Mielikuvia




Metrossa työmatkalla ei ehdi avata edes kirjaa. Tai ehtii, mutta jos alan lukea ajaisin ohitse. Lyhyt matka eikä mitään takeita istumaanpääsystä. Seisoviltani en suostu lukemaan.

Tänä iltana pienemmän pojan kanssa ruokaostoksilla. Joudun nykyään kirjoittamaan lappuja itselleni kun ennen pystyin olemaan ilman.

Iltaisin sängyssä saatan huomata että päässä vilisee. Siellä on uusia ihmisiä, asioita, tehtäviä, kysymyksiä. Myös uusia huolia ja jännityksen aiheita. Olen keksinyt kaksi tapaa sulkea ne mielestäni jotta saan unen rauhallisesti.
Ensimmäinen tapa on tällainen: ajattelen että kaikki päässäni soutavat ajatukset ovat auki tietokoneen ruudulla useissa eri ikkunoissa. Mielikuvissani klikkaan yksitellen jokaisen ”ikkunan” kiinni, sitten sammutan koneen kokonaan.
Toinen tapa on tällainen: ajattelen että ajatukseni ovat vaatteita kaapissani. Sekaisin, hiukan rytyssä, kuten oikeastikin ovat. Heitän kaikki ”vaatteet” hyllyiltä lattialle, sitten nostan huolellisesti viikattuna takaisin vain sellaiset joista todella pidän.

Mainokset

16 comments on “Mielikuvia

  1. Tiina sanoo:

    Hyviä kikkoja rauhoittaa mielensä. Minulla ei ole ongelmaa nukahtaa iltaisin. Mutta kun stressi iskee, herään aamuyöstä. Jään kuuntelemaan aamun ääniä, ohi kulkevaa raitiovaunua ja postinkantajaa. Yritän nukahtaa uudelleen ja yleensä nukahdankin. Kun herään, on aamuyön pirteys tipotiessään.

  2. maijanmaja sanoo:

    Täytyykin kokeilla tota mielikuvaharjoittelua seuraavan kerran kun ajatukset alkaa kiertää samaa kehää. En tiedä toimiiko mulla, olen ehkä liian järki-ihminen (jos tiedät mitä tarkoitan) saadakseni sen toimimaan. Ehdottoman hienoja mielikuvia kuitenkin.
    Ei keltaista vaatteissa, mutta lompakossa kuitenkin?

  3. Violet sanoo:

    Tiina; mulla ei ole normaalista myöskään onneksi ongelmia nukahtaa. Nyt on selvästi ollut hiukan erilaista näiden uusien kuvioiden takia. Ei mitään sellaista että joutuisi heittelehtimään tuntikaupalla, ei onneksi, mutta hiukan hälyä päässä kuitenkin.

    maijanmaja; en tiedä mistä päähäni tulikin nuo ”harjoitteet” mutta huomasin että hitto vie, auttavat.
    Et voi olla enemmän järki-ihminen kuin minä, joten kokeile vaan luottavaisin mielin;-)
    Hyvä huomio: mulla ei toden totta ole mitään keltaista vaatetta eikä ole varmaan tulossakaan, mutta kun lompakon ostin niin tuommoisen valitsin.
    OIkeastaan se on semmoinen liki lime, ei ihan keltainen.
    Mulle kuitenkin aika outo valinta.

  4. Riikka sanoo:

    Kiitos vinkeistä, tiedän hyvin tuon olotilan kun pää on ns. täynnä nukkumaan mennessä ja nukahtamisesta ei tule mitään. Ei ihme että siivoillessa ja järjestellessä vaikka vaatekaappia (ihan konkreettisestikin) saa usein ajatuksiaan selvitettyä.

  5. Heini sanoo:

    Minkä alan töitä nyt teetkään :)? Olisi mielenkiintoista kuulla, kun eihän kai tuo kovin henkilökohtainen asia ole, kun meistä niin harva sinua tuntee ja olethan eri maassakin! terv. taloustypy :)

  6. Karusellissa sanoo:

    Minuun iski syvälle tuo Dostojevskiltä löytämäsi motto ”Rakastaa elämää enemmän kuin sen tarkoitusta”. Siinähän se on sanottu, se kaikkein oleellisin. Elämän tarkoitus on eläminen.

    Kuvatkin osuivat – keltaistakin kaiken lisäksi (lempiväri!) – ja oiva valinta lompakoksi. Nukkumisesta voin sanoa vain sen, että jatkuvan univajeen ansiosta olen säästynyt kaikilta ongemilta – pää tyynyyn ja taju kankaalle. Kumpi lie sitten terveellisempää…

  7. Violet sanoo:

    Riikka: niinhän sitä saa, ihan totta. Ja kävelykin on hyvää ”lääkettä”.

    Heini: nyt sanon suoraan ja vähän tylysti: minä itse määrittelen sen mikä on henkilökohtaista tai ei ja mitä täällä kerron. Jossakin vaiheessa jo sanoin että teen toimistotyötä ja se riittäköön. Oikeastaan mietin miksi edes niin paljon ”pitäisi” sanoa. Ihmisten uteliaisuus menee toisinaan minusta liian pitkälle, eikä siinä hymiöt auta asiaa pehmentämään.

    Karusellissa: yhdestä lehdestä nappasin joku aika sitten. On minusta oikein hyvä motto, kuka sen nyt sitten olikaan omakseen valinnut.

  8. Olina sanoo:

    Minä olen sellainen, jonka päässä ajatukset ravaavat iltaisin. Joskus jopa tunteja. Olen yrittänyt kaikenmaailman mielikuvaharjoitteluja, mutta eivät tahdo onnistua, mutta nuo sinun mielikuvasi ovat ihanan selkeitä ja konkreettisia, niitä voisi joskus koettaa ”lainata”.

    Oma kikka on nousta kokonaan ylös, mennä alakertaan, venytellä hitaasti koko kroppa läpi, ja sitten takaisin nukkumaan. Tehoaa, mutta vaatii sen viitsimisen nousta ylös.

  9. vilijonkka sanoo:

    Vaatemielikuva oli loistava. Tosin itse nukahdan aina niin vikkelään, etten ehtisi edes siihen viskomisvaiheeseen. Mutta nämä aamuyöt ovat vaikeita. Elämän taas vaihteeksi ollessa jännittävää (uuden kodin etsintä täällä Kiinassa, talon myyntiyritys Suomessa, työn haalintaa, liian intensiivisten ihmisten pakenemista), en saa nukutuksi riittävän pitkään. Yleensä tulen kiertelemään blogeja yön rauhasta nauttien ja palaan vuoteeseen kunnes silmät ovata väsyneet ruutuun. Mutta voisinpa kokeilla tuota ripustamista vaikka heti, että heips vaan! Ja mukavaa viikon jatkoa.

  10. Martta sanoo:

    Tykkäsin näistä mielikuvahrjoituksista, luovasti ajateltu. Mä helposti iltaisin kanssa pyörittelen asioita, sellaisia, joille ei todellakaan sillä hetkellä edes voi mitään. Oon yrittänyt opetella tästä pois (no kukapa ei). Mä sain vinkiksi, että kirjan lukeminen auttaa, jo pienikin hetki, ja se toimiikin mulla kun saa aivot kanavoitua sinne kirjan maailmaan.

  11. Memmu sanoo:

    Olen jo pitkään nautiskellut päivittäin kuvistasi ja ajatuksistasi, kiitos niistä. Nyt vasta kommentoin, kun jotenkin tämä unettomuus -teema osui ja upposi yhten viimeaikaiseen hassuun juttuun.

    9-vuotias poikani on viime aikoina kärsinyt kaikenlaisista peloista. Yksi kaveri oli alkukesästä kertoillut yksityiskohtaisesti kauhuelokuvista, joita oli nähnyt. Siitä lähtien on nukkumaanmeno kovasti pelottanut. No, pari päivää sitten hän kertoi, kuinka oli nukkumaan mennessään saanut karkoitettua nämä kauhuajatukset. Hänpä oli ruvennut lajittelemaan niitä hirviöitä jätteisiin…tämä menee biojätteeseen, tämä sekajätteeseen, tuo energiajätteeseen jne. Siinä lajitellessa oli sitten uni yllättänyt. Aika mahtavaa täytyy sanoa. Täytyy ottaa itsekin tekniikka käyttöön, kun välillä huolet valvottavat.

    Saa lainata ideaa vapaasti!

    t. Memmu

  12. Violet sanoo:

    Olina: mulla on toi venyttelyjuttu käytössä toisinaan (aika usein liittyy täyskuuhun) kun olo on ”kummallinen” yôllä…

    Vilijonkkia: mulla taas harvoin on hankalia aamuöitä. Tosin ei ole mitään äärimmäisen jännääkään ollut, tai mistä lie johtuu. Unettomuudesta en voi ylipäätään kohdallani oikeastaan puhua. Kyllä ne on lÄhinnä ajoittaisia unensaamisongelmia jotka ovat onneksi lieviä ja ltiedän aina mihin liittyvät ja ne loppuvat aikanaan.

    Martta: oikeastaan se ei ollut sen kummemmin ajateltu, mielikuva tuli vaan ihan itsestään kerran ja se huvitti mua ja otin käyttöön.
    Mulla kirja ei toimi. Tuollaisessa tilanteessa nimittäin vain mekaanisesti siirtelen katsetta riveillä, eikä se ole oikeaa lukemista.

    Memmu: hauska kuulla että blogini miellyttää.
    Hirviönlajittelu kuulostaa aivan tosi hyvältä idealta! Lapset keksivät toisinaan hienosti ihan itse monenlaisia selviytymiskeinoja. Aikuisellekin voisi tuommoinen toimia….jos ei pelkää hirviöitä niin toimii varmaan monenlaisten muiden asioiden kanssa myös.

  13. Ompas sulla kaunis käsiala. Lappuja ilman en ole koskaan selvinnyt. Nyt en varsinkaan ja kännykän piippaava muistutus se vasta mahtava onkin!

  14. Heini sanoo:

    Suuret pahoittelut.

  15. Violet sanoo:

    eilentänäänhuomenna: kiitos vaan. Juu, minä olen ollut aina ilman lappuja -tyyppi ja nyt huomaan että lappusysteemi tavallaan on kai töistäkin siirtynyt kotin…kuten pari muutakin juttua…täytyykin kirjoittaa tästä joskus.

    Heini: pahoittelut vastaanotettu ja kaikki hyvin. En sinänsä loukkaantunut kyselyistäsi mutta ehkä se oli tavallaan viimeinen tikki. Olen ihmeekseni saanut nimittäin myös lukusia sähköposteja täysin tuntemattomilta ihmisiltä joita kovasti kiinnostaa mitä teen. Ajattelen niin että vaikka työni ei ole mikään salaisuus niin ei myöskään ole minkäänlaista velvollisuutta selvittää asiaa yhtään kenellekään.
    Mutta no niin, toivottavasti kukaan ei enäâ kysele sen perään.

  16. Violet sanoo:

    eilentänäänhuomenna: kiitos vaan. Juu, minä olen ollut aina ilman lappuja -tyyppi ja nyt huomaan että lappusysteemi tavallaan on kai töistäkin siirtynyt kotin…kuten pari muutakin juttua…täytyykin kirjoittaa tästä joskus.

    Heini: pahoittelut vastaanotettu ja kaikki hyvin. En sinänsä loukkaantunut kyselyistäsi mutta ehkä se oli tavallaan viimeinen tikki. Olen ihmeekseni saanut nimittäin myös lukuisia sähköposteja täysin tuntemattomilta ihmisiltä joita kovasti kiinnostaa mitä teen. Ajattelen niin että vaikka työni ei ole mikään salaisuus niin ei myöskään ole minkäänlaista velvollisuutta selvittää asiaa yhtään kenellekään.
    Mutta no niin, toivottavasti kukaan ei enäâ kysele sen perään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s