Raha-asioita

Otin eilen käyttöön yhden kassin joka on lojunut kaapissa melko kauan. Näyttää siltä että ainakin 12 vuotta, sillä sen sivutaskussa oli frangeja. Yksi kahden frangin kolikko ja yksi yhden frangin. Kolme frangia. Mitä sillä saisi nyt, paljonko se olisi euroissa? Tiedän että jossakin minulla on tallessa markkojakin. Missä ne ovat? (Missä hiivatissa ne ovat….?) Nuo frangit muistan hyvin. Sen sijaan en muista tarkalleen miltä se viimeisin markka näytti. Muistan vain täysin hopeanvärisen markan. Ainakin se oli suurempi kuin se viimeiseksi jäänyt.

Sinä vuonna kun eurot tulivat käyttöön syntyi esikoisemme. Nyt hän on nuori mies joka tarvitsisi kiireen vilkkaa ensimmäisen deodoranttinsa. Aika kuluu ja minä pyörittelen kolikoita. Kohta varmaan alan puhua ajasta jolloin oli vielä markat. Puhun siitä haikeudella ja puistelen päätäni. Muistan sanoa että silloin pääsi markalla vessaan ja nyt pitää panna euro…hetkinen, sehän on markoissa….ja sitten se pää vasta pyöriikin.

Mainokset

22 comments on “Raha-asioita

  1. Linnea sanoo:

    Kuusi markkaa vessaan menemisestä! (se on se euro markkoina :-)

    Oltiin lauantaina tyttären kanssa yhdessä näyttelyssä, jossa myytiin ylihintaisia karkkipusseja = 5 €. Kuka olisi maksanut 30 markkaa karkeista!!! Hyvänen aika; sillä rahallahan kävi kevyesti opiskeluaikana ostamassa puolen viikon ruoat.

  2. Violet sanoo:

    Linnea; tavallaan ymmärrän tuon ajattelutavan, tavallaan en. Jos markat (tai mitä missäkin maassa oli valuuttana) olisivat edelleen käytössä niin totta kai hinnat olisivat nousseet 12 vuoden aikana joka tapauksessa.

  3. Uusi Aamu sanoo:

    Pakko myöntää, että mä vähän vieläkin haksahdun laskemaan noita ”mitä se oliskaan markoissa”-hintoja…ja nyt kun on vielä jenit siinä sekottamassa niin välillä on pää ihan sekaisin.. Ja hintoja kauhistelen kyllä!! Onneksi on paljon asioita, joiden markkahinnan on jo unohtanut :)

    Mä muistan euron vaihdosta, että oli hankalaa olla kassalla töissä kun maksettiin kaikella mahdollisella käteisellä…

  4. vilijonkka sanoo:

    Kun opiskeluaikana kävin perusruokaostoksilla korttelimme Penni-kaupassa maksoi perussatsi joiksikin päiviksi 20-25 markkaa. Mutta me taisimmekin syödä aika ankeasti.

    Valuutan vertailu on pahasta. Siitä tulee niskat kipeäksi ja suorastaa ahdistuu. Vihdoinkin olen alkanut oppia (ainakin välillä) olemaan vertailematta. Kaikki on kovin kallista nykyän ja Suomessa muutenkin. Myös Kiinassa, ainakin jos haluaa laatua.

  5. Herranterttu sanoo:

    En yleensä muuttele euroja markoiksi mielessäni, mutta edelleen tulee mieleen eräs hinnannousu ensimmäisenä euro-vuotena. Kukan taimet kun maksoivat 2,50 markkaa, niin eivätkös seuravana kesänä maksaneet jo 2,50 EUROA, eli noin 15 markoiksi käännettynä !

  6. minjo sanoo:

    Tulee vain kiukkuiseksi, jos vertaa markka-aikaan. Onhan siitä palkatkin nouseet ja muutenkin tuntuu, että nykyään on hintojenkin noususta huolimatta kaikilla kaikkea enemmän kuin silloin. No, se nyt oli taas liioteltua, mutta rahaa taitaa silti olla suhteessa ihmisillä enemmän kuin ennen.

    Me säâstettiin joitakin seteleitä ja kolikoita muutamista Euroopan maista. Löytyivät kun kellaria raivattiin. Tyttö oli niin ihmeissään niistä rahoista, että vei niistä osan kouluun näytettäksi. ;-)Hauskoja muistoja ja melkein käsittämätöntä historiaa näille pelkän euron aikana eläneille. Ai niin, naapurin tädiltä tyttö kysyi muutama päivä sitten, että kirjoittiko hän koulussa sulkakynällä… :D

  7. NiinaK sanoo:

    Meillä on vanhat rahat saaneet aina aikaan kysymyksen ”Äiti, onko nää oikeesti ihan oikeeta rahaa” Varsinkin setelit. Vanhat setelit oli kyllä ihmisnaamoineen niin paljon hienompia kuin nämä nykyiset eurot.

  8. maijanmaja sanoo:

    Mä olen jo aika autuaasti päässyt irti markasta. Meillä kans esikoinen syntyi samaan aikaan, kun Suomessa siirryttiin euroon. Deodorantti tosin on ollut käytössä jo reilun vuoden, toivottavasti ei enteile aikaista puberteettia muutenkin…
    Mulla on kuule se viimeinen markka ihan sellaisessa hienossa muovikotelossa keräilykappaleena!!!! Monta huutomerkkiä siksi, että pistää vieläkin vihaksi Rahapaja Monetan meininki. Osallistuin viime keväänä niiden arvontaan, jossa samalla sai äänestää omaa suosikkiaan kaikkien markkojen joukosta. Annoin lapsen päättää ja hän tykkäsi tästä viimeisimmästä (itse olisin antanut ääneni jollekin niistä vanhoista). Siinä olis sitten pitänyt poistaa rasti sellaisesta kohdasta, jossa luki, että samalla haluaa tilata tuon äänestämänsä rahan… Oli aika pienellä siellä jossain alareunassa kuulemma. Niin sanoivat kun soitin perään. Onneksi maksoi VAIN 7,90 €… (Joo, en halua laskea paljonko maksoi markoissa tämä markka…) Toisaalta voihan se olla sille esikoiselle kiva muisto joskus vanhempana, kun hän syntyi juuri siihen taitekohtaan.
    Tämä markka on sellainen euron kokoinen kullanvärinen hyvin yksinkertainen. Numero yksi ja pari ”ristikkoa” koristeena, takana jellona. Ei mitenkään kaunis.

  9. pia sanoo:

    taalla on kylla viela halpaa jos elaa paikallisten tyyliin ja ei osta mitaan lansimaisia juttuja kuten juustoa, hyvaa leipaa ja viinia. heheheh.
    pia spore

  10. Matroskin sanoo:

    Tunnen itseni mummoksi kun muistan vielä pennin kolikot. Yhdestä kiskasta sai salmiakkikissanpäitä pennillä kpl.

  11. Lumiomena sanoo:

    Voi, tämä saa minut kertomaan yhden asian kahden viikon takaa. Minullakin on markkoja tallessa siellä täällä. Käytin eräänlaisena kauppakolikkona (siis sellaisena, jonka voi laittaa ostoskärryyn kolikkopantiksi tai jota voi käyttää ”polettina” lokerokaapeissa) ja onnenrahanani vanhaa, suloista viiden markan kolikkoa. Sitä ihanaa, jossa on hylkeen kuva. Kolikko kulki mukanani ainakin vuodenvaiheesta 2002 alkaen ja nyt kaksi viikkoa sitten jättisuuren kauppakeskuksen onneton lokerokaappi söi sen! En saanut kolikkoani takaisin. Keljuttaa.

    Vaikka sinänsä euroaika on ainakin meille suomalaisille hyvä, poden joskus haikeutta vanhoja rahoja ja aikoja kohtaan. :)

  12. Violet sanoo:

    Uusi aamu; no aivan varmaan maksettiin juu, ja pitkään…

    Vilijonkka; mää en muista enää oikein niitä markka-aikojen hintoja. Jotenkin on jäänyt mieleen että ruoka yliopiston kuppilassa olisi maksanut 10 markkaa mutta ei kai se voinut olla niin paljon?

    Herranterttu; uskon tuon ja muistan kyllä että silloin alkuun oli paljon tuollaisia kummallisia hinnannousuja…oli niitä Ranskassakin (asuimme silloin siellä) ja muistan miten ihmiset paljn siitä puhuivat.

    minjo; ai sulkakynällä;-)
    Mun miehellä on varmaan enemmänkin säilössä noita rahoja, en vaan tiedä missä.

    NiinaK; suomalaisia seteleitä mulla ei ole yhtään tallessa ja se harmittaa. Muistatko sinä markan setelin?
    Olen sellaisenkin nähnyt.

    maijanmaja; jaa-a, saa nähdä miten saan käyttöön tuolle yhdelle sen dödön…ei haluaisi kasvaa ylipäätään mutta kun kuitenkin kasvaa ja muuttuu ja sen myötä tulee uusia asioita…jotka pitäisi hyväksyä halusi tai ei…

    pia; uskon tuon!

    Matroskin; toki muistan minäkin. Mää vaan ostin nalleja.

    Lumiomena; suuri harmi toi sun syöty kolikkosi!

  13. vilijonkka sanoo:

    Kymppi lounaasta kuulostaa paljolta. Meidän opiskelijoiden pitämässä salakuppilassa muhkea sämpylä maksoi viitosen, virallisessa markan kaksi enemmän. Lämmin lounas taisi olla kahdeksan mk. Niinhän se lyhennettiin, mk! Hassun näköinen kirjainpari!

  14. Katja sanoo:

    Minä muistan, kun ruutusalmiakkiaski maksoi 75 penniä. Muunnan yhä euroja toisinaan mielessä markoiksi. Meidän kotoa on löytynyt sieltä täältä 10 markan kolikoita. Harmittaa. Olisi pitänyt niin isot rahat vaihtaa kyllä euroiksi. (Olimmeko muka niin varoissamme silloin? Vai jäikö niitä muuten vain jonnekin kassien pohjille pyörimään? En ihan tajua, mutta leväperäistä elämää taisimme viettää.)

  15. Kirjailijatar sanoo:

    Minä laskin pitkään isoja hankintoja markoissa, siis esimerkiksi talojen hintoja. Nyt kun piti hiljattain kääntää talon hinta markoiksi, en osannut ollenkaan, summat tuntuivat ihan kummallisilta. Mutta silti ajattelen aina silloin, kun joku tuntuu kalliilta jo euroissakin, että voi perhana, sehän on markoissa 24!

  16. Liina sanoo:

    Minä käännän kaiken vieläkin markoiksi. Ja rahat ovat aina loppu. Siis missä iässä lapset alkavat nykyään käyttää deodoranttia? Olen tainnut pudota kehityksen kelkasta…

  17. Violet sanoo:

    Vilijonkka; juu ei se kyllä voinut kymppiä olla. Kai.

    Katja; nyt kun ajattelen niin mulla pitäisi olla kympin kolikko yhdessä peltilootassa (missä on se loota???). Yhtäkkiä näen miltä se kolikko näytti. Sen muistan hyvin, markkaa en.

    Kirjailijatar; ei kai siitä kokonaan pääse…me jotka olemme molemmat rahat kokeneet. Ymmärrän kyllä vanhoja ihmisiä joiden elämässä markka oli vielä paljon kauemmin.

    Liina; tjaa, meillä ei siis kukaan vielä omista deodoranttia mutta poika joka täyttää huhtikuussa 12 on nyt alkanut haista hieltä jo aika pian pesun jälkeen. Tämä on ihan uusi juttu, taitaa olla alussa monet muutokset. Mulla alkoi kuukautiset kun oli justiin täyttänyt 11 ja muistan että hiki alkoi lemuta samaan aikaan ja dödöä aloin käytellä silloin myös.

  18. Pandice sanoo:

    Oletko Violet lukenut Proustia? Meillä sitä tankattiin koulussa (en silloin ymmärtänyt sen päälle) mutta jotenkin tuosta deodoranttijutusta se tuli voimakkaasti mieleen. En osaa sanoa miksi, koska eihän Proustissa dödöistä puhuta :) mutta kirjoituksesi oli just sellainen tuulahdus menneisyydestä, ja tulevaisuudestakin.

  19. Violet sanoo:

    Pandice; Proustit on lukematta, tietääkseni. Voi olla että olen joutunut tankkaamaan ja siksi tietoisesti unohtanut.
    Hienon arvion pistit tuohon kuitenkin. Tämä tuulahdus mikä pojan kainalosta tulee on jo nykyisyyttä!

  20. Liina sanoo:

    Minä en muista mistään mitään. Voi hyvänen aika!

  21. Suvi sanoo:

    Mutta kyllä ihmiset ovat myös unohtaneet onnellisesti, mitä tavarat maksoivat markka-aijan lopulla. Jos minulta olisi kysytty esim, mansikkalitran hintaa, olisin sanonut 3 mk tai jotain sinnepäin. Mutta ihan omakätisesti olen mökkikirjaan kirjoittanut, että ostimme viimeisenä markkakesänä mansikoita 16 mk/litra pakkaseen. Samoin olisin muistanut cd:n hinnaksi aivan jotain muuta kuin sen vähän yli 100 markkaa, minkä näytin maksaneen. Ihmiset muistavat markkahintoja ilmeisesti usein jostain 1980-luvulta…

    Tällä hetkellä muuten saan euroissa palkkaa hiukan enemmän kuin sain markkoina alkaessani opiskeua vastaavat varsinaiset työt.

  22. MaaMaa sanoo:

    Usein kauhistelen hintoja konvertoimalla ne euroista markoiksi – mutta tosiaan, en mäkään muista miltä se viimeisin markka oikein näytti… on jossain myös tallessa, kuten on markan setelikin!
    Mutta nämä kolme olen painanut mieleen tarkasti:
    – viimeiset markat käytin ostamalla Helsingin lentoasemalla siiderin.
    – viimeiset irlannin punnat käytin hampurilaisateriaan
    – ensimmäiset eurot käytin ostamalla uimahatun
    :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s