Luen Herra Darwinin puutarhuria. Olen riemuissani sen kielestä ja siitä miten se kuljettaa ajatustani miten haluaa, minne vain. Jotkut sanovat etteivät ”ymmärtäneet” kirjaa ensinkään. Ajattelen: onko sitten joku erityinen mittari jossakin jolla katsotaan miten paljon ymmärsi ja mitä ja mitä sillä ”ymmärtämisellä” oikeastaan tarkoitetaan tässä yhteydessä. Minä ymmärrän tämän: tuo kirja tuntuu hyvältä aivoissani.

Muuten on tunkkaista. Ei paljon kiinnosta eikä se ole koskaan hyvä merkki. Olen taas ajatellut ja analysoinut liikaa. Kun osaisin suhtautua kaikkeen kuten suhtaudun tuohon Carlsonin kirjaa. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää kun ei kerran pysty. Opettelen olemaan niin että asiat valuisivat päästäni kuin vesi hanhen selästä.

Mainokset

23 comments on “

  1. Elina sanoo:

    Vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta, pitääkin muistaa etsiä käsiini. Tuli tuosta kirjan vaikeudesta mieleen lukion äidinkielenopettajani, joka oli sitä mieltä, että ei olisi kannattanut valita James Joycen Dublinilaisia johonkin tehtävään materiaaliksi, koska se on liian vaikea tekstiä. Ei hänkään valottanut sitten enempää, mitä se vaikeus tarkoitti :)

  2. Taina sanoo:

    Ihastelen myös Carlsonin tekstiä ja pidin William N. päiväkirjasta jopa hieman Darwinia enemmän. Hmm, täytyykö kaikkea aina ”ymmärtää” ja mitä sekin sitten tarkoittaa. En ymmärrä ;)

    Ei voi kuin suositella molempia!

  3. Aura sanoo:

    Ihana kalenteri, kesti hetken tajuta ”February”, ja sitten vielä tuo käsite, että ei tartte ymmärtää, riittää että tuntuu hyvältä aivoissa. Love it!!!

  4. Voi, se on ihana! Toisella lukukerralla ja ajatuskartan avulla minä vasta tajusin, kuka oli kuka ja mitä tapahtui. Ihana, ihana kirja.

    Pus sinne muutenkin Harvoin ehdin pistäytymään ja vielä harvemmin mitään sanomaan.

  5. Pariisin Margarita sanoo:

    Minäkin kiinnitin huomiota tuohon kalenteriin. Ihana! En ole lukenut aikoihin kirjaa, selaillut vain sivuja sieltä täältä, mikä on kaltaiselleni kirjaihmiselle harvinaista. Se kertoo sisäisestä tilastani. Silloin, kun elämä on sekavaa ja kiireistä, en pysty keskittymään kirjaan. Se on todella sääli. Yritän silti olla syyllistämättä itseäni. Nyt on jooga-lehtien aika, ja sitten, kun on seesteisempää, tartun kirjaan.

  6. vilijonkka sanoo:

    Tunkkaisina hetkinäni (joita kehitän turhan usein) yritän muistaa psykiatrin hymyilyttävän kommentin: ”You think too much.” Jos muistaisi otta rennommin ja miettisi vähemmän, niin tunkkaisuuksia ilmenisi ehkä vähemmän. Tiedä tuota.

    Raikkaampia päiviä sinulle!

  7. Liivia sanoo:

    Minä taas kiinnitin huomioni keltaiseen Moleskineen. Siellä ei voi olla tunkkaisia ajatuksia, ei vaan tuollaisessa voi.
    Minustakin monesti riittää, jos joku tuntuu hyvältä. Inhoan sitä ikuista sanoman tai merkityksen penäämistä. Pitääkö aina olla. Taiteessa on tämä sama. Jos maalaan hyvällä fiiliksellä taulun, josta pidän, niin sitten tivataan sanomaa. Ei riitä että tuntui vain hyvältä ja tuli tuollainen.

    Minulle siis tuo oli outo kirja, siksi lähdin omiin aatoksiin, kun ei ollut tarttumapintaa.

  8. Kati sanoo:

    Kiitos kirjavinkistä. Taidanpa tilata itselleni. Minäkään en oikein ymmärrä, miksi kirjaa (tai yleensä kaikkea) pitäisi niin kovasti ymmärtää, jos sen lukeminen tuntuu hyvältä. Se riittää ainakin minulle, joka en ole ammatiltani kirjallisuuden tutkija tai kriitikko.

  9. Violet sanoo:

    Elina: vaikeaksi leimattuun jos jonkin on vaikea tarttua, totta kai, kuka meistä vaikeuksia haluaisi. Opettajalta vaarallisia sanoja.

    Taina; ilokseni olen saanut lainaan sen toisenkin kirjan.

    Aura: tykkään kalenterista kovasti! Voitin sen Sara K:n blogin arvonnassa.

    Minna: olen tarkoituksella lukenut nyt hitaasti ja vain silloin kun olen täysissä sielunvoimissa, en siis nuutuneena sängyssä siinä rajamailla. Uskon että luen uudelleen, ihan joka tapauksessa.

    Margarita; juu, älähän suotta syyllistä, mene kuten tuntuu. JOillakin auttaa pään selkeyttämiseen nimenomaan lukeminen ja sitä kautta rauhoittuminen, toiset taas eivät siihen pysty sitten millään. Eli ensin pitää olla rauha ja sitten vasta teksti.

    Vilijonkka; tunnen todeksi omalla kohdallani tuon saman. Olen yksi saatanan Woody Allen kun sille päälle ryhdyn. Ei se toki pelkkää harmia tuo mutta sitäkin.

    Lliivia: keltainen MOleskine on ohut, paperikantinen kalenteri. Hairahdin viime vuonna sellaiseen Moleskineen joka oli paksu (kun ajattelin että kirjoitan kalenteriin paljon) ja viikko ei mahtunut kerralla sivulle. En melkein voinut elää sen kanssa. Nyt on viikko siististi edessä kokonaisuudessa ja vähät menot mahtuu kirjoittamaan kyllä. Ja joka kerta kun sen ottaa esiin ilahtuu väristä ja tunnusta!

    Kati: aika moni tuntuu jotenkin häpeilevän ettei ymmärtänyt (kirjaa/elokuvaa/taulua, mitä nyt onkin). Jotkut ottavat sitten sellaisen ylimielisen asenteen että joo joo, taas jotain Taidetta, menee kyllä yli hilseen. Multa putoo melkein tukka päästä kun kuuntelee miten jotakin analysoidaan rikki.

  10. Linnea sanoo:

    Käyn kahdessa eri kirjallisuuspiirissä ja välillä tuumaan, että pitäisi olla menemättä kumpaankaan. En aina jaksa etsiä merkityksiä ja sanomaa jokaisen sanan ja jokaisen kirjailijan tekemän valinnan takaa.
    Joskus en muista kirjasta mitään. Muistan vain tunnelman. Sen, että lukiessa oli ihana olo. Tai, että oli kiusallista… tai jotakin muuta

    Sain juuri viikolla ystävältä William N. päiväkirjan. Kristinan kirja sekin.
    Odotan lukemista kovasti, sillä pidän päiväkirjoista.

  11. aurinko ja kuu sanoo:

    Meditointia. Sitä, että antaa asioiden valua, kuin veden hanhen selästä kutsutaan meditoinniksi.. Olen ajatellut, että se tekisi minullekin hyvää…

  12. Anne sanoo:

    ”Opettelen olemaan niin että asiat valuisivat päästäni kuin vesi hanhen selästä.”

    Tuo on hyvä tuo loppu lauseesi!
    Siinä oikea elämänohje.
    Minulla on pää täysi liikaa asioita joita mietin liikaa ja se ei ole hyvä, ne sekottaa unetkin ja vie turhaa energiaa.
    Kirjanhan voi ymmärtää niin monella tavalla, kuka sen sanoo miten se tuli
    oikein ymmärrettyä ja kirja on hyvä, tai mikä muu asia tahansa, jos se tuntuu hyvältä.
    Mutta tuo pakkanen joka vaan jatkuu ja jatkuu ei tunnu hyvältä etenkin kun talvi ei näin kylmä täällä normaalisti ole.

  13. Kirjailijatar sanoo:

    Tykkäsin puutarhurista aikoinaan kamalasti. Se oli juuri tuollainen, ensin hämmentävä ja sitten kun antautui sille, pääsi johonkin taikamaailmaan. Minulla on usein noin nykytaiteen kanssa. Jos yritän ymmärtää, en saa mitään irti, mutta kun sukellan vaan sisään ajan kanssa, joku muuttuu.

  14. Tuija sanoo:

    Olen lukemassa samaa kirjaa, aivan alussa vasta tosin, joten en osaa sanoa oikeastaan mitään muuta kuin että kiinnostaa monella tavalla. Olen muutenkin nyt ihan Darwinin maailmassa (joka ei ehkä ole sinulle se juttu kuitenkaan?), sillä suomennan parhaillaan yhtä toista Darwiniin liittyvää hienoa tekstiä.

  15. Anna sanoo:

    Hi it’s the first time I visit your blog!! lovely photos!!
    Have a lovely day!

  16. Katja sanoo:

    Minä pidin Darwinin puutarhurista myös kovasti, kovasti enkä yleensä ymmärrä juuri mitään lukemaani. No, pientä liioittelua. Tykkään kuitenkin olla hämmentynyt ja miettiä mahdollisia tulkintoja – tai olla miettimättä. Kevättä sinne!

  17. Suvi sanoo:

    Jäin kiinni tuohon opejuttuun. Nimittäin juuri tänään yksi oppilaani otti sellaisen kirjan, että ennustan, ettei hän sitä ikinä saa luetuksi. Mielessä kävi ehdottaa jotain toista, vhän helpompaa kirjaa – mutta en sitten sanonut mitään, kirjasin vain valinnan vihkoon. Teidän mielestänne tein siis oikein.

    Mutta toisaalta – kun lapsukainen ei sitten sitä kirjaansa lue – eikä todella ole sitä tyyppiä, joka saisi aikaseksi tulla sitä vaihtamaankaan, niin tylsäähän sekin on. Viimeksi 19 oppilaan luokasta oli 7 lukenut kirjansa (siis itse valitsemansa!).

    On se jännä nähdä jos elää, tuleeko nykypäivän nuorista sitten aikuisina kuitenkin kirjojen lukijoita, kun nuorena lukeminen on NIIN vastenmielistä. Kun kysyin oppilailta, kuinka monta kirjaa he olivat vapaaehtoisesti viime vuonna lukeneet, niin yksi oli lukenut kymmenen ja toiset meinasivat kuolla järkytyksestä. ”Eiks sulla ole elämää ollenkaan?????”

  18. Violet sanoo:

    Linnea: suuri harmi tuo kirjallisuuspiirijuttu koska sellainen voisi olla kovin antoisaakin; (Vai voisiko, juuri minulle, en osaa sanoa kun en ole oikeastaan kokeillut).
    Hyvin usein minäkin muistan ensimmäiseksi kirjan tai elokuvan jättämän tunnelman. Se voi olla yksinkertaisuudessaan vaikka väri tai vaikka yksi adjektiivi.

    aurinko ja kuu: kannatan että sitä kutsutaan vedenvaleluksi hanhien selkiin!

    Anna: kylmä on risonut täälläkin. Eilen kuulin että 70 vuotta sitten oli 14 vrk:n yhtämittainen jakso jolloin sekä päivä- että yölämpötilat menivät alle nollan. Täällä se on kova juttu.

    Kirjailijatar: ja sitten mulla ainakin on ihan omia päänsisäisiä jarruja jotka olen aivan itse kehittänyt. Niistä ku pääsis…ettei tuomitsisi ihan heti ainakaan.

    Tuija: ahaa, samoissa lukuhommissa siis. On varmaan jännä tunne kun joku aihe tulee eri tuuteista samaan aikaan. On pinnalla elämässä eri muodoissa.

    Anna: so nice to hear that about my photos!

    Katja: hämmentyminen on oikeastaan ihan luksusta tässâ maailmassa jossa kaikki pyritään järkiperäistämään ja selittämään. Yllâttyminen alkaa kaiken rutiinin keskellä käydä harvinaiseksi, huomaan myös.

    Suvi: tuopa se onkin delikaatti asia että miten ehdottaa ”hukan helpompaa” tai ”ei niin vaikeaa” kirjaa (tai muuta) ilman että tulee vaikutelma ”kun et sinâ kuitenkaan osaa/selviä hankalammasta”…vaikka se se totuus voi ollakin.
    Ajattelen kuitenkin että aika paljon on myös asioita jotka on muitta mutkitta yksinkertaisesti vain nimetty vaikeiksi. Ja uskon siihenkin että joskus tulee iloisia yllätyksiä kun pidetään kaikkia ovia avoinna kaikille.

  19. mp sanoo:

    Sinun pitää (no jaa, kukin valitsee itse, mutta jos minä saisin päättää niin kaikkien pitäisi) lukea myös Carlsonin Maan ääreen. Ja William N. päiväkirja oli ihan hyvä myös. Suoraviivaisempi kuin Herra Darwinin puutarhuri. Mutta se Maan ääreen ehdottomasti. Ellet ole jo lukenut :)

  20. vilijonkka sanoo:

    Mainio tuo Allen-vertaus. Tykkään.

  21. Violet sanoo:

    mp: pitkästä aikaa, terve vaan! Kiitos suosituksesta. Kyllä vaan minunkin on se saatava käsiini tuo Maan ääreen.

    Vilijonkka; no jotenkin semmoselta allenilaiselta tuntuu toisinaan…..

  22. Aune sanoo:

    Mikä ihme on ”ajatuskartta”, mistä tuo yksi puhuu????

    Sain itse juuri loppuun tuo Darwinin puutarhurin – tosi jännä kirja joka jää taatusti muhimaan aivoihin vähäksi aikaa! Seuraavana pinossa odottaa ikivanha Maria Lang, nyt täytyy nollata aivot…

    Tulisipa kevät jo! Sitä odotellessa :D

  23. Suvi sanoo:

    Tiedoksi: Ei pystynyt aiemmin mainittu lapsukainen kirjaa lukemaan. Ehkä kymmenen sivua oli kahlannut ja totesi, et mahdoton ymmärtää. Mut yhtä mahdotonta oli ollut tulla vaihtamaan kirjaa, vaikka varsin tiesi, että aina voi tulla annettuna lukuaikana kirjan vaihtamaan, jos ei valittu teos kiinnostakaan :-(

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s