Pariisi, jouluaatto



Herään seitsemäksi laittamaani kelloon. Olen nukkunut syvästi, herään selälläni. Huoneessa on hyvin viileää. Kahdeksalta alakerrassa aamiaispöydässä. Claudine kaataa minulle teetä ja jättää pannun pöytään. Syön viisi suurta palaa leipää, aprikoosimarmeladia ja juon sitä teetä.

Lähden katsomaan miten kaupunki herää jouluaattoaamuun.


On aurinkoista ja hiukan viileämpi kuin eilen. Tuuli on toisinaan melkein tuikea. Seinen vesi joka eilen oli ruskehtavaa on nyt, tähän aikaan aamusta ja tällä valolla sinertävää.


Kävelen mutkateitä Notre Damen luokse.


Menen sisällä, siellä on vasta hyvin vähän muita. Ihmiset sytyttävät kynttilöitä, jotkut rukoilevat. Olen nähnyt aiheesta lukemattomia dokumentteja ja olen lukenut ja yrittänyt ymmärtää mutten vieläkään tajua miten tällaiset katedraalit ovat mahdollisia. Miten nämä on voitu tehdä?

Silloin kun se joka nyt on kaksitoista oli vain kaksi tapahtui kerran näin: hän lähti parivuotiaan kipakkaan juoksuun kirkon takana olevassa puistossa. Minulla oli valtava maha missä oli hänen pikkuveljensä enkä päässyt kunnolla perään. (Isänsä istui penkillä ja luki lehteä, ei hän huomaa tällaisia.) Valkotukkainen poikamme juoksi ihmisjoukkoon, japanilaiset turistit ottivat hänet kiinni ja toivat hymyillen (ainahan he hymyilevät!) minulle takaisin.

Île Saint-Louis heti Île de la Cité:n jatkona.
Tämä on metka paikka. Luin jostakin että täällä asuu nykyään noin 2500 ihmistä. Äh, sama se.
Kävelen, vastaan tulee auringossa ja auringosta hymyileviä. Jotkut jonottavat suklaapuotiin tai leipomoon. Onhan aattoaamu, ehkä heiltä puuttuu vielä jotakin. Minulta ei oikein mitään juuri nyt.

Advertisements

14 comments on “Pariisi, jouluaatto

  1. Tuija sanoo:

    Onpa kiva katsoa näitä! Lähden muutaman viikon päästä samoihin maisemiin, tavallaan ensimmäistä kertaa. Pariisia olen nähnyt auton ja junien ikkunoista, mutta nyt pääsen matkaan ilman matkatavaroita ja aikatauluja.

  2. Nimetön sanoo:

    Ihastuttava postaus, kiva kirjoitus ja kauniit kuvat. Kiitos!

  3. hymytyttö sanoo:

    Onpa kiva postaus! Kauniit kuvat ja kevyt kirjoitus:) Kiitos!!!

  4. Merja sanoo:

    On ollut kivaa seurata sun matkaasi siellä. Joskus tosiaan oma seura on parasta seuraa. Ja sulla on niitä vanhoja muistojakin, mitä muistella.

  5. Elisa sanoo:

    Huikea kokemus varmasti joka valaisee pitkään. Kiitos!!!

  6. Kati sanoo:

    Oletko vielä matkalla vai kotona jo?

    Täällä,Suomen Länsirannikolla on myrskynnyt epätavallisesti. Ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä.

    Oli pakko mennä merenrannalle katsomaan. Myrsky ei pelota, kun kerrankin itsellä on tyyntä.

  7. sari sanoo:

    Minä olen näissä maisemissa yleensä ihan muilla asioilla. Ennenvanhaan siinä nurkalla suuressa poliisiprfektyyrissä oleskelulupa-asioilla, melkein vastapäätä sitten suuressa oikeuspalatsissa on tullut asioitua viime aikoina useampaan otteeseen, myös oikeusaputoimistossa siinä viistosti vastapäätä oikealla, samassa talossa jossa sijaitsee Tribunal de commerce, sieltäkin on tulllut haettua yhtä ja toista paperia … Mutta, samallahan on tullut nähtävyydetki nähtyä. Tunnelma on kyllä aina yhtä absurdi. Että mitä MINÄ oikein TÄÄLLÄ teen ?

  8. Anne sanoo:

    Ihan kylmät väreet hiipi selkää pitkin kun luin miten silloin kaksivuotiaasi
    karkasi ihmisvilinään…..hui!Lapset on nopeita tiedän….
    Violet, taas vaan jatkan samaan tapaan kiittelyä …on kuin kirjaa lukisin
    ja katselisin tässä.
    Sarin kommenttiin että juuri kirjoitin eräälle viestiin siitä että se missä
    asuu on liian lähellä eikä itse aina huomaa mitä ympärillä on.
    Muutama vuosi sitten hain eräästä hotellista meille käymään tulleen tutun
    joka huokaili matkalla ”teillä on täällä niin postikortti maisemat”…ja vielä nytkin kun ajan autolla siinä kohtaa missä hän lausui nuo sanat niin muistan tuon ja huonosta päivästä tulee hyvä sen kiitollisuuden kautta mitä tunnen ja huomaan sen mitä vieras näki meillä olevan. (melkoinen selostus taas…anteeksi)

  9. maijanmaja sanoo:

    Kiitos naista kuvista ja tunnelmista. Pariisiin tarttis kylla paasta. Mutta ei siita turistina saa irti mitenkaan noin paljon. Jo se harmittaa, ettei osaa kielta. Olen kaynyt tuolla vain kerran, vuonna 1997, ja olin muka niin koyha opiskelija, etten edes Eiffelliin mennyt..

  10. Pandice sanoo:

    Sinulla on ollut ihana joulu Pariisissa! Minulla on kova matkakuume, vielä kun keksisi, minne matkustaisi… Hyvää uuden vuoden alkua!

  11. Nimetön sanoo:

    Mäkin täällä käyn usein kurkkimassa. Tykkään kovasti sun tavasta kirjoittaa, siitä miten huomioit asioita. Jatkathan.

    Sante

  12. MaaMaa sanoo:

    Mon Dieu mitä ihania kuvia ja tunnelmia! Muistosi tuo mieleen omani, kiitos :)

  13. Violet sanoo:

    Tuija; siitä tulee varmasti sitten erilainen matka. Kerrothan mitä näit, koit.

    hymytyttö: olen kuule niin valtavan iloinen kun luette ja kerrotte että maistuu!

    Merja; kiva kuulla. Ne muistot pulpahtavat, eivät tulisikaan varmaan käskemällä. Kun on sopivan jouten ja ajatuksille on tilaa niin ne tulevat…ja samalla syntyy koko ajan uusia.

    Elisa; valaisee kyllä, monellakin tapaa. Diane Arbusin näyttely (josta kerron seuraavaksi) oli jonkunlainen herätys myös. Yksi matkan kohokohdista.

    Kati: tulin jo myöhään aattoiltana. Olin vain kaksi päivää.

    Sari; musta on ylipäätään mielenkiintoista (ja se liittyy oikeastaan ihan kaikkiin paikkoihin!) että täsmälleen sama paikka/tila jne. edustaa vaikka miten montaa eri asiaa ihan samallakin hetkelle. Yhdelle sitä, toiselle toista.

    Anna; älä pyydä anteeksi, kommentit ovat suuri ilo ja luen mieluusti ne aina.
    Samaa olen useasti ajatellut sen suhteen että ”lähellä” on usein ”liian kaukana”. Ja se arki…ei se salli mitä vain vaan se pakottaa, rajottaa, kuljettaa tiettyjä reittejä – ei tietysti koko ajan mutta kuitenkin.
    Sanoin yhdelle kerran (sellaisen ”siellä te sitten vaan kuljette Seinen rantaa romanttisesti” -kommenttiin liittyen) että saatamme joskus kulkeakin, mutta paskavaippa on paskavaippa Pariisissakin, ja pienet lapset imevät mehut joskus vaikka olisit paratiisissa!

    maijanmaja;Ihan hyvin voi olla että pääset sinne ja sitten ehkä voit kokea sen Eiffelinkin. Ja ellet halua/pääse ylös torniin niin ei se minusta mitään, sen voi kokea monella muullakin tavalla. Sekä Eiffelin että koko Pariisin ylipäätään. Ei ole väärää tapaa nauttia siitä!

    Pandice: nautin kovasti koko matkasta. Edelleen nautin siitä vaikka olen jo kotona. Hyvää vuoden alkua sinullekin.

    Sante: jatkan kyllä. Käy sinä jatkossakin.

    Maamaa: muistossa onkin se hassu juttu että ne voivat usein olla osittain samoja vaikka olisivatkin ”yksityisiä”.

  14. Riikka sanoo:

    Kiitän minäkin kun jaoit kokemuksesi. Pääsisiköhän sitä Pariisiin tulevana vuonna….suunnitteilla on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s