Jonkun vanha



Päästä varpaisiin johonkin tunnistettavissa olevaan merkkiin pukeutuminen näyttää minusta äärimmäisen tylsältä. Yhtä tylsää on sellainen että kaikki sopii hienosti yhteen. Puuttuu se ristiriitakin… Minusta on kiva jos ainakin jokin asussani on vanhaa ja saapi olla kulunuttakin. Vanhuus ja kuluneisuus ei kuitenkaan ole itseisarvo eikä sekään ole minua varten että koko asu olisi jostakin vintagerekiltä ja tavoittelisi vaikkapa 50-luvun pukeutumista. Mutta missään nimessä ei tarvitse olla vallitsevan muodin mukaista. Oikeastaan parempi jos ei ole.

Pidän siitä miltä nahka alkaa vanhemmiten näyttää ja pidän toisaalta siitä että hyvä kangas ei muutu juuri miksikään vuosien saatossa. Minulla on viehätys asioihin jotka eivät mene koskaan pois muodista (ja se laajenee käsittämään paljon muutakin kuin vaatteita.) Osa ei mene siksi ettei kerta kaikkiaan mene, osa siksi ettei varsinaisesti ole koskaan muotia ollutkaan. Mietin tässä kohdin vaikkapa mustaa ”palsaa”, vai trenssiksikö niitä kutsutaan? (Ei sentään, koska tarkoitan vyötöntä ja pienikauluksista, mieluiten mustaa ohutta takkia.) Olen kirjoittanut sellaisesta lukuisia kertoja blogissakin ja se vain todistaa että hyvä ja omalta tuntuva vaate tuo paljon iloa. Puheenaolevan kaltainen takki on tappavan hyvän näköinen vaikkapa syyskuussa kun viileä yllättää eräänä päivänä ja iho on kesästä ruskea. Jalassa voi edelleen olla varpaat paljastavat sandaalit ja takin alla vaikka kuinka kesäistä ja tuollainen takki tekee yhtäkkiä kaikesta jotenkin…dramaattista! (Ylipäätään musta on minusta ihan tosi käheä valinta jo heti heinäkuusta alkaen. Jossakin vaiheessa saan aina tarpeekseni hempeydestä, keveydestä, vaaleudesta ja sellaisesta. Silloin tulee musta ja kovaa tuleekin.)

Näiden kohta neljän vuoden aikana täällä Brysselissä olen tehnyt hyviä kirpputorilöytöjä. Tällä hetkellä noin kolmasosa vaatteistani on käytettynä ostettuja mutta väitän ettei se varsinaisesti hyppää silmille, ainakaan pahassa mielessä (mikä on tietenkin oma arvioni asiasta!). Parasta löytöä en osaa nimetä mutta haluan mainita ainakin mustan pitkän talvitakin, ihanasti lämmittävän ja ihoa hyväilevän kasmirneuleen (jonka äitini osti ja antoi minulle), kolmet hyvät farkut, hyvälaatuinen ja -kuntoinen pikkumusta, kaksi mustaa puolihametta ja mm. Armanin kauluspaita. (Siinä ei sinänsä ole hienoa ja mainitsemisen arvoista se merkki vaan se fakta että se on vaan niin perhanan hyvin tehty. Valitettavasti tuo ei pidä ainakaan enää paikkansa kaikkien kalliidenkaan merkkien kohdalla mutta useammin kuin harvoin kuitenkin!).

Jokainen kirpputoriostokseni on maksanut alle kaksikymmentä euroa, suurin osa alle kymmenen. Silti ne ovat kaikki laadukkaita, kunnon materiaaleista tehtyjä, istuvia vaatteita. Sellaisia tehdään yhä vähemmän ja vähemmän – eikä niitä missään nimessä saa uutena näillä pikkusummilla joista puhun!

Sen lisäksi on joukko vaatteita jotka olen ostanut parilla eurolla kun olen yhtäkkiä tarvinnut jotakin tiettyä mutten halua/voi panna siihen enempää rahaa. Olen hankkinut ne kun olen halunnut kulkea hetken kukkahameessa, halunnut kokeilla voisinko minä sittenkin pitää keltaista (en voi!). Suurimman osan noista olen antanut eteenpäin, pieni osa on vielä kaapissa ja hyvin pieni osa ehkä jääkin.

Joskus minulla oli ajatus etten ikinä voisi ostaa käytettyjä kenkiä. Pyörsin sen kun huomasin että nehän voivat olla aivan yhtä hyväkuntoisia kuin omassa kaapissani olevat eikä käytetty kenkä välttämättä ole = haiseva, linttaanastuttu kenkä. Edellisen postauksen kengät esimerkiksi maksoivat neljä euroa ja pidän niistä kovasti. Ne ovat pohjia myöden nahkaa, Made in Belgium. Iästä ei ole tietoa kuten ei siitäkään ovatko ne alunperin miesten vai naisten.

Kun puen päälleni jonkin pikkusummalla löytämäni lempivaatteen iloitsen monesta syystä. Minulla on jotakin mieluisaa, en ole tuhlannut siihen liikaa ja kyseessä on usein myös vaate jollaista ei välttämättä ole kaupoissa enää ollenkaan. Jotenkin kaikki tuo kovasti hykerryttää ja – vaikka vaatteet ylipäätään ovat minulle suuri ilo – tuo tiettyä ekstrariemua.

Tietenkään se että vaate on vanha/käytetty ei mitenkään automaattisesti tuo siihen yhtään mitään mainitsemisen arvoista. Suurin osa kirpputorin annista on aivan karmeaa roinaa, eivätkä ne omat vanhatkaan kaikki aikaa kestä. Eivät sanan missään merkityksessä.

Mainokset

20 comments on “Jonkun vanha

  1. sari sanoo:

    Huomaan usein miettiväni naistenlehtien malliin kuinka paljon päälläni oleva vaatekerta on maksanut. Pysyy siinä nollan ja kolmenkympin välimaastossa. Joskus on päällä total look from Guerrisold – se on tuo rätei-ja-lumpui-kauppa, jota lakkaamatta mainostan. Osa vaatteistani on kadulta, osa saatuja, osa itse tehtyjä. Harvoin ostan mitään oikeasta vaatekaupasta.

    Armanilla oli kyllä tullut ainakin kerran joku moka : löysin yhden miestenpaidan roskiksesta, jonka pesuohjelappu oli niin huonosti ommeltu, että saumanvarat törröttivät oikealla puolella !

  2. jaana sanoo:

    Suomalaisen pikkukaupungin kirpputorilta harvemmin tekee suuria löytöjä, ikävä kyllä. Joitakin vaatteita olen toki ostanut, mutta lähes tulkoon aina olen ne myynyt eteenpäin omassa kirpputoripöydässäni.
    Helsingistä ehkä löytyisi paremmin ja esimerkiksi viime kesänä löysin ihanan kesämekon Hietsun kirppikseltä. Siellä ongelmana usein on kuitenkin
    se, että jos tavara on hyvässä kunnossa, siitä pyydetään ihan älyttömiä hintoja.
    Kenkiä en ole koskaan kirpputorilta ostanut, todennäköisesti ei ole sattunut oikeita vastaan. Itse olen kylläkin myynyt, mutta katson kyllä tarkkaan, missä kunnossa ne ovat. Huonokuntoiset menee auttamatta roskikseen.

  3. Maijja sanoo:

    Tässä töihin (ketjuvaatekauppaan, muuten…) lähtiessä viimeisen teekupin kanssa kiireessä nautiskelin tekstisi. Allekirjoitan paljon! Tästä olis myös kiintoisaa kirjoittaa itsekin. Vaatesuhteesta, niinkuin aiemmin ehdotitkin! Laitan korvan taakse.

    Mulla on lähes kaikki kengät kirppikseltä! Osasta olen maksanut euron, kalleimmista yli 20. Vaatteetkin enimmäkseen, tai ehkä noin puolet… Mun suhde vaatteisiin on kyllä muuttunut tämän työn myötä. Niihin ei enää rakastu niin helposti, koska päivittäin näkee miten rytkyjä tulee ja rytkyjä menee. Se vaikuttaa! Olen esim. myynyt kirppiksellä pois monta ”tästä-en-luovu-ikinä”-juttua. Lisäksi ”joudun” (ja haluankin) ostamaan nykyään enemmän vaatteita kuin ennen, (pintatrendikkäiksi) työvaatteiksi. Toisaalta tuntuu, että olen aina töissä, enkä ymmärrä miten koskaan ehdin pitää ”omia” vaatteitani!

    Lisäksi nykyään on hankala kierrellä muissa kaupoissa, en saa siitä juurikaan nautintoa. Ennen kyllä tykkäsin katsella mitä on tarjolla, ja etsiä sitten samaa ideaa kaapistani tai kirppikseltä. Nyt huomio keskittyy liikaa tuotteiden esillepanoon (vrt. näyttelijätaustan vuoksi olen sietämätön teatteriseuralainen) ja ajattelen, etten perkele ehtisi käyttää niitä vaatteita koskaan. Ruohokin saattaa alkaa vaikuttaa toisissa ketjuissa vihreämmältä, että parempi vain tutkia niitä oman liikkeen hyllyjä työkseen ja asuikseen. Huh, mitä sepostusta ja kohta hän on jo myöhässä sieltä töistä! Heip!

  4. Violet sanoo:

    Sari; hauska kuulla että joku muukin tekee noita laskutoimituksia;-) Minä hankin takuulla jatkossakin myös uutta ja ”oikeista kaupoistakin” mutten mitenkään ylenkatso muuta. Päinvastoin. Pidän sellaisten juttujen löytämisestä jotka ihan huomaamatta sujahtavat kaiken muun sekaan kuin ne olisivat olleet mulla aina.

    jaana; on tuokin kyllä totta. Mitä isompi kaupunki niin sitä paremmat mahdollisuudet tietysti löytää. Täällä on paljon myös liikkeitä jotka myyvät kalliita ja todella kalliita merkkejä käytettyinä. Semmoisia osto- ja myyntiliikkeitä. Mutta niistä en ole kiinnostunut, on vierasta mulle jo ihan sen takia että vaikka ne ovat käytettyjä niin silti tavarat maksavat niin paljon etten pystyisi, en haluaisi.

  5. Violet sanoo:

    Maijja; rytkyjä todellakin tulee ja niitä menee. Varmasti vaikuttaa jos ihan ”aitiopaikalta” sitä vielä päivittäin katselee!

    Tuo ettei ehdi käyttää vaatteitaan..Saatan vaihtaa vaatteet tai vähintään osan niistä monta kertaa päivässä. Yhtenä syynä se että yhtäkkiä tuntuu toiselta. SItten se että olikin liian kuuma/kylmä. Tai että menenkin johonkin missä ed. kuteet ei enää käy. Tai yksinkertaisesti vain se, että haluan ulkoiluttaa jotakin tiettyä vaatetta.

  6. Marjatta sanoo:

    Pitkä postaus ja kaikki asiaa.

    Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että Sinulla on hyvä kirpputori-silmä. Sinulla on myös erittäin hyvät kirpputorit sekä second hand kaupat. Esimerkiksi Petit Rien on iso kirpputori ja sieltä löytää aina jotakin.

    Useita eri jaksoja asuneen ystäperheen ansioksi luen, että olen oppinut tuntemaan Brysselin kirpputorit. Warerloosta muistan erityisen hyvän second hand kaupan. Vaatteet olivat kuin uusia ja silti edullisia.

    Brysselin kirpputorien hyvään tarjontaan vaikuttaa paljon myös se, että siellä asuu ihmisiä määräaikaisisen tehtävien takia. Muuttovaiheessa tavaraa on kertynyt ja osa viedään kirpputorille.

    Vaateostoksiin liittyen hirvittää lukea varsinkin nuorille suunnattuja lehtiä, joissa esitellään superkalliita vaatteita.

  7. Martta sanoo:

    Hyviä ajatuksia -olisipa näihin vielä kuvitus, nyt äkkiä kamera jalustalle ja lookeista kuvia! Minä en uskaltaisi ostaa edelleenkään kenkiä käytettynä. Niistä voi periä vaikkapa askelvirheen. Mutta mä olenkin jalkaongelmainen.

  8. Violet sanoo:

    Marjatta;’ihan totta että täällä on paljon ihmisiä ns. väliaikaisesti ja se vaikuttaa kertomallasi tavalla. Myös se, että täällä on paljon sitäkin porukkaa jolla on varaa ostaa ja panna sen jälkeen Petit rien -keräykseen vaikka vaate olisi täysin tai lähes uusi.

    Martta; Toki voi periä vaikka askelvirheen JOS kengät ovat selkeästi kuluneet. Mutta tarjolla on paljon sellaistakin mitä ei uudesta juuri erota.

  9. Liivia sanoo:

    Minäkin huvittelen joskus (yleensä pitkästyttävillä bussimatkoilla) mistä vaatekertani ovn peräisin. Usein huomaan, että vaatetuksen osaset ovat matkamuistoja.
    Juuri nyt: kirppishuivi, Lissabon. Aluspaitatoppi, Pariisi. Paita, H&M, Tre. Farkut, Tre. Villasukat itsetehdyt. Villatakki äidin vanha ja tekemä. Töissä oli myös kengät Pariisista (ne tummanvihreät joita sinäkin olit ostamassa:)), nahkarotsi Nizzasta ja laukku Roomasta, kädessä itsetehdyt lämmittimet.

    Nuorena luin jostain ranskalaisesta lehdestä, että onnistuneessa asussa on yleensä sekaisin uutta ja vanhaa, halpaa ja kallista (=laadukasta). Näinhän se on.

  10. Nimetön sanoo:

    Taalla toinen jalkaongelmainen. Tykkaan ostaa kirpparilta kenkia, koska kokeilut eivat tule kalliiksi.Ja hyvalla tuurilla saa tosi laadukkaat muutamalla eurolla.

    t. Tampereentytto

  11. Violet sanoo:

    Liivia:joo, ihan totta tuo viimeisen kappaleen juttu. Taaskaan en pääse julistamaan mitään uutta, kun nää jutut on kyllä joku skarppi huomannut vuosikymmeniä sitten;-)

    Tampereen tyttö: no ihan totta noinkin pÄin. Totta puhuen mulla on vain kahdet kÄytettynä ostetut kengät (joista toiset kokeilematta) ja molempiin olen hurjan tyytyväinen. Mutta sen enempää ei ole kokemusta. Laukkuja on pari ja siten Äidiltä peritty – ja tietty itsehankkimani.

  12. metsienmamma sanoo:

    Minusta ajatuksen täydentymiselle loistavaksi ei ole mikään itseisarvo se, etteikö joku muu jo olisi ajatuksen aiemmin saanut. Oikeastaan on kunniakkaampaa ja syvällisempää huomata, että omaa ajatuksia ja ideoita, jotka ovat jo vuosisatain takaisia. Niissä ajatuksissa on voimaa.

    Sama pätee muodittomaan muotiin. Olen itsekin vasta noin 1 kk sisään päässyt tekstissäsi kuvaileman pukeutumisen äärelle. Ja kuin kohtalon kautta olen alkanut löytää kirppareilta vaatteita ja asusteita, joita tähän tyyliin kuuluu.

    Joitakin vaatteita pitää ehkä värjätä, joitakin lyhentää tai pidentää ja edelleen uusiakin pitää ostaa tiettyihin tarkoituksiin. Mutta kun tämä kaapilliseni täydentyy (juhlamekko vielä uupuu), se varmasti palvelee minua melko pitkään.

  13. sanna sanoo:

    Kiinnostava aihe. Arvioisin että tällä hetkellä lähes puolet vaatteistani on kirpparilta peräisin. Viimeimpiä mahtilöytöjä ovat olleet ihanat pellavahousut kesäksi, sellaiset vähän siistimmät, sekä jämäkkä nahkainen olkalaukku. Laukussa oli tahroja ja maksoin siitä vitosen. Tahroista olen jo suurimmaksi osaksi päässyt eroon Marseille-saippualla ja nahkarasvalla. Loput vaatteeni ovatkin sitten pääosin itse tehtyjä, neulomuksia lähinnä. Hirmu harvoin tulee nykyään vaatekaupoissa edes omilla asioilla käytyä.

    Kun jälleen kerran esittelin innoissani kirppislöytöjä poikaystävälleni, tämä totesi, että minun ei kannata enää muualta vaatteita ostaakaan, kun löydän kipparilta vaatteita hyvin ja tulen löydöistäni vielä niin onnelliseksi.

    Toisaalta haluaisin olla sellainen ihminen, joka omistaa vain hyvin vähän vaatteita (ei minun kaappini tosin nykyäänkään nykynaisen mittapuulla pursuile), sellaisia klassisia ja kaikki toisiinsa sopivia. Olisi(ko) elämä jotenkin yksinkertaisempaa. Toisaalta, ne kirppislöydöt tuovat kyllä iloa elämään. :)

    Mutta nämä ovat näitä tyyliasioita, sellaisia joita tässä kolmenkympin rajapyykin lähestyessä kai pohditaan, vai? Siis sitä, että olisiko elämä helpompaa yhdellä ja samalla tyylillä, vai onko se tyylien kirjo ihan ok. Enkä minä nyt edes minkään ääripäiden välillä seilaa. Lähinnä tarkoitan värejä ja sellaista.

    Tulipas tätä nyt pohdittua. Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi muuten! Aikoja jo seurannut, mutten koskaan ole kommentoinut.

  14. Linnea sanoo:

    Luin tämän pikaisesti töissä iltapäivällä ja palasin nyt vielä tarkemmin asiaan.
    Painokkaita sanoja.
    Minäkin pidän siitä, että vaatteilla on historiansa. Minun kanssani tai jopa ennen minun jonkun kanssa.

    Halpaketjujen kertakäyttömeininki on masentavaa.
    Miehen kanssa joskus naurettiin, että meidän komerot on sukulaisten vaatteiden loppusijoituspaikka. Meillä on paljon muiden vanhaa. Hauskin on ystäväni työkaverin (jota en ole koskaan nähnyt) paita, jota olen käyttänyt monta vuotta kesäisin ja aina vaan tulee kehuja.

  15. Violet sanoo:

    metsienmamma; uskon että asioita alkaa löytää paremmin sitten kun näkee miksi hakee.

    sanna; hauska saada kommentti sinulta! Toki lukea saa mitään sanomattakin mutta on kiva saada tietää keitä kaikkia siellä on.
    En osaa muuten sanoa onko mulla vähän vai paljon vaatteita. Ainahan se on olisi kai arvioitava verrattuna johonkin.
    Tyydyn tekemään huomion että tarpeeksi on ja että lähes kaikki käy kaiken kanssa joten tavallaan on vielä enemmän!

    Linnea; vaikka puhumme ehkä loppujen lopuksi samasta asiasta niin vierastan tuota että vaatteella olisi historia. En minä oikeastaan sen perään ole ollenkaan. Pikemminkin ajattelen niin että metsästän tyyliä ja laatua jota ei enää joko tehdä, tai johon minulla ei uutena ole varaa.

  16. Linnea sanoo:

    Ymmärrän.
    Minusta on taas hauska tietää, että esim. musta duffelitakkini on nähnyt Tamperetta 60-70-luvun vaihteessa enoni yllä. Vaatteella ja minulla on jokin salaisuus, jota muut eivät tiedä… ;-)

  17. Violet sanoo:

    Linnea; aaah juu, tuossa mielessä kyllä! Huomaan vaan että lähes kaikki mun käytetyt vaatteeni ovat minulle tuntemattomien ihmisten joten siksi niihin ei liity tuollaista. Toki voi keksiä;-)
    Sen sijaan esim. äitini vanha laukku jonka hän sai isältäni jo ennen kuin synnyin…siihen liittyy mulla tuollainen ajatus.

  18. emppu sanoo:

    Miten te uskallatte käyttää kirpparikenkiä, vai onko teillä aina sukat jalassa niiden kanssa? Eli kun monella ihmisellä voi olla jalkasieni, joka takuulla tarttuu hyvin ärhäkkäästi siitä kengästä puolustuskyvyttömän jalkaan.

  19. Violet sanoo:

    emppu; elän vaarallista elämää…..

  20. minna sanoo:

    tässä komppaan sinua täysin : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s