Back to black


Vaikka viikkoon mahtui monia hyviä laskuja niin ehdoton huippukokemus – sanan kaikissa merkityksissä – oli yksi tietty musta rinne joka alkaa 3275 metrin korkeudesta. Tuttu jo viime vuodelta. Aiheutti kovaa hihkumista silloinkin mutta meni tänä vuonna vielä paremmin. Olen valtavan iloinen siitä että tiedän selviytyväni tuolla. Rinne on nautinnollinen: paljon kumpareita, leveää, jyrkkää ja laakeaa, kaikkea sopivasti. Pitää vain muistaa hengittää…Ilma on erilaista kuin alhaalla ja sen kyllä huomaa.

Kabiini tuo kuvassa näkyvään rakennukseen ja sieltä kannetaan kamat rappuja pitkin rinteen alkuun (missä seison ensimmäísessä kuvassa). Ilmassa on kuplivaa odotusta.

Vaan ihan heti ei malta lähteä….muutama valokuva, ehkä huikka vesipullosta. Siteiden tarkistus, kenkien kiristys.

Laskimme suht sukkelaan mutta pysähdyimme ihailemaan maisemia muutaman kerran. Aikaa kului n. 45 min. ja siihen päälle pitkä punainen rinne ja olimme lähtöpisteessä. Kylmä olut ei ole koskaan maistunut paremmalta kuin siellä maistui.
Tässä yksi kohta melkein alusta.

Lopuksi vielä lyhyt pätkä yhdeltä punaiselta rinteeltä, kuvattu kello kymmenen nurkilla. Tämä on kaikille niille jotka sanovat etteivät halua mihinkään Alpeille tungokseen laskemaan.

Mainokset

21 comments on “Back to black

  1. Tuija sanoo:

    Ääh, kai mun on pakko ruveta orientoitumaan niin, että menisin lasketteluoppiin. Muulla perheellä on omat välineet ja he viilettävät suvereenisti, minä olen vaaraksi sekä itselleni että muille. Tahdon koko ajan Alpeille ja tahdon kokemaan ne myös käsikopelolla tai suksituntumalla. Nih. Porukkaa saa olla kuinka paljon vaan, ei haittaa, kyllä sinne mahtuu, itse vuoret pistävät hiljaiseksi ja antavat rauhan. Aamen. :)

  2. MaaMaa sanoo:

    Nonni, pitää lähteä suksi- ja monokauppaan heti! Ja varaamaan matka Ranskan Alpeille!

  3. Violet sanoo:

    Tuija; kyllä se nyt noin on.
    Käsikopelolla käsittää paremmin, suksituntumalla oppii itsestäänkin.
    Juuh, sinne totta vie mahtuu. Vaikka ajoittain joissakin jonoissa voi olla sakkia niin kummasti se kansa hajaantuu niin ettei tosiaankaan harmiksi asti ole. Eikä niitä edes HUOMAA kun nauttii omasta olostaan.
    Menee ihan filosofiseksi mutta kyllä, sen rauhan takia minäkin…ja siksi kun mua isompi panee minut oikealle paikalle, antaa mittasuhteet.

  4. Violet sanoo:

    Maamaa; ei hullumpi idea! Ja hei, muista että paikan päältä voi vuokrata tai ostaa, uusia ja käytettyjä. Paikkoja ja vaihtoehtoja on vaikka kuinka!

  5. Nimetön sanoo:

    Vau… taidat olla hurahtanut ;) Ja mikäs sen parempi hurahtamiskohde…

  6. minjo sanoo:

    Uskomattomia nää sun kuvat, filmit ja kertomukset! Kuulostaa täydelliseltä lomalta! Kiva kuitenkin, että oot taas kotona ja tulee näitä postauksia. :)

  7. Apua, olet hurjapää!

  8. Linnea sanoo:

    Vähän toisenlaiset haasteet ja maisemat kuin Hervannassa aikanaan 80-luvun hurjina vuosina. :-)

  9. Tuija sanoo:

    Minulla on suuri sama olo Alpeilla. Siis, että ne pistävät asiat ja minut oikeaan mittakaavaan, suhteuttaa oikein, rauhoittavasti. Panevat kunnioittamaan ja olemaan ihan hissukseen.

    Välillä leikin täällä koti-Suomessa, kun Alppi-ikävä iskee, että puiden takaa kohoavat pilvet ovat vuorenhuippuja. Tulee jännä olo. :)

  10. pikkujutut sanoo:

    Voi jestas, nyt matkakuumepiikki kohosi punaiselle. Sitä matkaa ennen nautiskelen näistä kuvistasi.

  11. Niina sanoo:

    Upeaa ! Itse olin ekaa kertaa laskettelemassa ja vaan Vuokatin vaaraa alas .. mut toi missä te käytte (pääsette käymään!) … uskomaton paikka!

    Kiitos näistä videoista aina ! Pääsee kurkkimaan itsekin matkaan mukaan.

  12. Liivia sanoo:

    Toka kuva hieno!

    Olen niin iloinen, että teillä oli noin hyvä reissu! Kiitäs myös postista:):)

  13. Mei sanoo:

    Oih ja voih, miten kaunista. Olet onnen tyttö. Ja rohkea! Pärjääkö tuolla (punaisille rinteillä) jos viimeisestä laskettelusta on hmm.. 21 vuotta?

  14. Violet sanoo:

    Nimetön: ehdottomasti kyllä, olen hurahtanut!

    minjo: kiitos kiitos, ihan joka sanasta. Kyllä on kiva taas kirjoittaakin ja lukea muita.

    Gabriela: taidan olla jossakin mielessä joo. Ja yllytyshullu ja sen päälle haluan vielä näyttää itselleni. (Ja miehelle hiukan kans;-))

    Linnea: muistelen että tÄstä oli puhetta joskus aikaisemmin…määhän siellä kans laskin kovastikin, oli oma kaappi ja kausikortti. Oli ne aikoja. Tuli tuollakin mieleen ne hissimiehet ja miten siellä aina pauhas musiikki;-)

    Tuija: siellä tulee yhtäaikaa pîeni ja toisaalta hyvin suuri, suorastaan kaikkivoipainen olo.

    pikkujutut: sori!

    Niina: miltä tuntui eka kerta? Innoistuitko?
    Mää en ole Suomessa laskenut kun siellä Hervannassa (heh) ja HImoksella kai kerran, sitten muistaakseni Isosyötteellä muutaman kerran.
    Paljonkos muuten on autolla Hesasta Lapin rinteille?
    Puhuin vaan autossa miehelle että tää meidän ajama n. 700-800 kilometriä on sittenkin aika vähän!

    Liivia: Kortti siis perillä, hyvä!

  15. Violet sanoo:

    Mei: Chamonix’n alueella on eri keskuksissa valtava määrä hyvin eri tyyppisiä punaisia rinteitä ja sanoisin että toisissa pärjää, toisissa ei. Tai riippuu tietysti monesta asiasta, myös lumitilanteesta ja rinteiden kunnosta ja kaikista eniten tietysti laskijan taidoista!
    Mulla oli 15 vuoden tauko ennen kuin 40-vuotiaana aloitin siis uudelleen. Muutaman tunnin jälkeen tuntui ettei mitään taukoa ole koskaan ollutkaan. Ilokseni muuten panin taas merkille tuolla että meitä hiukan vanhempia (tai oikeastaan vielä vanhempia, n. 50-60-vuotiaita) on paljon.
    Ja hiivatti: mitä vaativampi rinne niin minusta näytti että sitä enemmän se veti vanhoja partoja puoleensa:-)
    Olisko siinä jotain samaa kuin maratonissa???
    En mää olisi varmaan alle kaksikymppisenä edes uskaltanut kokeilla mitään mustaa…

  16. Niina sanoo:

    Sehän oli ihanaa ! Alku oli paha; mies vei mut ison rinteen puoliväliin ja mähän kaaduin heti kun vaan läksin. Tajusin, että en voi yksinkertaisesti mennä harjoittelematta. Panikoin, kun en saanut pysähtymään kun kaatumalla. Jalkoihin sattui ihan saakulisti kun oli kiristänyt monot ihan_liian_kireälle. Ajattelin, että tähän jäi. Ei ole mun juttu enkä laske enää ikinä.
    Sitten mentiin neuvoa antaville siidereille rinneravintolaan ja kokosin itseni.
    Menin harjottelemaan löysin monoin ihan vauvarinteeseen. Sitten tenavarinteeseen joka oli IHANA. Loiva ja just sopiva. Pujottelin dumlen pehmeitä mainoskeppejä ja laskin porttien alta mitä sinne oli muksuille laitettu.
    Sitä menin melkein koko päivän , se oli ihanaa ! Siinä oli myös hyppyri !

    :D Vaikka poika sanoi,että se ei ole mikään hyppyri ja nauroi kaverinsa kanssa mulle (noi isot pojathan laski pari pvää siellä ihan omatoimisesti, Verneri on hyvä laskettelemaan ja kaverinsa mukana vielä nii siellä ne viiletti)…

    Kyllä mä innostuin ja tykästyin !

  17. mp sanoo:

    Tervetuloa takaisin! Olen kerran ollut Itävallan alpeilla kesällä ja koko ajan kaipaan takaisin. Ja arvaapa millainen vaikutus näillä sinun postauksillasi on taas ollut? Lapsena taisin olla vähän kuin se arempi poikasi: epäröivä ja sen verran äidin helmoissa viihtyvä, ettei minusta koskaan tullut laskettelijaa edes yhden kokeilun verran. Vuoret ovat aina olleet minulle vaeltamista, ei ”hurjapäisyyttä” varten. Pitäisiköhän sitä lopultakin aikuistua ja uskaltaa kokeilla jotain uutta, harmittaa huomata kieltävänsä itseltään elämyksen vain typerien lapsena opittujen arkuuksien ja totunnaisuuksien vuoksi.

  18. Violet sanoo:

    Niina: hihittelin ääneen täällä, kuvailit niin elävÄsti.
    Hyvä ettet heittänyt kirvestä (tai no, suksia) nurkkaan ihan heti!

    mp: vaikka hurjapâisyys oli sulla lainausmerkeissä niin haluan silti korostaa että mitään hullun temppuja en siellä tee. En mene off piste -alueille (vaikkei sekään tietysti mitään suoraa kuolemantuomiota tarkoittaisi).
    Otan riskejä mutta hallitusti, sanotaan niin.

    Pidän tilanteista joissa tulee eteen uusi juttu josta en ole ihan varma onnistunko vai en. Yritän – ja yleensä olen onnistunut. Useasti mietin miten paljon olisin menettänyt hienoja elämyksiä jos olisin sanonut: ehei, en minä nyt enää tässä iässä, menkää te vaan, minä istun rinnekahvilassa ja täyttelen ristisanoja….

    Toivon että päätät kokeilla.

  19. Maria sanoo:

    Hiano pipa sulla! Mä en tiä mikä siinä on,mut toi vaan ei oo mun laji…Nimim.kerran Levin lastenrinteen laskenut.Nytkin ois mahkuja,kun lähdetään pe Rovaniemelle,mut murtsikaks kyllä menee!Ihanat kuvat ja maisemat kyllä.

  20. Violet sanoo:

    Maria: kiitti vaan, pipa on super lämmin, siinä on vuori ja kaikki. (Liiankin lämmin oikeastaan, hyvä vaan kovassa tuulessa).
    Joo, ei kaikki oo kaikkien juttu!
    Pääasia kun tietää mikä on se oma.
    Murtsikkahan on hianoo, muisteles vaikka meidän Näkötorni-reissuja:-) (eiku ei, älä niitä muistele, tulee verenmaku suuhun!)

  21. Katja sanoo:

    Maailman katolla olette olleet. Ihan huikeita kuvia ja sinisen sävyjä. Minulta tuo maailma jää ikuisesti puuttumaan, en osaa kaivata, aavistaa osaan. (Kärsin korkeankammosta niin – pelkkien kuvienkin välityksellä.) Mutta te takuulla nautitte meikäläistenkin edestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s