Hienoja asioita elämässä:
voida mennä nukkumaan silloin kun väsyttää, pystyä nukahtamaan heti ja nukkua sikeästi, herätä uuteen aamuun levänneenä ja virkeänä. Tykkään!

Huomaan että otan valokuvia nykyään vain viikonloppuisin. Huomaan että muistikirjoihin ei kerry yhtä paljon huomioita kuin vaikkapa vielä kesällä. Vielä senkin olen pannut merkille etten ole koskenut maaleihin ja pensseleihin…pitkään aikaan.

Sitten huomaan ettei se mitään haittaa.

Nyt asiat ovat ymmärrykseni mukaan juuri niin kuin niiden omalla kohdallani on hyvä olla: minä kuvaan omiksi tarpeikseni ja itselleni, minä laitan päähänpälkähdykseni muistiin vaikka sitten puhelimeen mutten enää istu alas miettimään tulisiko jotakin mieleen…Ja maalata ei kannata ellei ole ihan pakko. Siis omasta itsestä tuleva pakko.

Niin että ei haittaa vaikka asiat ovat muuttuneet. Oma sisäinen maailmani on edelleen olemassa (ja sen merkitys on entisestään korostunut arkeen voimaa antavana) mutta tietynlainen ”raportointivelvollisuuden” tunne on poistumassa, poistunut. Puhun siis blogista.

Mainokset

8 comments on “

  1. aurinko ja kuu sanoo:

    Niin se arki täyttää mielen ihan toisella tavalla, kun on töissä. Pienet hiljaiset omat hetket jäävät aika vähiin… Huomaan eron, sillä on päiviä arkenakin, jolloin olen vapaalla, mutta pitkästä työrupeamasta toipumiseenkin menee aikaa ja energiaa. Syksyistä siellä vielä… täällä luonto odottelee jo lunta ja on aamuisin kuuran peitossa.

  2. Mirva sanoo:

    Tiedätkö, mulla on ihan sama juttu. Arki on ollut kiireistä, mukavaa, elämäntäytteistä, enkä ole paljon nettiin ehtinyt, ja se on tuntunut ihan hyvältä. Vaikka joskus tekeekin mieli sanoa kaikille, että hei.

    Mukava oli kuulla sinustakin, en muista miksi, mutta tulit tänään kaupungilla mieleen jostakin. Ehkä se oli joku talo, tai jokin muu mistä joskus on täällä toisessa maailmassa ”puhuttu”.

  3. Nimetön sanoo:

    Unenlahja on taivahan lahja, josta kannattaa olla kiitollinen. Tämän tietää jokainen, joka on yössä valvonut. Hienoa että sulle unet maittaa!

    Lopuksi vielä yhtyisin edellisen postauksen kommentoijaan, joka sanoi blogisi kehittyneen entistä ihanampaan suuntaan. Blogisi on todellakin helmi! Toivottavasti jaksat vastakin jakaa edes pieniä hetkiä meidän kanssamme, vaikka kiireempää nykyään olisikin. Vaikka helppoahan se on vaan täällä päässä olla vastaanottavana osapuolena, kun voi vastailla mikäli ehtii – aina ei ehdi vaikka haluaisi… / Bertiina

  4. sari sanoo:

    No, nuo viimeisen kappaleen asiat meinaavat että siellä on kaikki hienosti ja mallillaan !
    Raportointivelvollisuus on ihan kamalaa.

  5. Pilvitarha sanoo:

    Kuulostaa erittäin, erittäin hienolta :)

    Minäkin yhdyn tuohon että täällä on jokin muuttunut, ilmassa on sellaista rauhallista …mitä…. en löydä sanaa, mutta jotakin tavoittelemisen arvoista se on!

  6. Ansku sanoo:

    Blogin suhteen ei tulisikaan tuntea velvollisuutta, ainakin omastani ajattelen niin. Jos siitä tulisi ”pakko”, ei ehkä kohta löytäisikään enää mitään sanottavaa. Ainakaan kovin merkityksellistä.

    Kiva silti, jos aina välillä tänne jotain iloksemme raapustat! :)

  7. Violet sanoo:

    aurinkojakuu; minun työni on (käsittääkseni) sinun työhösi verrattuna siinä mielessä erilaista ettei mulle tule mitään pidempiä rupeamia tai jaksoja joista pitäisi sitten toipua. Sen olen huomannut että noin keskimäärin olen nykyään vähemmän väsynyt kuin silloin kun en ollut töissä. Se on minusta kummallista.

    Mirva: jännä kuulla että tulin mieleesi. Liittyi varmaan siihen yhteiseen kaupunkiin todellakin.

    Bertiina; olen sen moneen kertaan todennut että unenlahjoistani on syytä olla kiitollinen. Siitäkin, etten ole aamuisin väsynyt ja sekaisin kuten esim. mieheni.
    TUntuu hullulta lukea että blogini olisi helmi. Otan sen tietysti positiivisena ja ilahdun siitä,

    Sari; onhan se, ja kamalinta on tietysti että sellaisen ”velvollisuuden” on ihan itse rakentanut.

    Pilvitarha; haluaisin osata itse huomata sen muuttuneen täällä mutta kai sitä on sokea omalleen. Olen iloinen kuitenkin jos tuntuu tuolta.

    Ansku; Niin, haluaisin että tämä vaan ”olisi” enkä tuntisi ylipäätään mitään ”tulisi/täytyisi/pitäisi” -tunteita blogin suhteen.
    Mutta on se niinkin että jos vain joskus jotakin raapustaa niin tottahan lukijat vähitellen lähtevät, niin minäkin lähtisin, enkä sitten tiedä mitä järkeä olisi kirjoittaakaan julkisesti.

  8. Kirjailijatar sanoo:

    Täällä ilmoittautuu yksi, jota on siunattu tuolla unenlahjalla. Olen siitä kovin kiitollinen, oikeasti. Osaan nukahtaa koska vaan myös pikkuisille viiden minuutin torkuille ja sekin on ollut loistotaito.

    Työn lomassa elämä on tosiaan varmasti erilaista. Siitä on kahdeksan vuotta, kun itse olin kotona hoitovapaalla. Välillä kaipaan sellaista rauhallista arkea, omaa aikaa, tunteja, mutta en tiedä, tyydyttäisikö se sittenkään minua pidemmän päälle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s