Toisen reiän napit ja muuta koreaa


En ole kovin tottunut käyttämään koruja. Tai kyllä, tavallaan. Vihkisormus minulla on aina ja oikeassa kädessä melko usein joku iso hopeasormus. Omistan myös mieluisan hopearanneketjun mutta jos kaulassani jo roikkuu jotakin minulle tulee tästäkin vähästä ”joulukuusimainen” olo. Korvakorut minulla on viimeksi ollut omissa häissäni vuonna 2005. Nyt kun tukka on lyhyen lyhyt ja päällä toisinaan melko maskuliinisia vaatteita olen alannut kaivata jotakin pientä naisellista ripausta. (Silläkin uhalla että kun päässä on jo silmälasit niin korvakorut siihen päälle tuntuvat jo lähes maastoutumiselta…sitä paitsi korvakorut eivät herran vuosiin ole enää olleet yksinomaan naisten oikeus.)

Halusin ostaa hyvin pienet hopeiset napit korviini. Kävelin sellaisia myyvään liikkeeseen ja ilmoitin haluni selkeästi. Pienimmät mahdolliset. Minähän en jumalaut koreile. Myyjänä hääri semmoinen minua noin 25 vuotta nuorempi. Hän tarjoili hopeapalloja joista pienimmätkin olivat neljä kertaa suuremmat kuin nuo kuvassa olevat. Toistin toiveeni ja osoitin ikkunalla olevia mieluisan kokoisia. Mitä sanoo kaikkitietävä lapsimyyjä: Madame, ne ovat toisen reiän koruja, aivan liian pienet teille, eivät ole esteettiset.

Tjaha.
Kun minulle viisastellaan tai tiedetään paremmin mikä minulle sopii tai mitä minä haluan saatan kävellä ulos. Kun vedotaan epäestetiikkaan muistutan että minä olen se joka tilaa ja maksaa. Mutta nytpä nauratti niin kovasti että ajattelin huvitella loppuun asti. Pyysin häntä perustelemaan miksi nuo ovat nimenomaan toisen reiän korut ja ajattelin sitä änkytystä kuunnellessani että hänen sopisi oikeastaan työntää kaikki nämä korut ihan mihin reikään häntä huvittaa. Ensimmäinen tai toinen, ei väliä kunhan on omansa.

Ja ihme tapahtui, hän armollisesti myi minulle nämä toisen reiän korvakorut vaikka aion estetiikkaa uhmaten käyttää niitä korvanlehtieni ensimmäisessä reiässä. Mutta huokailla hänen täytyi kyllä vielä silloinkin kun otti rahaa vastaan.

Barbro V. teki minulle pyynnöstäni vanhasta lusikasta tällaisen korun. Pidän sitä joko hyvin lyhyessä nahkanarussa niin että koru putoaa solisluiden väliseen kuoppaan tai sitten pidän sitä tässä kuvan pidemmässä ketjussa. Tykkään kovasti. Lusikan toiselta puolelta käy ilmi että se on ensimmäinen palkinto hiihtokilpailuissa. Minäkin olen kerran saanut sellaisen. Ei ihme koska olin ikäluokkani ainut osallistuja!

Lempisormukseni pyytää yhteiskuvaan muiden hilujen kanssa. Kun minulla on kaikki tuo päällä samaan aikaan on hyvin koristeltu olo. Monella muulla olisi noista ehkä lähinnä alaston olo. En tiedä. Minusta kun vähemmän on enemmän. Olisin halunnut olla ensimmäinen joka sanoi niin.

Mainokset

30 comments on “Toisen reiän napit ja muuta koreaa

  1. Nimetön sanoo:

    Aamun naurut toisen reian koruista.Mulla suunnilleen sama korustelutapa. Jotaan saa olla, mutta ei kovin paljon.

    t.Tampereentytto

  2. Liina sanoo:

    Vai että oikein toisen reiän korvikset.
    Kuka se mahtaa nämäkin asiat määritellä ja nimetä. Kertokaa, niin osaan väistää.

  3. vilijonkka sanoo:

    Juu ja heh vain, tämä postaus toi paljon ajatuksia mieleen.

    Ensinnäkin, minustakin vähemmän on enemmän. Olen ajautunut samaiseen hopeakorujen maailmaan, jossa lusikasta tehty rintarossi talvitakin rinnuksessa tuntuu suurelta koristautumiselta mutta antaa minulle suurta nautintoa ilveillessään täkäläisille, jotka arvostavat Tiffanya yms. pröystäilyä yli kaiken… Kolme suurehkoa (suomalasta) hopeasormusta vuorottelevat oikeassa kädessä. Kiina on tuonut mukanaan eri värisiä runousnauhoja, joita mieluusti laitan ranteeseen asun sävyn mukaan. Muuten, korvakorut ovat vuosien mittaa ja tukan lyhentyessä pienentyneet ja käyttö lähes olematonta. Ehkei ole enää tarvetta koristautua, onhan tämä pukeutuminenkin yksinkertaistunut hyvällä vauhdilla.

    Ja toisista korvakoruista, selliaset ostettiin muinoin 5-vuotiaalle kuopukselle, jonka pienissä korvissa kaikki ”oikeat” näyttivät liian suurilta.

  4. minjo sanoo:

    Taitaa kuulua sarjaan ”hyvää paikallista asiakaspalvelua.” Huokaisikin vielä, osaan niin kuvitella. Täällä tuntuu olevan kaksi ääripäätä ja hyvin vähän mitään niiden välillä – toinen on tuo, että asiakkaan tarpeen määrää myyjä itse, toinen se, että kaikesta, mihin asiakas vilkaiseekaan, sanotaan, että sehän sopii täydellisesti. Ottaisin mielelläni jonkin pisteen välimaastosta, missä saisin ihan itse valita ja toiseksi kuulisi rehellisen kommentin tarvittaessa. ;D Hyvä kuitenkin, että myi lopulta ne korvikset sulle, vaikka sitten vain armosta.

  5. haneli sanoo:

    Nauratti :DDD

  6. Martta sanoo:

    Ihanat korut, mäkin tykkäisin. Toisenkin reiän koruista :-D Mulla olis yhteensä kuusi korvareikää, mitäköhän niihin myytäisiin! En kyllä pidä korviksia kuin harvoin, naamassa oleva nappi on vielä keikkunut mukana ja kaulassa on yleensä joku pitkällä ketjulla oleva.

  7. sari sanoo:

    Minulla korut ranteissa ja sormissa,ne ovat minulle jonkinlainen taisteluvarustus. Korvissa myös – aika isot useimmiten, ei missään nimessä napit. Minullakin tukka on taas LYHYENlyhyt ;) Kaulakoru ei siihen enää sitten sovi.

  8. Pariisin Margarita sanoo:

    Varsin pariisilaishenkinen myyjä! Täällä tuollaiset myyjät eivät todellakaan ole harvinaisuuksia. Itselläni jäi kerran juusto ostamatta (ja ketutti paljon), kun juustokaupan setä udeltuaan ensin illallisruokalistaani totesi, että Madame eihän tämä juusto sovi yhtään suunnittelemaanne ruokaan. Mutta minä kun olisin halunnut juuri SEN juuston, yhteensopivuudesta viis.
    Haluaisin itse ihan kamalan paljon korvakorut, pienen pienet valkeat helmet. Valitettavasti herkistyin aikoinaan jopa kultaisille korvakoruille (sain pahaa ihottumaa korviin), enkä sen jälkeen ole voinut niitä käyttää. Olisikohan liian mummomaista alkaa käyttää sellaisia klipsi-korvakoruja? Ehkä voisin kokeilla, jos löytäisin sopivan pienet helmet.

  9. Pilvitarha sanoo:

    Haha :) Enpä ole kuullutkaan toisen reiän koruista, mutta minäkin olen kyllä vähän onneton korujen käyttäjä…

    Teininä oli kyllä renkaita rivissä korvalehdellä niin että sisko tuskastui kun pihistin aina senkin korvikset. En kyllä silloinkaan tajunnut kysyä ammattilaisen neuvoa, varmaan olen käyttänyt ihan epäesteettisen kokoisia. Voi että.

  10. hulvatonta! Mun täytyy sanoa, että kaikkien mm ja esimerkiksi ravintoloista saamieni ”noo, kaikki on ihan hyvää” -vastausten jälkeen (kun kysyy mitä suosittelet, mikä Teillä on erityisen hyvää) toi li jotenkin piristävän röyhkeetä ja osoitti että myyjällä on mielipiteitä. Eli varmaan sekä kimpautuisin että hihittäisin sitten päin naamaa!

  11. Liivia sanoo:

    Minulla ei ole edes reikiä korvissa, ei ole koskaan ollut. Jos on sormissa ja kaulassa yhtä aikaa, niin se on mulle ehdoton max.
    Toisinaan saatan laittaa kaulan täyteen suuria etnokoruja. Tai sormet täyteen. Silloin muualla ei saa olla mitään.
    Mulle on ihan sama miten paljon koruja kelläkin missäkin on. Toisille sopii, toisille ei. Ylipäätään on kauhean kiva, että ihmiset käyttävät koruja.

    Tuo lusikkakoru. Jostain syystä säälin ettei se ole enää lusikka. Mulla on noita lusikoita muutama ja pidän niistä enemmän kuin mistään muista lusikoista.

  12. Violet sanoo:

    Tampereen tyttö; huumorintajuni saattaa olla hiukan yksinkertainen mutta mua nauratti aivan hillittömästi kotimatkalla kun muistelin miten kauhean tosissaan se tyttö oli niiden reikiensä kanssa.

    Liina; sa se;-) Kaukana jossakin on pienen pieni rakennus missä istuu lautakunta mittailemassa korvakoruja ja reikiä.

    Vilijonkka; se on hassua kun ei ole vuosikausiin mitään korvissaan pitänyt ja sitten laitaa tällaiset todella pienet napit niin itsestä tuntuu että ne HUUTAVAT oikein huomiota;-)

    minjo; kuuluu varmaan joo. Mutta totta puhuen ei mulle usein täällä mitään ikävää kaupoissa tapahdu, päin vastoin. Ja tääkin oli lähinnä huvittavaa;-)
    Mitään kauhean tylyä ei ole koskaan tapahtunut, ei esim. sellaista kun Hollannissa kerran kun mut suorastaan lähetettiin liikkestä ulos.
    Kysyin englanniksi että puhutteko englantia ja myyjä vastasi englanniksi ettei hän puhu sitä sanaakaan ja naureskeli samalla muiden asiakkaiden kanssa tilannetta. Sanoi sitten englanniksi edelleen että nyt ollaan Hollannissa ja täällä puhutaan kaupassa maan kieltä.
    Niin etten saanut sitten ostaa sitä mikä se nyt olikaan…

    haneli; itseäni samoin.

    Martta; niin eikä siinä kaupankäynnissä edes tullut esille kenelle ja mihin käyttöön ne korut tulivat, sanoin vain että haluan ostaa hyvin pienet hopeanapit. On mullakin kolme reikää toisessa korvassa ja toisessa kaksi, olisihan nämä niihinkin voineet olla tai vaikka mun tyttärelle (jota ei ole) tai lahjaksi tms.

    Olisin kovasti arvostanut että hän olisi yksinkertaisesti antanut sen mitä pyydän, ottanut rahan vastaan ja that´s it.

    Sari; sun lyhyenlyhyt on kuvista päätellen ollut kyllä aika paljon lyhyempi kuin tämä mun lyhyt, ja tätäkin saa joskus perustella kampaamossa.

    Margarita; no ei ole juu, muistan kyllä. Mutta sekin on sanottava että ainakin alussa siellä asuessani ne tilanteet johtuivat aika usein myös omasta epävarmuudestani kun en silloin aluksi osannut kieltä kuin ihan vähän ja saatoin olla vähän tyly ja kulmikas ihan sen vuoksi. Että se puoli helpotti kyllä ajan myötä mutta on siellä se oma lajinsa.
    Jaa-a, klipsejä en ole edes nähnyt aikoihin mutten ole kyllä hakenutkaan joten voi niitä ollakin. Muistelen että sellaiset puristaa kamalasti.

    eilentänäänhuomenna; ei siitä mitenkään kimpaantua voinut, ihan säälittävän tosissaan kun oli se tyttö niiden selitystensä kanssa.
    Kyllä mielipiteitä myyjillä saa olla mutta minusta on asiallista pitää ne mahassaan kunnes kysytään. En kaipaa pyytämättä saatuja kommentteja siitä mitä ostan.
    Aatteles kerran kun ostin Vapaa valinnassa mustat miesten nilkkasukat niin myyjä sanoi: ne on kyllä miesten sukat…
    Sanoin että no sehän on perhanan hyvä kun ne miehelle tuleekin.

    On kyllä ihan taivaan ihme ettei saa mitään mielipidettä ulos joiltakin. Harvoin kysynkään koska sen melkein tietää mikä se on. Justiin tuo mainitsemasi. KAmpaamoissa käy joskus niin että silloin kun ei kysy mitään, pytää vaan tekemään niin ja näin niin saa suunnilleen läksytyksen siitä mikä sopii ja mikä ei ja saa kuulla miten väärässä on pyyntöineen. Jos sitten sanoo että mitä tekisitte jos antaisin täysin vapaat kädet niin tyyppi menee ihan paniikkiin ja mulle on sanottu myös että kyllä se täytyy itse tietää. (Onneksi nykyään tiedän;-))

  13. Katriina sanoo:

    Lusikkakoru on ihana, nostalginen myös, sillä äidilläni on tuollaisia lusikoita. Pikkunappeja minä sanoisin reikien aukipitokoruiksi, ovat mukavan huomaamattomat silloinkin, kun ei halua korviin mitään kovin näkyvää:) Oletko koskaan kokeillut näyttäviä roikkuvia korvakoruja? Ne voisivat sopia boheemiin tyyliisi kesällä, tyyliin, jota ihailen.

    Joulukuusimainen olo tulee hyvin helposti, varsinkin rillipäälle. Olen opettelemalla opetellut käyttämään, koska pidän niistä. Roikkuvat korvakorut, ranteessa useita ketjuja, kaulassa värikkäät helmet tai huivi. Mutta siis vain yksi näistä.

  14. Violet sanoo:

    Liivia; sinulle voisin kuvitella jotkut suuret, ohuet renkaat – mutta oma tunnehan se tärkein on.
    Korun tekijällä on varmasti ollut syynsä käyttää nimenomaan lusikoita. En tunne pienintäkään sääliä metallia kohtaan.

    Katriina; en ole ihan varma onko mun vanhemmilla noita mutta jotakin lämmintä tulee mieleen kun näen tuon. Siksi pidän siitä ja siksikin, että sen on tehnyt ihminen jota arvostan.
    OI ei, ei roikkuvaa mun korviini! Minä ja boheemi tyyli ei oikein kuulosta sopivan yhteen (tai riippuu tietysti siitä mitä boheemilla tarkoitetaan!)…ei ole minulle roikkuvat etenkään kun korvanlehdet(kin) roikkuvat jo ilman painoakin.

  15. Mielipiteistä vielä: onkohan se niin, että epävarman ihmisen ihan lukitsee se, että pitäisi osata ilmaista asiantuntemustaan? niinkuin just kampaajan tai myyjän. Että spontanisti tulee helpommin (,mutta tökerömmin?).

    Meillä muuten on just parhaillaan työpaikan ruokalassa huvittava kokki: eilen sanoin sille että ompas hyvää tää pinaattimössö -Hän siihen että ”okei”

    Tänään sanoin, että voisko toinen kahdesta tölkistä piimää olla tavallista kun tää rasvaton on jotenkin mautonta. Hän vaan katsoi mykkänä minuun. Joku muu sitten sanoi minulle, että rasvaton on terveellistä. Johon minä tietenkin, että höpsis, kyllä ihminen tarvitsee rasvaa sen o,X% joka piimässä on…jne.. mutta taas tuli mielipiteitä sieltä mistä niitä ei kaivatt ja se joka asiaan olisi voinut vaikuttaa mykistyi!

  16. Violet sanoo:

    eilentänäänhuomenna; Erittäin hyvä kommentti tämä viimeisin.
    On varmasti juuri noin kuin sanot; suurtakaan tietämystä asiasta ei kerta kaikkiaan saa pihalle koska…niin, onko se sitten epävarmuutta.
    Monet ovat aivan liian arkoja seuraamaan näkemystään tai käyttämään taitojaan vaikka sitä nimenomaan oikein polvillaan pyytäisi. Ehkä siihen liittyy vielä joku ihmeellinen (väärä) vaatimattomuuskin ja itsensä mitätöinti.

    Tuommoiset kommentit kuin kokin okei…voi jessus sentään.
    Eikö saa puristettua vaikka kiitos. Tai jos olisi oikein vallaton ja olisi vaikka perjantai niin voisi puristaa suustaan että kiitos vaan kaunis rouva. Mutta ei. Olisihan se jo työpaikkakiusaamista tai jotain lähentelyä;-)

    Piimäesimerkki on loistava. Ensinnäkään en pidä siitä että jos osa (vaikka olisi enemmistökin) asiakkaista on sitä mieltä että rasvaton on terveellistä ja hyvää niin sitten kaikkien pitää olla sitä mieltä. Tuollaisessa asiassa voisi vallan hyvin olla valinnanvarana se toinen purkki.
    Mykkänäkatsomista en tajua ollenkaan. Mikä perhana siinä niin mykäksi vetää? Ilmeisesti se, että tilanne koetaan jonkunlaisena henkilökohtaisena arvosteluna. Mutta taas; voisiko rutistaa suustaan vaikka että ”tutkin tilannetta” tai ”panen mieleen, katsotaan onnistuuko” tai edes ”kiitos palautteesta” tai hätätilassa vaikka ”ei voisi”…

    Se ettq nämä muut puuttuvat asiaan taas on sitä että he menevät sen kokin ”avuksi” tässä jumalattoman vaikeassa ja raastavassa syytöstilanteessa. Eikö vaan?;-)

  17. En voi olla jatkamatta:
    Jo vain, avuksi tultiin kun tämä kiittämätön nainen tuli siihen ehdottelemaan ja kokkiparka (kaksimetrinen raavas mies) meni ihan mykäksi naisen hävyttömyydestä. Sitten keski-ikäiset pönäkät rasvattomanpiimänlitkijänaiset mulkoilivat hävytöntä naista koko ruokailun ajan, kunnes sitten kyllästyin ja kohdistin heihin viivyttelevän katseen osoittakseni, että kyllä, katsoa osataan tääläkin.

    Ja mitä tulee niihin sulaviin puoliflirtillisiin vastauksiin näissä tilanteissa, niin ne ovat kuolleet tästä maasta lähes sukupuuttoon. Syynä voi olla se, että ei ymmärretä eroa rasvaisen seksistisen kommentin ja hyväntuulisen heiton välillä ja saadaan sitten naisesta ikuinen vihamies TAI se nainen on niin tosikko, että kuvittelee heti tulleensa loukatuksi, jos joku huomaa hänen olevan nainen ja vielä kauniskin.

    No niin sainpahan kirjoittaa tänäänkin, kiitos, vaikka bloggeri on ihan lukossa ja sinne ei ole kuulemma voinut kommentoidakaan sitten eilen aamun. Osa kommenteista oli kadonnutkin. (Tuli huoli tehdä varmuuskopio.)

  18. Violet sanoo:

    eilentänäänhuomenna; kiva kun jatkat, puhuan aivan tosi mielelläni tästä aiheesta.
    Niin, en voi uskoa että olisit esittänyt asian agressiivisesti tai töykeästi. Ehkä se olisi ainut tapa saada edes joku kommentti takaisin, tiedä häntä.

    Voi sitä mulkoilua, tiedän kyllä miltä se näyttää. Viivyttelevälle katseelle on paikkansa!

    No kah justiinsa: flirtti tai semmoinen hyväntuulinen heitto kuten juuri sanot on aivan muuta kuin kutsu sänkyyn tai sellaista. Suuri harmi jos tuo on sukupuuttoon menossa. Päiviin voi tulla paljon iloa vaikka tuntemattomien heitoista. Mietin esim. kaupassa suklaahyllyllä tapahtunuttta..katselin suklaalevyjä ja joku mies torui sormi pystyssä (mutta pilke silmäkulmassa) että suklaa on kaaaauhean epäterveellistä johon minä sanoin että niin mutta niin hyväksi pääkopalle – ja sitten vain jatkoimme matkaa ja hymyilimme molemmat eikä maksa mitään eikä johda muuhun kuin hyvään mieleen.

    En voi sietää semmoista ”älä ny sano ettei sitten tuu mitään” -asennetta. Että kun olisi jotakin valitettavaa tai vaikka vain kysyttävää…niin ei, ettei ny olla vaivaksi tai mitään…

  19. siitä vaivaksi olemisesta:
    Mun suomalainen ystävä espanjassa tekee hauskoja päivityksiä FB:iin kuvaillenhuvittavia asioita mitä mitä normisuomalainen ei koskaan pyytäisi vaivaamisen pelossa. Mun suosikki oli tää: Kaverini on menossa rautakaupaan, parkkipaikalla autossa istuva nainen huikkaa sille ”sanokko mun miehelle, että tulis jo, se on se iso kaveri, et voi erehtyä” Hahaha, no mikä etten sanois! mut sit taas täälä Helsingissä: mykistin käytävän toisella puolella istuneen miehen taas tänään aamulla metrossa kysymällä ”antaisitko sen toisen lehden mulle, (kun en ylety)” ja kun se pitkän hämmennystauon jälkeen ei voinut ees hymyillä ja sanoo että jees, tietty, niin mulle tuli se olo, kuin olisin vähintään pyytänyt sitä huolehtiin mun lapsesta kunnes se täyttää 18.

    Hullu mykistäjänainen helsingistä lähtee nyt julkisilla kotiin ja koittaa hillitä häiritsemästä kanssamatkustajia.

  20. sari sanoo:

    Joo-o, minulla on hyvä parturi ( se juuri, taidan olla ainoa naisasiakas ).
    Ei tarvitse paljon selitellä. Yleensä käy suurinpiirtein näin :
    – On fait très court ?
    – Oui.
    Sitten prillit – ja korvikset – pois, pesuun, viitta päälle ja ikivanhaan parturintuoliin istumaan. Olen aina ollut tyytyväinen, kun olen noin puolen tunnin päästä laittanut lasit nenälle.

  21. maijanmaja sanoo:

    Täällähän on keskustelu luisunut jo koruista vuorovaikutustaitoihin. Mielenkiintoista!
    Pieniä korviksia on vaikea tosiaan löytää. Metsästin sellaisia miehelleni joskus 10 vuotta sitten. Löysinkin muistaakseni kovan etsinnän jälkeen.
    Mun tyyli on muuttunut hipahtavammaksi viime vuosina, niin että suurin osa koruistani on muuta kuin jalometallia. Nahkaa, siemeniä, lankaa, hakaneuloja ym… Saatan pitää montaa rannekorua kerralla tai sitten vain isoja korviksia tai usempaa kaulakorua. Ehdottomasti siis tai.
    Harvemmin Suomessa myyjät mitään kommentoivat. Kun keväällä sovitin trenssiä, olin iloinen, että myyjä (Stockalla) tuli sanomaan, että tuohan ei ole ollenkaan sun tyylinen. (Toisaalta voihan ihmisellä olla monia tyylejä, mutta tuo myyjä kyllä näki suoraan sisimpääni.)

  22. Liivia sanoo:

    Jos mulla olis korvikset, ne olis just sellaiset tosi suuret ohuet renkaat:)

  23. Birgitta sanoo:

    Kyllä mä olen vanha, kun en tiennyt olevan vain toisen reijän koruja ;-) No kaikkea sitä oppii… Tuo kaulakoru on aivan mahtava, ja takapuolen kaiverruskin kiva.

    Omat muistot hiihtokilpailuista on vähän toisenlaiset, johdin kai jonkin matkaa ja olin tulossa maalia kohti. Jotenkin sain sotkeuduttua ainoaan risupuskaan joka oli ladun vieressä. Sieltä hikisenä selviydyttyäni oli muut ohittaneet mut ja jäin mitaleitta. Sen koommin olen vältellyt hiihtokilpailuja ja varonut hyökkääviä pusikkoja ;-)

  24. Violet sanoo:

    eilentänäänhuomenna: ”hullu mykistäjänainen”:-))) Toivottavasti kotimatka meni hyvin. Jotakin samantapaista muistelen kokeneeni juuri lentokoneessa kun kysyin eräältä mieheltä voinko istua hÄnen viereensä, onko paikka vapaa (kun huomasin että vaimonsa plus lapset sähläsivät siinä kÄytävällä vielä ilman paikkaa. Ajattelin että kysyn nyt varmuuden vuoksi, ehkä pojat menevÄt äidin viereen). Hän ei sanonut oikein mitään eikä ollut kielitaidostakaan kiinni, oli suomalainen. Ajattelin että kun en kuule EI niin voin istua. Istuin aikani ja kohta hän sanoo: niin me kyllä ajateltiin että poika voisi olla tÄssä mun vieressä. (Muttet sitten voinut sanoa sitä, piti vaan ilmeillä. Ja takuulla tätä juttua kerrotaan jossakin niin että joku hullu nainen vei lapsen paikan väkisin.)

  25. Violet sanoo:

    Sari; just tehokasta! Teillä synkkaa:-)

    maijanmaja: eikä nämä edes ole mitkään superpienet, mulla on ikivanhat keltakultaiset paljon pienemmät…
    Kyllä ihan hyvin voi sanoa noin asiakkaalle mutta taidolla ja tilannetajua käyttäen.

    Liivia: ehkä joskus!

    Birgitta: takapuolen kaiverrus:-)

    KOrostan että se mistä kerroin oli ehdottomasti ainut voittoni! Muuten se oli sitä verenmakuista huhkimista hiki päässä (ja kerran katkesi suksi).

  26. junika sanoo:

    Hihii!
    Anteeksi hävyttömyyteni, mutta olisit sanonut sille myyjälle, ettei sulla ole p*****ssä lävistyksiä X-D!

    Pieniä korvakoruja on tosiaan hyvin vaikea löytää. Itse voin käyttää korvareijissä ainostaan kultaa tai joitain hopeisia (lapponian hopeakorut käyvät, moni muu hopeinen koru ei käy). Myyjät vaikuttavat pettyneiltä, kun menee ostamaan pienimpiä mahdollisia korvakoruja, mutta enpä ole koskaan törmännyt siihen, ettei myyjä haluaisi myydä sitä, mitä minä haluan ostaa.

  27. Violet sanoo:

    junika: joku tuollainen mielessäni souteli ja siksi naurattikin niin rutosti.
    Niih, kun minäkin ajatelin ettÄ nauttisi nyt kerrankin kun tulee ihminen jolle ei tarvitse esitellä, joka ei emmi ja vehtaa, joka ei tingi eikä vie aikaa.

  28. cista sanoo:

    Moi!
    mulla samanlaiset pienet hopeanapit, jotka maksaa alle 5 euroa, joten voi aina ostella uudet kun edelliset häviää! Tuo lusikkakoru on aivan ihana!Ostelen aina myyjäisistä itsetehtyjä hopeakoruja. Sormus myös miun makuun, täällä oli osto-ja myyntiliikkeessä ilm.kalevalakoruihin kuuluva pallosormus missä reikiä?, enkä sitten ostanut, harmitus..

    kevät,-eikun kesäterkuin cista=)

  29. Mei sanoo:

    Kyllä olisi pitänyt kovasti nieleskellä sanoja, ettei tulittaisi myyjää.. Mutta oi, mulla on juuri samasta lusikasta koru. ja sama hieno kaiverrus. Omakin samanlainen oli hiihto- tai pituushyppyilpailusta, mutta toistaiseksi se on hukassa. Parhaimmillani käytän juuri vain pieniä ”kakkosreiän” hopeapallokorviksia. Vihkisormus on hopeaa. Mutta välillä on ihan pakko koristautua enemmän, etten vain näytä liian tyylikkäältä tai aikuiselta.

  30. Liivia sanoo:

    Ei ikinä:) Mulla ei ole koskaan ollut mitään halua tuntea korvissani jotain tai pistää niistä mitään läpi. Olisi mulle ihan turha juttu.

    Piti sanomani vielä, että tuo sun sormus on ihana!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s