Voi älä lopu


Kun luen Patti Smithin Just kids -kirjaa minulla on monella tavoin kummallinen olo. Ensinnäkin minusta tuntuu että kuulen tekstin kerrottuna Pattin äänellä. Se johtuu luultavasti siitä, että katsottuani The Dream of Life -elokuvan sain tietää millainen puheääni hänellä on. Se voi johtua siitäkin, että teksti on luontevaa, hyvin etenevää, selkeää.

Kirjaa lukiessani minulla koko ajan tunne että luen asioista jotka tunnen. Aivan kuin olisin itse kokenut saman, aivan kuin joku kirjoittaisi suorastaan minun nuoruudestani! Ja kuitenkin…eihän minun elämälläni ole mitään tekemistä Patti Smithin elämän kanssa. Eri aika, eri maa ja se kaikista suurin ero jonka kyllä tiedätte. Minä olen minä ja hän on hän.

Mutta sittenkin: ehkä on niin että nuoruus ylipäätään sisältää paljon melko universaaleja juttuja ja kun ne hyvin kerrotaan on kuin lukisi omista kokemuksistaan…?

Olen hiukan yli puolivälissä ja toivon ettei kirja lopu pitkään aikaan. Ajattelen erästä ihmistä jonka olisi pitänyt saada lukea tämä kirja. Eräs jolle luin ääneen, joka luki minulle. Joka piirsi minua, kirjoitti minulle. Jonka kanssa istuin valokuva-automaateissa, jonka kanssa kiipesin katolle ja hyppäsin hankeen. Joka kutoi villapaidan, värjäsi tukkansa hulluksi ja poltti liikaa. Se oli silloin kun me olimme just kids.

Advertisements

6 comments on “Voi älä lopu

  1. mizyéna sanoo:

    Kiitti vinkistä. Nyt tiedän mitä teen tänään kun kaikki alkuperäiset suunnitelmat meni pipariksi. Luen loppuun kaikki kesken jääneet kirjat.

  2. Sooloilija sanoo:

    Minäkin luin tätä soljuvasti, mutta hitaasti. Nautiskelin useamman viikon ajan. Ja kun se loppui, olin surullinen.

    Minäkin tunsin kuin hän olisi kirjoittanut nuoruudestani, vaikkei meitä Pattin kanssa mikään yhdistäkään.. Kummallista.

  3. Violet sanoo:

    mizyena; se voi olla hyvä idea.

    Sooloilija;taitaa olla yksinkertaisesti vaan hyvin kirjoitettu. Tai siis meidän makumme mukaan kirjoitettu.
    Minä tunnen koko ajan olevani samassa huonessa kuin mistä luen. Eikö se jos joku ole hyvän tekstin merkki!

  4. Kirjailijatar sanoo:

    Minusta tuo viimeinen kappale oli erityisen kaunis. Sinun muistosi, niin kauniita ja koskettavia. Minä täällä jo melkein vetistelin, olen ihan mahdoton vetistelijä, vai johtuneeko siitä, että on jo toinen lasi viiniä menossa, en tiedä.

    Mutta tuonkin tunnistan, ettei haluaisi kirjan loppuvan. Ja se on ihana tunne, sillä ei sitä aina tule, ei läheskään.

  5. Violet sanoo:

    Kirjailijatar: kiitos sanoistasi. Tuo kirja on oikein erityisesti tuonut pintaan tiettyjä muistoja, ei sillä että ne olisivat jotenkin syvälle painettujakaan.
    Ja ei, ei tule läheskään aina tuota tunneta kirjan kanssa.
    Esimerkiksi Haahtelan uusin jonka toivoin ja sain joululahjaksi ja jolta odotin kai liikoja. Olisin niin halnnut sen olevan hyvä mutta en saanut siitä paljon mitään.

  6. Inez sanoo:

    Mikä sattuma: telkkarista tulee täällä Suomessa just nyt tuo Pattin dokkari, luin tällä viikolla arvostelun tuosta kirjasta ja merkkasin ”to read”-listalle sen, ja nyt luen molemmista täältä sun blogista, jossa en ole ehtinyt käydä piiiiiitkään aikaan! Elämä on ihmeellisyyksiä täynnä:)

    Mukavaa kevään odotusta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s