Vuoden ensimmäisenä aamuna kello kahdeksan aukaisen ruokahuoneen ikkunan. Ulkona on niin lämmin ettei oikeastaan edes huomaa ikkunan olevan auki. Ei kuulu ääntäkään. Seitsemän tuntia sitten kävi vielä pauke ja kiljahtelu, missä kaikki ovat nyt?

Jos se minun lempidivarini olisi auki menisin sinne suin päin. Ostaisin siellä yläkerrassa automaatista kahvia vaikka se on aivan kauheaa ja sen saa pehmeään muovimukiin joka muljahtelee kädessä. Kasaisin kasan kiinnostavia kirjoja pöydälle, tutkisin paljonko niistä pyydetään, miettisin hinta-laatu-kiinnostavuus -suhteita ja karsisin ehkä muutaman pois. Voisi olla etten lopulta ostaisi yhden yhtäkään mutta käynti olisi silti enemmän kuin onnistuneelta käynniltä yleensä edellytetään.

Ja jos joku lehtiä myyvä puoti olisi auki ostaisin naistenlehden, ihan minkä vaan. Vaikka sellaisen todella huonon missä olisi vain laihdutusta ja horoskooppi koko vuodelle. Luultavasti tämä ei tulisi edes mieleeni jos olisi aivan tavallinen päivä. Silloin kun ei ole huomaan keskittyväni toisinaan siihen mikä ei ole mahdollista.

Alakerran asunnosta napattu patsas katsoo silmä tarkkana sieltä täältä haalittuja lattialaattojen paloja. On siinäkin homma.

Mainokset

10 comments on “

  1. irwikissi sanoo:

    Kaunis patsas ja ihan hyvä homma hänellä! :) Liekö ilman tuota hommaa jo roskiksessa muuten. :o

    En muuten lakkaa ihastelemasta tuota arkkitehtuuria jonka ympäröimänä elät! ♥ Itse hyvin esteettisenä ihmisenä olen lähes vakuuttunut että ihminen joka elää kauneuden keskellä ei voi voida huonosti… – No kauneus sitten tietenkin on jokaisen katsojan omassa silmässä, mutta itseäni miellyttää esimerkiksi juurikin tuo vanha arkkitehtuuri, jonkalaista ei esim. omassa kotikaupungissani ole missään koskaan ollutkaan.. :/ Ja kaikki kaunis, tälle kaupungille muinoin ominainenkin vanha, jota siellätäällä vielä on, ollaan purkamassa kiireesti pois, ja tilalle rakennetaan vain toinen toistaan hirveämpää hallia, häkkyrää ja hökötystä! :'(

    No, onneksi oman kodin saa aina somistettua mieleisekseen, mutta kaipaisin niin ympärilleni tuollaisia kauniita vanhoja rakennuksia. Minulle tulee niiden katselusta aina niin kotoisa ja jotenkin …kylläinen olo; silmän ja sielun ravintoa. :)

  2. Olina sanoo:

    Täällä viivyin ja viihdyin nyt pitkän tovin, luin läpi Pariisin matkasi (mielestäni piirsit sen tanssivan rouvan hyvin!) ja loppuvuoden mietteet. Olen jotenkin pyörällä päästäni kaikkien tunnelmien ja kuvien ja sanojen jälkeen, kiitän ajatuksista ja toivotan hyvää tätä vuotta!

  3. eve sanoo:

    Nää sun matkakertomukset yksinäisestä ajasta ovat olleen upeita. Ilman huutomerkkiä upeita. Sellaisia, jotka saavat ihailemaan sanan kauneutta. Minusta ne ovat puuttuneet hetken. Ne sanat, jotka voivat olemassaolollaan saada itkemään. Ovatko ne puuttuneet sinulta vai minulta, sitä en osaa sanoa.

    Kiitos taas hienoista hetkistä. Ihailen taitoasi saada sanoilla aikaan se tunne, kun muki muljuu käsissä.

  4. Nina sanoo:

    Ihania postauksia, kiitos niistä.
    Hyvää uuutta Vuotta!
    Valoa!

  5. maijanmaja sanoo:

    Hyvin on vuotesi alkanut, sellaisena jatkukoon.

    Täällä Kaliforniassa ei ammuta raketteja ollenkaan. Tai no muutama hassu nähtiin vilahtavan taivaanrannassa. Täytyy odotella heinäkuun neljänteen. Ei meillä ollut tinaa eikä mitään perinteistä muutenkaan. Tehtiin sushia. :)

    Jos saisin päivän itselleni, taitaisin mennä ihan lukkoon mistä päästä aloittaisin juttuja tekemään…

  6. Marika sanoo:

    Kiitos tästä Violet!
    Kiitos Pariisin tarinoista!
    Se nainen… ehkä minä näin hänet viime kerralla, upea, tyylikäs, vanha nainen tanssimassa kadulla, uskomaton ilmestys!

    Hyvää uutta vuotta, kaikkea hyvää Piilomajan!

  7. Pirkko sanoo:

    Edellisistä postauksistasi: liityn heihin, jotka eivät surkuttele vaan haaveilevat samanlaisesta. Vapaaehtoinen yksinolo on ihanaa! Myös yksin matkustaminen, usein ainakin. Ehtii tavata itsensä uudessa ympäristössä ja katsella millaiseksi siinä muuttuu.

  8. Kirjailijatar sanoo:

    On siinäkin homma, tosiaan. Joskus kiireen keskellä haaveilen tuollaisesta, tai yleensä haaveilen metsurin työstä. Aika erikoista, sillä en tiedä tuon taivaallista metsurin työstä.Mutta ajatus päivästä metsästä tuntuu ihanan rauhoittavalta.

  9. NiinaK sanoo:

    Kleopatra sai kuin saikin uuden kodin? Vuosi vaihtui kuten ennenkin. Muka tuhon vuosi, pah sanon minä. :)

  10. Anna sanoo:

    Yhdyn toisiin kommentoijiin tuosta miljöön vaikutuksesta. Ja kirjoitustapasi on sellaista johon sukellan kuin sulaan veteen. Joillekkin aivan arkiset tapahtumat saat kuulostamaan siltä, että se on jotain ainutlaatuista hetkeä.
    Siis, oon koukussa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s