Pariisi 23.12.


Kun Eiffel-tornia lähestyy tästä suunnasta (Rue de l’Université) näyttää suunnilleen numeron 225 kohdalla siltä kuin torni tulisi päälle. Se tuntuu hyppäävän yhtäkkisesti eteen vaikka sen tietääkin olevan siellä odottamassa.

Sillä siellähän se on, totta kai se on.

Katselen tornia eri suunnista ja katselen ihmisiä jotka ovat tulleet katsomaan tornia. Sitten kävelen eteenpäin, Bir Hakeim -metroasemalle.

Metroa odottaessani muistuu mieleen Suomi-koulun juhla vuonna 1999 ja miten olin mukana, ihan tässä lähellä juhlasalissa, kolmiviikkoisen vauvan kanssa. Muistan että arpajaisissa voitin ensin kahden hengen yöpymisen helsinkiläisessä hotellissa ja seuraavalla arvalla voitin lentoliput myös.

Kaikkea muistuu koko ajan mieleen. Siksikin täällä on hyvä kävellä ja antaa asioiden muistua omaan tahtiinsa.

Istun hetken pienessä puistossa Bon Marché -tavaratalon lähellä. Sitten käyn tavaratalossa mutta ilmassa on velvollisuuden tunnetta ja lähden melko pian pois.

Parasta on kaduilla, ihmisten keskellä, matkalla jonnekin.

Monoprix:stä ostan pienen pullon kuohuvaa, suklaata ja mandariineja. Kuljen ne kassissa hotellille mutten suoraan suinkaan. Minulla on kaikki maailman aika ja parasta seuraa.

Mainokset

14 comments on “Pariisi 23.12.

  1. meri sanoo:

    violet

    sinulla on paras tapa matkustaa: otat oman liikkuvan linnasi mukaan kolkkoon maailmaan.

    matkustamisen ihanuus on verraten uusi ja ehkä vain tämän ajan oloihin nojaava ajatus. matkalla olo on ollut koettelemus. ennen vanhaa kotoa pois joutuminen ilman paluun toivoa sopi hirmuiseksi rangaistukseksi.

    ahasverus joutui kiertämään maailmaa vaeltavana juutalaisena aikojen loppuun asti, koska kielsi ristiä kantavalta kristukselta levähdyksen liikkeensä ovella jerusalemissa.

    jumalaton kapteeni vanderdecken lähti merelle joulupäivänä. lentävä hollantilainen muuttui siitä hyvästä aavelaivaksi ja jäi ainiaaksi kyntämään autioita ulapoita.

    lainsuojattomuuden ydin oli keskiajalla, että tuomitulla ei ollut oikeutta pysyvään asumiseen missään. kaikki kulkuväki oli epäluotettavaa juurettomuutensa takia.

    maailmankirjallisuus kertoo matkalle joutuneiden kovista kohtaloista. aatami ja eeva saivat häädön paratiisista, ja jumalat eksyttivät odysseuksen vaarasta toiseen.

    vanhat elämänkäsitykset kulkurin kohtalon kovuudesta antoivat pohjan katri helenan laulun perimmäiselle kysymykselle: minne tuuli roskan riepottaa?

    eikä siinä kyllin, että matkalle joutuminen on kärsimystä. sanotaan että matkustaminen on hyödytöntä kärsimystä.

    siellä hyvä, missä ei meitä, sanoivat entiset suomalaiset. kaipuu ruokkii halua haukata ruohoa aidan takaa, hinkua vieraan tavaran perään.

    vanhat suomalaiset olivat hyvin lähellä buddhalaista käsitystä siitä, että harmien aiheena on ihmisen uupumaton halu kokea.

    mutta toistan sen, mitä jo kirjoitin: sinulla on paras tapa matkustaa: otat oman liikkuvan linnasi mukaan kolkkoon maailmaan.

    ja mikä kieli!

  2. Kati sanoo:

    Oi että mä tykkään tästä sun blogista!
    Olen säästänyt Pariisin matkaa varten, sillä se on tyttäreni unelma. Minäkään en ole vielä ollut. Huhti- tai toukokuu on toiveenani. Minun matkastani tulee erilainen, vaikka minäkin tarvitsisin matkaa itseni kanssa. Onneksi tytärpitää samoista asioista kuin minä. Tyttären kanssa on mukavaa tutkia maailmaa. Hänen silmänsä näkevät niin eri asioita kuin omani.
    En kirjoittele tähän, että nauti matkastasi, koska on ilmiselvää että teet sitä.
    Mukavaa loppuvuotta!
    Terveisiä harmaasta, vesisateisesta Raumasta. Harmaus ei pue Raumaa niin kauniisti kuin se pukee Pariisia.

  3. Violet sanoo:

    meri; noin se ehdottomasti on: me jotka saamme matkustaa vapaasta tahdostamme emmekä pakon sanelemana muuta paikkaa…ehdottomasti tämä on luksusta. Mutta kun ei koskaan kävisi niin ettei mikään riitäkään vaan aina pitäisi muualle.

    Kati; kaimaseni, hyvää joulua!
    Sinä teet nyt ensin matkan tyttäresi kanssa ja voihan olla että tulee toinen kerta ja silloin menet yksin ja se on taas erilaista.
    Harmaus on näköjään tänään kaikkialla. Eilinen Parisiissa oli aurinkoinen. Siitä kohta.

  4. Satu sanoo:

    …ilmassa on velvollisuuden tunnetta ja… hienoa, olen iloinen puolestasi.
    Olen tänään aamusta alkaen miettinyt matkan tekoa, ei sitä kohdetta vaan olemista liikkeellä. Pariisi oli selvästi sun nyt. Minä liikun toisaalle.

    Hyviä joulupäiviä sinne, sulle.

  5. Kristiina sanoo:

    Olen aina haaveillut Pariisista, siis jo vuosien ajan. Jos hyvin käy niin matka saattaa toteutua ensi keväänä. Luen – taas kerran- matkakertomustasi selaamalla ensin nopeasti kuvat ylhäältä alas henkeä pidättäen ja sitten palaten alkuun ja lukien hitaasti ja nautinnolla koko kertomuksen läpi.

  6. vilijonkka sanoo:

    Muistot tulvivat jo pelkästään näistä kuvistasi. Oi kiitos niistä! Pariiisi on monesta syystä ollut tapetilla muutaman päivän perheen puheissa. Ja nt nämä kuvat, oih. Näemmän aika kultaa muistoni.

    Ihania päiviä sinulle sinne. Eväät kuulostivat herkullisilta.

  7. Inka sanoo:

    Minä sitten tykkään lukea kirjoitustasi, tuntuu ihan kuin olisi itse mukana, katsomassa samoja paikkoja.
    Pariisissa minulle tulee samanlainen olo kuin hyvän kirjan parissa. Sellainen olo että kuuluu johonkin, siihen maailmaan, siihen paikkaan. Sitä tunnetta ei moni asia voita.

  8. Tuija sanoo:

    Ahaa, sinulla olikin erilainen joulunalus. Vaikuttaa hienolta. Vaikuttaa myös siltä, että viihdyt itseksesi matkalla. Ei seurassa mitään vikaa tietenkään ja silloin kokee toisenlaisia asioita, mutta nautin suunnattomasti myös ikiomista pienistä matkoista. Muutun pikkuisen toisenlaiseksi ihmiseksi tai ainakin löydän itsestäni eri asioita kuin esim. perheen kanssa matkustaessani.

  9. Anne sanoo:

    Eläydyin kuviesi ja tekstisi kanssa ja ihan kuin olisin nyt siellä myös ollut…no olenhan kaksi kertaa tänä vuonna ollutkin ja toisella kerralla olin samassa museossa mutta en osannut keskittyä tarpeeksi kun piti ahmia paljon muuta Pariisia ja aikaa oli liian vähän. Mutta ihan kuin nyt olisin ollut kanssasi L’Orsey’ssa uudestaan ja ihan kaikessa rauhassa.
    Voi kiitos ja ihanaa erilaista joulua täältä minullekin tällä kertaa erilaisen joulun keskeltä! Merci!

  10. maijanmaja sanoo:

    Hei, jei, matkasi onnistui! Että siis pääsit matkaan ja sitten matka vielä Onnistui.
    Tuli tästä jotenkin mieleen Midnight in Paris -elokuva, jonka toissa iltana katoin, ja suosittelen jos et ole nähnyt. Tuli siis mieleen siksi, että siinäkin on kaunis Pariisi ja taidetta. Chris Owen ei ole mielestäni ollut koskaan mikään häkellyttävän hyvä näyttelijä, mutta nyt on päässyt rooliin, jossa loistaa!

  11. Violet sanoo:

    Satu; liikkumista, niin juuri. Huomaan että jo työmatkan käveleminen (metron sijaan) tekee päivästä erilaisen. Se että kulkee eri tavalla vaikka lopputulos on sama – menen töihin ja olen töissä – tekee jotakin pääkopassa. Ajattelen niin että pienikin liikahdus siellä on enimmäkseen positiivista.

    Kristiina; olen todella iloinen puolestasi jos matkasi toteutuu keväällä. Ajattele, olet sitä niin odottanut ja se on varmaan jo ihan nurkan takana.
    Laitan vielä muutaman postauksen matkastani. Toivon että tykkäät lukea ja katsella nekin.

    Vilijonkka; kiva kun olet taas lukemassa, kommentoimassa, kirjoittamassa itse. Ajan kultakuorrute on ihan tosiasia. Ei sen tarvitse perustua faktoihin, kunhan on!

    Inka; kiitos sanoistasi, Inka. Olen samaa mieltä tuosta kuulumisesta. Lisäisin siihen vielä sanan läsnäolo. Hyvin vahva olo siitä että on hengissä.

    Tuija; kyllä, oli erilainen ja iso kyllä, viihdyn hienosti yksin. Illalla hotellihuoneessa ajattelin että TOISAALTA olisi mukava nyt ääneen kerrata jonkun kanssa kokemaansa mutta sittenkin….minä näin, koin takuulla enemmän yksin kuin kenenkään kanssa. Oli aikaa ajatuksille kun puuttui se ”hei mennäänkö tuonne” jne. käytännön puhe.

    On totta että perheen kanssa matkustaessa jokaisella on rooli. Ei se tarkoita että perheen kanssa matkustaminen olisi automaattisesti ”huonompaa” minusta. Ajattelen vaan niin että ensin olin minä, ennen kuin oli mitään perhettä. Loppujen lopuksi on vain minä itse ja siitä (itsestä) on syytä tykätä ja pitää kaikin tavoin huolta…niin voi sitten antaa muillekin jotakin.

    Anne: menin tuonne museoon sillä ajatuksella että olen siellä vaikka koko perjantain jos siltä tuntuu. NIin kauan en ollut vaikka kauan olikin, mutta jäi tunne että katsoin sen mitä olin tullut hakemaankin. Ja aion palata. Aion viedä miehenikin. EI ole koskaan käynyt.

    maijanmaja; kyllä, pääsin onneksi matkaan. Juna lähti myöhässä koska mukaan tunki paljon niitäkin jotka olivat menettäneet matkansa ed. päivän lakon takia.
    En ole nähnyt tuota elokuvaa. Ehkä katson joskus, olen kyllä pannut merkille sen olemassaolon.

  12. Ansku sanoo:

    Minä pidin kuvissasi huimasti siitä, että olet saanut Pariisin näyttämään täysin autiolta. Siltä, kuin olisit ainut ihminen maan päällä (ja vielä joulun alla) sitä kiertelemässä. Aivan kuin se olisi mikä tahansa tusinakaupunki muitten joukossa, mutta siellä nyt vain sattuu kulman takana tuo torni hyppäämään syliin.

    Sellaisena minä juuri sen haluaisin nähdä. En tiedä uskallanko koskaan sinne oikeasti matkustaa, ettei illuusio murskaannu. :)

  13. Violet sanoo:

    Ansku; en ole tarkoituksella yrittänyt tuota autiutta mutta myönnän: kuvaan mieluiten muuta kuin ihmisiä. Kuljen (huomasin sen taas) katse hiukan päiden yläpuolella usein. Taivalla ja katoissa.
    Olihan siellä kamalasti ihmisiä. Melkein aina on. Siitä huolimatta oli monia hetkiä jolloin olin täysin tai lähes yksin. Ne tuntuivat maagisilta. Pont NEuf myöhään illalla esimerkiksi. Ei ketään muita kuin minä. Pari autoa ylittää sen. Hetken jo luulin että on aamuyön tunnit menossa.

  14. Saga sanoo:

    Saan hyvin kiinni tuosta sinun riemustasi olla reissussa yksin, palasin juuri yhdeltä sellaiselta. Minä matkustan aina yksin ja siitä kertoessani saan osakseni sääliviä katseita. Minä puolestani säälin heitä, koska he, jotka eivät kotonakaan mene edes lähikauppaan yksin, eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Yksin matkustaessa ovat aistit ja mieli avoinna aivan toisella tavoin kuin seurassa. Toisinaan seurassa saattaisi ehkä olla hauskempaa, mutta yksin on ehdottomasti antoisampaa. Sinullakin on selvästi ollut nautinnollinen reissu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s