Maadoitus



Lattialle levitettynä 120 A-nelosta näyttää hämmentävältä. Mutta vain aluksi. Kun kulkee kirjainten päällä, nousee ehkä sohvalle seisomaan että näkee laajemmin alkaa huomata yhteyksiä joita ei tajua kun tekstit ovat peräkkäin tietokoneen ruudulla. On oikeastaan aivan hullua miten sokea on omille kirjoituksilleen. Yhtä hullua on miten jukuripäisesti saattaa pitää kiinni jonkun tekstin helmasta vaikka parasta olisi päästää irti – tai naittaa se toisen tekstin kylkeen. Muutama irtoliuska löysi luonnollisen ja ainoan mahdollisen paikkansa toisten, pidempien tekstien kainalosta. En olisi luultavasti ikinä keksinyt sitä ilman tätä mitä kutsun ”maadoittamiseksi”.

Kirjoitin eilen 7 tuntia. Sen aikana söin 300 grammaa ranskalaisia kirsikoita. Olen onnellinen siitä että saan tehdä kaiken tämän.

Mainokset

13 comments on “Maadoitus

  1. jaana sanoo:

    Minäkään en pysty hahmottamaan tekstiä kokonaisuutena tietokoneen ruudulta, pitää aina printata. Ei kauhean ekologista, vaikka käytän paperit molemmin puolin…

    Sä olet eilen ollut ahkera!

  2. Violet sanoo:

    jaana; opin tämän homman oikeastaan silloin kuin tein gradua. Jouduin myöntämään että vanhan proffan vinkki toimii minullakin.
    Kerran, pari printtaaminen riittää. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta ja se auttoi aivan valtavasti.
    Teen asioita silloin kun en voi olla tekemättä. Väkipakolla istuminen ei ole minulle. Kun jokin asia muuttuu (nyt on kotoa yksi poissa viikon) muuttuu jokin muukin aina. Asiat potkiintuvat eteenpäin, tulee energiaa.

  3. minjo sanoo:

    Kuulostaa siltä, että jotakin on valmistumassa lähitulevaisuudessa. :D

    Onpas kiva kuulla, että muillakin on hahmottamisvaikeuksia. Mä tulostan aina kaiken myös pariin kertaan. Korjausten tekeminen on rasittavaa, kun ei näe kokonaisuutta kerralla. Opiskelijat taas tuntuvat pärjäävän ilman tulostamista, sitä joskus hiukan ihmettelen. Liekö ovat vaan niin kasvaneet tietokoneiden kanssa, etteivät paperia edes kaipaa. En muista miksi niitä vekottimia, millä voi lukea kirjoja sanotaan, mutta minulle sellainen olisi ihan vihoviimeinen kapine. En nauttisi lukemisesta yhtään…

  4. Violet sanoo:

    minjo; vihdoinkin tuntuu että voi (totuudenmukaisesti!) sanoa että kyllä, valmistuu. Lähitulevaisuus ei tosin ole viikko eikä kaksikaan.
    Mää en ota tätä juttua minään vaikeutena ollenkaan. Tai siis en pidä miinuksena vaan oikein toimivana työtapana.
    Pidän siitäkin että jonkun sivun voi oikein vanhanaikaisesti REPIÄ. Siinä on aivan eri tunnelma kuin delete -nappulassa.

  5. Suklaasydän sanoo:

    Minä söin viikonloppuna melkein kilon ranskalaisia kirsikoita. Olivat niin hyviä, että hävisivät nopeasti parempiin suihin. :)

  6. iiris sanoo:

    Samaa mieltä kuin moni muu: Tekstit pitää ehdottomasti lukea paperilta. Printatusta versiosta virheet / epäjohdonmukaisuudet / muut oudot jutut pomppaavat välittömästi esille, vaikka ruudulle kirjoittaessaan olisi kuvitellut saaneensa kaiken valmiiksi. Paperilla sanat ovat jotenkin vahvemmin läsnä kuin koneella. Ja Violet, kun puhuit siitä paperin repimisestä – oikein! Delete-nappulan painaminen on jotenkin niin sisäsiistiä…

  7. Violet sanoo:

    Suklaasydän; ne ovat ihania. On tapahtunut sitä paitsi ihme: olen ollut aina allerginen kirsikoille> Suuta alkaa kutittaa vimmatusti. Eilen ei tapahtunut mitään! Ostin äsken lisää…jatkan ”ihmiskokeita”.

    Iiris; joo, ihan silkat kirjoitusvirheetkin näkyvät paremmin mutta myös kaikki ne oudot jutut, puuttumaan jääneet asiat tai liika moska jonkun ympärillä.
    Olen huomannut että päästääkseni eteenpäin mun on joskus mentävä sen repimisen kautta.

  8. maijanmaja sanoo:

    Minäkin olen iloinen että olet saanut kirjoitettua.

  9. maare sanoo:

    Miten mukava sana tuo potkiintua!

    Ja kirsikat; mahtavaa! Kohta myös luumut, persikat ja ne kaikki muut ihanat, usko vaan!

  10. Anne sanoo:

    Ei luovuus tule aikataulujen mukaan eikä jälkeä synny pakolla tuo sama minulla mutta ihanaa että olet kirjoittanut ja noin paljon. Se että asiat on paperilla tekee ne enemmän tuntuviksi. Yritin siirtyä nykyaikaan ja minulla on ”usb-stick” (onko suomeksi muistitikku?) jotta en hukkuisi paperipinoihin mutta silti kirjoitan edelleen ajatukseni paperille.Ja kirsikoita ”napsin” suoraan puusta suuhun kävelyllä, nams….

  11. vilijonkka sanoo:

    Koneen ruudulla on hankalaa hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Tai edes yhden sivun taittoa. Paperilla kaikki suhteet muuttuvat kuitenkin, että väliprinttejä tehtailen minäkin. Siis niissä vähissä tuotoksissa joita yleensäkään saan aikaiseksi. Tällä viikolla ainoastaan näyttelyluettelon. En edes cv:tä jaksanut laittaa esille.

    Mitähän jännää sulta on syntymässä?

  12. Violet sanoo:

    maijanmaja; jaettu ilo, siis!

    maare; niin, kun mää ajattelen että jotenkin ne asiat alkaa sillain itsekseen lutviutua, ei siinä ole sitten enää paljonkaan omasta panoksesta kyse.
    Ja kyllä; elän toivossa että allergiat helpottaisivat ja saisin noistakin nauttia.

    Anne; usb:tä en ole kertaakaan tainnut elämässäni vielä käyttää….

    Vilijonkka; Näyttelyluettelo kuulostaaa siltä että valmista on!
    Niin juu, en edes maininnut mistä on kyse kirjoittamisessa kun luulin että olen aikojen kulussa jankuttanut siitä liikaakin. Nuo ovat lyhyitä tarinoita jotka kasaan yhteen ja lähetän sitten kustantamoihin tyrkylle.

  13. NiinaK sanoo:

    Hmmm, paljonko mahtaa painaa 300g kirsikoiden kivet ilman kirsikoita? Tyhmä kysymys ja vielä tyhmemmin muotoiltu lause. Kunhan nyt eksyin tätäkin miettimään. :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s