Poikkeuksellisesti suljettu

Minulla on täällä suosikkisuutari. Hän korjaa huolella ja edullisesti ja on sen päälle mukava. Hiukan ennen hiihtolomaamme olin viemässä kenkäparia hänen liikkeeseensä. Ovi oli kiinni ja siinä oli lappu: Veljenpoikani (23 vuotta) on kuollut äkillisesti. Liike suljettu poikkeuksellisesti. Toivottavasti ymmärrätte.

Ajattelin palata asiaan lomani jälkeen.

Seuraavalla kerralla liike oli taas kiinni. Tai edelleen, en osaa sanoa. Ovessa oli lappu: Suljettu sairauden takia. Avaan huomenna. Ikkunan takana tirkisteli kaksi naista sisälle, toinen oli tuohtunut. Hänen kenkänsä olivat hyllyllä odottamassa. ”Toista viikkoa”, hän sanoi. ”Äijä juopottelee” arveli toinen.

Muutaman päivän kuluttua yritin uudelleen kenkieni kanssa. Liike oli taas suljettu. Se oli ollut välillä auki, sillä lappu ovessa oli vaihdettu. Malade, (sairas) siinä luki yksinkertaisesti. ”Näyttekö mikä pino noita lappuja?” sanoi ohi kulkeva nainen. ”Olen yrittänyt hakea kenkiäni neljästi mutta eipä onnistu. Uutta selitystä vaan toisen päälle ovessa!”.

Mielessäni puolustelin mukavaa suutaria. Ehkä ressukka on mennyt tolaltaan veljenpojan kuolemasta. Ehkä ensin se ja sitten kunnon flunssa sen päälle. Ehkä suutarikin voi kärsiä burn outista. Ehkä hänellä on kuolemantapauksen laukaisema masennus.
(Ehkä hän onkin vain yksinkertaisesti ratkennut ryyppäämään, sittenkin…?)

Sitten tuli lappu jossa luki isoin kirjaimin KIINNI. Ei mitään lupauksia avaamisesta.

Vein kenkäni muualla, varmuuden vuoksi. Haluaisin suosia suosikkiani mutta hankalaksi se on mennyt. Tänään ohitin suutariliikkeen taas. Ei valoja. Poikkeuksellisesti (alleviivattu) suljettu. Isäni on sairaalassa. Auki keskiviikkona.

Ajatelkaa, kuin elokuvaa tai kiinnostava kirja! Kuka puhuu totta, mitä todella on tapahtunut? Entä seuraavaksi? Lopettaako puoti kohta kokonaan kun hiiltyneet asiakkaat siirtyvät muualle? Arjen pientä mielenkiintoista teatteria….kaikki ne kengät hyllyillä odottamassa, kaikki ne naiset joiden piti pukea Juuri Ne juhlakengät Juuri Sinä Iltana. Vakiasiakkaiden ihmetys, pahojen kielten kaikkitietävyys.

Advertisements

14 comments on “Poikkeuksellisesti suljettu

  1. Merja sanoo:

    Aika monta selitystä kyllä. Voisin hiiltyä minäkin jos jotkut lempikengät olisi siellä hyllyllä lukitun oven takana.

    Katteleppa muuten katukuvaa tarkasti huomenna. Mun mieheni on siellä teilläpäin. Jos vaikka sattuu vastaan tulemaan.

  2. Kati Nordman sanoo:

    Mitäköhän suutarille tapahtui?
    Kuulen taustamusiikin tässä tarinassa. Se on sellaista ranskalaista haitarilla soitettua rikasta ja rehevää.

    Täällä Raumalla on yksi suutari, joka ilmeisesti juopottelee silloin tällöin. Hänellä on myös tapana jättää erilaisia lappuja, jotka ovat välillä aika hauskoja.

    Hän ei edes yritä peitellä taipumuksiaan. Lapussa saattaa lukea ”Lorvaan.” tai ”Olen hunningolla.” Laput naurattavat paitsi silloin, jos omat kengät nököttävät korjattuina hyllyssä. Hän on ihan hyvä suutari.

  3. Kati sanoo:

    Minulla myös alkoi kulkea silmissä elokuva. Sen ohjaisi ihan ehdottomasti Aki Kaurismäki. Suutarinliikkeessä olisi hämyisää, valo siivilöityisi läpi likaisesta ikkunasta ja leikkisi ilmassa leijuvilla pölyhiukkasilla. Suutari itse istuisi takahuoneessa surumielisenä kenkärivien keskellä katsellen sisään kurkistelevia kiukkuisia naisihmisiä. Kirjoittaisi välillä uuden lapun, katoaisi sinne minne katoaakin. Ihan selvää käsikirjoitusainesta siis .;)

  4. sari sanoo:

    Minunkin suosikkisuutarillani ( kuuluu sarjaan huolellisesti-edullinen-mukava ) jää myös välillä ryyppy päälle, mutta hän on siitä huolimatta hyvin säntillinen – liike on aina auki silloin kun pitää. Ja joka tapauksessa tietää, mistä hänet löytää : kuppilasta viistosti suutarinliikkeen vastapäätä.

  5. vilijonkka sanoo:

    Jännittävää tosiaan! Muista kertoa meille myös jatko kunhan niin pitkälle pääset! Oikeastaan ihan Dubletti-kamaa.

    Muistui tietty mieleen meidän Pariisin suutaripariskunta. Puolalaisia luulisin, puhuivat melkein yhtä huonoa ranskaa kuin minä, työnlaatu loistavaa, velotus käsittämättömän alhaista, eikä siellä koskaan haissut viina, mutta vahvat liimat pitivät tekijät varmassa pöhnässä päivästä toiseen.

    Suomesta alkaa suutarit vissiin kadota. Porvoosta lopetti se viimeinenkin vuosi pari sitten. Kummallista, me ainakin käytetään suutareita – hyvän suutarin avustuksella on mieheni Camel-talvikengät käytössä 15. talvea ja nahkasalkun pohja korjautettiin jaksamaan seuraavatkin 10 vuotta.

  6. Hämmentävä tapaus. Mielikuvitukseni lähti oitis korkealentomatkalle ja aloin visioida mahdollisia tapahtumia tuon suljetun oven takana ja suutarin elämässä. En usko, että kukaan tekisi tuollaista, jos jotain ei olisi pahasti pielessä. Joko kyseessä on ennenaikainen, pitkitetty aprillipila tai sitten suutarilla on elämä rempallaan. Epäilen jälkimmäistä. :( Ihan tuli suru miestä kohtaan. Jos asuisin itse siellä, saattaisinpa kirjoittaa pienen kirjeen miehelle ja pudottaa postiluukkuunsa. ”Onko kaikki hyvin?” En minä niistä kengistä niin, mutta se mies… Onkohan hän yksinäinen? Onkohan kukaan oikeasti kuollut? Ehkäpä hänellä on mielenterveysongelmia tai sosiaalisten tilanteidne pelkoa? :P xD Mahdollisuudet ovat rajattomat. Tässä on jo oivallista tarinan tynkää…

    Kiitos sinulle! Ihana lukea tosielämän pieniä mysteeritarinoita :) Mukavaa pääsiäisen odotusta sinulle! Raportoithan, mikäli miehestä kuuluu joskus jotain ja jos selvität mitä on tapahtunut. Kiinnostaa kovin.

  7. Pariisin Margarita sanoo:

    Tarinahan on aivan kuin Amélie-elokuvasta. Olen aiemminkin verrannut jotain blogissasi kuvaamaasi tapahtumaa siihen elokuvaan. Ehkä sinussa on ripaus Amélie Poulainia.

  8. Nimetön sanoo:

    Tragikoominen tapaus. Todellakin voisi olla elokuvaa. Hauskasti kerroit, pidähän meidät ajantasalla miten lopulta juttu selviää ja saatko kenkäsi vielä korjattua. Kyllähän tässä mielikuvitus lähti laukkaamaan.

  9. Tanja sanoo:

    Elokuva ehdottomasti, ja filmille kuvattuna. Minusta ohjaaja voisi olla Wes Anderson.

    Tuo suluissa oleva ikävuosi kaksikymmentäkolme on liikuttava, huvittavakin, siis että se on siihen kirjoitettu, ei tietenkään se, että joku kuolee niin nuorena. Ja alkoholismikin on sairaus. Sättiminen ei auta. Mutta eipä moni haluakaan auttaa. Ja onhan vielä niinkin, että kaikki eivät edes halua tulla autetuksi. Mutta suutarin burnout, sekin kuulostaa niin elokuvalliselta.

    Joskus minua tympii sellainen, että ollaan niin kiinni omissa jutuissa, että ei osaa suhteuttaa niitä elämään. Jos vaikka tuo mies olisikin ”vain” ryyppäämässä, omat kengät siellä suutarin hyllyllä, niin fuck the shit, eikö sitä voi tanssata toisilla kengillä. Mutta tietenkin, jos on nuuka ja omistaa vain yhdet juhlakengät, niin sitten ei. Mutta monesti ne omat ”kengät” on niin hitsin tärkeät.

    Ja minusta sinussa Kati on ehdottomasti ripaus Amélie Poulainia!

    p.s. Minä tahtoisin joskus tehdä elokuvan. Tuutko käsikirjoittajaksi? Leikkaaja jo löytyy ;-)

  10. Anne sanoo:

    Tarina kuin käsikirjoitus! Yhtä hyvin olisi voinut tarina olla Dubletissa ja mielikuvituksen tuotetta mutta hassua että on totta!
    Odotan miten tarina päättyy…..

  11. Violet sanoo:

    Merja: ei näkynyt miestäsi…katselin kyllä! Olisi ollut kiva sattuma

    Kati Nordman: Ihania lappuja! TAmpereella oli ainakin ennen yhdellä aina lappu ”kesälauantaisin en viitsi tehdä töitä.” Hyvä meininki.

    Kati: hienosti maalailtu, juuri noin.

    Sari: mutta tuohan on kätevää ja kaikki osapuolet ovat varmasti tyytyväisiä!

    Vilijonkka: kuvauksesi teidän Pariisin suutarista tuo elävästi silmien eteen kaiken.
    Nii-i, tuo mitä sanot suutareista Suomessa…kyllä on suuri sääli (monessa mielessä) jos ihmiset ostavat enimmäkseen sellaista mitä ei kannata tai edes voi korjata enää. Pyrin aina kun mahdollista hankkimaan sellaisia kenkiä joita voi pitää vuosia. Tunnen ihan riemua kun suutarilta kävelee ulos ja pari näyttää taas ihan uudelta ja voi ajatella että taas tuli vuosi lisäaikaa…

    Maria. puhuin tästä miehelle ja hän jaksaa ihmetellä miten viitsin veivata eri vaihtoehtoja mielessäni asian suhteen. Mutta minusta kaikki tällainen on vaan niin hiivatin kiinnostavaa!

    Margarita: heh, ei minussa ehkä vaan ympäristössäni ja sen ihmisissä:)

    Nimetön. omani korjautin muualla jo mutta kuljen tuon suutarin ohi melkein päivittäin ja seuraan tilanteen kehittymistä. Lupaan raportoida!

    Tanja: Sen veljenpojan iän maininta herätti mussa samoja ajatuksia. Minusta tuntuu että suutarilla oli huono omatunto (?) liikkeen sulkemisesta ja kertomalla traagisen tapahtuman yksityiskohtia tarkemmin tavallaan ”lunasti luvan” panna puoti kiinni.

    Tuohon kysymykseen: mitäs luulet? Totta helevetissä!

    Anne: no olisi voinut olla niin. Pelkään ettei kukaan usko mua kohta kun on tällaisia juttuja mutta vannon että totta on. Otin kuvan siitä viimeisimmästä viestistä ikkunassa (ihan siksi kun se inspiroi mua niin) ja harmitti etten tajunnut kuvata niitä kaikkia. Ihan muistoksi:)

  12. Riikka sanoo:

    Alussa tuli ihan ”voi kurja” -olo mutta loppua kohden minäkin muutuin kyynisemmäksi. Voisko noi kaikki tapahtua yhdelle ihmiselle? Kyllähän ne toisaalta vois. Hei muista kertoa jos tarinalle tulee vielä jatkoa….

  13. Nimetön sanoo:

    just jååååååååååååååååååå

  14. Törmäsin juuri blogiisi, ja ihastuin tähän kertomukseen. Kylläpä pistikin miettimään! Tuli täälläkin sellaisia ranskalaisia tunnelmia mieleen. Sellainen hämyisä suljettu liike jossa pöly kertyy vähitellen kenkien päälle. Tuli vähän surkukin suutaria..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s