Kävin ulkomailla x 2




Kävin ulkomailla. Hätkähdin kun näin koivikon. Näytti siltä että valkoiset rungot hohtivat hämärässä.

Ihmiset näyttivät samaan aikaan vierailta mutta sitten kuitenkin hyvin tutuilta. Tunnistettavilta siihen tapaan että koko ajan luulee näkevänsä jonkun jonka ennestään tuntee. Tutun joka on vanhentunut koska aikaa on kulunut ja niin vain käy, jonkun joka on muuttunut mutta säilyttänyt ne tunnistettavat piirteensä kuitenkin joiden vuoksi menen harhaan useita kertoja päivässä.

Näin Suomen heräävään kevääseen, ihmisten sokaistuvan kauan odottamastaan ja menevän hiukan kai sekaisinkin. Näin joutsenten tulevan tai saattoivat ne olla muitakin.
Kuljin Pispalan portaissa ja näin että Vaakon nakki saa uuden terassin, että sauna on siinä missä pitää ollakin ja että kissoja on paljon. Haistoin rannassa tervan ja näin pystyyn kuivettuneet auringonkukat. Lempäälä oli toisenlainen kuin muistin mutta parempi ja koskesta nousi kalaa muttei minulle. Elokuvateatteri Niagarassa oli hurmaava mies tiskin takana ja loistava filmi valkokankaalla.

Näin Helsingin joka oli erilainen kuin Tampere ja minulla oli seurana Tanja joka vei mukavaan turkkilaiseen paikkaan syömään ja jaksoi etsiä kanssani talot joissa isovanhempani ovat joskus asuneet. Näin Tallinnan joka vasta erilainen olikin ja tein ystävän kanssa ennätyksen nukkumaanmenon suhteen.

Nyt olen kotona enkä oikein ole kumminkaan. Pitää tutkia kuvia ja panna asiat aikajärjestykseen päässään, kertoa ensin miehelle ja lapsille. Sitten teille myös.

Mainokset

14 comments on “Kävin ulkomailla x 2

  1. maijanmaja sanoo:

    Odotin tätä postausta niin kiihkeästi, etten meinannut malttaa odottaa sisvuston aukeamista! Ettäs tiedät olevasi tärkeä täällä blogimaailmassakin.
    Tuo ihmisten vieraus ja samaan aikaan tuttuus on varmaan hämmentävää. Tai olisi ainakin mulle. En muutenkaan tiedä pystyisinkö muuttamaan Suomesta lopullisesti. Muutaman vuoden breikki saattaa olla edessä syksyllä.
    Ja joo, suomalaiset sekos lämmöstä taas. Lapset yrittää aamuisin lähteä kouluun shorteissa ja t-paidassa ja mä olen kurja, kun en vielä päästä…
    Upeat siniset hetkekin olet näemmä kokenut vai oletko fiksnnut kuvia.

  2. Violet sanoo:

    maijanmaja; onpa hauska kuulla että joku on odottanut. POissa ollessani en vilkaissutkaan tänne päin ja se oli kyllä hyväksi.

    Vierauden tunne tulee (mietin sitä bussimatkan Hesaan ja takaisin) mulle yksinkertaisesti siitä että kun silmä tottuu esim. erilaiseen liikkumiseen, erilaiseen rytmiin (liikenne, ihmisten tavat toimia), eri näköisiin vaatteisiin, taloihin, asioihin reagoimiseen niin jo vuoden tauko tekee sen että asiat näyttävät alkuun oudon erilaiselta. Niinä loman muutamana alkupäivänä tekee terävimmät huomiot. Sen jälkeen tottuu siihen toiseen. Kun taas palaa takaisin kotiin on ihan hetken tunne siitä että asiat ovat toisin (ja ne ovatkin) mutta se menee nopeasti ohi.

    Alkuvuosina se oli hämmentävämpää kuin nykyään. Nyt yritän keskittyä näkemään sen ansiosta nähtävää.

  3. Uusi Aamu sanoo:

    Tuo kaikki on niin totta. Olen vasta pari vuotta asunut ulkomailla ja ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen kun Suomessa käväsin ihmettelin jo pelkästään ihmisten puuttumattomuutta. Samaa ihmettelin myös seuraavalla kerralla sekä siinä välissä elokuvan kautta. Sen lisäksi kummastusta herätti luonnon läheisyys, vihreys, ihmiset kaikkeudessaan…välillä alkoi ihan naurattamaan, välillä olisi tehnyt mieli opastaa ja…niin erilaista se on kaikkialla, vaikka kuitenkin niin samanlaista.

  4. Maare sanoo:

    Oliko turkkilainen ravintola Ani? Ikiaikojen suosikkini!!

  5. meri sanoo:

    piilomajaikäväni on sukua koti-ikävälleni

  6. katriina sanoo:

    Sinun puuttumisesi linjoilta kyllä huomataan! Mielenkiintoisia havaintoja, sielu jää vielä hetkeksi osittain asumaan edelliseen paikkaan ja palaa hitaammin kotiin kuin sinä.

  7. mp sanoo:

    Tervetuloa takaisin :)

  8. Marjatta sanoo:

    Hauskaa, että näit Suomen ja suomalaisten heräävän kevääseen. Hauskaa myös, että olet palannut ilahduttamaan meitä monia, joilla on ollut piilomajaikävä kuten Meri asian osuvasti ilmaisi.

    Lienee varmasti ollut sama tunne tuttuja tavatessa kuin konsanaan luokkakokouksessa. Ihmiset ovat tuttuja, ääni on tuttu, mutta ketä he oikeastaan ovat.

    Kauniita sinisiä hetkiä valokuvissasi!

  9. Violet sanoo:

    Uusi Aamu; olen kiitollinen siitä että mulla on mahdollisuus katsoa ulko- ja sisäpuolelta suomalaisuutta.

    Maare; voi perhana kun en tiedä! Olen mää kans…eiku mentiin vaan ovesta sisään enkä edes tiedä missä olen ollut.

    meri; saatan liimata tuon kommentin seinälle pahan päivän varalle ja vähän hyvänkin.

    katriina; no kiva jos huomataan. Minulle teki hyvää ollla kirjoittamatta.

    mp; kiitos vaan! Kohta on taas uutta virtaa alkaa Dubletti-hommiinkin.

    Marjatta: vai piilomajaikävä;-). Eikun siis hauska kuulla!
    KOrjaan heti koska uskon että ymmärsit toisin kuin tarkoitin. Ystävieni ja perheen kanssa tuota kuvailemaani tunnetta ei tule. Ei sentään, ei onneksi. Tarkoitin sitä että kun on vaikka vuoden pois jostakin niin seuraavalla vierailulla kaikki näyttää jonkun aikaa erilaiselta, vieraalta. Ihan se miten ihmiset kulkevat kadulla, mitä tekevät, kuinka toimitaan eri tilanteissa. Ja koska kuitenkin suomalaisuus on minulle tuttu asia niin alan ”nähdä tuttuja” vaikka kaupungilla kulkiessani. Pää raksuttaa koko ajan että kukas tuokin oli, oli niin tutun näköinen. Se ”tuttuus” on kuitenkin harha mikä taitaa syntyä ihan vaan siitä että olen sentään aika monta vuotta suomalaisia katsellut;-)

  10. Suvi sanoo:

    Minä alan ”nähdä tuttuja” vanhassa kotikaupungissani kulkiessani – vaikka asun Suomessa ja vain 200 km päässä nuoruuden kotikaupungista. Mutta kun menen sinne ja kävelen kaupungilla, näen jatkuvasti ”tuttuja”. Olen tervehtiä – kunnes älyän: tuo 25-vuotias nainen ei todellakaan voi olla Leena/Anne/Päivi, sillä Leena/Anne/Päivi on nyt yli 50-vuotias ja varmaan HIUKKA sentään vanhentunutkin. Mutta vaikka tiedän ilmiön, joka kerta toistan sitä.

  11. Martta sanoo:

    Tervetuloa takaisin! Maisemanvaihdos suuntaan ja toiseen aina näyttää jotain erilaista, jotain tuttua, jotain josta ei saa kiinni ja sitten kun saisi niin tunteen on jo unohtanut! Taidettiin olla reissussa samanaikaisesti, itse toin tuliaisina flunssan..

  12. Kirjailijatar sanoo:

    Kirjoitat hyvin kauniisti Suomesta. Niin tarkkoja havaintoja, että sellaisia pystyy ehkä tekemään vain sellainen, joka on ollut poissa ja palaa takaisin.

  13. Violet sanoo:

    Suvi; ”tuttujen” näkeminen on sentään mukavampaa kuin vaikka harhojen, eikö vaan!
    Niin, ei ne kaikki ole minunkaan entisiä luokkakavereita, vanhoja työkavereita tai edes tutun tuttuja – vaikka kovin vahvasti se tunne tulee joskus.

    Martta; kiitos, Martta. Aivan totta, niin näyttää. Kuluneesti sanottu mutta niin se on ettei koskaan ole ihan sama käytyään jossakin.
    Ja ei, ei aina saa alkuunkaan kiinni siitä ”jostakin”.

    Kirjailijatar; suhteeni Suomeen on tätä nykyä semmoinen kirpeän suloinen jos noin voi sanoa. Vai olisko hapanimelä oikeammin sanottu? Kuinka vaan niin sieltähän minä olen eikä sitä mikään muuta eikä ole pienintäkään halua että muuttaisi. Mutta sen sanon sanon että havainnointi on joskus raskastakin.

  14. Hienoa, että Tanjan kanssa löysitte talot, ehkä kuulitte myös tarinoita?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s