Olen tällä viikolla kävellyt jo kahdesti töihin. Ensin pakosta lakon vuoksi ja tänä aamuna siksi että maanantain kokemus oli niin miellyttävä. 30 minuuttia reipasta kävelyä antaa pienen punan poskiin ja mukavan reipastuksen mielelle.
Olen juhlinut pikkujouluja ja itsenäisyyttä ja se kaikki on ollut mukavaa mutta olen myös toivonut että voisin katsella vain televisiota ja lukea Cunninghamin Illan tullen -kirjaa. Juuri sellainen minä olen: ostan kirjan jonka kaikki muutkin ostavat ja luen koska toivon sen vievän minut kuten Tunnit vei.
Täällä on kovin tuulista ja hiivatin kylmä. Remontti jatkuu kovaäänisenä ja se tuottaa hienoa valkoista pölyä jota pelkään hengittää mutta jonka kanssa on vaan elettävä. Työmiehet ovat kuitenkin kohteliaita ja pienentävät radionsa ääntä kun tulemme illalla kotiin eikä yksikään koskaan unohda sanoa bonjour, Madame. Paitsi illalla, jolloin he sanovat bonsoir, Madame.
Blogissa ei käy enää kovin paljon kansaa. Ei se kai mitään.
p i i l o m a j a 
Minä käyn vielä uskollisesti melkein joka päivä. Tästä on tullut tapa, tottumus. Oikeastaan elämänmuutos blogin aiheena olisi myös mielenkiintoinen: minusta tuntuu että hyvin usein blogia seurataan siksi että se tuo lukijalle jonkinlaisen perusturvallisuuden- ja pysyvyydentunteen. Jossakin on ihminen jonka tietää tekevän jotakin. Vaikka ei siis tietenkään tiedä muuta kuin mistä hän kirjoittaa. Kun tutuksi käynyt blogi muuttuu kirjoittajan mukana, tätä suhdetta koetellaan. Ainakin minä olen joutunut pohtimaan suhdettani blogiisi (ja sitä kautta kai myös sinuun), kun aloitit uudenlaisen vaiheen arjessasi ja sen myötä blogissakin. Vielä täällä sinnitellään:) Aloitinhan minäkin viime keväänä uudenlaiset työt, joten ehkä koen olevani samassa veneessä tässä asiassa! Enpä muuten ole tullut ajatelleeksi tuota aiemmin…
Minäkin käyn!
Mp: niin muuten olisikin, siis mielenkiintoinen tuo aihe. Toisaalta en tiedä osaisinko sellaista kirjoittaa kun ylipäätään en ole ajatellut minkään aiheen mukaan kirjoittaa alunperinkään.
Totta tuo että suhdetta koetellaan. Hienosti sanottu. Minusta se näkyy niinkin että kun itsellä elämä muuttuu niin myös se muuttuu miten näkee monen muun blogin. Sekin on mielenkiintoista.
Naakeli: kiva juttu – mutta älkää ny aloittako sitten kaikki kertomaan että kyllä käydään ja jatka vaan sillä vaikka se mukavaa tietysti on kuulla niin vannon etten halua kirjoittaa sillä mielellä että toivoisin joitakin todisteita siitä että blogini ”kelpaa vielä”.
Ihana tuo alempi kuva. Sopii just täydellisesti tämän hetken mielialaan ja tunnelmaan. Ja pidin myös tuosta tyynen lakonisesta blogihavainnostasi. Sellaistahan se on. Mulle ei ainakaan tullut siitä mitään sellaista tunnetta että olisit kaivannut sillä jotain (vrt. kommenttisi yllä), vaan sen tunnelma oli niin kuin noissa kuvissakin. Eleetön ja toteava.
Minä käyn myös, en ihan joka päivä, mutta viikottain. Pidänblogistasi: kuvia sopivasti, kuvat semmosia, hmmm… välähdyksiä, silmänräpäyksiä jonkun toisen arjesta. Pidän myös kirjoituksistasi, minulle ne ovat jonkun toisen, tuntemattoman pohdintoja, ajatusvälähdyksiä – kehno, kun en löydä sitä oikeata sanaa, mitä ne ovat – oisko på engelska jotenkin quirky, tosin minulle siinä on positiivinen sävy.
mp saattoi osua naulan kantaan. Tai ainakin osa lukijoista saattaa hävitä, jos blogin muoto muuttuu. On varmaan muitakin syitä, jos näin on käynyt. Minulla oli se vakiomäärä kävijöitä, sitten tuli välissä jonkin postauksen tuomat piikit, jolloin kävijämäärä nousi potenssiin jotain, jonka jälkeen pari päivää saattoi olla useampi kävijä, kunnes taas kävijöitä oli se vakiomäärä. Se tuntui minusta itsestäni turvalliselta. Siis blogini vierailijamäärä oli varmasti hyvin pieni verrattuna sinun blogiisi, Rouva Violet.
Itse olen totaalikyllästynyt blogimaailmaan, blogeihin ja bloggaamiseen. Samat kuvat, samat jutut, samat tuote-esittelyt — blogeista toisiin. Ja joissain blogeissa tietyt kuviot kävijöiden kosiskelun suhteen, joka erinäisistä erityisistä syistä tuntui minusta ärsyttävältä. Itsellänikään ei ole enää yhtään mitään annettavaa tai jaettavaa. Sanottavaa toki olisi, mutta voin sanoittaa ajatuksiani itselleni muutenkin :-). Olen ollut havaitsevani, että sama kyllästys on nyt ilmassa laajemmassakin mittakaavassa. Kyllästyy pitämään blogia ja pikkuhiljaa kyllästyy kiertelemään blogeja. Ehkä se näkyy teidän suosittujen bloggareiden blogien kävijälaskureissa?
Vielä visiteeraan joissakin blogeissa, mutta kommentointi on jäänyt aika totaalisesti…
Minäkin käyn, on ollut kiireistä niin ei ole ollut aikaa pysähtyä kommentoimaan vaikka asiaakin olis ollut.
Aura; näet sen miltä tuntuukin. Eleettömästi halusinkin todeta. Ihmettelin itsekin ettei harmita enempää ettein näytä olevan entiseen tahtiin käyntejä täällä.
Nimetön: ajatusvälähdys kuulostaa ihan hienolta!
junika; onhan se ihan selvä että osa katoaa kun tulee joku muutos. Olen tunnustellut tässä että harmittaako se ja jos niin miksi. Nyt tuntuu että oikeastaan se on ihan reilua. Enhän minäkään enää ole antanut lukijoille sitä samaa mitä ennen!
En ihan vielä osaa sanoa että olisin totaalikykyllästynyt. Tajuan kyllä ihan tarkkaan mistä kirjoitat ja siihen on helppo samastua.
Nina; juuri kuten minullakin, teidän muiden blogien suhteen…
Keskustelu muuttuu kun aika kulkee ja lukijoiden omat tilanteet muuttuvat …Piilomajakin on tavallaan uusi.Sinä olet muuttunut kuten sanoit itsekin elämän muutoksessa ei vielä itse näe muutosta mutta tietääsen olevan käynnissä…
Kommentteja on kyllä välillä vaikea jättää sinulle olen huomannut -ja aika monta kertaa minulle on käynnyt niin että ne katoavat taivaan tuuliin.Varsinkin tuo lapsen kasvamisjuttu kirvoitti :) pitkään kommenttiin jota harmittelin kun katosi.
Jatka Violet.Minä luen joka päivä,
Kaipaan paljon tekstejäsi. Mutta ei kai tässä hyvästejä vielä. Olen muuten löytänyt David Bowien sinun kauttasi, kiitos!
Hannele
Minäkin luen kirjoituksiasi yhä. Joka päivä käyn tarkistamassa, josko olisi tullut uusia. Itselläni on ollut sen verran raskas syksy, etten ole jaksanut jättää kommentteja, mutta usko, kyllä sinun tekstejäsi luetaan. Ne ovat hyvin kaptivoivia ja sinulla on taito kirjoittaa kauniisti. Tekstisi tuovat arkeeni valoa, kiitos.
Luen muuten useimmiten kirjoituksiasi iltaisin. Niistä on sopivan pehmeä siirtymä suoraan kirjan pariin.
No kuule. Tänään tuli nettiyhteys ja ensimmäisten blogisurffausten joukossa oli Piilomaja. Mua vähän jännitti kun ei ole puoleentoista viikkoon lukenut yhtäkään blogia (eikä kyllä edes ehtinyt kaivata tässä kaiken keskellä). Luulenpa että muutamista kymmenistä seuraamistani suomenkielisistä blogeista tulee mulle osa Suomi-keidasta.
Hei, ihana tuo pitsi-asia! Mikä se on?? Hyvä, että ovat kohteliaita sentään. Kiva, kun joku tervehtii, tosin sielläpäin Eurooppaa niin tehdäänkin. Täällä ei.
Täällä minäkin kurkin säännöllisesti, nautin tästä uudesta vireestä, jota en osaa kyllä määritellä sen tarkemmin eikä kai ole tarvekaan. Kommentointi vaan on laiskaa, nyökyttelen täällä niin kuin vanhalle tutulle nyökytellään enkä sitten naputtele ajatusta näkyviin.
Mina kayn taalla edelleen saannollisesti! Ja tykkaan kovasti kirjoituksistasi ja kuvistasi.
Hei!
Löysin blogisi vasta nyt, itsenäisyyspäivänä, selatessani laiskana netin ihmemaailmaa. Pysähdyin, luin, katsoin, hämmästyin.
Olen kanssasi samanikäinen ja asun myös Brysselissä. Tunnistan kuvistasi ja teksteistäsi kaupungin tunnelmia, valoja ja näkymiä. Olen iloinen että löysin blogisi, se avasi silmiäni taas tälle kaupungille, johon olen jo välillä kuollakseni kyllästynyt. Jospa nyt jaksaisin taas alkaa katsoa sitä.
Edessäni on vielä paljon hauskoja ja haikeitakin hetkiä blogisi parissa; olen vasta ehtinyt lukea ja tutkia hieman alkua. Toivon että jatkat!
Hyvää kaamosaikaa ja joulutunnelmaa!
t. Rita
Koska olen vetäytyvää sorttia ja yksityisyydestäni tarkka, olen vähän uuvuksissa joulunajan lisääntyneistä hippaloista. Tänään on välipäivä juhlista, joten sohva ja kirja kutsuvat. Sain muuten juuri luettua tuon Cunninghamin uusimman englanniksi, ja pidin kyllä kirjasta, vaikka ei se minusta ihan yltänyt Tuntien tasalle. Nyt on menossa Katja Ketun Kätilö. Se on ehdottomasti hienointa mitä pitkään aikaan olen lukenut. Kieli on aivan uskomatonta ja näkökulma kiehtovan outo. Suosittelen!
Muuten, toimin itse usein päinvastoin kuin sinä: alan jotenkin alitajuisesti boikotoida kirjaa jonka kaikki haluavat ostaa ja jota hehkutetaan. En tiedä miksi. Sitten luen niitä viiveellä ja vouhotan innosta kavereilleni että ootteko lukeneet tämmöistä ja tämmöistä, jolloin ne pyörittelee silmiään että joo, luettu on jo vuosi sitten että nytkö vasta sinä sen löysit. Nyt vaan sain lahjaksi tuon Kätilön, eli kerrankin olen ajan hermolla :) – Bertiina
Olen entinen päivittäinen lukija mutta nyt harvemmin. Koneeni ei oikein jaksa pyörittää sivujasi. Johtuukohan osittain videoista.
violet
joulupostiosoitteesi on hukassa! voisitko? minun kaapeli-säköpostiini?
Minäkin palasin syksyllä töihin. Mutta niin poikki en ole iltaisin ollut, ettenkö olisi käynyt kurkkaamassa, onko Piilomajaan tullut jotain uutta ja innostavaa (ilahduttavan usein onkin tullut!). Kaikenmaailman tingeltangeli-sisustus/muoti/mainos-blogien lukeminen on likipitäen jäänyt, mutta Piilomajasta en tosiaankaan ole luopumassa!
Minä luulen että monet lukijat ja monet kirjoittajat meuhaavat ja tweettaavat jossakin muualla, ja blogien seuraaminen jää vähemmälle.
Itselläni on ollut tilastoissa aika tasaista, kun ei Hommafoorumiltakaan olla linkitetty aikoihin ;) Ja välillä mietityttää että olisiko jotain asiaakin. Olisi varmaan niin isoja asioita ettei jaksa edes sanoiksi pukea, lähinnä tuolta sisä- ja talouspolitiikan saralta, ja sellaisesta duunista olisi jo kiva saada palkkaakin.
Upea tuo eka kuva, jokin sen kontrasteissa miellyttää :)
Tästä postista tulikin mieleeni, että joululomaksi pitää löytää jotain hyvää luettavaa. Olen laittanut parit suosikkilistat ylös. Niitten kanssa meinasin kirjastoon…
Lepposia joulukuun päiviä sinne Brysseliin! :)
Luen blogisi lähes päivittäin, pidän kuvistasi…
kommentoimaan en juurikaan ehdi, tai tohdi.
Iloista joulun odotusta.
MariaHyle; jatkan kyllä, ei ollut tarkoitus mitään loppua ennustella.
HArmi jos teknisistä syistä kommentit katoilee.
Hannele; olen tosi iloinen tuosta löydöstäsi. OIkeastaan ihan ylpeä jos se tuli tätä kautta.
Margarita; ikävä kuulla että syksysi on ollut raskas. Ihan totta, ei se kommentoimattomuus oikeasti ihan kauheasti minua rassaa. Mutta totta se kyllä on että ihan jo sivuilla kävijöitä on tilastojen mukaan paljon vähemmän kuin vaikka puoli vuotta sitten. Kai se on ihan luonnollista kun en oikein itsekään enää käy kuin muutamissa paikoissa.
maijanmaja; kiva kuulla! SUomi-keidas tämä on alusta asti ollut minullekin tavallaan. Semmoinen linkki suomen kieleen ja ihmisiin.
aurinkojakuu; nuo pitsit ovat lautasenalusia. Yhdeltä vanhalta kuolleelta tädiltä. Kun lakataan tervehtimästä on asiat sillä mallilla että minen viihdy.
Pilvitarha; niin minäkin teen sinun luonasi….nyökkäilen aina että kiva kun joku ajattelee monista jutuista kuin minä itse.
Henna; kiitos sanoistasi. Mua nyt hiukan hävettää tai kaduttaa tai jotain se viimeinen lause josta tuli koko postauksen tärkein (?). En millään muotoa syyllistämään halunnut alkaa ketään enkä vaadi selityksiä (no, tiedän ettette luulekaan.).
Rita; no nytpä sai taas ilahtua! Hieno homma jos saan sinut katsomaan Brysseliä toisin. MInä en ole tähän edelleenkään kyllästynyt.
Bertiina; luen myös englanniksi tuota juuri. TYkkään kovasti mutta yritän olla ajattelematta Tunnit -kirjaa ja se on vaikeaa.
Nimetön; ei täällä nyt kai niiin paljon videoita ole..?
Harmi jos ei pyöri kun itse tykkään niin paljon WordPressistä.
meri; voi sinua, laitoin!
Virpa; helpotuksen huokaus ellei tätä lasketa tingeltangeliblogiksi!
arkitehti: no kyllä, juuri noin, palkkaahan siitä jo sitten pitäisi…alkaisinko minäkin raportoida meidän sisäpolitiikasta?
Hanna; kiitos Hanna, kuva on otettu vuosi sitten silloin kun mulla vielä oli se isompi kamera joka sitten pöllittiin kun tänne murtauduttiin.
Joululomalla onkin kiva lukea. Tai koska vaan, sen puoleen.
Nimetön; toivon ettei tohtiminen olisi este.
Minä käyn joka päivä täällä vaikken jätä aina jälkiä kun välillä aivot seisoo enkä lyödä tarpeeksi hyviä sanoja. Sinä se sanat aina löydät ja kuvat.
Meillä myös tervehditään aina ja joka paikassa ja minusta se on mukavaa.
Grüetzi. Guete Abig…..
Joo, voisit alkaa kommentoida teidän hallitusta, nyt kun teillä sellainen on :)
Oli ihan pakko tulla kommentoimaan ja kertomaan, miksi (ehkä) blogisi tilastoissa on yksi lukija vähempi, tai siis kävijöissä.
Vai tarkoititkohan kommenttien määrää? että se olisi vähentynyt?
Minä siis luen blogiasi google readerin kautta, jolloin en varsinaisesti vieraile blogissasi ollenkaan. Kommentit jäävät antamatta ja lukematta, kun siirryn sujuvasti blogikirjoituksesta toiseen.
Tykkään blogistasi edelleenkin!
Minäkin vielä hännänhuippuna ilmoittaudun :) Käyn lähes päivittäin ja toivon, että olisi uutta ihasteltavaa. Niinkuin nyt tuo alin kuva. Mukavaa joulunalusaikaa!
Käyn lähes päivittäin, ja jos joku päivä jää väliin, luen myöhemmin väliinjääneet.
Muuttumisesta: olisi kamalaa jos ei olisi muutosta, muutoksia. Ilman niitä olisi vain jämähdys.
Ihanat kuvat! Ja vaikka et halunnutkaan nostaa viimeistä lausetta tärkeimmäksi, niin pakko minunkin on sanoa, että käyn täällä edelleen. Useimmiten nykyään kylläkin kännykän kautta, jolloin kommentointi jää vähemmälle – sellaista tökkimistä kosketusnäytöllä, ettei jaksa… :) Elämä muuttuu niin kirjoittajilla kuin lukijoillakin ja sen myötä kiinnostuksen kohteet. Minusta on ollut mukava lukea uusia juttujasi – ne vain paranevat koko ajan – ja lohdullista huomata, etteivät muutkaan töissä käyvät ehdi viettää niin paljon aikaa blogosfäärissä. (Itse asiassa olenkin varmaan salaa kadehtinut kotona olijoita, joilla on enemmän aikaa näihin hommiin.) Jokainen varmaan hakee samanhenkisiä ja samassa elämäntilanteessa olevia kirjoittajia kuin mitä itsekin on.
Eikö olekin mukavaa kävellä töihin? Käveleminen on ihanan vapauttavaa, ajatus kulkee paremmin askelten rytmissä, niin ainakin minulla on aina ollut. Olen niin tyytyväinen, että minäkin saan nyt kävellä töihin vaihdettuani työpaikkaa – ennen ajelin aina täpötäydellä ratikalla.
Suomalaisen korvaan kovin tyylikästä, kun remonttimies sanoo Bonjour Madam! Ilokseni olen kylläkin huomannut, että täällä Suomessakin ovat oppineet tervehtimään – liekö ulkomaisen työvoiman vaikutusta?:)
Anne; huomaan etten itsekään jätä kovin usein nykyään kommenttia blogeihin. Monia syitä.
Arkitehti; no sa muuta! Onhan se nyt – ellei sitten hajoa heti alkuunsa.
JaaPa: lukijoita tarkoitin (vaikka toki vähemmän lukijoita tarkoittaa yleensä vähemmän kommenttejakin). Joo, tiedän että moni lukee blogeja noin.
Pandice: on kyllä hauska kuulla että luetaan. Oli kai sittenkin ihan hyvä panna se viimeinen lause. Mukavaa joulunalusaikaa sinnekin.
Pirkko: nyt olen kyllä juuri samaa mieltä. Kyllä jonkunlainen ”rolling stone” -meininki pitää olla asioissa ettei mene aivan tukkoon.
Karuselli: Kävelin eilen taas ja kyllä, se on niin ihanaa että aion kirjoittaa siitä ihan erikseen joku päivä! Juuri nuo mainitsemasi syyt ja eilisen kävelyn aikana tuli muitakin mieleen.