Kissainvaatehtimo


Eräs tuttu kissa saa pian haalarin. Siinä on neljä hihaa, kaksi lyhyempää (etukäsille kuten tekijä sanoo) ja kaksi pidempää (takajaloille). Mallin suunnittelu alkoi jo joululomalla kun Kiina-mies innostui taas kutomaan. Pyysi paksua lankaa ja puikot enkä ole sellaisten pyyntöjen edessä empinyt. Mummun avustuksella sai tehtyä ensimmäisen kappaleet, viimeisin ”hihat” syntyi eilen jo aivan yksin. Sitten vielä osasten yhteenliittäminen jonkunlaiseen selkäkappaleeseen. Sen minä kuulemma saan miettiä – ja tehdä.

Haalarin luovutus tapahtuu (luultavasti suurin menoin) lauantaina 26.2 kun tapaamme Cléopâtre -kissan. Olen ällistynyt jos se suostuu haalarin sisälle.

Niin ja olen ylpeä lapsesta. Turha väittää ettei hän osaisi keskittyä. No, ei ehkä kouluasioihin mutta näihin tärkeisiin kyllä. Kissojen haalarit ovat ehdottomasti tärkeä ja vakavasti otettava asia.

Mainokset

19 comments on “Kissainvaatehtimo

  1. Ilona sanoo:

    Voi, ihana juttu.

    Ja ”kissainvaatehtimo” on ehdottoman hieno sana.

  2. Maria sanoo:

    Tosi hieno juttu! Hyvä P! Terkkuja.Ja voi sitä onnekasta kissaa,joka tuon saa…

  3. Liivia sanoo:

    Sietää ollakin ylpeä:) Omaltani ei kutominen taitu, ei vaan, vaikka sisulla on yritänyt. Virkkaaminenkaan ei taho onnistua.
    Toivottavasti joskus.

  4. mizyéna sanoo:

    Ihana postaus :)))

    Kerrothan sitten kuinka kävi.

  5. Kati sanoo:

    Tämä sai kylä minut hymyilemään. Kerrassaan suloinen ajatus. Pitää kyllä tunnustaa, että lievää pahempaa hihittelyä aiheuttaa kyllä myös ajatus kissan reaktiosta, jos sille haalaria yrittäisi päälle saada… Mutta ajatus on tärkein ja tärkeät jutut vaan ovat tärkeitä ja niihin pitää kannustaa. Tämä postaus kyllä oikeasti pelasti päiväni. Viettänen loppupäivän kuvitellen harrasta käsityöharrastajaa kieli keskellä suuta ja haalarin saavaa kissaa. <3

  6. Liina sanoo:

    Jaa-a. Ajatus ei paljon parempi voisi olla, mutta tosiaan, pukeminen voi edellyttää kokeneen kissakuiskaajan taitoja. Pääasia, että lapsi tekee tyytyväisenä.

  7. aurinkojakuu sanoo:

    Hienoa! Siinä se nähdään, että kun kiinnostaa ja tekemisellä on konkreettinen tarkoitus, sujuu keskittyminenkin ja oppiminen. Samojen asioiden kanssa tääläkin edelleen painitaan…

  8. vilijonkka sanoo:

    Fiksu ja taitava hemmo! Tykkään vaikken oikeasti tunnekaan. Jotain samankaltaisuutta kuin minussa lapsena. Ja minun keksimmäisessä. Railakkaan mielikuvituksen ja luovuuden ollessa vahvimpia ominaisuuksia.

    Kissan, ja ehkä kutojankin, kantilta asiaa tarkasteltuna toivon haalarin jäävän ikuisesti hieman kesken…

  9. Mimosa sanoo:

    Ihana idea!!!
    Kahden kissan omastamana voin vinkata, että pukijaisiin kannattaa varata kourallinen kissankarkkeja. Onnea matkaan ja terveiset kutojalle!

  10. Violet sanoo:

    Ilona; kiitos! Eikö olekin kiva sana. Hienoille kissoille hienoja vaatteita.

    Maria; kai klikkasit sen onnekkaan kuvaa? Se on aika raisu tapaus.

    Liivia; tuolta alkoi aika nopsaan onnistua. Muutaman yrityksen jälkeen meni. Olen kauhean onnellinen että hän on niin innoissaan erilaisista käsillä tehtävistä jutuista.

    mizyena; kerron! Että montako tikkiä piti panna ompelijan naamaan…;-)

    Kati; juu, jatka ajattelemalla sitä miten kissanliukero saadaan pujoteltua haalariin….

    Liina; niin hyvinkin edellyttää. Se kissa on ihme tapaus kun sitä saa kyllä sylittää melkein miten vaan mutten usko että se riemastuu vaatteesta.

    aurinkojakuu; niin nähdään. Moitin itseäni kun olin pannut päässäni lapsen otsaan leiman ettei osaa keskittyä ”mihinkään”. Olen ollut niin iloisesti yllättynyt siitä miten kauan hän on rauhallisesti keskittynyt tähän. toinen juttu jossa voi mennä on legot. Pikkuriikkisiä paloja ja joku paksu ohjekirja, mun hermoni ei riittäisi!

    Vilijonkka; paljon minua itseäni löydän hänessä. Sitä pientä minua.
    Heh, tuo viimeinen lause…saa tosiaan nähdä kuka jää toiseksi. Ehkä haalarilla voi ainakin leikkiä!

    Mimosa; kiitos vinkistä. Jotain tuommoista olen uumoillutkin;-)

  11. Elisabeth sanoo:

    Hih :D

    En ole koskaan yrittänyt pukea kissaa, mutta veikkaan, että ihan helposti se ei käy.

    Suloinen lapsi :)

  12. Pilvitarha sanoo:

    Kyllä se että osaa ajatella tekevänsä kissalle haalarit ja sitten tarttuu toimeen kertoo paljon! Taitava poika :)

  13. isoinpapu sanoo:

    Olen hyvin vaikuttunut kissanhaalarista! Ehkä hienoin asia tänään. Ja me sentään nähtiin varpushaukka pihavaahterassa.

    Minä virkkasin pienenä tossut kissalle. Neljä töppöstä. JOtenkin sain ne myös hetkeksi kissan jalkaan, joskin äiti ryntäsi pelastamaan eläimen tossukamaluudesta hyvin pian. Ei se minun mielestäni kärsinyt kyllä yhtään.
    Ja ne oli tarkoitettu ulkokäyttöön!

  14. Nina sanoo:

    Hei voin kertoa että en minäkään osannut koulussa kovin hyvin keskittyä! Kyllä minä joihinkin aineisiin osasin keskittyä. Se johtui tunteista. Vaikka miten yritin yritin yritin en kertakaikkiaan pystynut. Ja tottakai sain paljon haukkuja, mutta ihan hyvä minusta silti tuli. Ja joissakin aineissa erittäin hyvä. Kaikki taideaineet, käsityöt, historia, liikunta. Joitakin asioita on ollut pakko opetella aikuisena ja olihan meillä ex-miehen kanssa sellainen vitsi että ”missäs sinä olit kun näitä asioita opeteltiin koulussa?”
    Minulla oli niin paljon muuta myös mielessä. Elin hiukan omassa kuplkassa, erittäin vilkas mielikuvitus, haaveilija ja kirjojen maailma houkutteli…
    Minä uskon että jokaisella on oma tahti oppia ja keskittyä.
    Ja aikuisena olen saanut opiskeltua parikin ammattia ja taidemaisterin paperit sain yli kymmen vuotta sitten!

  15. Pariisin Margarita sanoo:

    Voi miten ihanaa! Kissalle haalari, miten omaperäinen idea kaiken lisäksi. Sinulla on hyvin luova poika. Kiitos piristystekstistä, olen pahassa sairastelukierteessä ja kaikki mielennostatuskeinot tulevat tarpeeseen. Ehkä alan itsekin tehdä kissahaalaria. En tosin osaa juuri neuloa, joten taidan käsitöiden sijaan kaivaa kirjahyllystä esille venäjän alkeiskirjan.

  16. Violet sanoo:

    Elisabeth: se voi olla kyllä sitä samaa kun kerrotaan mustekalasta ja verkkokassista…

    Pilvitarha/ ensin siitä piti tulla kaulaliina. Sitten hÄn huomasi että työ tuolee olemaan pitkä ja tylsä ja lankaa ei ole paljon. Sitten hän pyöritteli sitä palaa kädessäÄn, rullaili ja kun kissoista ylipäÄtään paljon puhutaan niin tietysti tuli kissa mieleen.

    isoinpapu: tämä kissahaalari on myös tarkoitettu ulkokäyttöön. Lähdemme kahden viikon päästä Alpeille ja se kissa tulee sinne myôs ja poika ajatteli että lämmintä tarvitaan (vaikkei kissa kyllä pääse ulos, olen varma!)

    Nina: totta kaikki tuo!
    On niin paljon kaikkea hyvää ja hienoa johon keskittyminen on ihan yhtä jees kuin johonkin….matematiikkaan!

    Margarita: kuten tossa aikaisemmin kommentoin niin ensin hän ajatteli itselleen kaulaliinaa. SItten mieli muuttui kun tuli kissa mieleen. Ilahdun joka kerta kun näen hänen väkertävän. Ajatelen puita ja niiden omenoita jotka putoavat:-)

  17. maria.hyle sanoo:

    Kerro kuinka puku opi!Suloinen poika sinulla.Ihana.
    kiitos tästä♥

  18. maria.hyle sanoo:

    Ähh siis sopi.

  19. Celia sanoo:

    Tässä kirjoituksessa oli niin monta hienoa sanaa ja asiaa, että tekee mieli kirjata ne heti muistiin: kissainvaatehtimo ja kissainhaalarit erityisesti.

    Monta syytä olla ylpeä, onnellinen ja iloinen Kiina- miehestäsi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s