Pariisi, jouluaatto yhä vaan


Valokuvanäyttelyn jälkeen jouluaaton auringossa kaikessa rauhassa. Paras asento on käytössä monella muullakin.

Saan idean. Sellaista tapahtuu kun niille on tilaa. Tiedän että minun on saatava itselleni hyvin paksu ja pitkä tummanharmaa kaulaliina ja tiedän että minun on saatava tehdä se itse. Joulupäivänä, omassa sohvassa. Ostan langat BHV:lta ja liikun eteenpäin.



Seuraan aikani mitä tapahtuu kaupungintalon edustalle kyhätyllä luistinradalla. On liikuttavaa seurata sellaisten luistelua jotka eivät osaa. Lapsi tai aikuinen, hällä väliä. Jalat vaikuttavat tukeilta jotka harittavat omiin suuntiinsa eivätkä juuri taivu. Kaatuminen aiheuttaa hilpeyttä vaikka luulisi sen tekevän kipeää. On niin lämmintä että jään päällä on pari senttiä vettä.

Olen vähällä mennä elokuviin mutta tulen järkiini.
Minähän olen jo elokuvassa!

Mainokset

16 comments on “Pariisi, jouluaatto yhä vaan

  1. Nimetön sanoo:

    ”olen vähällä mennä elokuviin mutta tulen järkiini. Minähän olen jo elokuvassa” tästä tykkään!

    Sante

  2. Kata/Sunells sanoo:

    Kiitos ihanista Pariisin kuvistasi ja tarinoistasi, sinne haluaisin myös käymään ajan kanssa, kävellä ja kierrellä kameran kanssa.
    Samaisia kutomissuunnitelmia mullakin on ollut näiden pyhien ja välipäivien varalle, mutta kolmen vilkkaan lapsosen kanssa aikaa jää iltoihin ja silloinkin nukahdan sohvalle…
    Mukavaa loppuvuotta ja onnea uuteen vuoteen!

  3. Violet sanoo:

    Sante: ajattelin että ehdin tuijottaa valkokangasta pimeässä salissa kotonakin…

    Kata: en ole tehnyt kesän jälkeen muuta kuin yhden huivin ja nyt tein tämän harmaan. Se on ihan kauhean vähän verrattuna siihen miten paljon ennen kudoin.
    Kaikkea hyvää sinunkin vuoteesi.

  4. Marjatta sanoo:

    Voi miten paljon olet ennättänytkään lyhyessä ajassa. Juttujasi on ilo lukea ja lukiessa herää väistämättä halu matkustaa sinne. Näyttelykin on auki helmikuun alkuun. Kiitos!

  5. Iina Kraak sanoo:

    Nämä Pariisin postauksesi ovat jotenkin vanhaa, tuttua, ihanaa sinua. Pidän kovasti! Ja olen vähän niitä kaivannutkin, vaikka ymmärränkin, että elämä kulkee eteenpäin ja tilanteet muuttuu.

    Toivon uudelle vuodellesi kamalasti valoa, onnea ja iloa. Kiitos, kun olet edelleen osa blogimaailmaani.

  6. Luin kaikki Pariisi-tarinasi yhdeltä istumalta. Jännä juttu tuo joulu poissa kotoa. Mekin olimme poissa ja minusta alkoi vahvasti tuntua siltä, että haluan olla aina joulun poissa. Tuntui melkein enemmän joululta kuin kotona.

    Mutta kiitos, olen nauttinut joka sanasta ja kuvasta.

  7. Merruli sanoo:

    Nämä ovat ihania postauksia, tuo ihana on vähän liiankin kulunut sana tähän yhteyteen, mutta ei nyt parempaakaan sanaa kielenpäältä sormenpäihin siirtynyt. En tunne Pariisia lainkaan, mutta voi kyllä, todellakin haluaisin tutustua!

  8. Anna sanoo:

    Ekakertalaisena eksyin sivuillesi ja yllätyin! Tarinointisi Pariisin joulunajasta iski, jäin koukkuun, totaalisesti! Juuri luistinradan elämä kuuluu tähän aikaan siihen romanttiseen Pariisiin josta olen kirjoina lukenut. Matkalistallani on Pariisi ensisijalla, saa nähdä, pääsenkö koskaan..aika näyttää. Olisi ihanaa käydä vaikka huhtikuussa, sitähän mainostetaan kauniimpana vuodenaikana.

  9. Heli sanoo:

    Mietin miten kertoisin miten syvälle nämä sinun tarinat menee.. olet taiteilija vailla vertaa, kuvaat ihania kuvia ja kirjoitat ihan mielettömällä tyylillä. Siis mielettömän hienolla!

    Olen käynyt kerran Pariisissa ja siitä jäi aika tylsät muistot. Lähinnä mieleen jäi jostain kioskilta hommattu ihan kauhea hapantunut voinappi, sekä itsensä meidän tyttösten silmien edessä hoidellut miekkonen… Ja se, ettei kukaan suostunut puhumaan meille englantia, emmekä me tajunneet sanaakaan ranskaa. Notre Dame jäi mieleen kyllä positiivisessa mielessä, se oli aivan uskomaton kokemus, kuten itsekin joku postaus sitten taisit mietiskellä. En ole koskaan unohtanut sitä tunnetta, mikä siellä tajuttoman korkean katon alla syntyi. Mutta pääosin, ajattelin etten sinne kyllä halua mennä enää koskaan, että mitä hienoa siellä nyt muka sitten oli.

    Mutta nyt.. tahtoisin todellakin nähdä ja kokea Pariisin uudelleen. Ehkä mieluiten just yksin. Kiitos näistä ihanista kertomuksistasi!!

  10. irwikissi sanoo:

    Minä tahdon Pariisiin niin että ihan koskee… ♥ Olen tahtonut aina, siitä asti kun 30 vuotta sitten View-Masteristani Eiffel-tornia katselin! :) (Olin tuolloin 6v.)

    Tokihan olen kuullut että siellä taitaa sataa usein ja enimmäkseen kaupunki on harmaa ja mälsä, tai ainakin kuin mikä tahansa muukin kaupunki… – Mutta SILTI. Sydämessäni tiedän että onnistuisin ohittamaan moiset toissijaisuudet, kun kuitenkin olisin PARIISISSA. Se olisi ykkösunelmani enkä voi kuin toivoa että joskus sinne pääsen… Ja mielellään pidemmäksi aikaa kuin pariksi päiväksi; niin että ehdin nähdä ja kokea ainakin kaiken sen mitä päällimmäisenä mielessäni on – ja tietysti kuvaamaan; sadoittain kuvia unelmieni täyttymyksestä. :)

  11. Nimetön sanoo:

    Kiitos tästä. Ja taas tekee mieli Pariisiin…
    Henna

  12. Violet sanoo:

    Marjatta: ehdin kyllä valtavasti ja olen siitä tosi iloinen. Silti koko ajan oli aivan leppoisan rauhallinen olo eikä kellosta juuri hajuakaan.

    IinaKraak: kiitos sanoistasi. Minusta itsestänikin on mielenkiintoista huomata miten kirjoittaminen (ja näkeminenkin!) muuttuu kun on enemmän sille aikaa.

    Kirjailijatar; tuo mitä sanot joulusta on minunkin kohdallani totta. On tuntunut aivan erityisen paljon joululta vaikka sitä ei ole ollenkaan tavanomaisesti ”vietetty”. Se on vain tullut ja ollut. Niin se on paras.

    Merruli; olen kiitollinen kun noin kehut, tosi iloinen. Toivottavasti pääset tutustumaan joskus Pariisiin.

  13. Violet sanoo:

    Anna; tervetuloa vaan uusi lukija. Kovasti ovat makuasioita että milloin olisi ”parasta” mihinkin matkustaa mutta mulle itselleni ei ole yhtään suosikkiaikaa tai epäsuosikkia.

    HEli; punastuttaa kehusi. Kiitos kovasti, todella.
    Anteeksi kun hihitän sille voinapille ja miehelle…ihan karmea reissu varmana, toivon hartaasti että saat vaihdettua kokemuksen parempaan joskus!

    irwikissa; oi muistan ne kuvavehkeet! Sadetta en ottaisi mittariksi siihen matkustaako vai en, en liioin harmautta (mutta toki ovat makuasioita!).
    Minusta sadekaan ei pilaa kun on varustautunut eikä harmaa tarkoita (mulle ainakaan!) rumaa ja mälsää. Mutta yksi juttu Pariisin suhteen tapahtuu aina toisinaan: siitä saattaa odottaa niin paljon että sitten…se olikin jollakin tapaa liikaa. Se odottaminen nimittäin. En tarkoita että välttämättä pettyisi mutta (ihan missä vaan tietysti) voi tulla jollakin tapaa ontto olo jos on pitkään suunnitellut ja odottanut ja ladannut kaikenlaista etukäteen mieleensä.

    Henna; olen pahoillani jos aiheutin kuumetta!

  14. irwikissi sanoo:

    No minun puolestani saisi kyllä sataa vaikka kissoja ja koiria jos Pariisiin pääsisin! :D

    Ja totta kyllä tuo että hienoinen tyhjyys voi yllättää kun jotain on kovasti odottanut ja haave vihdoin toteutuu.. Siksi yritänkin aina välillä vähän hillitä villitystäni. Joskus taas puran sitä luovasti, kuten askartelemalla:

    http://irwikissi.wordpress.com/2010/06/05/roombox-3/ :)

  15. Violet sanoo:

    irwikissa; kävin katsomassa tekemääsi ja oli aika äimistyttävästi toteutettu! Hienoa.

  16. irwikissi sanoo:

    Kiitos! :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s