Bretagne – ensimmäinen päivä

Sanotaan nyt ihan alkuun etten tykännyt Bretagnesta. Rakastuin siihen oikopäätä.
Minulla on liki tuhat valokuvaa rakkaastani ja tajusin juuri etten voi näyttää niitä kaikkia teille mitenkään. Tuntuu että sanatkin ovat sekaisin kuten rakastuneilla joskus on.




Ensimmäisen päivän iltana lähdin mieheni kanssa kävelylle vaikka olimme pakanneet ja matkustaneet monta tuntia. Henkeni salpautui heti majapaikan ulko-ovella kun näin vanhan sataman, laivat laskuveden aikana kallellaan hiekassa.



Kiersimme vanhan sataman, sitten uuden, suuren huvivenesataman. Sitten löysimme tyhjän rannan, näimme saaren ja minulle tuli Viisikko-olo. Laskuveden aikana saarelle saattoi kävellä eikä minua mikään olisi pitänyt poissa varmaan muutenkaan.



Kuljin kaksi kameraa käsissäni hihkuen että katson mihin vaan niin aina voi nähdä jotakin vielä kauniimpaa, jännempää, ihanampaa….



Kun lähdimme pois minun oli käännyttävä katsomaan oliko näkemäni ollut edes totta. (Tunne, johon sain seuraavien päivien aikana tottua.)
Ile de la Comtesse seisoi siellä, aurinko laski jo, kuljin miehen kanssa kotiin ja hymyni oli leveä.


Mainokset

18 comments on “Bretagne – ensimmäinen päivä

  1. aurinko ja kuu sanoo:

    Hih…niinpä. Minustakin tuo laskuvesi on niin ihmeellinen…

  2. Mirva sanoo:

    Miten upean näköistä! Ensimmäinen lauseesi sai melkein sydämen nyrjähtämään, mutta onneksi toinen tuli sitten. Minä saan täällä rakastua Bretagneen kauniiden kuviesi kautta, toivoen että joskus vielä pääsen sinne itsekin. (Minulle tuli kuvista mieleen, jostakin syystä, Hercule Poirot. Kovin samanlaisia maisemia kuin joissakin hänen rannikkoseikkailuissaan, olisiko sitten ollut Ranskan puolella.)

  3. Liivia sanoo:

    Juuri niin upean näköistä, kun olen kuvitellutkin olevan.
    Tuota samaa simpukkahässäkkää kasvoi Lissabonin rannatkin, mutta sehän oli myös Atlantti.

  4. Violet sanoo:

    aurinko ja kuu: ihmeellinen on, etenkin kun erot ovat suuret. JA sitten se nopeus millä vesi nousee…

    Mirva: voi siellä oli joka paikassa niin kaunista…hukutan teidät kuviin, en voi muuta. Joo, siis Agatha Christie -maisemia oli aivan koko ajan. Etenkin kun kulki yksin aikaisella aamulla oli koko ajan olo että entÄs jos…

    Liivia: toivottavasti tykkäät tulevistakin maisemista. Olin tavallaan tiennyt mitä odottaa mutta silti kaikki iski päin naamaa vielä parempana. KUvat on kuitenkin vaan kuvia vaikka olisivat kuinka hyviä. Tuuli, tuoksut, tihku, aurinko ja kaikki siihen päälle.

  5. Kirsikka sanoo:

    Jännää ja niin kaunista. Mulle toi vuorovesi on niin vierasta kun en ole sitä ”tavannut” henkilökohtaisesti. Mutta se on kiehtovaa. Ja maisemat niin kuvattavia, upeita. Tänä kesänä, jälleen kerran, olen nauttinut digikameraan mahtuvasta kuvien määrästä ja siitä, että voi näpätä kuvia milloin mistäkin. Eikä tarvitse pelätä milloin filmi loppuu.

    Juu, lisää kuvia vaan kiitos ;) Ihanaa lomaa sinulle; tuulen suhinaa, meren kohinaa, paistetta auringon ja pilven varjoa… runoili Kirsikka ;)

  6. maria hyle sanoo:

    Ihanaa olet täällä!Ja olen iloinen sait toiveesi toteen varmasti yliodotusten.Nautin kuvistasi.Kiitos .On sellainen olo tällä puolella konetta kuin olisi matkan alussa.

  7. maijanmaja sanoo:

    Ensimmäisen lauseen jälkeen lamaannuin hetkeksi ja ehdin miettiä monta asiaa..
    Mutta siis, hyvältä näyttää kuvissa ja ymmärrettävästi olet onnesi kukkuloilla. Nojatuolimatkaa odotellessa.

  8. Aivan satumaisia kuvia Lisää odotellessa :-)

  9. Nimetön sanoo:

    Olin kolme viikkoa sitten Irlannin etelärannikolla. Näistä kuvista tuli heti se kaikki takaisin, tuuli, tuoksu, tihku, auringonlasku, suolan maku kielellä, kun nuolaisi ylähuulta. Piti ihan kaivaa kartta esille ja katsoa miten pitkä matka on Bretagnesta on Irlantiin. Hukuta vaan meidät kuviin! Ihanaa kun jaat ne meille.

  10. Kati sanoo:

    Ihan mykistyttävän tunnelmallisia kuvia. Mä olen itse seissyt tasan kerran valtameren rannassa ja se hetki sai hiljaiseksi. Pitääköhän lisäta Bretagne haaveiden matkakohteiden listalle? Luultavasti. Heti Cornwallin viereen. Lisäkuvia odotellessa…

  11. Violet sanoo:

    Kirsikka: kiitos runoilusta;-) Juu, tuota kaikkea. Mulla oli ajatus että olisin kulkenut siellä ilman kameraa, katsellen vain…mutten voinut, se tuntui aivan mahdottomalta. Mutta niin kyllä tein että tutuiksi käyneissä paikoissa, sellaisissa joissa olin usein kävin lopulta vain istumassa, olemassa, imemässä muistiin sitä miltä se tuntuu.

    Maria: myrsky jäi kokematta mutta sen sijaan sain kokea paljon sellaista jota en osannut edes odottaa. Kaiken kaikiaan matkasta jäi aivan uskomattoman hyvä ja lämmin muisto. Erilainen. En osaa sanoa muuten.

    maijanmaja: joo, piti hiukan kikkailla ja pelotella aluksi;-)
    Tuntuu että olisi aivan liian laimeaa sanoa tykkäävänsä siitä kaikesta. Varon normaalisti ylisanoja mutta nyt rakastaminenkin on vain tosiasiaa kuvaava verbi.

    Riitta: kiitos, siellä tuntui helpolta saada hienoja kuvia. Lupaan panna maisemia paljon näytille aina näiden paluuseen liittyvien arkiaskareiden välillä…

    Nimetôn: voi uskon että on ollut sielläkin upeaa!
    Minulla on haave siihen suuntaan edelleen voimassa, mutta olen varma että haluan palata Bretagneenvielä. Nyt olimme vain sen pohjoisosissa ja paljon olisi vielä tutkimatta.

    Kati: otin tavakseni mennä hiljentymään joka aamu veden äärelle. Mietin että voisiko siihen tottua niin ettei se tuntuisi enää miltään. En saata uskoa. Se Cornwall on mullakin edelleen listoilla. Samoja tunnelmia varmasti.

  12. Aura sanoo:

    Oi, Bretagne vaikuttaa todella kiehtovalta! En yhtään ihmettele että rakastuit oikopäätä. Lisää kuvia?

  13. Violet sanoo:

    Aura; paljon lisää!

  14. Kirjailijatar sanoo:

    Oi miten ihanaa. Täällä pakahdutaan kuvista. Rakastuneena olo on niin mojovaa.

  15. Jonna sanoo:

    Elämä! Niin upean näköistä.

  16. Kirsi sanoo:

    Ymmärrän rakkautesi. Minäkin rakastuin -kuviisi ainakin. Uskon niiden myös tekevän oikeutta Bretagnelle. Vaikka näyttäisit kaikki tuhannet kuvasi meille, tuskin kyllästyisin.

  17. Tuija sanoo:

    Toivottavasti kommenttini tavoittaa sinut vielä täältä monen kirjoituksen päästä. Hyvin bretagnelaisia kuvia. Olenkin joskus miettinyt, että olisitkohan bretagne-tyyppiä, taidat olla! Itsekin olen ja veri on aina vetänyt Normandian länsireunalta lähemmäs Bretagnea ja maan loppukohtaa. Vinkkaan myös Outi Nyytäjän kirjoista, jos eivät ole vielä tuttuja.

  18. Violet sanoo:

    Kiitos vielä kaikille ja Tuija: kävin vastavierailulla kivassa blogissasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s