Kasvua



Sarvet kolisevat yhteen ja tanner tömisee. Hakematta palaa mieleen miten hankalaa joskus oli olla kasvava lapsi. Silloin kun tuntui etteivät raajat sovi mihinkään, eivät sanat liioin.

Mainokset

9 comments on “Kasvua

  1. mizyéna sanoo:

    Ai ihanuus noita polaroid kuvia!!

  2. Violet sanoo:

    mizyena; tuossa ne ovat juuri otettuina. Pojan kuva vielä aika sinertävä, se on tuosta muuttunut jo paljon, minunkin kuvani on. Tuntikausia ne muuttuvat.

  3. vilijonkka sanoo:

    Minua säälittää meidänkin esikoinen juuri nyt. Pelkkää säärtä ja käsivartta, ne heiluvat ja kolahtelevat. Onneksi tanssi auttaa hahmotuksessa.

    Jännittäviä kuvia, mystinen tunnelma. Johtuukohan värin pitkä kehittymisaika paperin vanhuudesta vai kuuluuko niiden tehdä niin? Meillä ei tainnut koskaan poaroidia olla.

  4. Pirkko sanoo:

    Ihan totta tuo.
    Sekin kyllä, että joskus on hankalaa olla kasvava aikuinen. Silloinkaan eivät sanat aina mahdu sinne minne pitäisi.

  5. aurinkojakuu sanoo:

    Niin ja henkistä alaa kotiinkin tarvitsisi lisää… sitä, että mielipiteitä kuunneltaisiin ja päätöksiin pääsisi mukaan ja saisi katsoa juuri ne ohjelmat jotka ITSE haluaa katsoa ja saisi itse päättää omista asioistaan…

  6. pikkujutut sanoo:

    Meidän pienimmäinen tuli tästä niin mieleen, voihan että.
    Kuvat ovat hienot noinkin, jännää että muuttuu aina vaan.

  7. Liivia sanoo:

    tykkään näistä kuvista:)

    mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, millaista oli fyysisesti kasvaa, vaikka kuinka haen. Henkisesti kivuliaita hetkiä kyllä muistan helposti.

  8. Violet sanoo:

    Vilijonkka; tanssi auttaa taatusti hahmottamaan missä oman kehon rajat kulkee milloinkin!
    Tuo filmi ei ole siis Polaroid-filmiä (koska sitä ei enää valmisteta ja ne vanhat joita jostaa saattaa löytää ovat paitsi vanhentuneita myös sikamaisen kalliita) vaan Impossible -project -filmiä. Hyvin ”eksperimentaalista’, etten sanoisi ja sanovat itsekin;-)
    Kaikki vaikuttaa, kuvauslämpötila, valon määrä tietysti ja aina on myös factor x mukana…Siksi pidän tuosta puuhasta.

    Pirkko; joo kyllä aikuisetkin kasvaa. Onneksi.

    aurinkojakuu; kyllä vaan. Osa tuosta järjestyy aika luonnolisella tavalla ajan mittaan ihan itsekseen melkein, tulee uusia toimintatapoja ja asiat muuttuvat mutta kyllä kolinaakin tulee väistämättä. Sanon vielä että toivottavasti, sillä purematt nielevät nuoret ovat minusta epäilyttäviä.

    pikkujutut;tuolla kameralla ja noilla filmeillä saa lähinnä jännittäviä sävyjä ja tunnelmia. Muuttumisen pysäyttämiseksi on pari keinoa joihin kumpaankaan en aio ryhtyä.

    Liivia; kiitos vaan. Mulla on paljonkin muistikuvia fyysisestä kasvusta ja muuttumisesta. Liittyy mm. siihen että olin aika kauan luokkani pisin, olin laiha ja siitä kuuli joka hemmetin paikassa ikävään sävyyn, olin baletissa ja siellä piti tietysti kovinkin keskittyä omaan kehoon.

  9. Violet sanoo:

    Ai niin ja sitten muistan pirunmoisen säryt säärissä ja polvissa. Kadvukipuja, sanottiin. Tai ”penikkatauti”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s