Vuonna 1146 sai alkunsa l´Abbaye de Villers -luostari. Vuonna 2011 seurasimme siellä sirkusesityksiä.





Tapahtuma kesti iltaviidestä yhteentoista. Luostarialueella oli useita eri pisteitä joissa sai seurata erilaisia esityksiä moneen kertaan illan aikana ja suurella nurmikentällä oli sirkuskoulun ohjaajia mukanaan monenmoisia vempeleitä. Tapahtui ihme ja kaksitoistavuotiaammekin innostui.



Siellä oli ihan valtavasti ihmisiä. Pieniä vauvoja ja vaareja keppiensä kanssa ja kaikkea siltä väliltä. Illan tullen sadat kynttilälyhdyt syttyivät sinne tänne ja toimivat ainoana valaistuksena raunioilla. Kuului naurua, taputuksia ja kiljahduksia.
Ilta päättyi 1200-luvulla rakennetussa goottikirkossa aivan käsittämättömään esitykseen. ”Kuolemanpyörää” seuratessani tein yhteen- ja vähennyslaskuja ja tulin siihen lopputulokseen että joku sata vuottakin on aivan kärpäsen paska.
(Oli pakko ottaa otsikko pois. Se oli ”siipien havinaa” ja se hävettää hiukan. Mutta toisaalta: miten osaisin sanoa sen että historia tuntuu hönkivän niskaan tuollaisissa paikoissa?)

Mainokset

9 comments on “

  1. Martta sanoo:

    Oho, hieno paikka. Jotkut ulkoilmatapahtumat kärsivät ihan vaan huonosta paikkavalinnasta, tuo tapahtuma taas taisi saada lisäpotkua miljööstä. Ja jes innostuneelle kaksitoistavuotiaalle :-)

  2. Pariisin Margarita sanoo:

    Miten mahtava idea yhdistää vanhaa ja uutta! Olisin tykännyt tuosta varmasti, kuten myös melkein 8-vuotiaani. Missä tuo paikka sijaitsee?

  3. Violet sanoo:

    Martta; voi se on aivan käsittämättömän kaunis paikka. Näistä kuvista ei ehkä välity ihan täysin. Sanoisin että ohjelman viehätyksestä melkein puolet oli kyllä puitteissa – eikä se silti tarkoita että ohjelma olisi ollut huonoa;-)
    Joo, kato kaksitoistavuotias ei ole oikein kiinnostunut kuin kahdesta asiasta joten kaikki tällainen on niin ihanaa katseltavaa vanhemmille!

    Margarita;Se on n. 35 min. Brysselistä. Tässä sivut:
    http://www.villers.be/
    Siellä esitetään heinä-/elokuussa mm. Ruusun nimi -näytelmää ja siellä on ylipäätään tapahtumia, musiikkia, lapsille stage d’ete etc.

  4. haneli sanoo:

    Tuo värikäs perhe(?) toisesksi ylimmäisessä kuvassa on aivan mahtava!

  5. Mirva sanoo:

    Vau, mitkä puitteet sirkukselle! Jotain juuri tuommoista käyttöä kaikenlaisille raunioille pitäisikin keksiä, karnevaalia ja esittävää taidetta.

    Voin ihan hyvin kuulla sen siipien havinan kun katson noita kuvia, sitä juuri niissä vanhoissa rakennuksissa kuuluvaa, joka vie ajatuksen siihen miten ennen on eletty. Olin joskus oppaana yksillä raunioilla(kin), ja jokainen päivä siellä sai mielikuvituksen lentoon.

    (En ollut hoksannutkaan, että poikasi alkaa olla teini-ikäinen. Ymmärrän jotenkin nyt ihan toisella tavalla asioita, joita olet pojistasi puhunut, sanoo eräs joka on olevinaan asiantuntija työskenneltyään teinien parissa muutaman vuoden…)

  6. Pariisin Margarita sanoo:

    Kiitos linkistä! Jos vaikka joskus pääsisimme käymään tuolla.

  7. Violet sanoo:

    haneli; ne oli hienoja joo! Kulkivat ympäriinsä ja kiusasivat ihmisiä lempeästi;-)

    Mirva; joo, 12 täytti esikoinen.Hän on tavallaan niin kovin lapsi vielä (kuten minusta tuon ikäisen pitääkin olla, kuten minusta pitää antaa olla), varmaan monen suomalaisen ikätoverin mielestä aivan lapsellinen mutta se ei ole pahasta.
    Toisaalta on sellainen hyvin hyvin järkevä ”aikuinen” puoli. Suurella mielenkiinnolla seuraan hänen kehitystään.

    Margarita; eipä kestä, toivon että pääsette. Namur ei ole kaukana, viehättävä vanha kaupunki!

  8. maijanmaja sanoo:

    Mä tykkään myös tuosta ilveilijäporukasta. Ja luostarimiljöö on tosi upea, minkälainen tunnelma olisikaan kuunnella vaikka jazzia tuolla illan pimentyessä yöksi…
    Sykähdyttää tosiaan mieltä, kun lapsi tekee jotain positiivisella tavalla yllättävää. Mä sain oman poikani (kohta 6v.) houkuteltua kokeilemaan kitaran soittoa pari viikkoa sitten (musiikkiopiston järjestämässä ”soittimet tutuksi” -tyyppisessä tapahtumassa), kun kotona kieltäytyy lähes totaalisesti kaikesta musisoinnista. Kun otti kitaran syliinsä, nosti jalan telineelle ja näppäili kieliä hetken aikaa, olin ihan onnessani. Kuulin jo korvissani ”love me tenderin” sävelet… No, rummut veivät voiton kuitenkin…

  9. Riikka sanoo:

    Otsikkohan olisi voinut sitten olla ”historian höngintää”. Hienolta näyttää, on teillä siellä paljon kaikkea tuollaista mitä täällä ei ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s