Kirkolla




Tuossa vähän matkan päässä on kirkko. Viikolla kuljen päivittäin sen ohi ja olen nähnyt monet hautajaissaattueet. Kun ohittaa kirkon sunnuntaina jumalanpalveluksen päättymisen aikoihin tulee aina sama mieleen: mikä ilo nähdä ihmisiä yhdessä, puhua kalkattamassa iloisen näköisinä. Jos se on sunnuntaina kirkon jälkeen siinä rappusilla niin se on sitten niin.

Ja toinen huomio: on vielä paljon perheitä joissa lapset puetaan sunnuntaivaatteisiin. Vaikka juuri sinne kirkolle.

Mainokset

13 comments on “Kirkolla

  1. vilijonkka sanoo:

    Ihan yleisestikin Keski-Euroopassa pukeudutaan, toisin kuin (anteeksi nyt vaan) Suomessa tai suomalaiset täällä Pekingissä. Neljän ”eurooppalaisen” vuoden aikana jalostui omakin pukeutumiseni ja lapsieni vaatettaminen. Valitettavasti on myönnettävä, ettei tapa kuitenkaan kunnolla juurtunut, sillä aletaan muistuttaa taas metsäläisiä: lapset lipsukoissa ja fläkkisissä renttapaidoissaan, myös sunnuntaisin. Harmi, sillä kauniisti puettu ihminen on viehättävä. Kansainvälisen koulun käytävillä tunnistaa suomalaiset helposti.

  2. Violet sanoo:

    Vilijonkka: se miksi tuo ”sunnuntaivehkeisiin” pukeutuminen mua ilahduttaa on se että tehdään ero arjen ja pyhän/juhlan välillä, että voidaan jotenkin harjoitella sitä ettei kaikkialle mennä samoissa kuteissa ja että on sääntöjä vaikka kirjoittamattomiakin. Ja että pukeutumalla voi myös kunnioittaa jotakin tilaisuutta/tapahtumaa.

    Mua viehättää myös ajatus siitä että on tapoja joista ei luisteta. JOillekin se on se sunnuntaina kirkkoon mutta voihan se olla muutakin. Näin siinä ohikulkiessani nuoria tai sanotaan isompia lapsia kirkosta tulossa, Harry Potter -kirja kÄdessä, varmasti mieluummin olisivat olleet muualla, mutta oikein hyvä että lapsia viedään vähän muuallekin kuin mihin itse haluavat. Ja hyvin näytti juttu luistavan siinä nurmella kohtalotovereiden kanssa samaan aikaan kun vanhemmat juttelivat vieressä omien tuttujensa kanssa.

  3. katriina sanoo:

    Kiinnitin samaan ilmiöön huomiota Milanossa viime keväänä. Sunnuntaina ajelimme huvikseen ratikalla ympäri kaupunkia. Vanhempia lapsineen oli kävelemässä läheisiin kirkkoihin -hyvin pukeutuneina tietenkin. Meilläpäin niin laittaudutaan vain ylioppilasjuhliin ja vastaaviin kevätjuhliin. Ei sunnuntaisin.

  4. Liivia sanoo:

    Pukeutumista kannatan aina minäkin, vielä kun olisi se piazza missä sunnuntaisin tepastella. Täällä maalla ei todellakaan ole pienintäkään hinkua pukeutua sunnuntaisin, se on se varmin pyjamapäivä meillä, kun ei kerran ovestakaan ulos mennä.
    Mutta kaupunkiin kun lähdetään pukeudutaan aina, oli sitten mikä viikonpäivä tahansa.
    Ja perjantaisin kotonakin. Ei nyt ihan juhlavaatteisiin, mutta tavallista nätimmin. Viikon parhaan päivän kunniaksi.

  5. maria.hyle sanoo:

    Arkea ”nostattaa” välillä ihanasti pukea jotain tosi kaunista päällensä…mietin että meillä varmaan pukeudutaan parempiin just synttärijuhliin,joinain muina juhlina ja nuoret katsovat tarkemmin kun lähtevät töihin tai keskustaan…sunnuntait tahtovat olla ilman erityis tilanteita parhaita ”luumuilu2vaate päiviä.
    Kaunista sinulla siellä kun kaikki kukkii jo noin!

  6. Herranterttu sanoo:

    Kyllä Suomessakin pukeuduttiin sunnuntaivaatteisiin vielä 1940 ja -50 luvulla, vaikka vaatteita ei niin kovin
    paljoa ollut saatavillakaan. Myös maaseudulla miehillä oli sunnuntaisin valkoinen paita (ilman kravattia) ja musta puku ja naisilla jokin nätti leninki.

  7. Violet sanoo:

    Katriina; Italiassa taitaa ylipäätään olla sellainen lasten ”koristelu” vallalla;-)

    Liivia; me käydään koko perheellä aivan äärimmäisen harvoin missään, huomasin taas. Kun ei siellä kirkossakaan käydä. Että pyjamapäiviä täälläkin.

    Maria; olen samaa mieltä tuosta mielialaa kohentavasta vaikutuksesta.
    Joo, tästä tuli nyt pukeutumiskeskustelu (mutta ei se mitään) vaikka se asia joka oikeastaan mut sai kirjoittamaan oli ilo siitä että näkee ihmisten kokoontuvan jonnekin sunnuntaina, että mennään ns. ihmisten ilmoille.

    Herranterttu; totta kyllä, ja varmaan myöhemminkin vielä!
    Eikä sen niin hienoakaan tarvisi olla saati kallista mutta kyllä ilahduttaa silmää nähdä että on vaivaa nähty vähän eikä ihan suoraan sängystä olla liikkeellä.

  8. maijanmaja sanoo:

    Pukeutuminen parempiin sunnuntaina, jes! Kirkon ulkopuolella jutustelu –> yhteenkuuluvuus, ajatusten vaihto, vielä isompi jes! Kumpikin kulttuuri puuttuu Suomesta..

  9. Pilvitarha sanoo:

    Meillä on melkein naapurissa kirkko, jos ei olisi puustoa niin näköyhteys olisi hyvä. Kirkkoväen vaatetusta en ole hoksannut seurata, mutta kellot kuuluvat hyvin meidän vessaan tuuletusputken kautta. Keittiöönkin jos lapset ovat hiljaa.

    *(Poika pääsi sitä kelloa kerran soittamaankin. Karkasi peeveli kerhon tutustumiskäynnillä kellotorniin ja minä tollo kun pääsin perässä ylös asti menin sanomaan että -älä sitten paina sitä nappia!
    -Ai tätäkö nappia? *POMMMM POMMMM POMMMM*

    Voihan sitä joskus tietysti vähän kelloja soitella tavallisen torstainkin kunniaksi :)

  10. Mirva sanoo:

    Upeita värejä kukissa. Oikein tulee haikeus.

    Meillä tyttö puetaan yleensä pyhävaatteisiin sunnuntaisin. Melkein tuntuu ettei tätä edes kehtaa sanoa, kun se tuntuu jotenkin niin vanhanaikaiselta. Tänään ei kylläkään puettu, kun sai valita itse vaatteet. Oli sienipaita päällä, ja kai se on välillä ihan hyvä niin.

  11. Suklaasydän sanoo:

    Belgialaiset (tai ainakin flaamit) ovat niin tarkkoja imagostaan, että jo senkin takia pitää pukeutua kunnolla. Minun mielestäni täällä näkee paljon lapsia, jotka ovat puettu miniaikuisiksi. Värimaailmakin on vaatteissa yhtä tylsä kuin aikuisilla. Toisaalta, makuja on monia…

  12. vilijonkka sanoo:

    Juuri niin, eri vaatteet arkeen ja juhlaan. Kirkonmenojen sijaan käymme konserteissa ja siihenkin rituaaliin meillä kuuluu pyhävaatteiden vaihto. Lapsille selitän juuri tuota tilaisuuden ja esiintyjien kunnioitusta. Kävimme tarkkaan läpi lapsienkin asut ennen konserttiin lähtöä. Mutta tilanne on niin hassu, kun vieressä sitten eturivissä istuu paikallinen verkkarissaan kuuntelemassa maailmankuulua ja kauniissa pitkässä silkkimekossaan soittavaa Hilary Hahnia ja frakeissa esiintyvää englantilaista kamariorkesteria.

    Kun suomalaisyhteisöllä oli mm. kesäjuhlat, jossa oli oikein ministerikin mukana joraamassa tuli kansa sinne crockseissa ja lökäpaidoissaan. Vähän ihmetytti bändin puolesta. Ja yleisestikin.

  13. Violet sanoo:

    maijanmaja; juuri sen vielä isomman jes -asian takia kirjoitinkin. Mikä on luonteva paikka tuollaiselle SUomessa nykyään? Minua kylmää kun en keksi.

    Pilvitarha; mun yksi ystävä soitti Treella erään kirkon kelloja säännöllisesti. Pääsin kerran tapuliin hänen kanssaan. Jännää.

    Mirva; niin, eikö ole hullua että tulee tuollainen olo?
    Pidän siitä että annetaan itse päättää mutten siitä että pelkästään niin.

    Suklaasydän; niin joo, Belgian ja Brysselin väliin ei kyllä voi yhtäsuuruusmerkkiä vetää mutta ymmärrän mitä tarkoita;-) En mää semmoisia pikkuaikuisjuttuja kaipaa ollenkaan.

    Vilijonkka; ymmärrän ihmetyksen. Hassuja tilanteita kyllä. Ei tajua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s