Väri


Muutama päivä sitten ostin itselleni kauniin värisen huivin. Semmoinen huuruinen violetti, harmahtava, haalea. Sävy josta moni on sanonut että aivan minun värini, sävy joka on kovasti mieleeni. Mutta ei perhana, en voinut pitää sitä. Kun katsoin peiliin tuntui siltä ettei minulla ole enää omia värejä ollenkaan, että naama venähti kuin pullataikina. Katselin sitä huivia kaksi päivää ja menin vaihtamaan mustaan. Kun panin sen kaulaani oli kuin olisi kotiin tullut. Minulla oli taas silmät ja kulmakarvat, naama hoikistui sellaiseksi kuin olen sen kuvitellut olevankin.

Näin joku aika sitten tv:ssä mielenkiintoisen ohjelman, valitettavasti en kokonaisuudessaan. Se liittyi väreihin ja käsittääkseni tarkemmin sanottuna näihin värianalyyseihin jotka olivat kai ainakin joku vuosi sitten aika huudossa. Mutta siinä mentiin vielä pidemmälle ja näytettiin miten ihmiset voivat myös fyysisesti tuntea värit. Koehenkilöt saivat jonkun värisen pienen liinan päänsä päälle ja heitä pyydettiin kuvailemaan mitä siellä on. Melkein jokainen onnistui. Ainakin he pystyivät sanomaan onko siellä kylmä vai lämmin sävy, useimmat pystyivät sanomaan värin aivan tarkasti. Koska olen kovin epäileväinen lähes kaikkea kohtaan mietin voiko se olla totta vai oliko kyseessa huijaus. Toisaalta koin itse melkein saman näiden huivien kanssa: musta huivi tuntui hyvältä – sen lisäksi että se minusta näytti paremmalta.

Useimmilla meistä on värejä joissa tunnemme olevamme enemmän oma itsemme kuin joissakin muissa väreissä. Sitten on lohtuvärejä ja voimavärejäkin. Joillekin on aivan sama mitä päälleen heittää, ei mitään eroa viihtymisessä. Sitten on niitä jotka käyttävät niitä värejä jotka sattuvat kulloinkin olemaan muodissa. Itselleni on vuosien kuluessa tullut hyvinkin selväksi mitkä ovat ”minun värejäni” mutta sitä en osaa sanoa ovatko ne muiden mielestä minulle sopivia. Siitä en välitä koska itselleni ”väärissä” väreissä minulla on niin epämukava ja tukala olo etten niitä pidä vaikka mikä muoti sanelisi tai värikonsultti vakuuttaisi ne ainoiksi oikeiksi. Mutta….sitten on näitä värejä joiden kanssa seilaan. Esimerkkinä tämä huivijuttu.

Onko sinulla omat värit joissa selvästi viihdyt paremmin? Miten suhtaudut värianalyyseihin?

PS. yläkertamme on taas varsin värikäs. Joka hiivatin paikassa on vaatteita pinoissa, kasoissa, läjissä. Minun, hänen, heidän.

Mainokset

30 comments on “Väri

  1. Liina sanoo:

    Mustassa olen kotonani. Ollut siitä asti, kun sain itse päättää, mitä väriä päälleni puen. Se tekee kasvoistani tavallistakin kalpeammat, mutta lieneekö tuolla väliä. Harmaakin on hyvä, samoin vaalea farkunsininen – tumma farkunvärinen epäilyttää! Viininpunaisesta ja malvasta/luumusta pidän ja niissäkin on hyvä olla.

    Mutta keltainen! Ei ei ei. Näytän meritautiselta ja olokin on sellainen. Samoin pastellisävyt, auts. Lilasta pidän, samaten turkoosista ja tietystä vihreästä, mutta ei vaatteina. Tontunpunainen saa naamani hehkumaan terveenä, mutta olo ei ole kotoisa. Viime aikoina olen varovaisesti tutustunut tumman suklaanruskeaan ja toisaalta sellaiseen maitokahvin väriseen.

    Näinkö kompleksinen suhde minulla on väreihin? En ollut tajunnutkaan.

  2. Violet sanoo:

    Liina; paljon on niitä jotka sanovat mustasta (ja valkoisesta) että ne ”syövät” värit kasvoilta ja tekevät kalpeaksi jne. Omalla kohdallani en tällaista huomaa kummankaan värin kohdalla ja jos joku muu on sitä mieltä niin ei voi sitten mitään. Kalpeus on sitä paitsi kaunista.

    Tuo ”mutta ei vaatteina” on mullakin totta monen värin/sävyn kanssa. Tai sitten ”mutta ei minulla”.

  3. Tiina sanoo:

    Mielenkiintoista pohdintaa väreistä. Huomaan itse, että vaatteissa tietyt murretut sävyt jäävät kaappiin mutta kirkkaina pidän niistä kovasti. Luulin pitkään, että vihreä ei ole minun juttuni kunnes tajusin, että ongelma on ei ole vihreä vaan tietyt vihreän sävyt. Esimerkiksi armeijan vihreä villapaita ei vain tunnu hyvältä päällä mutta tietyissä kirkkaan vihreissä viihdyn. Vaaleat pastellitkaan eivät miellytä vaatteissa lukuun ottamatta sinisen sävyjä. Yritän pukeutua sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä päällä. Siitä sopivatko ko. värit minulle, en osaa sanoa mitään.

  4. Pariisin Margarita sanoo:

    Pidän paljon väreistä. En ole koskaan ollut värianalyysissä, mutta tiedän, että minulle sopivat parhaiten kylmät, kirkkaat sävyt. Jonkun opuksen mukaan tein kerran itse ns. vuodenaikatestin, joka antoi tulokseksi talven, eli juuri nuo kirkkaat kylmät sävyt. Ihonvärini on oliivi, joten mielestäni nuo sävyt sopivatkin juuri minulle. Jos laitan päälleni murrettuja sävyjä, etenkin beigeä, hukkuvat kasvoni sinne jonnekin sen vaatteen sekaan. Minun on vaikea löytää varsinkin talvisin oikean sävyisiä vaatteita mustaa lukuunottamatta. Iloitsen keväisin, kun kauppojen vaatevalikoimiin ilmestyy enemmän kirkasta sinistä, fuksiaa, valkoista ja punaista. Harvoin pukeudun täysin voimakkaan värisiin vaatteiisin, housuni ovat yleensä aina tummansiniset tai mustat. Sen olen huomannut, että punainen toimii itselläni sellaisena ”boosterina” – hyvä väri, kun tarvitsee lisäannoksen rohkeutta ja itseluottamusta.

  5. Pilvitarha sanoo:

    Olen ihan hirveän kankea värin vaihtaja mitä vaatteisiin tulee. Välillä kyllä yritän vaihtaa väriä mutta ne kokeilut jäävät kyllä kaappiin roikkumaan. Vaikka sisustuksessa olisi mitä räiskettä, niin päälläni on hirveästi harmaata. Semmoista lämmintä harmaata, mikä tahansa harmaan sävy ei käy. Esimerkiksi liian ruskea harmaa ei käy, eikä liian vaalea, eikä kalsenvihreään tai violettiin taittava. Olen kasvoiltani semmoinen aika mitäänsanomaton, tavallinen, mutta tumman harmaan paidan kanssa piirryn jotenkin paremmin esiin, luulen. Ja jämäkät silmälasit auttavat myös. (Kesäisin heittäydyn villiksi ja käytän piilolinssejä).

    Muita hyviä ovat armeijanvihreä, raidat (raitojen suhteen ei ole värillä niin väliä), valkoinen. Kaapista löytyy kyllä muutakin mutta nämä ovat ne luottojutut.

    Farkkujen suhteen edustan tummansinistä koulukuntaa. Ja mitäs vielä… No, sinapinkeltaista rakastaisin, mutta se saa minut näyttämään sinapinkeltaiselta mikä ei ole kauhean viehättävää. On tämä selkeästi hyvin tärkeä juttu, vaatehan tulee iholle, miten sitä väriäkään voisi olla tuntematta?

  6. Pilvitarha sanoo:

    Ai juu, sadepäivän kunniaksi on vielä ilmoitettava että kumppareiden paras väri on keltainen, ja sateenvarjo saa olla mielellään mahdollisimman värikäs :)

  7. Merruli sanoo:

    Miltei väri kuin väri käy, kunhan sen sävy on murrettu, taitettu. Kirkkaat perusvärit eivät tunnu omilta. Valkoinen on minulle vaikeampi kuin musta. Violetin, harmaan ja vihreän sävyt ovat ehkä eniten edustettuina vaatekaapissani. Punaista ei tällä hetkellä löydy, vaikka punaisten sävyjen kausia on ollut.

  8. maijanmaja sanoo:

    Värit, lempiaiheeni! En ole koskaan kovasti miettinyt ja analysoinut värejä (paitsi joissakin kuvataiteen väriopinnoissa), edennyt fiilispohjalla niin pukeutumisen kuin sisustuksen suhteen. Mulle on aika yhdentekevää mitä lapsilla on päällään, kunhan värit sopivat yhteen. Printtipaidat ei ole meillä (=minulla) oikein suosiossa, niissä kun on useimmiten typerien kuvioiden lisäksi käsittämättömiä väriyhdistelmiä.
    Viimeiset 10 vuotta olen ajatellut (tai siis tuntenut:) ) ettei sininen sovi mulle, mutta onneksi olen viime kesästä lähtien uskaltanut ruveta kokeilemaan sen eri sävyjä. Keltaisenkin ”löysin” viime kesänä.
    Tällä hetkellä karsastan vain pastellivärejä, korallinpunaista (tosin huomaan katselevani sitäkin jo vähän toisin), neonvärejä ja beigeä. Ostin uuden takin ja se ei ole beige, vaikka mieheni väittää! Värimieltymyset siis hyvinkin muuttuvat itselläni.
    Värianalyyseihin olen suhtautunut huvittuneesti ja jopa ylenkatsoen, mutta joutunut vähän lieventämään näkemystäni viime aikoina. Mulle on nimittäin käynyt muutaman kerran samoin kuin sulle huivisi kanssa. Että joku hyvä väri on ”pettänyt”. Sitä vaan en oikein tajua, että muutamat sitten kieltäytyy lempiväreistään vain koska joku on sanonut, että ei sovi sulle. Samoilla linjoilla siis sun kanssa. Tulipa pitkä kommentti, pahoittelen..

  9. maijanmaja sanoo:

    Ai juu, unohdin, että uskon kyllä tuohon värin tuntemiseen. Eri asia sitten sellaisilla ihmisillä, joille väreillä ei ole niin merkitystä.
    Ja tulipa mieleen vielä sekin miten eri tavalla samat värit voi eri ihminen nähdä. Että onko se harmaa nyt violettiin vai vihreään menevä.

  10. junika sanoo:

    Mulle värit on aina olleet tärkeä ja fyysinen kokemus. Voin huonosti tietyissä väreissä, ahdistus menee ihan solutasolle. Ja toisissa väreissä on aina kotoisa olo. No, ehkä ei ihan aina, mutta silloin kun niissä on hyvä olo, tuntuu normaalilta.

  11. Violet sanoo:

    Tiina; Juu, väreissä on sävyjä. (Keksin tässä pyörän taas!)
    Mielipideasioitahan ne on mikä kenellekin sopii> Ei sitä kai niin kannata muilta kysellä.

    Margarita; kyllä vaan, väreihin yhdistetään kaikenlaista, tietyt värit koetaan energisemmiksi jne…paitsi että tämäki on sitten vielä kulttuurisidonnainen juttu;-)

    Pilvitarha; oi kun alkoi tehdä mieli nähdä millainen on sellainen kuvailemasi mitäänsanomaton naamanväri. Mistäs sen tietää vaikka se olisi juuri sellainen mitä puolet maapallon naisista hinkuaisi itselleen!

    Tumma harmaa (kunhan ei ole tasainen, platku ja on kylmä sävy) tuo minunkin naamani esiin.
    Harmaat ja musta ovat mielestäni hyviä kesävärejä. Ja muutenkin.

    Merruli; aloin miettiä tunnenko ketään joka pukeutuisi kirkkaisiin perusväreihin. Ei tule mieleen. Minulle ne ovat liian ”reippaita”. Jotenkin liian ”urheilullisia”.

    maijanmaja; tuosta että minkävärinen joku juttu on voikin muuten saada oikein aimo riidan! Kyllä siinä herrrrmo menee kun toinen ei näe että joku on oikeasti vaikka vihreä ja inttää vaan että eiku ruskea.

    junika; Olen tuon huomannut itsellänikin että voin huonosti tietyissä väreissä mutta sen näkemäni ohjelman perusteella minua alkoi kiinnostaa etttä ”toimiiko se” myös silloin kun en itse näy mistä väristä on kyse?
    Miten sinulla, osaatko sanoa? Entä että mihin se perustuu?

  12. Suklaasydän sanoo:

    Minä tunnen oloni kotoisaksi mustassa (vaikka se ehkä onkin epäsopiva väri näin kalpealle ihmiselle) ja sen värisiä vaatteita tulee ostettua liikaakin, ruskeassa, petrolin sinisessä, harmaassa ja tietyissä vihreän sävyissä. Myös lämmin oranssi on kiva ja kotoinen, vaikkei ole sävyiltään minulle paras. Murrettuja värejä. Kammottavimmat värit vaatteissä ovat puhdas valkoinen (näytän siinä aivan sairaalta porkkanalta, koska se saa ihoni näyttämään vielä kellertävämmältä) sekä suurin osa haaleista väreistä (pastellit, puuterisävyt sekä varsinkin vaalea keltainen!). Violetista en oikein tiedä. Tein violetin heräteostoksen Marimekolla taanoin, mutta en ole vielä kokeillut millaisen olon tuo vaate minulle antaa. Värillä on väliä, se on selvä.

  13. Suklaasydän sanoo:

    Ja tietyt siniset petrolin lisäksi ovat OK. Turkoosista pidän kovasti. Liian vaaleita sävyjä kaihdan kaikissa väreissä.

  14. Mirva sanoo:

    Ehdottomasti sininen. En tiedä sopiiko se minulle edes, mutta tunnen siinä oloni kotoisaksi. Ja musta, se myös. Valkoisen sävytkin, vaikka lapsen kanssa ovat kovin epäkäytännöllisiä.

    Kotiin olen viime aikoina alkanut kaivata enemmän värejä, vaikka kesää kohti sininen kyllä taitaa vetää voiton silläkin saralla.

  15. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Minen taas pysty pitämään ollenkaan mustaa. Yksi takki minulla on, jossa on harmaa/musta kalanruotokuosi ja se ok ja yhdet mustat talvisaappaat, siinä kaikki.

    En tiedä, miksi, mutta musta tuntuu minusta ahdistavalta itseni päällä ja muittenkaan vaatteissa en siitä erityisemmin välitä. Minä tykkään ennalta-arvaamattomista väriyhdistelmistä – siis semmoisesta, että noin vaan ei tulisi laittaneeksi just niitä värejä yhdessä ja sitten huomaakin, että ne sopii just.

    Keltainen on kyllä vaatevärinä haastava. Sitä mulla ei oo kun yhdessä nahkavyössä. Ja sävy on just eikä melkeen oikea – mulle.

  16. Kati sanoo:

    Täällä ilmoittautuu myös yksi mustan ystävä. Mustassa on vain hyvä olla (ruskeat ja harmaat toimivat myös). Yleensäkin viihdyn tumman laidan väreissä. Paitsi en violetissa. Minulla on yksi violetti neuletakki ja voi että siinä tulee vaikea olo, ihan kuin olisin ottanut jonkun toisen ihmisen vaatteen päälleni. Kirkkaat, lämpimät värit tekevät minusta ihan kaurapuuronaamaisen, sitten taas tosi räikeät kirkkaanvihreät, fuksianpunaiset, koboltinsiniset taas sopivat hämmästyttävän hyvin. Samoin ihan puhdas valkoinen sopii, mutta itse en oikein siinä viihdy.

    Eli ilmeisesti olen värianalyysien mukaan talvi, sellainen kalpea talvi. No, en mä oikein osaa ottaa niitä kaikkein simppeleimpiä värianalyysijuttuja kovin tosissani, vähän vetelevät mutkia turhan reippaasti suoriksi. ;) Mutta saa niistä ehkä jotain osviittaa, jos tuntee olevansa hukassa väriensä kanssa. Tosin munkin mielestäni tärkeintä on se, että värissä on hyvä olla, yleensä silloin se todennäköisesti sopii muutenkin.

    Tuli muuten noista värianalyyseistä mieleen naapurinrouva joskus 80-luvulla. Hän oli aina ollut blondi ja pukeutunut mustiin. Hän kävi sitten värianalyysissa, värjäsi hiuksensa punaisiksi ja uusi vaatevarastonsa kokonaan. No, vuoden päästä rouva oli jälleen blondi ja vaatteet mustia ja hyvä niin, koska niissä kys hlö oli selvästi enemmän oma itsensä. ;)

  17. Suklaasydän sanoo:

    Unohtui kommentoida tuohon värianalyysiasiaan. Koulussa kerran jollain kurssilla kävi henkilö kertomassa yrityspukeutumisesta ja hän teki myös värianalyysejä. Olin ainoa henkilö koko kurssilla, josta hän ei pystynyt sanomaan mitä vuodenaikaa edustan. Ehkä värejä kokoilemalla olisi selvinnyt, mutta kurssilla ei perehdytty kuin pintapuolisesti asiaan. .

  18. anne sanoo:

    Värit! Ne on elämää! Olen pienestä asti rakastanut värejä ja sain
    aikuisena kerran kortin äidiltäni jossa oli tuo ”Värit on elämää” teksti.
    Alemmilla luokilla koulussa muilla oli vielä keväällä reilusti jäljellä väriliituja kun minulle opettaja osti monet kun aina loppuivat.
    Vaatteet ja värit: Mustaa vieroksun ja mustassa näytän ihan oudolta
    ja paljon vanhemmalta, muille musta sopii mutta ei minulle! Saappaat
    on mustat ja ballerinat pitää olla mustat samoin sateeenvarjo mutta
    Trench Coat pitää olla beige (miehelläni taas se pitää olla musta ja se sopii
    hänelle). Vaikka värejä rakastan olen vaatteiden väreissä kriittinen ja tiedän
    mikä on minun väri ja missä viihdyn ja mikä sopii. Ne ovat beige, valkoinen,
    luonnonvalkoinen ja jotkut ruskean sävyt ja roosa..määrätty vaaleanpunainen.
    Tunnen värit.
    Punaisessa tulee kuuma. Turkoosi vilvoittaa. (Turkoosista tykkään
    ja joissakin vaatteissa kesä aikaan se sopii minulle)
    Jeans’it täytyy olla tumman siniset (haalistuneet kelpaa myös).
    Oliivin vihreä on värini myös esim. t-paidassa…vihertävät silmät näyttää ihan
    erilaisilta tuossa värissä.
    Tunnen miten sininen väri vilvoittaa.
    Lapsena minulla oli sininen tyyny ja siskollani punainen ja jos ne sattui
    vaihtumaan niin tunsin pimeässä miten oli kuuma ja minulla oli siskoni punainen
    tyyny!
    Kaikista väreistä tykkään muiden päällä ja muiden tavaroissa vaikka omat
    tavarani ja vaatteet täytyy olla määrättyä väriä.

  19. Liina sanoo:

    Kalpeus on kaunista juu, paitsi kun siihen lisätään kroonisesti tummat silmänaluset ja äiti, joka aina nähdessään minut sanoo: ”Voi miten sinä olet taas ihan mahdottoman kalpea!”

    Moni väri on kaunis muiden ihmisten päällä, verhoissa tai vaikka pyyhkeessä, mutta ei itselle puettuna. Mietin tätä kiperää värikysymystä töissäkin ja totean vielä, että kaameimmat värit, joihin pukeutua, ovat minulle kirkas keltainen ja vaaleanvihreä. Haljuuntuisin näkymättömiin, niin sieluni kuin ruumiinikin.

  20. Liivia sanoo:

    Kiitos kysymästä, kyllä mulla omat värit on. Ja olleet aika muuttumattomina monta vuotta. Harmaa, tummanvihreä ja tummanruskea sopivat väreistä parhaiten, mustakin, ja niitä vaatteeni suurimmaksi osaksi ovat. Kesävaatteissa on valkoistakin. Sinappi, savunsininen, farkunsininen ja ruosteenpunainen toimivat tehosteväreinä asusteissa.
    Olen aika konservatiivi, mitä pukeutumiseeni tulee; kerran hyvät kun on löytänyt, niin mitä niitä vaihtelemaan:)

  21. vilijonkka sanoo:

    Ilman muuta värit tuntee iholla! Onhan umpisokeita upeita väritöitä tekeviä taiteilijoitakin, ja sokeita maalaustaiteen ystäviä. Olen oikein lehdistä lukenut!

    Minulla on kaksi samanlaista kasmerehuivia, musta ja kirkuvan punainen, jotka sain lahjaksi. Musta on kahdessa vuodessa jo sopivasti kauhtunut, punaista en tule koskaan käyttämään. Se on taloudessamme edellen vain siksi, että kahtena viime jouluna se on ollut varsin käyttökelpoinen Lucian vyönä!

    Ei vaan käy, punaista en päälleni voi laittaa. Voin fyysisesti pahjoin. Sen sijaan kaappi rönsyää mustaa, valkoista, beessiä, tumman ruskeaa ja piristyksenä vaaleanpunaista sekä oranssia. Näin on ollut ainakin koko 2000-luvun.

    Musta ja valkoinen ovat minusta ne aina turvalliset valinnat. Niissä viihtyy paikassa kuin paikassa, joka tilanteessa ja näyttää hyvältä. Kalpeushöpinät pois, kummankin värin osalta.

  22. Pirkko sanoo:

    Nolona muistelen olleeni kauan sitten värianalyysissa. Värit, joita omakseni väitettiin ovat melkein kaikki niitä, joita en tippaakaan omikseni tuntenut, enkä tunne vieläkään. Musta, rakastamani, julistettiin pannaan. Onneksi raitistuin saamistani opeista, ja kuljen onnellisena mustissani.
    Olen huomannut, että monet valitsevat spontaanisti lempiväreikseen juuri ne, jotka heille sopivat. Toisaalti, voihan se olla niinkin, että kun on tottunut näkemään jonkun jossain määrätyssä värissä, myös näkee juuri sen hänelle sopivana.
    Kun lapseni syntyivät, tunnistin mielestäni kunkin kohdalla heidän oman värinsä, ja jostain syystä jokainen heistä valitsee vielä aikuisinakin juuri niitä samoja värejä. Tätä ei voi selittää edes sillä, että olisin ostanut kullekin juuri ”omanvärisiä” vaatteita. Perivät useimmat vaatteet toisiltaan, eikä ”omanvärisiä” lastenvaatteita ollut aina ostettavissakaan.

  23. Niina sanoo:

    Minä olen ollut värianalyysissä kauan sitten. Se maksoi 400 markkaa (siis markkaa), joten siitä on jo aikaa. Mun äiti yllytti minua siihen vaikka sanoin, että on ihan sama käytän sitä väriä mistä pidin.
    No se tulos oli talvi, aurinkoinen talvi (siinä joka vuodenaika oli jaettu vielä neljään osaan, siitä se aurinkoinen/valoisa). Tosin kun mulle tehtiin se analyysi ja tulos lähetettiin USAan faksilla vastaus oli että olen syksyn ja talven välimuoto, mutta talveen se kääntyi vaalean ihoni ja hiusten ”tummuuden” vuoksi (en koe olevani kovinkaan tumma). No nämä kirkkaat, puhtaan kylmät värit ei sitten ole yhtään minua. Oikeastaan ainoa väri jota siitä paletista käytän on musta ja harmaa.
    Mitä tulee väreihin, yleisesti pidän kaikista, mutta pukeutumisessa käytän mustan, harmaan, ruskean ja murretun liilan (munakoison) lisäksi lämpimämpiä sävyjä. Pidän mausteisista sävyistä oranssista jne..
    Teini-iän sinisen kauden jälkeen, sininen vaate ei ole väri jota lähtisin ensimmäisenä kaupassa kokeilemaan (farkut esiasia) Pidän kyllä sinisestä mutta en ripusta sitä ylleni. Mutta tietty turkoosi käy sitten taas mainiosti mun väri palettiin.
    Pastelliväreihin suhtaudun varovaisesti, esim. persikanpunainen ei sovi mulle ollenkaan
    Toisaalta minulla on kausia joissa joku väri on enemmän esillä. Siis nyt on se murretun liilanvärinen kausi, mikä seuraavaksi en tiedä vielä
    Kiinnostava aihe tämä värijuttu

  24. katriina sanoo:

    Jotkut ihmiset tarvitsevat kontrasteja. Vaikka olen aika vaalea, silmät, kulmat ja hiusraja ovat kuitenkin tummemmat. Yksivärisessä haaleassa vaatteessa häviävät kaikki muutkin värit. Pitää olla potkua, vaikka huivissa, ja vaihtelua väreissä.

  25. Violet sanoo:

    Suklaasydän: jokaisen kohdalla huomaan yrittäväni ajatella millainen ihminen siellä kertoo väreistään. Haluamattanikin liitän väreihin kaikenlaista. Tulee mm. mieleen tuntemiani ihmisiä jotka käyttävät paljon jotain väriä ja sitten teen liian nopeita johtopäätoksiä: aha, ehkä tämä kirjoittaja on samantyyppinen kuin x kun pitää samoista vÄreistä.

    Mirva: sinun ei sitten paljon tarvinnut miettiä. SIninen on sinun!

    Lempi: kinaamaan on turha alkaa mutta on se musta sentään aika hiano!
    Mietin pidänkö minä noista mainitsemistasi yllättävistä yhdistelmistä. En ole varma. Ehkä joo.

    Kati: hyvin sanottu että tumman laidan väreissä. Kyllä ne mullakin enimmäkseen sitä on. Samoin hyvin kuvailtu että tulee vaikea olo. Entä onko sulle tuttu semmonen rouvamainen olo? Mulle tulee (tulisi) sellainen vaikkapa fuksiassa.

    anne: toi tyynyjuttu on samalla uskomaton ja kiehtova.

    Liina: niin juu, ei se kalpeus totta puhuen niin kovin kaunista ole kuin harvoissa tapauksissa. Kalpeuden vastakohtana ei kuitenkaan tarvitse olla ruskettunut!

    Liivia: no ei suinkaan kannata vaihtaa jos viihtyy.

    Vilijonkka: muistelen että olet kertonut tuosta punaisesta aikaisemminkin. YmmÄrrän.
    Sen perusteella mitä olen nähnyt kuviasi uskon ihan heti että nimenomaan musta ja valkoinen ovat sinulle sopivia vÄrejä.

    Pirkko: olen usein huomannut ajattelevani lapsiani vâreinä. Tai ei nyt noin suorasukaisesti mutta on vain tullut mieleen tietty väri erityisesti esikoisen suhteen. Se on vihreä. Semmoinen tummanvihreä.

    Niina: hyvin monet jotenkin tuntuvat karsastavat pastellisÄvyjä, minä mukaan lukien. Huomaan taas.

    Katriina: multa on usein kysytty olenko vÄrjännyt kulmakarvani kun ne ovat niin eri paria tukan kanssa. Tai niin on sanottu. Sen sijaan ihan samaa pariahan ne on silmien kanssa!

  26. Kati sanoo:

    Violet: Mulle ei tule frouvamainen olo fuksiasta, mutta pastelliväreistä kyllä. Niitä en osaa käyttää kuin ihan vahingossa. ;) Joku sanoi, että tunsi lastensa värit ihan vauvasta. Toi on tuttua. Olen joutunut hankkimaan tälle uudellle vauvalle enemmän vaatteita kuin alkuun ajattelin, koska jotenkin siskon vaatevärit eivät vain toimi. Ihan ovat eri värien tytöt…

  27. Suvi sanoo:

    Värit ovat ehdottoman tärkeitä. Pidän yhtenä elämäni ihanimmista kohteliaisuuksista, kun eräs itseäni yli 20 vuotta nuorempi kuvaamataidon opettaja kerran sivumennen totesi, että ei ole koskaan nähnyt minulla kuin täydellisesti toisiinsa ja minulle sopivia värejä… Oi, hän ei tainnut ymmärtää, miten hienolta se tuntui :-)

    Olen muuten synesteetikko: olen aina nähnyt äänteet väreinä. Olin lapsena aika hämmästynyt kun tajusin, etteivät kaikki niin tee. (Säveliä en näe väreinä, mutta sen sijaan – ihan aiheen sivusta – nyt keski-ikäisenä kun yritin selittää, mitä yhdestä ruuasta puuttui, tajusin, että olen aina aistinut maut ja hajut myös geometrisina tiloina ja syvyysvaikutuksina. Ihminen jonka kanssa kokkasin, katsoi minua hölmönä, kun innoissani selitin, että tää kastike on nyt vielä pystysuora taso, mutta pitäis saada joukkoon jotain, et se aukeis tonne taaksepäin ja syvemmälle… Taisin olla jonkinlaisessa flow-tilassa hauskan yhteiskokkauksen takia – ihan oikeasti en ollut tiedostanut tätä aiemmin, vaikka aina olen maut näin tuntenut. Sen olen kyllä tiennyt ihan pienestä lapsesta, että henkiset tunnetilat tunnen myös fyysiseen tuntoaistiin liittyvinä pintarakenteina – mutta sitä en edes yritä selittää kenellekään, koska se on mahdotonta)

  28. Violet sanoo:

    Kati: pastellisävyt, niin. Vähän liian herttaista minulle.

    Suvi: hieno kohteliaisuus, olisin itse arvostanut sellaista myös.
    Eilen näin bussissa nuoren naisen jota katselin pitkään ja hartaasti. Hänen värejään, tarkemmin sanottuna. Hänellä oli vaaleaa vihreää, sellaista aavistuksen verran mutaisen jokiveden väristä, hänen silmänsä olivat aivan saman väriset, erittäin harvinaiset minusta. Sitten hänellä oli oikein tummaa musteensinistä, sopi yllättävästi ja hienosti tuohon vihreään.

    Tavoitan tuossa jotakin tuttua että aistit maut geometrisina tiloina ja syvyyksinä. Sitten se mitä lopussa hiukan raotat muttet tarkemmin selitä…mulle tulee mieleen asioita joita olen kokenut migreeniauran yhteydessä.

  29. junika sanoo:

    Minä en ole koskaan testannut tuota värien aistimista näkemättä. Koska omalla kohdalla se aistimus välittyy ihan varmasti eniten juuri näköaistin kautta. Lisäksi mulla liittyy siihen myös sen materiaalin struktuuri ja pinnan kovuus/pehmeys ja materiaalin tuntu.

    Olen kyllä lukenut sokeista taiteilijoista jotka tunnistaa värit ja osaa niitä vieläpä yhdistää oikein. Ehkä toisilla se aistimus on herkemmässä? Ehkä sitä pystyy kehittämään?

  30. MaaMaa sanoo:

    Tykkään ’luonnon’ väreistä, en mistään sähköisestä tai luonnottoman kirkkaasta. En ole huomannut, että tuntisin värejä – mutta nyt alan varmasti tunnustelemaan kun tämän luin ;)

    Yksi ystävistäni näkee kaiken väreissä; jokaisella numerolla on hänen mielessään aivan selvä väri. Ja ihmisetkin hän näkee väreinä. Kun hän näki ekan kerran hanin seurassani, hän heti vinkkasi mulle kuiskaten ”sinä ja tuo olette ihan saman värisiä!” :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s