Kävelen yhä useammin töihin. Pidän puolityhjistä kaduista ja itsemääräämisen illusiosta jonka rikkoo oikeastaan vain punaisiin liikennevaloihin pysähtyminen. Kun olen perillä ei ole enää yhtää pimeää. Minulla on punaiset posket ja aukinainen mieli monta tuntia.

Valokuvien ihmiset ovat ryhtyneet toimiinsa. Niin on todellakin käynyt. Pöydältäni kuuluu supatusta vaikken ole edes tulossa hulluksi. Kun makaan sängyssä juuri ennen nukahtamista huomaan ettei luettavaa juuri nyt tarvita.

Mainokset

One comment on “

  1. Nimetön sanoo:

    Toihin kaveleminen on hieno juttu. Omaa aikaa ja tekee kropallekin hyvaa.

    Tuo valokuvajuttu jotenkin kutkuttaa. Miettii, mika on oma suhde valokuviin, mita ne saa olla ja mita ei.

    Hyvia talvipaivia!
    Tampereentytto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s