Katsotaan osaanko kirjoittaa tästä ja mihin suuntaan kirjoitus lähtee kun pääsen alkuun.

Olen ollut nyt pian yhdeksän kuukautta työelämässä pitkän tauon jälkeen. Hyvin pitkän, vuosikausien tauon. Olin suhteellisen varma että ”roolinvaihto” sujuisi kohtuullisen helposti, että pääsisin uuteen maailmaan sisään ja että käytännön jutut asettuisivat. Suurimmaksi osaksi juuri niin onkin käynyt ja olen siiitä samaan aikaan sekä iloinen että hiukan yllättynyt. Aika on kulunut valtavan nopeasti, olen oppinut paljon ja kokenut uutta.

Ja sitten se mistä nyt yritän kirjoittaa…Joudun myöntämään että ”minä en ehdi – ja kun ehdin en jaksa”. Siis sitä kaikkea mitä saattoi silloin tehdä kun ei ollut töissä. Ajattelen kirjoittamista, valokuvaamista, maalaamista, ”keksimistä”, ideoiden toteuttamista, seinälle toljottelua, sen sellaista. Minusta tuntuu välillä etten näe ja kuule samoin kuin ennen, etten ole yhtä hyvin tuntosarvet ojossa, en huomioi enkä pane merkille. Joskus katselen vaikkapa ottamiani valokuvia vuoden tai parin takaa ja huomaan että nyt minulla ei ole samaa mahdollisuutta keskittyä niin kovin sellaiseen. Tai siltä ainakin tuntuu, ja tämä on tärkeä juttu. Että paljonko sillä on totuuden kanssa tekemistä.

Sillä…. huomaan myös että silloin kun aikaa oli rajattomiin en siltiKÄÄN kokenut että sitä olisi minulla ollut tarpeeksi, aina tuntui loppuvan kesken mokoma. En saanut aikaiseksi. On pakko myöntää: on asioita joita saan paremmin aikaiseksi silloin kun ei ole maailmanloppuun asti aikaa. Koskee kohdallani monenlaisia asioita.

On ollut oikein hyvä havainnoida näitä asioita itsessään – ja huomata että enkä sittenkin (!) minä edelleen näen, kuulen, haistan, koen pienetkin sävyt ja vivahteet, ehkä sittenkin on mahdollista olla sekä-että, ehkä en olekaan ”myynyt itseäni työelämälle” (tämä on sellainen minun ja yhden toisen kahdenkeskinen inside -joke).

Onhan paljon muuttunut. Kyllä se on varmaan ihan hyväkin juttu se. Sitten on vielä niinkin etten kuitenkaan koskaan voi saada tietää mitä elämääni kuuluisi juuri tänään ellen olisikaan lähtenyt töihin. Tämä on nyt näin enkä minä kadu sitä koska näin on ihan hyvä.

(Yksi on tärkeä juttu minulle: että voin joka ikinen päivä tuntea olevani juuri minä itse. En joku sellainen minun nimiseni nainen joka käy jossakin töissä ja muuttuu siellä muuksi. Olen puhunut tästä toisinaan ihmisten kanssa ja aika moni sanoo että se on jopa suorastaan yksi suurimmista asioista. Että saa olla oma itsensä ja tulla sellaisena hyväksytyksi ja toimeen ja tykätyksikin.)

Advertisements

17 comments on “

  1. maria sanoo:

    On toisaalta upeaa huomata juuri se hetki kun on muutoksessa -katsoo eteenpäin ja taaksepäin samaan aikaan ja on onnellinen.olen niin hyvilläni tästä mitä kirjoitit.Taisit avata omia ajatuksianikin .

  2. Kirjailijatar sanoo:

    Niin tutulta kuulostaa. Minä kuulun niihin, jotka saavat enemmän aikaiseksi, kun on vähän kiire ja painetta ja rajattu määrä aikaa. Mutta tämä ei koska aina luovuutta, sillä luovuus tarvitsisi minusta aikaa. Sitä, että voi vain tuijotella kattoon ja antaa ajatusten virrata. Mutta en kyllä ihan heti lopettaisi töitä, vaikka se olisi jotenkin taloudellisesti mahdollistakin, siitä yhteisöstä ja itse työstä saa niin paljon energiaa.

  3. Merruli sanoo:

    Viisaita sanoja, ajatuksia, pohdintoja. Kuulostaa siltä, että olet tehnyt hyvän ratkaisun, vaikka jostain se on myös pakottanut luopumaan.

  4. Olina sanoo:

    Sain hiljattain erääseen tekstiin kommentteija, että taidan kirjoittaa tärkeimmät asiat sulkeisiin, vähän kuin kuiskaisi sen arvokkaimman. Nyt huomasin, että sinä taisit tehdä ihan samoin. Ainakin minulle nuo viimeisen kappaleen sulkeissa olevat oivallukset ovat tässä ne ihan tärkeimmät.

    Ja se, ettei tosiaan koskaan voi tietää, missä olisi nyt, jos olisi valinnut toisin. Ja siksi on arvokasta, kun voi rehellisesti sanoa, ettei tarvitsekaan, koska nyt on, ihan oikeasti, hyvä.

  5. thatlight sanoo:

    Tärkeä kirjoitus ja Erittäin Tärkeitä Havaintoja. Itseään ja jaksamistaan pitää kuunnella. Tämä on ihan golden: ”Että saa olla oma itsensä ja tulla sellaisena hyväksytyksi ja toimeen ja tykätyksikin.”

  6. JenniH sanoo:

    Voiko aika tosiaan kulua noin nopeasti? Juurihan jännitimme yhdessä, saatko töitä tai päätätkö kuitenkaan lähteä. Hassua. Elämä kulkee huomaamatta ja muovaa meistä sellaisia, kuin me olemme. Olen itsekin joutunut viime aikoina miettimään paljonkin tuota häviävän ajan ongelmaa. Aikaa ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Vai onko sitä tarpeeksi silloin, kun emme huomaa valittaa asiasta?

    Tärkeitä sanoja sinulta nuo tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on – myös töissä. Mitä mieltä on työpaikassa, jossa ei tunne itseään kunnioitetuksi tai arvostetuksi? Näitä ajatuksia olen joutunut käymään paljon läpi viime aikoina, enkä ole saanut vielä vastauksia.

  7. Virpi sanoo:

    Osui ja upposi! Kiitos tästä kirjoituksesta.

  8. Karusellissa sanoo:

    Hyvä ja rehellinen puheenvuoro. Tuota itsensä menettämistä olen itsekin usein pohtinut. Tai ennen kaikkea juuri sitä tunnetta, että menettäää kosketuksen itseensä – ettei kieli solju eikä kuvia näe, kun ei ole aikaa tuijotella seiniin ja antaa ajatusten harhailla niin kuin joskus ennen. No, minulla se joskus ennen oli niin kovin kauan sitten, olen hyväksynyt asian. Lomilla siitä saa hieman muistumaa ja rupeaa haaveilemaan, millaista elämä voisi olla…. Mutta en minäkään kadu. Työ on osa minua ja mahdollisuus toteuttaa osaamistani. Mutta aina kun mahdollista, yritän saada kiinni siitä seiniin tuijottelevasta minästänikin. Tämä tarkoittaa sitä, että vapaa-ajalla en saa mitään aikaiseksi, sen kun seuraan mielijohteita ja annan ajatusten harhailla. Ilman sitä en kuitenkaan selviäisi, vaan kadottaisin itseni. Siksi on tärkeä pitää kiinni sellaisista omista hetkistä.

  9. Anne sanoo:

    Kiireessä ja viime tipassa saan kuitenkin eniten aikaan. Eilen illalla imuroidessa ajattelin että jos olisin töissä niin imuroisin illalla ja ajattelisin että jos olisin kotona niin minulla olisi ollut koko päivä aikaa imuroida enkä aavistaisi että nyt kun olen kotona niin imuroin silti vasta illalla kun olen haahuillut koko päivän kaikkea muuta. Kaduttaa välillä kun työni jätin aikoinaan ja mietin kuinka pitkällä saattaisin nyt olla mutta kuitenkin lopuksi ajattelen että hyvä näin sittenkin, näinhän sen pitikin mennä. Jos olisin pysynyt työ elämässä niin olisin monta kokemusta köyhempi, paljon olisi jäänyt tapahtumatta…niin no mistäs sitä tietää, mutta jotta saan pidettyä itseni onnellisena pitää vaan ajatella että näin oli paras. (anteeksi, nyt ajatus juoksee mutten saa puettua sanoiksi mitä haluan mutta halusin kuitenkin jotain kirjoittaa)

  10. meri sanoo:

    violet

    jossakin vaiheessa huomasin, että päivyri muodosti ympärilleen harhan, jossa asiat alkoivat tapahtua aina vähän tuonnempana.

    samalla, kun haaveilin tulevaisuuden päässä siintävistä tyhjistä päivistä, menin ihan tukkoon, jos lähiviikot näyttivät blancoa. ja sitten kun tuo tyhjä päivä saapui, mieltä jäytivät taas uudet huolet ja murheet.

    nykyään kalenterissa on vain tyhjiä sivuja. voin täyttää ne millä haluan. ehkä jätän ne kokonaan tyhjiksi. ehkä pidän sapattikevään tai sapattivuoden. tai sapattielämän. elän hetkessä ja aistin kaiken villapaidassani, siinä sinun kutomassasi.

  11. Violet sanoo:

    maria: mulla on jostakin syystä usein taipumus tajuta onnellisuuteni vasta jälkikäteen, kuin ulkoapäin katsottuna:)

    Kirjailijatar: mietin voinko sanoa samaa työn lopettamisesta. En ihan voi. Uskon että voisin luopua lähes mmistä vaan lähes yhtä helposti kuin hyppäsin kyytiinkin. Aika vähän on asioita joista en millään haluaisi luopua.

    Merruli: olen kyllä joutunut luopumaan mutta tiietysti saanutkin. Olen tässä myös miettinyt että olenko sittenkään edes joutunut luopumaa, vai onko vain painopiste siirtynyt.

  12. Violet sanoo:

    Olina: sulkeisiin ja kirjoitusten loppuihin menee usein se mitä on koko ajan hakenut, olen huomannut kans.

    thatlight: jaksamiseen liittyen olen muuten tehnyt mielenkiintoisen havainnon: olen paljon vähemmän väsynyt (siis keskimäärin, ei katsota jotain huippuja) nyt töissâ ollessani kuin silloin kun en ollut. Toki alussa olin ihan kuoleman väsynyt kun opin niin nopsaan uutta ja oli uudet ihmiset jne.

    JenniH: joo, ihan kumma että aika on mennyt niin nopeasti. Elokuussa aloitin ja kohta se on taas, elokuu (kyllä se on, saatte nähdä).
    En tiedä tilannettasi mutta toivon että huomaat vastaukset kohta. Ne voivat olla ihan valmiina jo, odottavat sinua.

  13. Violet sanoo:

    Virpi: hauska kuulla että siitä sait jotakin.

    Karusellissa: kommentistasi tuli mieleen mitä juuri sanoin miehelleni eilen nimittäin että en olisi uskonut että lähes eniten ”entisestä” kaipaan sitä että saisin olla yksin kotona. Se on nykyään aika harvinaista ja hiukan hankalasti järjesttävissä mutta siitä on tullut luksusta.

    Anne: no juuri noin se menee, tiedän kyllä:)!
    Olen hyvin onnellinen siitä ajasta kun en ollut töissä, monessa suhteessa. Kyllä se oli jotenkin ihan ainutlaatuinen mahdollisuus vaikka aina välillä kuulin että etkö edes hae mitään ja jotenkin pahoitti mielen. Ja se hiukan paheksuvien (naisten) ihmettely on jäänyt mieleen. Joitakin sellaisia on sattunut eteeni.

    meri: työni on ainakin onneksi sellaista ettei päivyriini tule sen puolesta mitään (tai lähes mitään). Työpäivät eivät veny miten sattuu.Huomaan kirjoittavani niille tyhjille sivuille metrossa työmatkalla huomioita kanssamatkustajista. Aina ilahdun tuosta villapaita-asiasta.

  14. seija sanoo:

    Kylläpä osuit naulankantaan! Ihan just noin itsekin ajattelen kun olen ollut puolitoistavuotta kotona…. työttömänä. Syyllisyyskin on joskus kolkutellut, mutta piutpaut olen sille antanut, joten tajuan että se on inhimillistä, että ihminen siirtää asioiden tekemistä tai toivoo jotain sellaista mitä juuri sillä hetkellä ei ole. Kylläpä oli hyvä kirjoitus kiitos siitä. terv. Seija

  15. auraillumina sanoo:

    I hear you! Loistava kirjoitus ja tärkeä, itseäkin usein mietityttävä aihe. Juuri tuon vuoksi irtisanouduin virastani pari vuotta sitten ja näin yrittäjäksi, ja sitten kuitenkin tuntuu että ehdinkö ja jaksanko yhtään sen enempää. Eli sen olen huomannut että kun töissä ollessa heräsi aikaisin ja oli (pakosti) aktiivinen, niin se jotenkin kantoi ja sai muutenkin aikaan enemmän. Vaikka aikaa oli vähemmän ja väsytti ja kaikkea. Koska ainakin omalla kohdallani se että jonkun työn/asian tekemiseen on enemmän aikaa, ehkä jopa rajattomasti aikaa (kuten esim. jonkin kirjaprojekti unelma), niin sitä käyttää siihen sen kaiken ajan. Eikä lopulta ehkä saakaan mitään aikaiseksi.

    En tiedä menikö jo aiheen viereen, mutta tämmöisiä herätteli täällä päässä.

  16. Liivia sanoo:

    Komppaan monia edellisiä; tämä oli hyvä, rehellinen ja tärkeä kirjoitus.
    Ja juuri tässä esiintulevista ajatuksista johtuen olen itse mikä olen.

  17. Violet sanoo:

    seija: hyvin inhimillistä on. Ilo kuulla että tykkäsit.

    auraillumina: kun nyt sanot kirjaprojektista niin hymyilen vinosti. Minähän olen aina kuvitellut kirjoittavani muka kirjan. Ihan alusta loppuun valmiiksi ja sitten jopa tyrkkääväni sitä ehdolle jonnekin julkaistavaksi. Olen tajunnut oikeastaan vasta nyt työssäkäynnin aloitettuani että olen ollut koko ajan täynnä tekosyitä. MInä en vaan yksinkertaisesti ole halunnut kai tarpeeksi. Kyllä minulla olisi aikaa ollut. Nyt kun ei ole – ainakaan samalla tavalla – on aivan turha ajatella katkerasti: niin, kyllähän minä sen kirjoittaisin kun vaan ehtisin¡ (ja tuo sellaisella hiukan väräjävällä äänellä…)

    Liivia; kiitos Liivia. On tärkeää voida olla se mikä tuntee olevansa. Minua on aina ”vaivannut” se että voin kuvitella olevani vähän sitä tai tätä ja sitten olen ihan kokeillutkin että jaaha, miltä tällainen elämä tuntuu, miltä tuntuu kun tekee näin ja käyttää aikansa/rahansa/energiansa näin.
    En usko ollenkaan että tämä mitä nyt on olisi jotenkin ”lopullista”. Sekin tuntuu hyvältä…että tietää että pärjää toisinkin ja voi olla iha onnellinen eri tavoilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s