Sinne jäivät tien varteen kaikki hassut talot joissa on joulukoristeet vuoden ympäri, jäivät hylätynoloiset puodit ja liikkeet joilla on eksoottinen nimi mutta tuikitavallinen tarjonta.
Tien molemmin puolin lampaita, lehmiä, traktoreita, supermarketteja, pientä ja suurta teollisuutta, lommoille ajettuja autoja ja irrallaan juoksevia kanoja.

Olen paskaisen lasin läpi tiiraaja, oman heijastukseni sihtaaja, kokenut automatkustaja joka kuvaa mitä vaan mutta vasta sitten kun hyvä kirja on lopussa ja toimettomuus lyö niskaan. (Se kirja oli Kristina Carlson, William M. päiväkirja.)

Mainokset

4 comments on “

  1. Niina Oivi sanoo:

    Sinne mäkin oisin jättäny.
    Mäkin kyttään läpi lasin. Joskus sattuu.

  2. Kati sanoo:

    Auton ikkunan läpi saa joskus valtavan hienoja kuvia. Minulle iski matkakuume viime päivien postauksistasi. Olisi kiva lähteä edes autoilemaan jonnekin vähän pidemmälle kuin puolen tunnin matkan päähän. Outoa, yleensä mä olen kyllä ihan kotihiiri.

  3. Nimetön sanoo:

    Kanssasi on mukava kulkea.

    t. Tampereentyttö

  4. Leena Yrjölä sanoo:

    Mukavaa, että sinäkin pidit Kristina Carlsonin kirjasta. Pidin myös kaikista hänen aiemmin kirjoittamistaan. Hän löytää mielenkiintoisia päähenkilöitä. Ja nyt odotan jo seuraavaa, ilmestymisajankohdasta tai aiheesta en tosin tiedä mitään. -leena

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s