Pariisi 23.12.


Junassa klo 8.30 kirjoitan: ”Olen etuoikeutettu. Minulla on työ josta voin saada vapaapäivän jotta voin istua junaan joka vie minut 1h20 minuutissa Pariisiin. Minulla on mies ja lapset jotka eivät vastusta lähtöäni vaan heiluttavat aamulla ja lupaavat tulla hakemaan asemalta kunhan palaan.”

Rautatieasemalta nelosen metrolla hotellille. Rakastan metron hajua, kumipyörien käryä. Sen myötä tulee hyvin vahvana yhtä ja toista mieleen. Nyt minä en kanna rattaita, pientä matkakassia vain.

Saan huoneen 27 kolmannesta kerroksesta. Huone antaa takapihalle ja se on hyvä se vaikka korvatulpat ovatkin mukana. Istun sängyllä hetken, jätän kaiken tarpeettoman huoneeseen ja lähden Musée d’Orsay:hin.


On hyvin lämmintä ja aavistuksen sumuista. Taivas on harmaa, sillä hilkulla ettei sataa tihuta. Hämmästyttävän vähän ihmisiä liikkeellä. Joki vetää minua rantaansa. Vesi on tällä säällä ja tähän aikaan päivästä ruskehtavaa.

Musée d’Orsay. Jono ei olekaan kovin pitkä vaikka luulin. Paljon japanilaisia.

Olen iloinen että päätin tulla. Ihastun ensin ”Beauty, Morals and Voluptuousness in the England of Oscar Wilde” -näyttelyyn. Upeita tauluja (värit!), esineitä, pukuja…ja seinillä Wilden sitaatteja. (Wilde, tuo kaikkien dandyjen isä!)

”Art never expresses anything but itself.”
”Illusion is the first of all pleasures.”
”Man is least himself when he talks in his own person. Give him a mask, and he will tell you the truth.”
etc. etc.
Kirjoitan sitaatteja muistikirjaan ja päätän lukea uudelleen Dorian Grayn muotokuvan. Teini-ikäisenä en ehkä tajunnut kaikkea, jos mitään.


Viidennestä kerroksesta entisen aseman kellon takaa näkee kauas.
Pariisi on harmaa, Pariisi on ihana.

Juon välillä teetä ja syön hiukan. Kuljen näyttelyhuoneesta toiseen. Yhtä paljon kuin tauluja katselen ihmisiä. Monia kansallisuuksia, yksin, yhdessä. Perheitä, ryhmiä. Joidenkin taulujen edessä on jonoa ja ryysistä. Käy kuten aina joskus kun näkee jotakin jonka on aikaisemmin nähnyt vain kuvissa: epäuskoinen olo. ”Onko tuo taulu oikeasti tuossa, olen minä oikeasti katsomassa sitä?”

Suurimman vaikutuksen minuun tekee Gustave Caillebotten 1875 maalaama Raboteurs de parquet. Siinä on aivan ihmeen hieno valo. Haistan melkein työmiesten hien.

Sitten on Emile Friant’n Le Toussaint. Hyvä ihme. Istun penkille ja kirjoitan vihkoon ”Naisen kasvot, kuin valokuva. Kukat!!!”.

Tässä linkki museon englanninkielisille sivuille, kahdeksan minuuttiseen esittelyyn. Suosittelen.

Advertisements

8 comments on “Pariisi 23.12.

  1. sari sanoo:

    Hienoa, että matkasi oli nautinto ! Tuo Raboteurs de parquet oli jokin aika sitten paperisena ”seinäliimauksena” tällä minun tielläni. En edes tiennyt maalauksen olemassaolosta, ihailin vain. Pitäisi mennä katsomaan. Aion mennä katsomaan Akseli Gallén-Kallelan suurnäyttelyn samassa paikassa, muistaakseni helmikuussa.

  2. Violet sanoo:

    Sari: voi se oli! Päätin että vietin pitkät pätkät tuolla Orsay:ssa ja seuraavana päivänä Diane Arbusin näyttelyssä. Loput ajat päätin jo kotona kävellä, kävellä. Mietin tulenko piipahtamaan mutta yksinäisyys veti sittenkin pidemmän korren. Joskus se vaan on niin ihanaa!

    Olen tuohon maalaukseen tutustunut eka kerran yliopistossa kun osallistuin parin opintoviikon taidehistorian kurssille. Sitä veti aivan ihana englantilainen mies joka puhui tuosta taulusta niin että siitä tuli myös kuunteluelämys. Siitä on nyt yli 15 vuotta ja nyt vasta näin taulun.
    Huomasin että Gallén-Kallela tulee tuonne. Mene ihmeessä! – ja katso samalla kaikki vakionäyttelyn herkut myös.

  3. sari sanoo:

    Oi yksinäisyys, helppo kuvitella että se vetää pitemmän korren ! Nautin omasta yksinäisestä aattoillastani täysin siemauksin ( lapset lähtivät serkkujen luokse ).

  4. Riitta sanoo:

    Aivan maagiset taulut! Upeaa.

  5. Violet sanoo:

    Sari: Omavalintainen yksinäisyys ei ole ollenkaan kurjempi juttu!

    Riitta; eikö olekin. Ilo oli nähdä ne ja muut.

  6. Liivia sanoo:

    Samasta taidekaupan ikkunasta nappasin minäkin viime reissulla kuvan, kun tuo kirjankansi niin puhutteli.

    Hienoa, että reissusi oli hyvä.

  7. Violet sanoo:

    Liivia; joo, muistan sen nähneeni blogissasi. Naisen kuvassa on hienot värit. Minä puolestani huomasin Rivolilla sen yhden kenkäkaupan ikkunan jossa on edelleen samat pallokuviokengät kuin sulla oli kuvattuna:-)

  8. Ruth sanoo:

    Luin uusimmasta tekstistä takaperin kaiken ja nyt pitää kiittää kun pääsin näin mukaasi matkustamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s