Käsityökoulu

1. Ihastu käsityömalliin ja osta hätäpäissäsi sinne-päin-lankaa ja aloita työ heti.
2. Älä välitä ellei sinulla ole oikean kokoisia puikkoja. On sinulla varmaan jotkut toiset, tee niillä. Tai tee lyijykynillä ellei ole muuta.
3. Älä pelästy vaikka neuletiheys ei vastaa lainkaan ohjetta. Järkeile näin: voinhan tehdä suurimman mahdollisen koon. Silloin siitä tulee varmasti juuri sopiva minulle koska lankani on liian ohutta!
4. Kudo tauotta kunnes oikean etusormesi päässä on reikä.

5. Älä hämmenny kun neule onkin ns. teknisesti hyvä mutta täysin väärän kokoinen.
6. Palaa takaisin lähtöruutuun, vältä liikaa ajattelua.

7. Aloita uusi malli.
8. Kohottele kulmakarvojasi puolison kommenteille viikon hukkaan menneestä työstä. Käsityöt eivät koskaan mene hukkaan. Aina oppii jotakin.

Advertisements

32 comments on “Käsityökoulu

  1. Tuija sanoo:

    Hihhih. :) Enkä siis hihittele vahingoniloisesti, vaan siksi, että kuulostaa niin tutulta. Samaa on harrastettu täällä kautta aikain ja pölyjen laskeuduttua jaksan nauraa itsellenikin. Totuuden nimissä on kyllä myös sanottava, että olen yrittänyt ottaa opikseni tiheys- ja koetilkkuasioista ja puikko- ja muu välinekokoelmakin on kasvanut ihan kunnioitettaviin mittoihin.

  2. Tuija sanoo:

    Ja vielä: Minulla on myös kestoreikä oikeassa etusormessa. Pisahtaa aika ikävästi, kun puikkonterä osuu siihen. Nyt näyttää myös siltä, että reiänseutu on parkkiintumassa, iho sen ympäristöstä on paksuuntunut, suorastaan parkkiintunut ja tuntoaisti on heikentynyt. Mitä mieltä olet, pitäisikö huolestua ja tehdä jotain?

  3. Uusi Aamu sanoo:

    Tiedän tuon tunteen…onneksi mun ihmetellessä, miten muut voi saada niin nopeasti aina valmista, mies vastasi, että no kai jos sä purat koko työn niin tekeminenkin kestää kauemmin kuin muilla ;)

  4. Violet sanoo:

    Tuija; ehdottomasti saa hihitellä, ihan millä sävyllä hyvänsä, kyllä tämä aika naurettavaa minusta on!
    Olisi viisasta ottaa opikseen. Kyllä se on ihan selvä. Niin, ja ostaa kaiken kokoisia puikkoja.

    Kestoreikään sanon vaan että tekevää sattuu. Se on tämmönen mukaelma vanhasta suomalaisesta sananlaskusta.

    Uusi aamu; suhtauduin ihmeen viileästi purkuun. Ehkä mulla oli aavistus jo alusta pitäen ja etenin hiukan ”katsotaan nyt” -mielin.

  5. Clarissa sanoo:

    Me ollaan näköjään samalla luokalla;-)

  6. Hannele sanoo:

    Ai että, osui ja upposi. Mä aloitin viikonloppuna Veeran ohjetta myös (Folded). Tilasin ohjeen mukaiset langat jenkeistä asti ja puikot on oikeaa kokoa. Tein myös oikeaoppisesti mallitilkun, mutta silti. Koko näyttää jo nyt 10 cm:n jälkeen ihan väärältä. Sitten myös huomasin alkuresorin jälkeen, että työ on kierteellä, mutta laiskuuttani vaan kiepautin kierteen mukaan työhön. Aattelin että kauneusvirheet kuuluu käsitöihin..

  7. Violet sanoo:

    Clarissa; ootko tuplannut useasti?

    Hannele; Mulla taas Folded onnistui aivan just eikä melkein vaikka tein eri langalla.
    käsiala tuppaa usein olemaan kyllä mallitilkuissa eri kuin sitten varsinaisessa työssä, mulla ainakin.
    Oli miten oli, tämä tämänkertainen moka on aivan täysin omaa syytä.
    Ohje on kyllä sen verran kiva ja helppotajuinen että meinaan tehdä sitten myöhemmin – toisesta langasta;-)

  8. Laura Proust sanoo:

    Hyvin samantapaisia mietteitä, mutta ompelun kanssa. Olen neulonut paljon enemmän kuin ommellut, ja neulonnassa olen päässyt siihen vaiheeseen, että edes yritän ajatella kaiken valmiiksi ennen aloittamista, lasken prosenttilaskuja ja kaikkea, ja puran heti jos näyttää epäilyttävältä (siis useimmiten…). Niinpä töiden aloittaminen on tullut entistä vaikeammaksi. Ommellessa taas en edes pysty ajattelemaan valmiiksi, aivoni ei riitä, ja niinpä käy juuri kuvailemallasi tavalla – eilen juuri kirjoitinkin tästä. Mutta kuten sanot, kaikesta oppii, eikä mikään käsityöhön liittyvä voi tietenkään olla turhaa :)

  9. eve sanoo:

    Kerrankin ohjeet, jotka tajuan! Siirryn tähän vaiheeseen heti kun osaan luoda silmukoita.

    Kumma juttu noi puikot. Pari numeroa sinne tänne, ei sen luulisi olevan niin iso juttu.

  10. Maare sanoo:

    Sama metodi täällä! Aloitin villapaitaa Alvarille, lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa, joten tein pienimmän mahdollisen koon mukaan (3-4 vuotiaalle..) Näyttää nyt kuitenkin siltä että villapaidasta tulee mun kokoa.
    Miten ihmeessä joku voisi ajatella että jotain meni hukkaan! Aivan päinvastoin :)

  11. Kirsikka sanoo:

    Hehheh, ”tekevää sattuu”, hyvin sanottu! Välillä kyllä sattuu milloin mistäkin syystä. Mutta oikein hyvä käsityökoulun eka luokka ja sen opetus :) En ole kyllä itse ihan noin pitkälle päästänyt kokeilua mutta samansuuntaista toimintaa olen harrastanut. Eli jos en ole ihan samalla luokalla niin ainakin rinnakkaisluokalla ;D

  12. Nina sanoo:

    Voi miten mua naurattaa, meinasin tippua tuolilta! Tunnistan itseni aivan liian hyvin tuosta!

  13. Tanja sanoo:

    Kestoreikä sai mut hekottamaan, varsinkin kun oli niin hyvä petaus tää päivitys makosalle naurulle.

    Mulla on ollu ihana ja kamala aamu. Hyvä ihminen kylässä, tehtiin blineja ja maisteltiin olutta heti aamusta, mutta jalka on niin saatanan kipeä, että itkua pukkaa ja epätoivo iskee.

    Sitten kun mä oon rikas, tilaan sulta neuleen.

  14. maijanmaja sanoo:

    Nostan hattua kaikille teille, jotka pystytte purkamaan! Mulla on joku kompleksi sen suhteen. Tai siis kyllä pipot ja sitä pienemmät voin purkaa, mutta noin pitkällä olevaa paitaa en varmaan kykenisi..
    Uusi mallisi on kyllä tosi kaunis myös ja lanka on pintana vielä kauniimpaa kuin kerässä. Mun käsityökoulun antia on ollut se, että aika usein tuppaa käymään päinvastoin. Kaunis vyyhti on neulottuna pintana rumaa… Olet varmaan kertonut mitä lankaa tuo on, mutta viitsitkö vielä uudestaan? Ja menestystä uudelle projektille!

  15. Merruli sanoo:

    Oot aika sissi, kun suostut noin suurta työtä purkamaan. Onneksi taidat olla aika nopea neuloja. Minä olen niin hidas, ettei tulisi mieleenkään purkaa paitaa, toisaalta likimainkaan valmiita paitoja omassa koossani ei ole täällä näkynyt.
    Lankasi on kyllä hurjan kauniin väristä!

  16. Violet sanoo:

    Laura Proust; se kyllä vaikeuttaa harrastustoimintaa että rima on todella korkealla. Mutta se vaan on enkä ole ajatellut ottaa alemmas. TUo äsken purkamani esimerkiksi..kyllä sitä olisi VOINUT pitää mutta jos joka ikinen kerta sen päälle pukiessani ajattelen että tää on nyt liian iso…en voi viihtyä siinä. Mun on rakastettava vaatetta tai en käytä.

    eve; ei siinä luomistyössä mitään vaikeeta ole! Kato Raamatusta vinkkiä ja sovella siitä! Seitsemän päivää siihen pahimmillaan menee.

    Maare; sinäkin , Madame! Miten luulin että olisit tolkun ihmisiä. Sun uljas liki 180 cm;n pituushan on IHAN 3-4 -vuotiaille tyypillistä;-)

    Kirsikka; tekevää sattuu ja vahingossa joskus viisastuu.
    Opinnot jatkuvat niin kauan kuin elän.

    Nina; turvavyöt kiinni ennen tänne tuloa!

    Tanja; on kestoreikä ja on myös vasemmassa etusormessa semmonen langan aiheuttama painauma.
    Surrealistista aamua pukkaa siis…eikö se olut yhtään auta?

    maijanmaja; mulla tää purkaminen liittyy tuohon mitä Lauralle kommentoin. En voi olla tekeleen kanssa joka ei ole se mitä piti olla, mitä halusin.
    Toi lanka on Malabrigo sock, 100 % superwash merino.
    Aivan ihanan pehmeä, urugualainen lanka.

  17. Violet sanoo:

    Merruli; joo, tossa ”perustelin” tuota purkamistani. Ihan helppo valinta. PAita oli hihoja vaille valmis viikossa joten en pidä hommana enkä minään uudelleen ryhtymistä.
    TIEDÄn etten pitäisi jos se olisi mitenkään epämieluisa ja langat maksoi kuitenkin sen verran että teen mieluisan mieluusti!

  18. Liivia sanoo:

    lanka on todella kaunista!

  19. sari sanoo:

    Muuta ei tule mieleen kuin : très peu pour moi – ja että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Pitää onnistua kertalaakista. Ja olen toisaalta täysin samaa mieltä siitä että ”en voi olla tekeleen kanssa, joka ei ole sitä mitä piti …”

  20. Violet sanoo:

    Liivia; minustakin! Niillä on paljon hienoja sävyjä.

    Sari; olet oikeassa suunnittelun suhteen. Mun hätähousuisuuteni saa toisinaan tekemään asioita liian pian.

  21. kikka l. sanoo:

    Yritys hyvä kuitenkin. Ja hyvä, että viitsit purkaa, minä kun usein hermostun ja koko tekele päätyy ”takapihan kierrätyskeskukseen”. Neulon paljon, mutta erittäin harvoin suoraan ohjeesta, koska harvoin potenssiin kiljoona saan silmukat ja neuletiheydet sopimaan sekä käyttämäni lanka on yleensä eri, kuin ohjeessa. Sävellän ja sovellan siis itse.
    Alors, pikku vinkki: tee pieni mallitilkku, esim. 20 silmukkaa ja 10-15 krs. Ota joku neule, joka on sopiva ja jonka kokoisen haluaisit uuden olevan. Mittaa tilkulla montako ketaa se menee vanhaan, esim. 5 kertaa. Silloin voit laskea ja päätellä, että n.sata silmukkaa voisi olla sopiva. Teen itse melko löysää, joten valitsen aina puolta ohuemmat puikot(jos langalle suositus 4.5 niin otan neloset)ettei tule liian ilmavaa.

    Osaat neuloa, olen lukenut blogiasi ja ehkä ehdotelmani tiesitkin, mutta jos et, niin kannattaa kokeilla. Työn iloa!

  22. solveig sanoo:

    Hehee. Tämä oli hauska. Ja tämä oli tuttua.

    Ihan pakko kommentoida myös edelliseen kirjoitukseen, että vaiva (lastenkasvatuksessakin) palkitsee. Ei aina – eikä ainakaan heti – sinua suoraan, vaan lasten elämässä. On totta, että helpointa olis vain antaa mennä, mutta voi, minkä karhunpalveluksen siinä tekisi. Jouduin töissä miettimään tänään tätä, niitä ikäviä seurauksia.

  23. pikkujutut sanoo:

    Kun tämän koulun on suorittanut monta kertaa, tuleeko jossain kohden jatkokoulutusta ? vai lienenkö jäänyt pysyvästi tälle luokalle?

  24. Riikka sanoo:

    Tää on niin mun tyylistä, tosin mä hermostun kohdan 5 kohdalla ja langat sekä ekskeneräinen rojekti jää loumaan jonnekin kaapin perukoille. Sitten aloitan jollain uudella langalla kohdasta 1. Eikä mulla viikossa noin paljon tulis valmista, mä olisin käyttänyt tuohon kuukauden ja purkanut sitten kaiken miehen ihmetellessä vieressä.

  25. Riikka sanoo:

    Kirjoitustaitonikin kanssa näyttää vähän olevan niin ja näin….

  26. Nimetön sanoo:

    just niin!! Mutta tuohan on ihan käsityöfilosofiasuuntaus … Tosin minä en ehkä sitten pääse siihen uuden aloittamiseen saakka. Työ jää siihen, kun huomaan koon olevan väärä.

  27. Mei sanoo:

    Heh, minulle käynyt monta kertaa samoin, tosin ei ihan noin ison neulomisen kanssa, vaan lukuisten kaulurien, kämmekkäitten, ponchon ja vastaavien työläidenkin pikkuneulomusten kanssa.. Mutta minä olenkin varmaan sitä impulsiivista tyyppiä, että en mieti asioita aina loppuun asti ja vaikka alussa varoitusäänet kummittelee taustalla, uskon niitä vasta kun työ on valmis purettavaksi. Osa niistä puretuista langoista odottelee yhä uudelleen neulomista.
    Ihailen kulmakarvojesi kohottelua, itse voisin sanoa jotain miehelleni vähemmän tyyntä, mitä sylki sillä hetkellä suuhun tuo.

  28. Linnea sanoo:

    Olen eläissäni neulonut yhden villapaidan ohjeen mukaan. Ostin ohjeen, langat ja puikot samasta puodista. Onnistuin erinomaisesti. Sen jälkeen olen harrastanut sovelluksia – tulos kaukana erinomaisesta. Tästä syystä neuletehtaani on keskittynyt villasukkiin. Sopivan pieniä töitä. :-)

    Ihailen pitkämielisyyttäsi. Jaksat purkaa ja tehdä uudelleen. Hatunnosto.

  29. Violet sanoo:

    kikka l: joo, joskus olen tuota menetelmää käyttänyt. Ihan toimiva on. Jos sen sijaan näen jossakin jo valmiiksimietityn kauniin ohjeen niin seuraan mieluusti sitä.

    Solveig: kyllä, samaa mieltä (tuohon lastenkasvatusasiaan). Ajattelen niin että jos on selvät sävelet siitä mitä voi tehdä, miten ja koska niin ei kaada maata jos toisinaan katsoo sormien läpi. Joskus on pakko, tilanteesta riippuen. Oman jaksamisen takia ja muutenkin. Jos sen sijaan koko lapsen oleminen on sitä että antaa mennä vaan…

    pikkujutut; tuota en ole kyllä miettinyt.Sittenhän on tietysti kaikkia erikoiskursseja…

    Riikka; Multa ei ole tainnut yksikään työ jäädä ihan lopullisesti kesken. tai ON, mutta tarkoitan että ne langat olen käyttänyt aina kuitenkin johonkin. Olen niin nuuka etten voisi olla jos tietäisin että mulla on jossakin kassillinen lankaa käyttämättömänä.

    Nimetön; vastaan sulle kuten Riikalle. En raaskisi jättää kesken, tekemättä.

    Mei; impulsiivinen minäkin olen. Täysin kuuro varoitusäänille lisäksi.
    Oi voi, mun mieheni ei sano koskaan pahasti. Hän oli lähinnä huolissaan että harmittaako mua nyt, tuliko ranteet kipeeksi ihan turhaan;-)
    (Sitä paitsi mulla on hyvin puhuvat kulmakarvat. Kyllä ne sanovat tarvittaessa vähemmänkin tyyniä asioita;-)

    Linnea; En ole pitkämielinen. Olen aivan saatanallisen jäärä ja periksiantamaton. Niin, ja nuuka sen suhteen ettei lankoja saa jäädä käyttämättä.

  30. Peurankello sanoo:

    Voi, että kikatin sun tekstille (kuten taisi moni muukin;). Olen sangen usein miettinyt itseäni; miksi en taivu ohjeen kehotukseen, vaan teen omiani=ei tule kovin kehuttavaa jälkeä. Nyt kun laitan tuotteita myyntiin on ollut pakko ojentautua ammattilaisten neuvoihin! Kiitos kommentistasi, pyykkivuori ei toistaiseksi ole kadonnut, paitsi että sain postaukseni jälkeen suunnatonta myötätuntoa:) ja hyviä neuvoja, kuten vakuutuksen pitäisi kattaa pesulan käyttökin. Mattojen suhteen voisin harkita!

  31. Nimetön sanoo:

    Sait minut hymähtelemään, koska kuulostaa niin, niin kovin tutulta.
    Löysin blogiisi ihan äsken, mutta taidan tulla uudelleenkin :)

  32. […] ole sen jälkeen ottanut sitä päältäni. Tai no yöksi otin. Ensinhän langasta piti tuolla tämä. Sitten päädyin toiseen malliin. Viime viikolla neule oli olkasaumojen päättelyä vaille […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s