Näkemys





Esikoinen kuvaa toisinaan perheen kameroilla. Hän käsittelee kameraa äärimmäisen varovasti eikä koskaan unohda kaulahihnaa tai rannelenkkiä, varmuuden vuoksi. Kun otamme kuvat kamerasta ulos pystyn sanomaan 100 prosentin varmuudella mitkä kuvat on ottanut mieheni, mitkä esikoinen ja mitkä nuorempi poika. Jokaisella on ehdottomasti oma tyylinsä.

Leirikoulussa esikoisella oli kertakäyttökamera mukana. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta kaikkien kuvien kohteena on jokin eloton. Tyhjä huone tai käytävä, katto, lattiakaivo, pylväs ulkona, sipsipussi sängyllä…eivätkä ne ole vahingonlaukauksia. Eläimiä hän kuvaa aina jos niitä vain näkyy. Mitä vain eläimiä, kärpänen käy hyvin.

Minun suosikkini hänen uusista kuvistaan on tuo yksinäinen lamppu katossa, pyyhkeet hyllyssä. En tiedä miksi mutta se vangitsee minut. Ehkä siksi että näen siinä kohteen lisäksi oman poikani. Pystyn täysin kuvittelemaan kuvanottotilanteen. Kuvaan on tullut hämärän vuoksi paljon rakeisuutta ja tykkään siitä aivan älyttömästi. Pyysin sen itselleni ja panin kehyksiin yläkerran seinälle.

PS.
Onko kenelläkään Outi Nyytäjän Heinäpaali roihuaa -kirjaa tarpeettomana? Olen kiinnostunut. Joku toinenkin Bretagne -aiheinen hänellä taitaa olla. Maailman laidalla?

Mainokset

23 comments on “Näkemys

  1. Satu sanoo:

    Onpa tosi hienoja. Pojallasi on näkemystä. Samanlaista taitoa vangita tunnelma kuin sulla. Ajattelin näitä heti postikortteina.

    Ihailen tuota, miten hän käsittelee kameraa, varoen. Mun poika tykkää myös kuvata, ja olen sitä mieltä, että hänellä on taitoakin, mutta en kestä katsoa, miten hän tarttuu kameraani…viuh vaan ja todella lennokasta ja huoletonta menoa. Olen yrittänyt opettaa kyllä :) Ja hänen videokuvan jäljessä ei pysy kukaan, lähinnä tulee matkapahoinvointiseksi.

  2. Linnea sanoo:

    Kuvissa on tyyliä. Hienoja!
    Meilläkin esikoinen kuvaa. Sai rippilahjaksi järjestelmäkameran ja on nyt vuoden kuvannut paljon. Yksi elokuvakin on tekeillä.

  3. Violet sanoo:

    Satu: juu, hyvin hyvin varoen käsittelee. Pikkuveli sitten…hiukan ronskimmin mutta ei sentään kuten omia tavaroitaan!
    Liikkuvaa kuvaa kuvatessaan pojat harrastaa molemmat ees taas kiskovaa zoomia…auuuts!

    Linnea: minustakin näissä on jotakin. Ehkä siksi, että ne on kuvattu täysin siltä pohjalta mitä kuvaaja itse pitää tÄrkeänä, mitä hän huomaa, mihin kiinnittää huomion. Ja voin vannoa että se on hänen kohdallaan aika eri juttu kuin vaikka pikkuveljen kanssa. Huomaan sen usein puheissakin (kato äiti tuota kuvaa taivaalla = pilvet).
    Ihmisiä hän ei kuvaa juuri koskaan.

  4. Nin sanoo:

    Todella upeita kuvia. Tykkään kuvien tunnelmasta.

  5. Ilona sanoo:

    Ihailen.

    Ihailen niin kovasti, etten nyt sano mitään muuta.

  6. Allu sanoo:

    Tosi hienoja, niin hienoja, että luulin sun ottamaksi.

  7. isoinpapu sanoo:

    Oh, niin hyviä kuvia. Todella hienoja. Jännittävä hiljaisuus ja hienoinen jännite ja kaikkea mielenkiintoista.

    Ihailen.

  8. Violet sanoo:

    Nin: kerron pojalle. Hän hiukan punastui kun kehuin kuviaan.

    Ilona: kiitos kun kerroit.

    Allu: kiitos sanoistasi, tosin olen sitä mieltä että nämä ei olisi yhtään näin hienoja jos ne olisivat mun ottamia. Miten sanoisin…? Minua viehättää jotenkin se viattomuus millÄ poika on ottanut kuvat ts. hän ei takuulla yritä ottaa jotain ”trendikästä” näppäystä ”muodikkaasta” kulmasta eikä takuuvarmasti yritä jäljitellä kenenkään toisen kuvia. Niin ja minä en olisi osannut näitä ottaa. Tai en olisi ”rohjennut”. Olisin ajatellut ehkä että onkohan tuossa tarpeeksi ideaa tms.

    Isoinpapu:kiitos! Minusta siinä on jännä kontrasti myös kun tiedän että kuvat ovat todella meluisasta paikasta täynnä lapsia. Silti on tunne suuresta hiljaisuudesta.
    Olen niin usein arjessa huomannut että poikaa näkee asioita joita minä en ja sitten taas ei hahmota jotakin mitä suurin osa nÄkee. Esim. ei tunnista vaatteita ellei niitä ole levitetty kokonaan auki jotta näkee muodon. Jos kysyt hÄneltä vaikka että minkä värinen sun takki on niin ei tiedÄ, muista, ei ole tullut ajatelleeksi (ellei se siis ole päällä juuri että voisi tarkistaa).

  9. Anne sanoo:

    Minuakin alkoi kiinnostaa tuo Outi Nyytäjän kirja mutta ei näyttänyt olevan Suomalainen.com’ssakaan
    josta katsoin…sieltä nimittäin löysin itse kirjan jota etsin eli Helena Petäistön kirja Pariisista ja hänen muita kirjojaan minä puolestani metsästän mutta ei tunnu löytyvän….
    Mielenkiintoisia nuo poikasi ottamat valokuvat…..

  10. maria.hyle sanoo:

    Hän on taiteilija jo nyt.

  11. Nimetön sanoo:

    Toinen Outi Nyyytäjän Bretagne-kirja on Maailman laidalla.
    -llena

  12. Heli sanoo:

    Mullekin tuli mieleen, että siinä on meillä (tai siis teillä) taiteilijan alku. Oikein hienoja kuvia ja hyvin taiteellisia ja persoonallisia.

    Musta on mielenkiintoista, miten näet poikasi niin tarkasti. Mä en jotenkin osais ollenkaan kuvailla poikieni (tai tyttöjeni) persoonia noin taitavasti. En ehkä olis esim tajunnut ollenkaan tuota, että poika kuvaa harvoin ihmisiä.

    Kamera on kyllä ihan mieletön kapistus itseilmaisuun.

  13. maijanmaja sanoo:

    On toi käytävä-kuvakin todella hieno. Viivat, suunnat, punainen pilkahdus perällä.
    Minusta on kans erityislaatuista, että osaat nähdä persoonan kuvaustyylissäkin.

  14. vilijonkka sanoo:

    Pojalla todellakin on omanlainen tapa katsella elämää. Kuten itsekin analysoit ja minustakin kenenkä tahansa meistä ottamina nuo olisivat tekotaiteellisia. Mutta nuoren pojan ottamina upeaa huomiointikykyä. Elottoman kuvaamisesta minäkin pidän, ja vaikeaa on saada ne kuvat näyttämään noin mielenkiintoisilta. Tykkään erityisesti käytäväkuvasta. Dublettikamaa? Toivottavasti jatkaa kuvaamista tulevaisuudessakin, vaikka muuten päätyisi tiedemieheksi!

  15. Violet sanoo:

    Anne; joo, pidän Nyytäjän tavasta kirjoittaa ja muistan selalleeni Heinäpaali roihuaa -kirjaa muutama vuosi sitten Suomessa – mutten valitettavasti tajunnut ostaa. Nyt tuntuu ettei oikein löydy, äitikin mulle etsi Treelta.

    Maria: mutta jos häneltä kysytään niin sanoisi että enkä ole kun tietokoneasiantuntija;-)

    Ilena: ok, kiitos.

    Heli; tuosta lapsen näkemisestä: yksi syy voi olla se että yksinkertaisesti olen ollut heidän kanssaan niin paljon. Tämän ei nyt ole tarkoitus olla mikään pisto työssäkäyvien sydämiin, mutta koska olen aina ollut kotona niin pakostakin on tullut ”tutustuttua” aika tarkkaan…
    Toinen syy on se että poikani tiettyihin ongelmiin liittyen olen joutunut ulkopuolisillekin ”analysoimaan” hänen luonnettaan, tekemisiään, olemistaan. Olen ehkä katsonut tarkemmin siksikin.
    Ja kolmanneksi se, että mulla on tapana ylipäätään ihmisten kohdalla olla kaikki aistit auki, tarkkailla, tehdä havaintoja.

    maijanmaja; on käynyt selväksi että poika tykkää kaikesta missä on suoria linjoja, perspektiivi. Yhteen aikaan hän piirsi koko ajan juuri kaikkea loppupäästä tasaisesti kapenevaa, tunneleita ja sen sellaista.
    Tuohon käytäväkuvaan liittyen siis tämän.
    Näkisittepä mun miehen kuvat. Ne erottaa myös aina. Eivät nyt sen kummemmin mitään erityisiä ole, mutta tyyli on aina sama. Ei koskaan lähikuvia, paljon maisemia ja suuria kokonaisuuksia. Ja mieluusti pystykuvia myös.

    Vilijonkka; oikein, olisivat tekotaiteellisia. Sanoisin jopa että edustavat tyyliä jota näkee etenkin monissa ulomaalaisissa blogeissa paljon tällä hetkellä.
    JA kyllä, Dublettikamaa siinä mielessä että mulle ainakin nuo ”puhuvat”. Heti on joku tarina päässä.

  16. Pilvitarha sanoo:

    Pidän tunnelmasta etenkin tuossa pyyhekuvassa ja sitten tuossa alimmassa missä on mustat päät alareunassa. Pyyhekuva humisee mukavasti…

    Samaa mietin kuin Vilijonkka, että olisi hauska nähdä nämä dubletissa :)

  17. Päivi sanoo:

    Lahjakas poika, nuo kuvat on hienoja! Minua puhuttelee jostakin syystä tuo missä on sänky, liekö tullut lapsuuden leikit sängyn vierellä mieleen :)

  18. Violet sanoo:

    Pilvitarha; ihan totta, humisee! Kun katson sitä olen laivan hytissä, hotellihuoneessa tai sellaisessa…kuuluu ilmastointilaitteet.

    Päivi; mies tivasi että miksi olet sänkyä kuvannut. Minua kiinnostaa siinä etenkin että miksi tuosta kulmasta. Vastausta emme saaneet mutta ei se olekaan tärkeää.

  19. Nimetön sanoo:

    Minut puolestaan vangitsi tuo kuva pojastasi. Herkistyin aivan kyyneliin. Hänessä on jotain niin kovin tutunoloista. Ihana kuva.

  20. Violet sanoo:

    Nimetön: pidän tuosta kuvasta itsekin. Poika on nyt sellaisessa iässä ettei ole yhtä mielellään kuvattavana kuin ennen. Ottaa mieluusti tällaisia ”suojaavia poseerauksia”. Tässä tämän ”miettiväisen” ilmeen syy on kuitenkin tietokoneeseen tuijottaminen.

  21. mp sanoo:

    Moi taas pitkästä aikaa!

    Hienoja kuvia!

    Minä olen niitä jotka suuttuvat joka kerta luovaa liikkumista rajoittaville lenkeille ja hihnoille, ottavat ne pois ja sitten tiputtelevat kameroitansa – viimeksi tänään tuossa pari tuntia sitten… Tuo se ainakin lisää jännitystä arkeen kun nostaa muutaman satasen arvoisen vehkeen lattialta ja käynnistää varovasti uudestaan pahinta peläten…

    Nyytäjän Ranskan teokset ovat hyviä, kannattaa lukea! Kaksi kai niitä ainakin on, ellei kolme. Ei satu olemaan omana, kirjastosta olen lainannut.

  22. MaaMaa sanoo:

    Todella hienoja kuvia, sellaisia jotka pistää ajattwlfmaan ja todella Katsomaan tarkkaan. Mulla tulee pyyhehyllykuvasta, käytäväkuvasta ja sänkykuvasta sellainen tunne, että kuvaaja etsii jotain. Karselee ylös, alas ja nurkan taa. Kuin kissa. Mikään ei ole ’ei mitään’ vaikka olisi tyhjää täynnä.

  23. MaaMaa sanoo:

    Voi kiesus puhelimen näppiksen kirjoittamia kirjotusvirheitä! Ajattelemaan nuo kuvat siis pistää, eikä ajattwlfmaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s