Jäätiköllä (Mer de Glace)



Eräänä iltapäivänä kun lapset olivat hiihtokoulussa lähdin mieheni kanssa junalla jäätikölle. Juna lähtee pieneltä Montenvers’n asemalta kuten jo vuodesta 1908 asti on lähtenyt. Matka on noin viisi kilometriä pitkä ja sen taittamiseen menee parikymmentä minuuttia. Juna nousee liki kahteentuhanteen metriin.

Pääteasemalta lähtee kabiini alaspäin. Kyllä, tällä kertaa niin.

Sen jälkeen sopii sitten kävellä. 350 rappusta alaspäin, olkaa hyvät.

Ohitamme kyltin joka kertoo mihin asti jäätikkö ulottui vielä 1980. Mieheni on käynyt tuolla kahdeksankymmentäluvun puolivälissä ja sanoi että kyllä vaan, eivät nämä rappuset silloin näin pitkät olleet….


Seuraava kyltti näyttää millä tasolla jäätikkö oli 1990. Paljon alempana kuin vain 10 vuotta aikaisemmin.


Sitten tullaan sille korkeudelle missä jäätikkö oli vuonna 2000. Koska siitäkin on jo yli 10 vuotta pitää laskeutua edelleen…Kun katson taapäin ja ylös sinne ensimmäisen kyltin paikkeille tunnen saaneeni parhaan mahdollisen tietoiskun jäätiköiden sulamisesta.



Käymme jään sisään hakatussa luolassa. Ihmettelen miten ihmeen kaunista jää voi olla. Siinä on monia sävyjä mutta kaunein on hailakka turkoosi. Jään pinta on liukas ja sileä käden alla. Katosta tippuu vesipisaroita niskaan.



Paluumatkalla kabiini ja juna täyttyi laskettelijoista jotka tulivat kuuluisalta Vallee Blanche:lta. Puhuin yhden miehen kanssa. Hän sanoi että parikymmentä vuotta sitten saattoi laskea alemmas, nyt pitää palata junalla.

Mainokset

17 comments on “Jäätiköllä (Mer de Glace)

  1. Anioni sanoo:

    Wau, onpas upea paikka. Tuolla haluaisin käydä. Oliko yhtään pelottava?

    Hyvää laskiaistiistaita ja naistenpäivää samalla!

  2. pikkujutut sanoo:

    Todella vaikuttava paikka.

  3. minja sanoo:

    Aika vaikuttava retki!

    Minua olisi hirvittänyt junassa, mutta olisin kyllä silti mennyt.

  4. Voi hurja ihmiskuntaa, joka nakertaa jäänreunaa. Katsoin juuri (taas) Al Goren Ilmastonmuutos-dokkarin. Ei paljon naurata.

    Mutta ihanaa, että olet takaisin, ehdin kaivata, kurkkia täälä turhautumiseen asti!! Kahden huutomerkin paikka.

  5. Mei sanoo:

    Tuo kaunis retkennehän oli ihan parasta (tai pahinta) konkretiaa ympäristönmuutokseen. Tuli siitä mieleen, että olisit ehkä pitänyt Terhi Vuojala-Maggan (epä-)luennosta Karvakenkäantropologiaa – praktinen lähestymistapa karvakengän muotokieleen ja käyttöfunktioihin. Minulla oli kunnia kuulla se tammikuussa. Mahtavinta oli se, että puhumalla lappilaisten/saamelaisten poronnahkakarvakengistä, keskustelu tuli sidottua myös ympäristönmuutokseen, pärjäämiseen luonnossa muutosten keskellä sekä asiantuntijuuden pohtimiseen.

  6. Merja sanoo:

    Tää oli tosi hieno luontoraportti. Oikeasti tuo on todella pelottavaa, miten jäätiköt sulavat..

    Rakastan tuota väriä, hentoa turkoosia. Samaa näkee valtameren aalloissa. Olisin voinut kuvata tuolla varmaan tuntikausia. Hienoa että laitot kuvat meille näytille.

  7. vilijonkka sanoo:

    Hui, hurjaa. Tuollaiset konkreettiset esitykset maapallon lämpenemisestä saavat ihon kananlihalle.

  8. Liina sanoo:

    Olin kirjoittamassa samaa kuin vilijonkka. Mutta hän ehti ensin.

  9. Martta sanoo:

    Hyvin kuvailtu. Itse kun jokunen vuosi takaperin hyppäsin railoon (ihan suunnitellusti ja valjaatkin oli) ja kaverit sitten kysyivät että millaista oli, vastasin että no siellä railossa oli lunta ja jäätä ;-) Sattuu kyllä tuo jäätiköiden sulaminen, voih.

  10. Huikeat maisemat silti. Tulee mieleen Tintti Tiibetissä.

  11. Violet sanoo:

    Anioni; kiitos vaan! Ei, ei pelottanut. Mietin niitä ensimmäisiä tutkimusretkeilijöitä. Heitä on varmasti pelottanut ja syystäkin.

    pikkujutut; se on kyllä. Olen iloinen että käytimme tuon iltapäivän noin.

    minja; juna menee oikeastaan koko ajan paikoissa joissa korkeus ei tunnu vaikka korkealla ollaankin. Näkyy puita sun muuta. Enemmän mua pelottaa perjantai-iltana Tampereen keskustassa!

    eilentänäänhuomenna; ei naurata niin.
    Arvaas oonko maireeta jos mua on oikein odoteltu;-)

    Mei; joo, muhun tehoaa parhaiten se kun näen itse, se kun kukaan ei ’saarnaa’. Olisi varmaan kiinnostanut tuo mistä kerroit.

    Merja; niin ja vaikka aiheesta on kuullut ja lukenut ihan lukujen kera niin ei sitä oikein tajua. Sulamisen vauhti on aivan järjetön.

    Totta tuo mitä sanot meren sävyistä. Minäkin kuvasin jäätä niin kauan etten olisi itsekään uskonut niin tekeväni ennen tuota.

    Vilijonkka; olin aika hiljaa paluumatkan. Ei tyypillistä minulle.

    Liina; vastaan sinulle kuten vastasin hänelle…

    Martta; suunnitellut valjashyppäyksen voisin tehdä. Mielenkiinnosta. Uteliaisuutta. Missä sen teit?

    Gabriela Von Bohlen; niin mullekin tuli! Ehkä siksikin, että pojilla oli se kirja mukana matkalukemisena.

  12. Kirjailijatar sanoo:

    Varmasti huikea elämys. Ja kokea jäätiköiden sulaminen noin havainnollisesti. Muistan, että minua vavahdutti aikoinaan Al Goren Epämiellyttävä totuus. Koska totuus on tosiaan niin epämiellyttävä, että sen mieluummin unohtaisi. Pistäisi pään pensaaseen.

    Mutta upeita kuvia ja se turkoosi. En ole koskaan ollut jääluolassa, olisi mahtavan hienoa päästä, ennen kuin ne kaikki sulavat pois.

  13. maria.hyle sanoo:

    Mun nuoreni luki olan takaa ja sanoi näytän tän kavereille koulussa huomenna.
    Kiitos.Ja kiitos kun kerroit .

  14. NiinaK sanoo:

    Se lämpeneminen on liian helppoa unohtaa..

  15. Nimetön sanoo:

    en tiedä mikä pelottaisi eniten.
    Hissimatka -olen surkea olemaan korkeissa tai suljetuissa paikoissa.
    Jäätiköiden sulaminen- Pysähdyttävän pelottava maisema. Ahdistun usein maapallon tuhon edessä. Mitä jätän lapsilleni?

  16. Riikka sanoo:

    Se tietoisku välittyi nyt monelle hyvin tämän bloginkin kautta. Panee todella miettimään.

  17. Violet sanoo:

    Kirjailijatar; Pensaat ovat päitä täynnä mutta mitä itsekin teen: tunkean mukaan sen sijaan että…niin, mitä?

    Maria; hyvä häntä. Viestiä eteenpäin.

    NiinaK; kyllä vaan. Minä, sinä, hän, me kaikki.

    NImetön; Ehkä ei pelottaisi sittenkään mikään. Joskus ei käy kuten uskoi, mutta jäätiköiden kanssa käy luultavasti niin ettei kukaan olisi uskonut.

    Riikka; hyvä jos isku jatkaa matkaa näinkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s