Maalari



Olen maalannut lipaston ensimmäisen kerran. Jo nyt se on hieno. Tukassa on harmaata maalia, paidassa samoin. Uskoiko joku että käyttäisin jotain suojavaatteita? Minä, joka saan halvauksen jo kun näen vaikkapa muovihanskat.

Haluan aina maalata yksin. En tiedä montaa muuta hommaa joka saa ajatukset kulkemaan niin sutjakkaasti. Ehkä pesuvadissa tiskaaminen kaikessa rauhassa jossakin laiturinnokassa. Tai mattopyykkäys. Minä pidän maalaamisesta. Voisin olla aika onnellinen jos olisin ihan oikea maalari. Sellainen siis, joka maalaa vaikka ihmisten huonekaluja. Sellaisten, jotka eivät ehdi, viitsi tai välitä edes yrittää. Ottaisin viisikymppiä mööpeliltä ja tekisin kunnon työtä. Mietin olisiko reilua ottaa köyhiltä vähemmän ja rikkailta enemmän. En tiedä.

Toisenlaisiin maalauksiin liittyvä tiedotus täällä.

Advertisements

19 comments on “Maalari

  1. Mirva sanoo:

    Olen huomannut maalaamisesta saman. Ajatus kulkee. Saa olla omissa maailmoissaan. Yhtäkkiä löytyy niin paljon uusia maailmoja joissa olla!

    Tykkään myös rapata maaleja irti. Käsin tai tärisevän koneen kanssa. Tykkään siitä kun huonekalu saa käsissäni uuden muodon tai ulkonäön. Ehkä meidän pitäis perustaa firma? ”Huonekalut uuteen kuosiin — ehkei ammattitaidolla, mutta rakkaudella!” (Paitsi että hyödyllistä olis asua samassa kaupungissa silloin.)

  2. mizyéna sanoo:

    En ole koskaan maalanut mitään! Me käytetään aina ammattimaalareita miehen vaatimuksesta :D Vaan voin kuvitella sen olevan tosi terapeuttista.

  3. minjo sanoo:

    Nauratti tuo, ettei suojavaatteita ollenkaan. Ei minullakaan… yleensä lasken sen varaan, etten sotke kuitenkaan, mutta kyllähän sitä joskus silti sattuu. Toivottavasti kohta on kuvia uudistuneesta huonekalusta.

  4. Liina sanoo:

    Minä väritän joskus (usein) tyttären väristyskirjojen kuvia. Se on myös terapeuttista; maalaamista pienellä mittakaavalla. Saan outoa tyydytystä, jos pysyn ”rajojen sisällä”. Ja samalla ajatukset tasaantuvat. Joo-oh. Kaikkea se teettää tämä elämä.

  5. Kirjailijatar sanoo:

    Minustakin maalaaminen on meditatiivista. Eikä missään nimessä suojavaatteita, ei todellakaan. Sehän on omien taitojen aliarvioimista. Viimeksi maalasin pöydän, ex tempore. Se oli juuri ennen muuttoa. Ai niin, maalasinhan minä täällä seiniä ja kattoja…se ei ole niin kivaa.

  6. Kirsi sanoo:

    Maalaaminen ON terapeuttista. Minäkin pidän siitä. Huonekalut, seinät, lattiat, kaikki käy. Ja aina ilman suojavaatteita. Valitettavasti… Ajattelen jotenkin siihen malliin, että eihän tässä nyt voi sotkeutua, kun pikkuisen sudin enkä kuitenkaan roiski… Niinpä niin. ;)

  7. mp sanoo:

    Hyvää uutta vuotta!

    Lienenkö ainoa jonka mielestä myös se suojautuminen ja muut valmistelut ovat iso osa koko prosessin viehätystä: kun saa pohtia sopivaa sävyä päiväkausia, valita sitten kaupassa sopivan maalin ja kotona paikan sotkuilleen, huolellisesti levitellä sanomalehtiä, etsiä valmiiksi pensselit, teipit, pesuaineet ja paperirullat ja vanhat vaatteenlumput, hahmotella päässään työjärjestyksen ja tarvittavat välineet, ehkä ottaa ”ennen”-valokuvat, ja sitten sormet syyhyten tarttua toimeen. Kylläpä tuli askarteluinto ja harmi ettei tällä hetkellä ole mitään maalattavaa!

    Jälleen kerran: kiitos kauniista kuvista:)

  8. Violet sanoo:

    Mirva; meillä on se tärisevä konekin! Mutta joo, olisi käytännöllistä olla edes samassa maassa…

    mizyena; oho! Oletkohan ensimmäinen jonka kuulen sanovan noin. Siis ettei koskaan ole maalannut mitään.

    minjo; kuvia joo, ehkä, sitten;-)

    Liina; kaikkea teettää. En värityskuvista kyllä tykkää ymmärrän viehätyksen.

    Kirjailijatar; isojen pintojen maalaus on tavallaan tylsää mutta toisaalta…helpompaa.

    Kirsi; niinpä niin…Roiskuu mutta saa sen pois.

    mp: pitkästä aikaa. Hyvää uutta vuotta sinullekin.
    Huomaan että työn voi tehdä monella tapaa. Oma toimintani eroaa ensinnäkin siinä etten pohdi sävyä pitkään. Sitten tuo huolellisesti suojautuminen…jää tekemättä tai puolitiehen. En malta mitään sen kummempia valmisteluja. Haluan heti sutia.
    Teen kyllä kovin huolella kunnes on aivan joka milli maalin peitossa eikä ole mitään karvoja jäänyt sudista tms.
    Olen iloinen jos pidät kuvista! Otin tänään itsestäni nuo ja ihmettelin kun näytän omaan silmääni jotenkin oudolta.

  9. Birgitta sanoo:

    Maalaaminen on kivaa, juuri sellaista meditatiivista, pään tyhjennystä. Mulla se on jäänyt paperiin ja seiniin. En ole koskaan maalannut huonekaluja, se voisi olla kivaa. Onko sulla erillinen tila, jossa voit sutia vapaasti?

    Ei mullakaan koskaan ole mitään suojakamoja päällä. Jos remontoidessa olen muistanut, niin olen vaihtanut sellaiset vaatteet, jotka saa sotkeentua. Mutta monta monta vaatetta olen pilannut sekä maaleilla, että ruualla. Tahroja rinnuksillakin siis, eikä enää mene läpi, että olisin lapsi ;-)

  10. Helinä sanoo:

    Olen niiin samaa mieltä kanssasi!
    Maalaaminen on parhautta. Ihan sama maalaako taulua vai talonseinää. Ja ehdottomasti yksin omissa mietteissä.

  11. Violet sanoo:

    Birgitta; ei mitään erillisiä tiloja, siirsin ruokapöytää kauemmaksi, panin maton ja aloin maalata. Pari kolme päivää tuossa menee, sitten kaikki takaisin paikoilleen.

    Helinä; Ihan sama niin, paitsi että yksin!

  12. mizyéna sanoo:

    En ainakaan aikuisiällä ole mitään maalannut. Ehkä joskus koulun veiston tunneilla ja pikkutyttönä mummolan talon ulkoseiniä.

  13. Violet sanoo:

    mizyena; mää olen aika paljonkin sutinut, mutta mulla on sitten paljon muita juttuja joita en ole kai koskaan edes kokeillut!

  14. vilijonkka sanoo:

    Juu, kato mun vaatteista puolet ovat ”maalausvaatteita”, kun ovat saaneet oman osuutensa jostain maalausprojektista. Esiliinaa käytän vain kirjansidonnassa ja miellän sen ikäänkuin unoformuksi. Suojahanskoja en käytä muistaakseni milloinkaan. Hankalaoittavat kovasti. Paitsi hiuksia värjätessä.

    Kyllä asiakkailta voi eri hintoja. Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Näin ainakin Kiinassa. Me maksamme kaikesta vähintään tuplan paikallisiin verrattuna, kun ollaan niin tyhmiä, ettemme tiedä oikeaa hintaa.

  15. Violet sanoo:

    Vilijonkka; eilinen maali lähti ihan hyvin paidasta kun pesin sen heti kun huomasin roiskeet.
    Suojavaatteissa on jotain äärimmäisen nössöä.
    Hanskoja en halua pitää koska haluan tuntea käsissäni miltä asiat tuntuvat.

  16. sari sanoo:

    Samat sanat kumihanskoista. Mutta essu on kyllä aina käytössä, keittiöhommissa. Taitaisin suojautua, ainakin jos öljymaalilla pitäisi maalata.
    Isi on maalari, ja olen katsellut sitä touhua pienestä pitäen. Meditatiivista, kyllä, niinkuin moni muukin homma, missä itse homma ei vaadi hirmuisia älyllisiä ponnisteluja.

  17. pikkujutut sanoo:

    Minulla on suojahanskat aina kun pesen kylpyhuonetta, täällä mutta ei Suomessa. Vinksahtanut mieli näemmä. Niin ja täällä maalasin viimeksi pyykkitelineen- uutta ei löytynyt ja ruostetta irtosi vaatteisiin. Nyt olisi uusintakäsittelyn aika, uusi pyykkiteline (hinta Suomessa n.10e) maksaa täällä melkein 50 taalaa. Maalipurkissa on vielä maalia, joten jatkoaikaa haetaan.

  18. Maija sanoo:

    Huonekalujen maalaminen on mukavaa. Muistan, kuinka viime talven pimeydessä maalasin kirjahyllyn ja tuoleja. Maalasin useana iltana kirjahyllyn irtonaisia hyllyjä, aina sen verran kun oli kulloinkin aikaa. Minä käytän suojavaatteita – muuten ärsyttäsi kun varoisin koko ajan sotkeentumista.

    Haluaisin ehkä maalata kirjoituspöydän valkoiseksi. Hmm.

  19. Riikka sanoo:

    Oh, Bonjour Lumiere oli jo lähtenyt uuteen kotiin? Olisin halunnut sen kaunistamaan aamujani, sängyn päähän. Nyt jatkan seinän tuijottamista… Se oli ihana teos, ja minä myöhässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s