri maisemissa…(saati ettei tarvitsisi itse ollenkaan tehdä..).

  3. liinu sanoo:

    Jos tämä kuu onkin kyllästetty maanantailla, niin huhtikuussa on sentään viisi kokonaista viikonloppua ;)

  4. petra sanoo:

    Sama keskustelu on käyty myös täällä. Lopputuloksena ostettiin kesäkuussa lennot Pariisiin. Ei siis huono keskustelu lainkaan. Sen voimin jaksaa kevään tuijotella kotiseiniä ja kävellä ympäri pieniä piirejä.

    Tammikuusta olen selvinnyt sillä, etten ole katsonut kalenteria. Ihmettelinkin juuri viime viikolla, että vieläkö on tammikuu. Olen kaikessa rauhassa laskeutunut jo kevääseen niin mielessä kuin kodin laittamisessakin. Henkisesti huitelen jossain helmi – maaliskuun vaihteessa…

  5. minjo sanoo:

    Tottakai jonnekin on pakko päästä. Nimenomaan juuri muihin maisemiin.

    Meillä on perhetaustoissamme sellanen pieni ero, että minun perhe lähti aina jonnekin koko kesälomaksi, oli tilanne minkälainen vain, lomasta ei ikinä tingitty, jostakin muusta ehkä muttei siitä, että jonnekin oli pakko päästä. Muutenkin olimme paljon tien päällä vapaa-ajalla juuri vaihtelun vuoksi. Miehen perhe taas on hyvin kotona viihtyvää sorttia, juuri niin, että miksi mihinkään pitäisi lähteä jne, eikä mies muista kuin yhden matkan, mitä olivat perheenä tehneet. Ihan ihmeellistä minulle. Olen onnellinen, että mies on aina itse ollut enemmän kuin perheensä kallellaan matkustamiseen ja on toivonut aina lomalla jonnekin… mutta tosiaan joskus saattaa sanoa samaa, että toivoo vain saavansa olla kotona. Sopii minulle jos on ollut pitkään paljon touhua ja tuntuu hyvältä olla vain, mutta että oikeasti LOMALLA niin!?! Eihän se ole lomaa ollenkaan. Kotona sitä vain järjestelee juttuja, viettää tavallista pidemmän ajan sellaisiin kotihommiin, mitä kiireessä tekisi joka tapauksessa puolessa ajassa…

  6. minjo sanoo:

    Ai niin, sitä vielä ettÄ appivanhempani ovat tyytyväistÄ väkeä, eivät siis kaipaa juurikaan lomaa muualla vaan osaavat rentoilla kotonakin. Kyllä mekin tietysti, mutta tarvitaan silti muita maisemia välillä. Jotkut ei tarvitse ja se on varmaan aika hienoa olla kotona lomalla, jos ei edes kaipaakaan muuta… ;-)

  7. maijanmaja sanoo:

    Juu, tuttu ”keskustelu”, mutta meillä roolit toisin päin.. Vaikka olen aina kotona, niin en sittenkään kaipaa reissuille, ainakaan niin paljon kuin mieheni. Saatan saada matkani sitä, että katselen kaunista maljakkoa verannan pöydällä.. Mutta ymmärrän toisen tarpeen päästä pois koneiden ulottumattomiin, tavoittamattomiin, uusiin vieraisiin ympyröihin.

    Ja mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä valmiimpi olen minäkin matkustamaan. Ruuanlaitto uudessa paikassa alkaa jo olla virkistävää, vauva kainalossa se tuntui monesti rasittavammalta kuin kotona.

  8. Violet sanoo:

    liinu; ensin meinasin ilahtua mutta vedänkin kaiken pois. Viikonloput eivät oikeastaan tarjoa mulle muuta kuin enemmän hommia ja enemmän melua kotona. Huhtikuussa on kaiken lisäksi lasten kahden viikon loma. Huoh jo etukäteen.

    petra; ymmärrän. Ihan kaiken.

    minjo; mun pitää tarkentaan; tämä mieheni kiinnostumattomuus lähtemään liittyy kovasti lapsiin. Myönnän; ei oikein lomalta tunnu kun heidän kanssaan liikkuu. Missä lie vika. Koska emme kuitenkaan näytä mihinkään kaksinkaan pääsevän niin…

    En kaipaa että lomalla pitäisi tulla ja mennä kuin viipperä. Sen sijaan toivoisin että lapsetkin voisivat tehdä jotakin muuta kuin mitä nyt normaalisti tekevät kouluaikoina. Olen ehkä tavattoman saamaton, laiska ja jotain mutta en kyllä parhaanikaan mukaan keksi Brysselissä juuri mitään lääkettähän tähän.
    Ei mulla olisi ongelmaa ollenkaan olla ”vain kotona”, mutta muutaman asian täytyisi olla toisin jotta olo tuntuisi lomalla erilaiselta kuin muulloin.

    maijanmaja; minä haluaisin näyttää lapsilleni asioita ja paikkoja, tehdä niiden kanssa eri juttuja kuin mihin pitkin vuotta pystymme. Vaikka se olisi hiekkalinnan rakennusta niin sitä sitten.
    Minä pidän myös siitä tunteesta kun ei aamulla heti löydä tavaroita, kun kaikki tuntuu ’uudelta’ ja kun roolit ja puheet vaihtuvat edes hetkeksi.

  9. Satu sanoo:

    Hekotan täällä väsyneenä, tää osu ja uppos mun maanantaialakuloon ihan täysillä.

  10. Pilvitarha sanoo:

    Ymmärrän niin hyvin!
    Nyt kun olen taas työelämässä *(lujalla yhden päivän kokemuksella),odotan tietysti ihanaa viikonloppua jolloin saa vain nostaa jalat ylös ja öllötellä sohvalla. Niin ainakin tämän perheen muut työssäkäyvät tekee ;D

  11. Ilse sanoo:

    Eikä. Onko Sellainen lokakuu taas tulossa. Voi itku. Miten sen kestää. Onneksi on tämä harjoittelutammi tässä.

    Meidän hiihtoloma on nyt selvä, Siitä ei enää tarvitse keskustella. Pois kotoa, kyllä, vaikka ei kovin kauas. Hänkin onneksi haluaa aina lähteä, muuten olisi helposti aina töissä, ainakin mentaalisesti siis.

  12. Violet sanoo:

    Satu; no hyvä. Kävin lukemassa ja olihan sulla aika samoja mietteitä siellä.

    pilvitarha: Pidän tuosta yhden päivän lujasta kokemuksesta. Totta kai se muuttaa kaiken!

    ilse; en ole kiittämättömästi suinkaan unohtanut että mihä pääsen hiihtolomalle myös.Ehkä karkaan porukasta ja lasken yksin Italian puolelle, tulen takaisin sitten kun koulut (syksyllä) alkavat taas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s