Keskiviikoista


Sen myötä että vien nuorimmaista keskiviikkoisin (ja maanantaisin) logopedille läheiseen sairaalaan on tähän ennen hiukan epäkivaan päivään tullut uusi vire. Ensinnäkin: poika tykkää käydä vastaanotolla ja olemme siitä oikein helpottuneita ja iloisia. Hän pitää naisesta ja kertoo jo oppineensa paljon. Asenne on tärkeä! Opettaja koulussa tietää näistä tukitoimista eikä unohda kirjoittaa pojan vihkoon suurin kirjaimin BRAVO! jokaisen pienenkin edistysaskeleen kohdalle. Lapsi on silminnähden ylpeä ja usko omiin taitoihin lujittuu silminnähden.

Ja toisekseen: kun kuljemme kaksin sairaalaan meillä on paljon mielenkiintoisia keskusteluja. On tullut uusi rutiinikin: otetaan ostoskärry mukaan ja kun vedetään sitä kuoppaisilla kivikaduilla huudetaan ”AI” ja ”OUTS” koska kärryssä on apina joka lentelee seinästä toiseen kun villisti vedämme. Vastaanoton jälkeen menemme yhdessä ruokakauppaan ja ostamme myös herkkuja.

Kolmas kiva asia: otan aina mukaan kirjan. On mukava lukea odottaessaan. En minä kovin helposti pitkästy, osaan kyllä odottaa ilman kirjaakin, mutta on mukava uppoutua johonkin ihan täysin. Voi kotonakin, mutta odotushuoneissa on erilaista.

Keskiviikkojen tärkein rutiini on ja pysyy. Keskiviikkoisin on lättypäivä. Aina.

Mainokset

22 comments on “Keskiviikoista

  1. Uusi Aamu sanoo:

    Ihanaa on myös että täti on mukava ja sinne on mukava mennä. Mahtava on myöskin opettajan asenne! Sekä pojan myöskin, sitä itsevarmuuden kasvua on varmasti kiva seurata sivusta. Kun huomaan nauttivani töissäkin lasten itsevarmuuden ja taitojen kasvun seuraamisesta. Ja oi lettuja! Itsekin suunnittelin viikonlopulle lettukestejä…

  2. NiinaK sanoo:

    Mä olen sanaton, kuulostaa niin hyvältä teidän uusi keskiviikko.

  3. himalainen sanoo:

    Tuo on hyvä juttu tuo kirja, samaa olen ajatellut, oon kyllä aika rauhallinen odottaja myös, mutta kirjan kanssa voisi päästä ihan eri paikkoihin ja keksiä mielessä vaikka mitä, toinen sellainen hyvä juttu pitää mukana, kun joutuu odottaa, vois olla pieni virkkuutyö.

    Tykkään niin viimisestä rivistä, on ja pysyy -asiat on usein tärkeitä, ihan pienetkin. Ja teidän uudet keskiviikkorutiinit kuulostaa mukavilta myös, toiveikas sävy ihan. Mulle keskiviikko on ollut aina myös vähän outo päivä, mutta sen on tehnyt paremmaksi pojan ja mun yhteinen rutiini, meilläkin sellaiset omat jutut just tänä päivänä, aina keskiviikkoiltaisin yhteinen meno, siihenkin kuuluu yhteiset toistuvat puheet ja sitten kauppakäynti, me ollaan aina viimeiset asiakkaat ja meidät melkein ajetaan pois. Ja aina ostetaan juustoa. Tänään joudun yksin lähtemään, kun poika on vielä sairas, tuntuu ihan orvolta.

  4. mizyéna sanoo:

    Kuulostaa tosi kivalta :))
    Mikä on logopedi??

  5. Kirsi sanoo:

    Hienoa, että jotkut asiat joillakin on ja pysyy -lättypäivä. Kun tuntuu meillä lauantain saunapäiväkin joskus uhatulta, eihän murrosikäiset ole edes saunasta kiinnostuneita, surullista…

  6. Liivia sanoo:

    Voi kun hyvä, että tuollaisella asenteella siellä mennään!

    Tytölläni tiistai on lättypäivä, mutta hän käy syömässä niitä mummulassa ennen huilutuntia.

    Minäkin olen hyvä odottaja, luulen. Mutta jotain täytyy olla mukana, kirja tai kutimet.

  7. Liivia sanoo:

    Kun tarkemmin mietin, niin en olekaan muuten hyvä odottaja. Luulin vaan, tai toivoin:)

  8. Olina sanoo:

    Bravo! Ja kiitos. Minun keskiviikkoni kaipasi tätä tekstiä. Se on hyvän mielen teksti.

    Minäkin olen hyvä odottaja, mutta jos odottaminen on säännöllistä, samanlaisena toistuvaa, on kirja ehdottomasti paras kaveri.

  9. Pirkko sanoo:

    Kun lapset olivat pieniä, nautin, ja oletan että hekin, kun saimme tehdä jotain yksi-lapsi-kerrallaan-juttua. Se kulloinenkin lapsi muuttui aina erilaiseksi kuin sisarusten läsnäollessa. Arvaan siksi, että keskiviikot ovat teille monestakin syystä hienoja päiviä.
    Noista letuista tuli mieleen, että meillä oli lettutraditiona sadepäivän letut. Jotenkin vaan luulen, että keskiviikkoja on enemmän kuin sadepäiviä, tai sitten lintsasin aika monen sadepäivän yli.

  10. vilijonkka sanoo:

    Voi kuinka ihanaa kuulla edistymisestä! Silloin motivaatiokin käydä pysyy korkalla.

    Olen ehdottomasti sitä mieltä, että rutiinit arjessa ovat hyväksi, kaikille. Tykkään kun tiedän etukäteen mitä suurin piirtein tapahtuu.

  11. anne sanoo:

    Bravo! hienoa kun oppii ja edistyy, ja noin kannustava opettaja.
    On hienoa kun pienistä asioista voi tehdä merkittäviä ja suuria ja ihan hauskojakin.
    Teillä kiva keskiviikko.
    Tunnen odottamisen…olen odottanut monia kertoja lapsia viulutunneilla kirjan kanssa ja ilman ja joskus kirjeitä kirjoitellen.
    Lättyjä..nams

  12. pikkujutut sanoo:

    Kuulostaa hyvältä,että asia on niin sanotusti hanskassa.

    Minä odotan aina kera kirjan tai virkkuukoukun- muuten olen huono odottaja, ainakin koululla.

  13. Katja sanoo:

    Kivoja keskiviikkoja teillä. Niin hieno juttu tuo mieluisa logopedikäynti ja kannusta Bravo-ope. Lisää sellaisia ihmisiä tähän maailmaan.

    Minäkin haluaisin osata lukea kodin ulkopuolella. En osaa. Tai en keskity. Tykkään niin paljon vakoilla muita, salakuunnella ja seurata kaikkea. Siksi en kovin mielelläni käy kahviloissakaan kenenkään kanssa – paitsi miehen, joka on tuohon jo tottunut.

    Nam, letut. En osaa tehdä, ne hajoilevat aina. Olen pannarin tekijöitä, kardemummaa mukaan reilusti, parasta kanelilla maustetun serkun tekemän omenahillon kanssa.

  14. Ilse sanoo:

    Kyllä. Ja sitten on kiva olla se odotushuoneen nainen, jolla on kirja. Ymmärtänet mitä tarkoitan.

    Edelleen ihailen lättypäivää. Ja miten hyvältä kuulostaa tuo eteneminen! Ihanaa kun koulussakin osataan!

  15. Anna sanoo:

    Lättypäivä kuulostaa kovin suloiselta, meilläkin olisi jos olisi joku joka paistaisi, olen surkea lättyjen paistaja! Syön kyllä mielelläni jos joku paistaa osaan kehua ja kannustaa paistajaa senkine edestä sitten. Pesti on vapaana :-D työkkärin avoimet työpaikat sivuille vaan.

    Hurmaavasti kuvasit teidän reissua, voin ihan nähdä korissa heittelehtivän apinan ja lukemiseen keskittyneen hetkesi. Olet oikeassa odotustilassa on erilaista. Minä kuulun kategoriaan mahdottoman huono odottaja, teen töitä sen eteen, luojan kiitos on neuleet, virkkuut ja kirjat!

  16. Kukkis sanoo:

    Kuulostaa ihan meidän soittotunnille menolta :) Paitsi että lettuja en paista koskaan … myönnän että juuri tuossa mielessä olen huono äiti.

    Mahtavaa, että logopedi auttaa!

  17. Martta sanoo:

    Lättypäivä! Voi että, sellainen oiskin mahtavaa. Lapsena mulla oli lättypäivä silloin kun mummo tuli kylään.

  18. sari sanoo:

    Hiukan epäkiva on osuva sana keskiviikosta. Luulen, että samasta syystä kuin täälläkin – ei koulua, ei lauantai, eikä sunnuntai. Mutta nyt teillä siis kivampi, hyvä, hyvä.

    Minulla keskiviikko on pyykkipäivä, aina.

    Olen hyvä odottaja, saisi vaan joskus kunnolla odottaa. Kun meillä on joku ortofonistilla, juoksen sillä aikaa hakemaan muita koulusta ja viemässä kotiin ja sitten hakemaan … jne.

  19. Kirsi sanoo:

    Todella hyvältä kuulostaa. Lättypäivä tietysti, mutta myös asenne; pojan, opettajan ja äidin. Minäkin olen hyvä odottamaan, ja usein myös se joka joutuu odottamaan kaikkia kaikkialla. Ja lentoja olen tottunut odottamaan, tuntikausia, mutta aina viihdyn yhtälailla.

  20. Violet sanoo:

    Uusi aamu; erityisen iloinen olen opettajan asenteesta. Se voisi olla toisenlainenkin.

    NiinaK: joo, siitä on puolivahingossa tullut aika kiva! Ennen keskiviikko oli vain lähinnä (mulle) lasten lyhyt koulupäivä jolloin minä en ehdi tehdä mitään ”omaa”. Asenteessa vikaa toki koska neljänä muuna päivänä ehdin olla liki 8 tuntia yksin kotona.

    himalainen; en tykkää täällä tehdä käsitöitä julkisesti. En mitenkään häpeä tms, se on vaan kuin muuttuisi kärpäspaperiksi. Ihastelijoiden ja kysymysten määrä on vakio. Kyllähän niihin vastaa mutta js haluaisi vain rauahssa tehdä…

    mizyena; no se nyt se semmoinen jota Suomessa kutsutaan kai puheterapeutiksi…tai ei ihan koska tuolla tehdään paljon muutakin…ja Ranskassa näitä kutsutaan yleensä nimellä orthophoniste.

    Kirsi; teen niitä niin kauan kuin on syöjiä. En mitenkään väkisin jatka ellei poikia enää kiinnosta. Saa nähdä koska lätyt unohtuvat.

    Liivia; heh, en minäkään aina ole. olen hyvä odottamaan oikeastaan vain silloin kun tiedän tarkalleen milloin odotus päättyy.

    Olina; joo, toi on nimenomaan sellaista odotusta. Kirjan kanssa kivaa.

    Pirkko; oikeassa olet tuosta yksi lapsi kerrallaan -jutusta. Nyt mietin mitä voisin isomman kanssa kaksin tehdä. Meillä ei ole oikein mitään luontevaa ytheistä puuhaa nyt.

    Vilijonkka; kyllä! Rutiinit on ihan jees. Ei kaikki.
    Kun aloitimme nämä käynnit kaksi krt viikossa niin ajattelin ettei nyt kannata väsyä tähän koska tämä tulee jatkumaan noin vuoden.

    Anne; kyllä se on ihan ihme miten suuri vaikutus on vihkoon laitetulla BRAVO!:lla. Useinkaan ei ole sellaiseen ollut aihetta eikä minusta ilman syytä tarvi laittaakaan, mutta olen iloinen siitä että opettaja huomaa pojan pienenkin edistyksen.

    pikkujutut; mites teillä, saako rauhassa tehdä käsitöitä vai onko kyselijöiden piiri ympärillä?;-)

  21. Violet sanoo:

    Katja; ei ole munkaan helppo aina keskittyä. Maanantaisin sairaalalla on erityisen helppo lukea. Vastaanotto on 18.30 eikä siellä ole silloin juuri ketään missään. Hyvin hiljaista käytävillä.

    Ilse; oi, tuosta tuli mieleen; kerran luin bussissa ja näin että nuori mies piirsi minua. Kun hän jäi pois hän vilautti mulle lyijykynäpiirustuksen. Punastuin.

    Lättyjen paisto on mulle helppo tapa kerran viikossa välttyä miettimästä mitä noi söisi. olen iloinen että mlemmille kelpaa. Paistoon menee alle puoli tuntia. Ei paha.

    Anna; se ”apina” on sitten muuten täysin mielikuvitushenkilö!

    Kukkis: ei sunkas lätyttömyys ja huonous yhteen liity!
    Uskon että jonkun toisen mielestä nimenomaan lättyjä syöttävä on huono. Aattele ny: valkoista jauhoo ja sokeria päälle. Eiks se ole kaiken turman alku???

    Martta; ota uusi perinne itsellesi! Ei siihen mummuja tarvita.

    sari; no meillä on koulu mutta se siinä justiin niin tyhmää onkin kun mennä pitää (ja hakea) vaikka on ihan lyhyt päivä.

    Kirsi; uskon että asenteella on suurikin vaikutus.

  22. Linnea sanoo:

    Oikein himoitsen välillä odottamista. Viime viikollakin pakkasin kirjan mukaani, kun tyttö oli soittotunnilla. En ehtinyt sitä lukea, kun piti puhua puhelimessa ja jutella tuttujen kanssa musiikkiopiston aulassa.
    Tänään paremmalla onnella odottamaan samaan paikkaa.

    Lättypäivät ovat niitä perinteitä, jotka lapset muistavat vielä aikuisenakin. Hyvä! :-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s