Se tietää itse mikä siitä tulee

Otin puskasta koulun läheltä pienen iloanaiheen mukaani. Sanoin pienemmälle että on kiva seurata sitä tuossa, katsoa mitä siitä tulee. Hän sanoi: itse se kyllä tietää mikä siitä tulee.
Ihmisistä voi tulla mitä vaan tai toisaalta ei yhtään mitään mutta kasveista tuppaa tulemaan sellaisia kuin on tarkoitettukin.

Mainokset

21 comments on “Se tietää itse mikä siitä tulee

  1. Liivia sanoo:

    Alkoi tehdä kanssa mieli jotain oksaa sisälle, mutta täällä on kaikki nyt ihan saavuttamattomissa lumen alla. Isoimmatkin syreenipensaat ihan hautautuneet. Mutta mulla onkin nyt ruusut, jotka muuten aukeavat aina eri tavalla.

    Lapsen komentti oli kiva:)

  2. Liina sanoo:

    Poikasi sanoi hyvin. Se itse tietää mikä siitä tulee – ja se riittää tiedoksi muillekin. Tuli mieleen lapsuuden täti-ihmiset, jotka kyselivät aina nähdessään, että ”mikäs se tästä tytöstä isona tulee?”

    Niin kuin olisin kaikille ääneen haaveitani julistanut!

  3. Tanja sanoo:

    Minulta kyseltiin tosi usein, kun olin lapsi ja vähän isompikin, että tuleeko tytöstä laulaja. Mua ärsytti ihan hiisisti, kun itse sellaisesta haaveilin, mutta en olisi halunnut laisinkaan puhua unelmastani. Tuli vain mieleeni Liinan kommentista.

    Kohta haen minäkin jonkun oksan, olen jo kävelyllä vähän katsellutkin. Mutta Liivia on oikeassa, oksanhaku vaatii melkein sukeltajan taitoja, lunta on niin viimesen päälle palijo!

  4. Violet sanoo:

    Liivia: mulla on joku ”ruusuongelma”, ihan itse kehitetty varmaan, en osaa niitä kotiin ostaa. Muiden kuvissa näyttävät yllä aina hienoilta, kunhan eivät ole keltaisia tai kirkuvan punaisia.
    Pojan kommentti tuli hiukan viisastelusävyyn…

    Liina: joo, niin ne kyseli, vieläkin kysellään. Esikoinen sai bussissa alkuviikosta kaksi mummufania; kehuivat enkelin näköiseksi ja kyselivät joko on tyttökaveria jne.;-)

    Tanja: ei silloin voikaan puhua jos joku muu ottaa puheeksi!
    Mua vaivaa sama tauti edelleen!

  5. isoinpapu sanoo:

    Haluan olla kasvi.

  6. Laura Proust sanoo:

    Hieno postaus. Jäin pohtimaan.

    Että tietääkö se itse, mikä siitä tulee. Jospa ei? Haluaisin ajatella, että tilanne on sama kuin ihmisellä: jotakin vihreää puhkeaa joka tapauksessa, ellei nuppuja lähde nyhtämään irti…

  7. Susadim sanoo:

    Poikasi on oivaltanut jotain hyvin olennaista: riittää, kun itse tietää mitä tekee ja missä mennään.

  8. Kirsikka sanoo:

    Hyvin sanottu :) Paha kysymys tuo mikä sinusta tulee isona, en ainakaan muista, että olisin vastannut mitään kun en tiennyt. Enkä tiennyt vielä lukiossakaan mikä minusta tulee. Ja mitähän minusta nyt sitten on tullut? Niin, missä mielessä?

    Kiitos nyt taas tästäkin miettimisen aiheesta ;)

  9. Maija sanoo:

    Olisipa kiva saada tännekin ikkunalaudalle jokin oksa tai kasvi, josta ei tiedä ennalta millainen siitä tulee. (Olen vähän kyllästynyt kaikkiin tuttuihin kasveihini.)

    Poikasi lausahdus kuulostaa varsin aforistiselta. Minäkin jäin siihen kiinni.

  10. Pilvitarha sanoo:

    No tietenkin se tietää :)

    Minullakin on vielä ihan sama, että jos joku oudompi utelee haaveistani tai heittää ehdotuksen mitä mun kannattaisi tehdä, niin iskee vaivaannus. Ystävien kesken voi suunnitella mitä ihmeellisimpiä kuvioita, mutta oudomman ihmisen edessä ei oikein uskalla liidellä.

  11. Liina sanoo:

    Minulle on yhäkin vähän epäselvää, mikä minusta tulee isona. Ja kyllä, yhtään sen helpommin en haaveistani puolitutuille utelijoille nyt ”isompanakaan” kertoile. Se on kuin heittäisi palan itsestään toisten armoille.

  12. Violet sanoo:

    Isoinpapu; olisihan siinä puolensa. Vihannes en kuitenkaan haluaisi olla.

    Laura Proust; ja vähän ravintoa ja valoa tarvitaan myös.

    Susadim; hänellä on nyt kova selitysvaihe. Semmoinen, että sanon mitä vaan niin hänellä on kyllä vastaus. Hän vaikuttaa tietävän myös mitä muut ihmiset ja eläimetkin ajattelevat. Silloin on turha väittää vastaan!

    Kirsikka; en muista minäkään. Yleensähän nuo kysymykset ja pohdinnat liittyvät ammatillisin asioihin. Kun joku lapsi tajuaisikin vastata kyykistelevälle kysyjälle että minusta tulee onnellinen.

    Maija; luulen että toi on yksi sellainen puska jossa on keltaiset kukat.

    Pilvitarha; ehdotukset siitä mitä ”kannattaisi tehdä” ovat minusta aivan pahimmista pahimpia. Etenkin kun ne yleensä tarjoillaan ”minun parhaakseni”.

    Liina; riippuu hiukan tai aika paljonkin niistä toisista. On ihmisiä joiden kesken on hyvä ja turvallinen jutella siitäkin mitä toivoisi tulevaisuudelta tai joille voi puhua asioista jotka tuntee tehneensä väärin…ilman mitään ”mitäs minä sanoin” -asioita tai ”minkä taakseen jättää jne.” -virsiä. Ihmiset jotka pyrkivät aina tietämään toisen parhaan käyvät hermolle.

  13. Merja sanoo:

    Hyvä vastaus pojalta.

    Tommonen selitysvaihe on mun esikoisella myös. Kuuluu ikään kait.

  14. Violet sanoo:

    Merja; Tää poika on siis mun pienempi, nyt 9-vuotias. Esikoisen muistan puhuneen samaan tyyliin suunnilleen samoihin aikoihin. Ehkä siinä on kysymys vaikka siitä että selittää maailman itselleen sopivaksi. On niin paljon kaikkea uutta joka päivä, koko ajan tapahtuu asioita ja koulussa täytyisi oppia ja ymmärtää. Ehkä sillä että ”tietää” ja osaa selittää asiat saa jonkunlaisen hallinnantunteen.

  15. En voi kuin nauraa tälle!

  16. Violet sanoo:

    eilentänäänhuomenna; luojan kiitos! mulla olikin aavistuksen verran tukala olo kun ajattelin että joku luulee mun pitävän poikaani jonain Suurena Ajattelijana tai jotakin.

  17. Violet sanoo:

    eilen jne; kävin blogissasi ja se naurun aihe taisikin olla siellä somasti maljakossa;-)

  18. Merja sanoo:

    Joo mun esikoiseni on saman ikäinen kuin sun nuorempi.. ja sun selityksesi asiaan on hyvin oivaltava.

  19. Pirkko sanoo:

    Ei voi olla tykkäämättä poikasi viisaudesta vaikka se mielestäsi olikin viisastelunsävyinen. (Sitten taas rupesin miettimään viisauden ja viisastelun rajaa, niin minulle aina käy sanojen kanssa)
    Teki hyvää myös kuulla ”ruusuongelmastasi”. Minulla on ihan sama; jotenkin vaan en pysty ostamaan ruusuja kotiin, vaikka muita kukkia ostan paljonkin. Ruusut pitää mielestäni saada, ja kun sen kirjoitan tässä, tiedän, että se on ihan hölmöä. Ongelma siis. Ja todellakaan ei keltaisia tai kirkkaanpunaisia!

  20. Riikka sanoo:

    Tuli tästä mieleen, olen viime aikoina paljon miettinyt sitä miten upealta tuntuu ajatus että omista nyt vielä ihan pienistä lapsista voi tulla mitä vaan. Että saavat valita tiensä ja ei (ainakaan tällä hetkellä) ole mitään rajoitteita. Toisaalta siinä on kääntöpuolensa….voi tulla MITÄ VAAN. Poikasi lausahdus on kieltämättä hyvin filosofinen, oli se sitten tarkoitettu sellaiseksi tai ei.

  21. Kirsi sanoo:

    Taitaa olla sama poikasi, jonka kommentteja olen ennenkin ihastellut, ja jäänyt miettimään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s