Täällä lähinnä sataa tai uhkaa alkaa sataa ihan kohta, tai sitten sade on juuri loppunut. Uutisia leirikoulusta on saatu. Lapsilla kaikki hyvin mutta opettajalla ei. Joku hänen lähipiiristään kuoli ja hän lähti pois, sijainen on jo saapunut vetämään leirin loppuun. Opettajan mielsetä on juuri nyt varmaan yksi paskan hailee sataako tai sitten ei.

Me valvomme iltaisin myöhään. Katsomme Dr Housea kolme jaksoa peräkkäin, etsimme majoitusta Bretagnesta, katselemme miten kuu pimenee ja tulee takaisin taas. Esikoinen on elementissään. Häntä ei paljon nukkuminen kiinnosta, ainakaan iltaisin.

Olen kutonut niin että oikean etusormen iho on puhki. On aika pysähtynyttä ja sitä juuri kaipasinkin.

Mainokset

12 comments on “

  1. maijanmaja sanoo:

    Voisin kadehtia kaikkea muuta paitsi sadetta (ja lapsen opettajan menetystä!!). Sadetta on omastakin takaa.
    Mulla ei meinaa niska ja hartiat kestää nyt ollenkaan neulomista! Ihmetyttää, kun olin oikeen hieronassakin viime viikolla. Luulen kyllä, että mulla saven muovaaminen pitää jäykkyydet poissa ja nyt on tauko savihommissa.. Mitä muuten neulot tällä erää?
    No sitten Bretagne.. Ja kuunpimennys.. Ei näkyny täällä, vaikka valvoin marenkien kanssa eilen puoli kahteen. Epäilen, että pimennys aiheutti sen, ettei ne meinannu millään valmistua.. Ompelin sitten mekkoa ajan kuluksi.
    Pysähtynyt sopii mullekin.

  2. Violet sanoo:

    maijanmaja; sade, niin. Oikeastaan toivoisin että tulisi sitten selkeesti taivaan täydeltä ja sitten taas ei ollenkaan mutta kun tää on nyt tällasta ettei tiedä yhtään mitä päälleen panisi, voi tuntua hyvinkin hikiseltä (ilma on kostea) mutta sitten yhtäkkiä sataa, sitten kaivetaan aurinkolasit ja ne saakin jo panna pois. On-off.
    Ihan näillä hetkillä valmistuu TOINEN Stil Light -tunika. Ensimmäinen oli kokoa M ja vaikka pidän siitä kovasti niin ajattelen että se on hiukan liian iso mulle. Eli tein astetta tummemmasta harmaasta koon S.

    Bretagne varmistui tänä aamuna! Saimme vuokrattua pikkuruisen kämpän niin halvalla että alta pois. Olen aivan älyttömän innoissani.
    Kuunpimennys oli aika hieno. Onneksi sen aikana ei satanut. Oli ihan säkkipimeää, ei ääntäkään ulkona. Istuin terassilla ja seurasin.

  3. minjo sanoo:

    No, meillä tuli viisi minuuttia sadetta kaatamalla. Parvekkeella ikkunatkin saivat pikapesun. Välimuodot ei ole hyviä, joko tai, minunkin mielestäni. Toivottavasti menee leirikoulun kuitenkin hyvin loppuun. Tosi kurja opettajalle!
    Onnea loma-asunnon löydöstä!
    Mä unohdin sen kuunpimennyksen ihan kokonaan.

  4. Merja sanoo:

    Bretagne on varmaan hieno. Menettekö ihan rannalle siis?

    Mun siskontyttöni lähtee elokuussa Nantesiin. Ajattelin yrittää järjestää syksylle sinne reissua.. yksin..

  5. Violet sanoo:

    minjo; no justiin äsken tuli meilläkin se sama aika (eipä ihme, ollaan niin lähellä). Viereisen koulun lapset juoksi kirkuen suojaan;-)
    Mietin sitä opettajaa…että kuka on kuollut. Sanottiin vain että ”läheinen”.

    Merja; Majoitumme semmoiseen kolmentuhannen asukkaan kylään jonka nimi on St Quay Portrieux. Ollaan liki vesirajassa;-) Lähin suurempi kaupunki jonka joku saattaa tietää on St. Malo.
    Olen kännyt tuolla suunnalla kerran mutta oikeastaan vain luostarisaari Mont St Michel jäi silloin mieleen – ja se, että haluan palata Bretagneen.
    Tulen nyt saamaan juuri sitä mitä hinkusin kun olen pitkin kevättä haaveillut Cornwallista ja sellaisesta. Vuorovettä, tuulta, suolaa, hiekkaa, kallioita jne. jne.

  6. Anne sanoo:

    Kuunpimennystä kurkistelin minäkin mutta en nähnyt mitä halusin.
    Elämä yllättää ikävästikin kuten poikasi opettajalle nyt.
    Mutta nuo vanhat tapetin palat tuossa ne pysähdytti minut, aivan ihania.
    Täällä maassa kun ei tapeteerata niin ei löydy tuollaisia ihanuuksia.

  7. Violet sanoo:

    Anne; nuo paperit eivät olekaan tapettia. Ne ovat sisälehtiä vanhasta valokuva-albumista. Löysin kadulta, otin toiveikkaana mukaan, kuvan kuvaa ei kuitenkaan ollut jätetty sisälle. Nämä paperit ovat kuitenkin tosi kauniit. Hienoa sinivihreää, harmahtavaa..

  8. maria.hyle sanoo:

    Onnea mökkituurin johdosta!Ja voi sormeasi ja poikapientä…Jaksatko kutoa kuitenkin minullekin päin?Kiitos taas kerran tukkamallista:D kävin ystävällä kuvan kanssa ja taas on ”vaihtopää” malli kunnossa!halit.

  9. Violet sanoo:

    Maria; pistin sulle meiliä tänään, sulle on jo matkalla pieni paketti! Aa, vaihtopää saatu, kiva kuulla että kuvasta on ollut hyötyä.
    Se meidän majoitus järjestyi kyllä niin halvalla että nyt vaan mietin mikä siellä on pielessä;-) No, se tiedetään että pieni luukku on kyseessä eikä todellakaan mitään hienoa mutta ei tarvitakaan, haettiin vaan jotakin tukikohtaa missä vaihtaa kumisaappaat, raitapaidat, uikkarit ja mitä Bretagnessa ny tarvitaan;-)

  10. Suklaasydän sanoo:

    Täällä ei uhkailla vaan sataa. Tosin paskan hailee minullekin… Olo on semmoinen ettei tee mieli ulos. Ollaan flunssassa kaikki tyyni ja kissa jouduttiin äkillisesti lopettamaan toissapäivänä… Kuunpimennyskin meni ihan ohitse. Meillä on (taas) kuukauden Suomen loma edessä, mutta mieli halajaisi jonnekin muuallekin. Italiaan vaikkapa. Voi olla että jää välistä, koska rahareikiä ilmaantuu joka suunnasta tälle vuodelle.

  11. Mirva sanoo:

    En meinannut kirjoittaa kateudesta mitään mutta lukaistuani maijanmajan kommentin tulin ajatelleeksi että kylläpä olisi mahtavaa olla ihan pysähtynyttä, en muista koska on ollut.

    Ja sitä aioin sanoa, että onpa teillä mahtavaa, kun teillä on House (ainoa ohjelma jonka vuoksi välillä kaipaan telkkua) ja tulossa Bretagne (jonne olen aina halunnut matkustaa)! Onnenpekat!

  12. Violet sanoo:

    Suklaasydän; Kissasta pahoitteluni, kävin katsomassa blogissasi kuvia ja tuli oikein pala kurkkuun.Uskon että aika moni ulkomailla asuva suomalainen ymmärtää tuon että halajaisi muuallekin. Sama se on mullakin. Menen aina ihan hirveän mieluusti Suomeen mutta on siinä toinenkin puoli. Reissut syö rahaa ja lomaa, eli se on muusta pois. Sitä oon aina sanonut että ellei mulla siellä olisi perhettä ja ystäviä niin tuskin menisinkään. Ainakaan joka kesä.

    Mirva; aika harvinaista on tämä pysähtyneisyys täälläkin. Tarkoitan pysähtyneisyydellä nyt tässä sitä ettei ole koko ajan jotakin häslinkiä kotona (johtuu näistä eri aikoihin olevista leirikouluista…), ei ole mitään suurempaa huolta liittyen mihinkään tärkeään eikä ole mitään pakollista tekemistä, semmoista just nyt heti pakko tehdä -asiaa.
    Mulle toi House on aika uusi ihastus! Jäin heti koukkuun, tykkään tosi paljon ja mies ihan yhtä paljon. Se tulee nyt tällä hetkellä sunnuntaisin iltapäivällä (kolme jaksoa) ja tiistaina myöhään (kolme samoin).
    Olen ihan hirmu, hirmu onnessani tuosta Bretagnesta. Oltiin jo vähän sillä mielellä ettei voida mennä mihinkään mutta nyt järjestyi kuitenkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s