Kehitystä



Ensimmäiseksi laitan tänä aamuna kello 8 ottamani kuvan. En huomaa siinä mitään eroa eiliseen. Ehkä maanantain ja perjantain kuvat jo erottaa toisistaan.

Viikonloppuna kävin läpi valtavan määrän papereita. Omia juttujani yliopistoajoilta, lasten koulupapereita ja vanhoja kirjoja. Tyhjensin pahvilaatikoita ja heitin pois seitsemän jätesäkillistä paperia. En toiminut summamutikassa vaan hyvinkin harkiten. Jokaista piirustusta tai tekstiä ei voi säästää, mutta paljon on säästettykin jos on heitettykin. Pienempi poika katselee omia vanhoja tuotoksiaan erityisen mielellään. Hän puhuu ajasta ”kun oli vielä pieni” ja naureskelee huvittuneena sille miten ei vielä osannut sitä tai tätä. Minä en naura, minä tunnen suurta helpotusta ja riemua kun saan konkreettisesti nähdä miten hän on edistynyt ja kuinka vielä muistan miten vaikealta ja toisinaan melkein ylivoimaiseltakin asiat ovat tuntuneet. Lapsi on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, eikö se ole aivan ihanaa! Asiat ovat kehittyneet hitaasti mutta kiire ei ole mikäli minulta kysytään.

PS. Löysin myös tuon aasikuvan kolmen vuoden takaa. Rakastan sitä. Siinä on tuon lapsen koko luonne näkyvissä. Se miten hän on auki kaikelle, luottaa, antautuu uudelle, hänen tietty näyttämisenhalunsa, hurvitteleva mielensä, kaikki.

Mainokset

10 comments on “Kehitystä

  1. -Kusse- sanoo:

    Missäs noin ihanilla aaseilla on ratsastettu?

  2. vilijonkka sanoo:

    Mitä pelottomuutta hänessä onkaan!

    Papereiden selvittelyä on tässäkin osoitteessa luvassa. Kolmeen vuoteen en ole käynyt lasten koulupaperikasoja läpi, vaan ne ovat levittäytyneet vaatehuoneen hyllyille, komeroiden yläkaappeihin jne. Pahimpia ovat askartelut, niitä löytyy kuutiokaupalla, mutta ne on heitettävä pois niin etteivät lapset ole itse näkemässä. Muutaman (litteän) voi säästää, mutta sellaiset 5 vessapaperirullan muodostamat viritykset lentävät taatusti pois.

  3. Violet sanoo:

    Kusse; poika oli luokkansa kanssa jossakin eläintilalla. Tuo oli ensimmäinen kerta kun näki aasin noin läheltä.

    Vilijonkka; joo kato tossa pitää näyttää että hän ”nukkuu” aasin selässä;-)
    Opettaja kertoi että poika oli ihan hulluna aaseihin siellä. Muut menivät tutkimaan jo muuta mutta tämä taputteli aaseja ja pyysi vielä päästä selkään jne.

    Heh, juuri nämä vessapaperiaskartelut…ja sellaiset. Paljon on juttuja jotka ovat oikeastaan opettajan tekemiä, jos ymmärrät. Koko luokalla täsmälleen sama kun on sanottu että nyt pitää tehdä näin. Semmoisia en säästä.

  4. Nina sanoo:

    Aivan ihana tuo aasikuva! Tuollaista heittäytymistä ja luottamusta kun osaisi vielä…

  5. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Valloittava tunnelma aasikuvassa!

    Juuh, askartelut. Yhdessä vaiheessa meidän kolmen koulussa oli paperimassavillitys ja kaikki kiikutti kotiin jotain metrisiä liskoja sun muita, jotka sinänsä olivat ihan hienoja, mutta, mutta…

    Minä olen aika hyvä heittämään pois, mutta mulla on kavereita, joilla yhä tallessa yliopisto ajoilta luentomuistiinpanoja. Jos vaikka joskus tarvii.

  6. Maria sanoo:

    Pakki on best! Ihana kuva.Meilläkin on jo kasa ”askarteluja” joita on väkerretty seurakunnan kerhossa.Kaikenlaista paperipalloa ym.vaikuttavaa.Viimeksi neiti tosi piirsi sormi -ja puuväreillä AIVAN ihanan kukkataulun.Unikoita ovat.Se on jo kehystettynä seinällä enkä voi kulkea ohi sitä katsomatta.

  7. Violet sanoo:

    Nina; sa muuta. Kaikki ei kyllä osaa lapsenakaan eikä se tietysti ketään sen huonommaksi tee. Mun esikoinen ei kuuna päivänä heittäytyisi noin aasin selkään mutta hänellä on sitten muita vahvuuksia;-)

    Lempi; mutta mutta, niin…
    No justiin nämä yliopistomuistiinpanot! Kassillinen meni paperinkeräykseen.

    Maria; ja ”Pakilta” ei puutu edes pakki;-)
    Tottahan jotakin säästettävä on, ihania ne ovat. Toivottavasti määkin kohta näen unikkotaulun.

  8. Martta sanoo:

    Ihana aasikuva! Me aina hevosten kanssa jumpattiin noin, mutta sitten juuri mun hoitoponi hermostui tuosta ihan kamalasti ja ponnylta rupesi aina perä nousemaan. Tavaroita muuten selvitelty täälläkin, oikein laatikkokaupalla, marraskuussa lähettämäni laivarahdit nimittäin saapuivat.. Pakollista kevätsiivousta siis. Tsemppiä raivaukseen, ihanaa kyllä järkätä lisää tilaa.

  9. Nimetön sanoo:

    juu teen tuota karsimista myös aika ajoin. Vaikeaa mielestäni, mutta kyllä sieltä aina ne aarteet erottuu kuitenkin. Ihana kuva ja hauskaa, miten yksi valokuva kertoo niin paljon. Onnea ihanasta pojasta…

  10. minjo sanoo:

    En tiedÄ, miten ranskankielisellä puolella on, mutta täällä koulujuttuja pitää jostakin vuodesta asti (olikohan 7-luokalta)säästäâ seuraavat muistaakseni kymmenen vuotta, jotakin mahdollista tarkistusta varten, jolloin ne kaikki on oltava esittelykunnossa. Tuli vain mieleen. Odotan jo kauhulla sitä, ettâ kaikki pitää säästää. Heitän helposti pois ja joka vuoden jälkeen kun lomaa on hiukan kulunut (lue – lappusia säÄstelty tunnesyiden vuoksi), raivaan kaikki ylimääräiset pois. Just tuo jos on niin valmiiksi open tekemäâ/ ohjaamaa niin ei paljon näy lapsen kehitys kaikessa edes… Sitten taas on niitä, mitä en laittais pois mistÄÄn hinnasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s