Bretagne – viides päivä, La presqu’île Renote

Presqu’île tarkoittaa nimeä, aivan sananmukaisesti oikeastaan melkein saarta. Renote on nousuvedellä paljon enemmän saari kuin muulloin, mutta silloinkin sinne voi kävellä. Katsotaanpa tarkemmin.



Tulimme aamupäivällä laskuveden aikana.


Kiersimme koko niemen ympäri, tapasimme pupujakin.

Sitten äkkäsimme että niemen oikea ranta oli aivan Viisikko-paikka. Siellä oli valtavia kiviä ja niiden koloissa luolia, siellä oli suojaisia nurkkauksia, hiukan varjoakin kuumana päivänä. Laitoimme kevyen teltan pystyyn.

Kun on kaksitoista eikä niin pidä auringosta niin sitä viihtyy parhaiten mustissa sukissa ja pitkissä housuissa teltassa lukien tietokonelehteä. Upealla rannallakin.

Vaan päivän aikana kävi niin että vesi nousi, ripeästi sittenkin. Siitä ei ole kuvia niin että teidän on nyt sitten vaan uskottava minua. Telttaihminenkin tuli katsomaan miten ranta alkoikin jo pian teltan oviaukolta. Ja kyllä: hän ei voinut vastustaa kiusausta vaan alkoi kiipeillä myös, hyppeli kiveltä toiselle – ja tipahti vaatteet päällä veteen.

Kirjoitin vihkoon hiukan ennen poislähtöä: tunnen olevani etuoikeutettu kun saan olla täällä, kokea tällaista. Olen uinut paljon (vesi oli kylmää!), koskenut uiviin kaloihin käsilläni, kiivennyt kallioille ja nähnyt vihreitä liskoja. Auringossa on kuuma, polla sekoaa. Pitää muistaa lisätä aurinkorasvaa. Teltta oli hyvä idea!

Mainokset

7 comments on “Bretagne – viides päivä, La presqu’île Renote

  1. Liivia sanoo:

    Se on käsittämätöntä miten se vesi alkaa niin äkkiä tulla. Me ihmettelimme kun kukaan ei ollut rannalla laittanut leiriään niin hyville paikoille meren lähelle. Me tietysti laitoimme. Alkoihan se valkenemaan sitten miksei muut.

  2. Violet sanoo:

    Liivia; kun me tultiin ei ollut vielä ketään tuossa kohdassa. Ohikävelijöitä vaan. Pantiin kamat tuonne aivan kaukaisimpaan nurkkaan, mutta lähinnä vain sen takia että puu oli hyvänä varjona. Olisin mennyt mieluusti lähemmäs vettä – mutta onneksi ei menty.
    Kun päivä kului ja tuonne tuli muita niin ensin oli siellä täällä pikku leirejä. Sitten ne olivat kaikki siinä ”meidän” tasolla kun muualle ei enää mahtunut.

  3. Mirva sanoo:

    Hyvä idea tuo teltta, tosiaan.

    Tiedätkö, ajattelin juuri tätä lukiessani, että tunnen olevani etuoikeutettu kun olen saanut seurata tätä matkaanne, kokea Bretagnen kauneuden kuviesi kautta, sanoillasi olet saanut sen elämään ja herättänyt miellyttäviä mielleyhtymiä.

    (PS. Esitin sinulle blogissani kainon haasteen poissaollessasi, jos jaksat, sen voi lukea tästä: http://mimmikeltaisessatalossa.blogspot.com/2011/07/soundtrack-of-my-life.html — ilahtuisin jos innostuisit, jos et, niin ei se mitään!)

  4. Violet sanoo:

    Mirva; toi on semmonen ”rantateltta”, ei ole tarkoitettukaan yöpymiseen (tai en kyllä tajua miksei siinä voisi nukkua, totta kai voisi!), ihan kevyt ja menee todella pieneen tilaan. Mies sen osti tuon reissun aikana ohimennessämme yhdestä urheiluliikkeestä. Siellä oli hyvä pitää eväät ja kameralaukku – ja varhaisteini;-)
    Ahaa, haaste, en ollut huomannut.
    Olen aiheesta todella kiinnostunut, sen sanon heti. En ole kuitenkaan ihan varma että juuri nyt jaksan tarttua. Olen iloinen että haastoit, kuitenkin, ja voihan olla että jossakin vaiheessa.

  5. Nimetön sanoo:

    Joka aamu katson ensimmäisenä oletko laittanut jatkokertomukseen uuden päivän. Kertomuksella Bretagnesta on niin hyvä aloittaa päivä. Melkein jo pelkään, että kohta kertomus loppuu.

  6. MaaMaa sanoo:

    Ihana Viisikko-paikka!!
    Vielä kun kallioluolassa olisi sitä säilykeruokaa; kuinka niillä olikin ihan kaikkea säilykeruokana?! Mahtavista aterioista aina jälkiruoka-kakkuihin …

    Hymyilytti 12-v. mustissa vaatteissaan aurinkoa piilossa, mutta vielä enemmän hymyilytti kun hänkään ei lopulta voinut vastustaa rantakivillä hyppelyä

    Miten ihana loma teillä onkaan ollut; upeita postauksia ja kuvia! Kiitos!

  7. Violet sanoo:

    Nimetön: hausja kuulla ettÄ olet tykännyt. Kyllä nämä kuitenkin kohta loppuu, ei voi mitään, mutta kaivan vielä jotakin tunnelmia.

    Maamaa: Juu, se telttaihminen ei tosiaankaan voinut vastustaan vaikka piti niiiiin tyyyylsää oleman;-) Nautin aina oikein erityisen paljon kun nÄen hänen innostuvan jostakin.
    Oli kyllä kiva loma, oikein semmoinen rentouttava ja pitkäaikaista iloa tuova.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s